Keittis! Kerro mulle kekristä!

Ihan muuten vain avasin tän keskustelun, kun kekri on joskus kiinnostanut. En ollut kuullutkaan suomenuskoisuudesta, mutta nyt kun vähän surffailin se vaikutti ihan mielenkiintoiselta. En koe itseäni uskonnolliseksi enkä koe tarvetta hakea oikeaa uskoa, mutta historian vaaliminen ja sen ymmärtäminen kiinnostaa. Kun aloin ajattelemaan, tajusin, että ihan lähellähän (isovanhemmilla tai vielä lähempänä) on tai on ollut tapoja, jotka ovat oikeasti peruja noista uskonnoista, vaikka hekään eivät ole sitä varmaan tajunneet.

Kiitos, täytyypä perehtyä enemmänkin.

Mä "päädyin" suomenuskoiseksi oikeastaan siten, että aloin kiinnostua omista juuristani ja siitä, kuka oikeasti olen ja miksi. Historia, vanhat perinteet, Kalevala, omat esi-isäni ( systeri on tehnyt sukututkimusta 1500-luvulle asti ja liittänyt tekemäänsä myös vanhoja valokuvia, kirjeitä, vanhoilta sukulaisilta keräämäänsä perimätietoa jne ) alkoivat kiinnostaa, samoin aloin muistella omaa lapsuuttani, siihen liittyviä asioita... olin vähän outo jo lapsena...ja siitä sitten vuosien mittaan tajusin, että mä olen ollut oikeastaan aina suomensukoinen, mutta olen vain elänyt yhteiskunnassa, jossa on pitänyt olla jotain muuta.

 

Niin ja se piti vielä sanomani, että mua viehätti heti tuossa se verrattuna "oikeisiin" uskontoihin, ettei ole mitään virallista organisaatiota ja hierarkiaa ja yhtä pyhää kirjaa, jotka yrittävät määritellä miten ja mihin täsmälleen pitää uskoa ja mitkä ovat oikeita tapoja osoittaa uskoaan. Saa vaikka noudattaa uskon osia edes yrittämättä uskoa mihinkään.

Mä pidän kans siitä, että tämä on täysin henkilökohtainen usko eikä sitä sanele mikään "papisto" tai muut auktoriteetit.