Kertokaapas mistä revitään kummit?

ei sulla tai miehellä ole serkkuja?

Kuten alussa luki, niin minulla ei ole serkkuja ja mieheni serkut asuvat ulkomailla, eivätkä kuulu lut.kirkkoon.

 

mitä sitten kyselet, jos ei vastaukset miellytä? Ihan oikeesti, hommaa itselles ystäviä.

 

No eipä mullakaan olis vaihtoehtoja kummeiksi, jos omia tai miehen sisaruksia ei voisi pyytää. Mun kavereista tai tuttavista kukaan ei ole niin läheinen että voisi kummiksi pyytää. Enkä usko että on edes kovin harvinaista.

 

Siis eikö todella teillä kummallakaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa viettäisitte yhtään vapaa-aikaa? Eikä miehelläkään työkavereita? Ette käy missään, koskaan kenenkään kanssa??

Ei setiä, tätejä, serkkuja, omia kummeja, sisaruksia, ystäviä, työkavereita, kavereita, naapureita... KETÄÄN?

 

mitä sitten kyselet, jos ei vastaukset miellytä? Ihan oikeesti, hommaa itselles ystäviä.

"en voi muuta sanoa, kuin että on todella voi voi, jos ette ole pitäneet huolta omista ystävistänne. Eikö miehelläs todellakaan ole muita kavereita, kuin pubikaverit? Aika huonolla tolalla on asiat, sori vain. Ja eihän kummien aina tarvitse olla sukulaisia. Kysyt vain sinä yhtä ystävää/kaveria, joka on se läheisin. Kai sulla nyt jokin ihminen on, jonka kanssa näette???"

"No, paljonkos itse olet läsnä??"

"Ja mikähän se tällainen ammatti on??"

"jotenki tää vähän haiskathaa sille, että ap itse on se, joka ei edes yritä olla kavereiden kanssa tekemisissä..."

"jotenki tää vähän haiskathaa sille, että ap itse on se, joka ei edes yritä olla kavereiden kanssa tekemisissä..."

Anteeksi nyt tyhmyyteni ja yksinkertaisuuteni, mutta yhdestäkään kirjoituksestasi en löydä järkevää ratkaisua tilanteeseen.. Mahtaakohan kukaan muu löytää?

 

ei sulla tai miehellä ole serkkuja?

Kuten alussa luki, niin minulla ei ole serkkuja ja mieheni serkut asuvat ulkomailla, eivätkä kuulu lut.kirkkoon.

http://www.kirkkoon.fi/portal/kirkkoon/kaste/fi/tietoa_kasteesta/ketka_kummeiksi_/

Ei tarvitse olla evlutti, jos kuuluu johonkin muuhun yllämainituista. Mutta jos ei kuulu lainkaan, niin sitten vähän huonompi juttu.

Ikävä sanoa tätä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että joko sussa on jotain vikaa tai sitten sulla on omituisia "kavereita". Mä ymmärtäisin vielä, jos yksi tai kaksi kaveria jotenkin hylkisi. Mutta jos ei kukaan halua pitää suhun yhteyttä, niin olisiko aika katsoa peiliin ja miettiä, miksei. Onko tapahtunut jotain, oletko sanonut jotain, onko miehessäsi jotain outoa... Kerroit, että miehelläsi on vain jotain pubikavereita. Olisko siinä mahdollisesti joku syy, ettei vanhat kaverit halua pitää yhteyttä? Onko miehelläsi jotenkin hämärä tausta?

Enkä tarkoita, että joku noista varmaan pitää paikkaansa, kunhan vaan pohdin, että miten ihminen voi jäädä ihan täysin ilman minkäänlaisia kavereita. Ja jos kavereita ei ole, sitten niitä täytyy ruveta etsimään ja tekemään. Tuskin uudet kaverit vielä ehtivät niin kavereiksi ennen lapsen syntymää (tai onko jo syntynyt?), mutta olisi ainakin sitten kavereita.

 

No ratkaisu on mennä kirkkoherran virastoon ja selittää tilanne. Sieltä seurakunnalta voivat ehkä auttaa. Ja varmasti auttavatkin.

 

Siis eikö todella teillä kummallakaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa viettäisitte yhtään vapaa-aikaa? Eikä miehelläkään työkavereita? Ette käy missään, koskaan kenenkään kanssa??

Ei setiä, tätejä, serkkuja, omia kummeja, sisaruksia, ystäviä, työkavereita, kavereita, naapureita... KETÄÄN?

Joo-o tämä on ihan totta! Minulla ja miehelläni ei ole sisaruksia. Minulla ei ole serkkuja eikä työkavereita. Ja joo, ei meillä ole niitä naapureitakaan. Asutaan pk-seudulla. Siis on meillä joo naapureita, mutta ei tunneta heitä.

Miehen kummit kuolleet, ja minun omat kummit eivät ole pitäneet yhteyksiä minuun tai vanhempiini vuosikymmeniin. Mieheni ei tunne tätejään setiään yms. Minulla yksi täti, joka ei kuulu kirkkoon..

 

Voiko oikeasti olla niin, että joku vaan syyttä suotta hylätään kokonaan kaverien toimesta???

 

mitä sitten kyselet, jos ei vastaukset miellytä? Ihan oikeesti, hommaa itselles ystäviä.

"en voi muuta sanoa, kuin että on todella voi voi, jos ette ole pitäneet huolta omista ystävistänne. Eikö miehelläs todellakaan ole muita kavereita, kuin pubikaverit? Aika huonolla tolalla on asiat, sori vain. Ja eihän kummien aina tarvitse olla sukulaisia. Kysyt vain sinä yhtä ystävää/kaveria, joka on se läheisin. Kai sulla nyt jokin ihminen on, jonka kanssa näette???"

"No, paljonkos itse olet läsnä??"

"Ja mikähän se tällainen ammatti on??"

"jotenki tää vähän haiskathaa sille, että ap itse on se, joka ei edes yritä olla kavereiden kanssa tekemisissä..."

"jotenki tää vähän haiskathaa sille, että ap itse on se, joka ei edes yritä olla kavereiden kanssa tekemisissä..."

Anteeksi nyt tyhmyyteni ja yksinkertaisuuteni, mutta yhdestäkään kirjoituksestasi en löydä järkevää ratkaisua tilanteeseen.. Mahtaakohan kukaan muu löytää?

No, heti ekassa on. Ja täällä taitaa olla jokin muukin "no"

 

Siis eikö todella teillä kummallakaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa viettäisitte yhtään vapaa-aikaa? Eikä miehelläkään työkavereita? Ette käy missään, koskaan kenenkään kanssa??

Ei setiä, tätejä, serkkuja, omia kummeja, sisaruksia, ystäviä, työkavereita, kavereita, naapureita... KETÄÄN?

Joo-o tämä on ihan totta! Minulla ja miehelläni ei ole sisaruksia. Minulla ei ole serkkuja eikä työkavereita. Ja joo, ei meillä ole niitä naapureitakaan. Asutaan pk-seudulla. Siis on meillä joo naapureita, mutta ei tunneta heitä.

Miehen kummit kuolleet, ja minun omat kummit eivät ole pitäneet yhteyksiä minuun tai vanhempiini vuosikymmeniin. Mieheni ei tunne tätejään setiään yms. Minulla yksi täti, joka ei kuulu kirkkoon..

"minun omat kummit eivät ole pitäneet yhteyksiä minuun tai vanhempiini vuosikymmeniin."

Miksei? Ja tiedätkös, yhteydenpitoon tarvitaan aina kaksi, et voi sanoa siis, että itsekkään olet pitänyt yhteyttä...

 

ei sulla tai miehellä ole serkkuja?

Kuten alussa luki, niin minulla ei ole serkkuja ja mieheni serkut asuvat ulkomailla, eivätkä kuulu lut.kirkkoon.

http://www.kirkkoon.fi/portal/kirkkoon/kaste/fi/tietoa_kasteesta/ketka_kummeiksi_/

Ei tarvitse olla evlutti, jos kuuluu johonkin muuhun yllämainituista. Mutta jos ei kuulu lainkaan, niin sitten vähän huonompi juttu.

Ikävä sanoa tätä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että joko sussa on jotain vikaa tai sitten sulla on omituisia "kavereita". Mä ymmärtäisin vielä, jos yksi tai kaksi kaveria jotenkin hylkisi. Mutta jos ei kukaan halua pitää suhun yhteyttä, niin olisiko aika katsoa peiliin ja miettiä, miksei. Onko tapahtunut jotain, oletko sanonut jotain, onko miehessäsi jotain outoa... Kerroit, että miehelläsi on vain jotain pubikavereita. Olisko siinä mahdollisesti joku syy, ettei vanhat kaverit halua pitää yhteyttä? Onko miehelläsi jotenkin hämärä tausta?

Enkä tarkoita, että joku noista varmaan pitää paikkaansa, kunhan vaan pohdin, että miten ihminen voi jäädä ihan täysin ilman minkäänlaisia kavereita. Ja jos kavereita ei ole, sitten niitä täytyy ruveta etsimään ja tekemään. Tuskin uudet kaverit vielä ehtivät niin kavereiksi ennen lapsen syntymää (tai onko jo syntynyt?), mutta olisi ainakin sitten kavereita.

No ensinnäkin minulla ei olekkaan ollut kuin ne kaksi-kolme hyvää ystävää, jotka siis lasten saamisen jälkeen eivät enää kait halunneet olla tekemisissä naisen kanssa, jolla ei ole omia lapsia. Lapsikutsuille pääsee vain joilla siis lapsia.

Ja mitä tulee mieheni outouteen, niin sen verran on outo, että jätti pubittelun toisin kuin kaverinsa, jotka ovat jo ehtineet erota, karata yms. ja edelleen istuvat pubissa.

 

pahasti vaikuttaa siltä, että ap:ssa on jotain vikaa, koska eikai kaikki, siis KAIKKI ihmiset, tädit ja omat kummitkin lopeta pitämästä yhteyttä muuten vaan???

 

Siis eikö todella teillä kummallakaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa viettäisitte yhtään vapaa-aikaa? Eikä miehelläkään työkavereita? Ette käy missään, koskaan kenenkään kanssa??

Ei setiä, tätejä, serkkuja, omia kummeja, sisaruksia, ystäviä, työkavereita, kavereita, naapureita... KETÄÄN?

Joo-o tämä on ihan totta! Minulla ja miehelläni ei ole sisaruksia. Minulla ei ole serkkuja eikä työkavereita. Ja joo, ei meillä ole niitä naapureitakaan. Asutaan pk-seudulla. Siis on meillä joo naapureita, mutta ei tunneta heitä.

Miehen kummit kuolleet, ja minun omat kummit eivät ole pitäneet yhteyksiä minuun tai vanhempiini vuosikymmeniin. Mieheni ei tunne tätejään setiään yms. Minulla yksi täti, joka ei kuulu kirkkoon..

"minun omat kummit eivät ole pitäneet yhteyksiä minuun tai vanhempiini vuosikymmeniin."

Miksei? Ja tiedätkös, yhteydenpitoon tarvitaan aina kaksi, et voi sanoa siis, että itsekkään olet pitänyt yhteyttä...

Niin vaikea sanoa, olen ollut lapsi kun viimeksi olen ollut tekemisissä kummien kanssa. Se mikseivät ole enää minun kanssa tekemisissä, niin ehkä siksi, että olin lapsena ruma, tyhmä, saamaton, köyhä, tai vst.?

 

pahasti vaikuttaa siltä, että ap:ssa on jotain vikaa, koska eikai kaikki, siis KAIKKI ihmiset, tädit ja omat kummitkin lopeta pitämästä yhteyttä muuten vaan???

Niin, joo-o taitaa olla. Olin siis lapsena ruma, tyhmä, saamaton, köyhä. Kun eivät ole olleet kanssani tekemisissä? Ja minulla ei ole kuin yksi täti ja hän ei kuulu kirkkoon.

 

Lyökää vaan lyötyä. Jos jollain ei ole kavereita ja sukulaisia, niin heti pitää muidenkin alkaa ilkeilemään.

Jos ette ole homo-kammoisia, niin kyselkää setasta, ne varmaan pystyisivät löytämään jonkun lapsettoman homopariskunnan, joka ilomielin ryhtyisi lapsellenne kummiksi.

 

Lyökää vaan lyötyä. Jos jollain ei ole kavereita ja sukulaisia, niin heti pitää muidenkin alkaa ilkeilemään.

Jos ette ole homo-kammoisia, niin kyselkää setasta, ne varmaan pystyisivät löytämään jonkun lapsettoman homopariskunnan, joka ilomielin ryhtyisi lapsellenne kummiksi.

Joo, olen aika yllättynyt tästä kommenttien tasosta!

Tajuaako kukaan miltä tuntuu olla AINUT lapsi, jolla ei ole muita omia sukulaisia kuin äiti, isä ja täti?

Voisiko joku ihan oikeasti miettiä millaista on olla tässä tilanteessa?

 

Lyökää vaan lyötyä. Jos jollain ei ole kavereita ja sukulaisia, niin heti pitää muidenkin alkaa ilkeilemään.

Jos ette ole homo-kammoisia, niin kyselkää setasta, ne varmaan pystyisivät löytämään jonkun lapsettoman homopariskunnan, joka ilomielin ryhtyisi lapsellenne kummiksi.

Joo, olen aika yllättynyt tästä kommenttien tasosta!

Tajuaako kukaan miltä tuntuu olla AINUT lapsi, jolla ei ole muita omia sukulaisia kuin äiti, isä ja täti?

Voisiko joku ihan oikeasti miettiä millaista on olla tässä tilanteessa?

 

Lyökää vaan lyötyä. Jos jollain ei ole kavereita ja sukulaisia, niin heti pitää muidenkin alkaa ilkeilemään.

Jos ette ole homo-kammoisia, niin kyselkää setasta, ne varmaan pystyisivät löytämään jonkun lapsettoman homopariskunnan, joka ilomielin ryhtyisi lapsellenne kummiksi.

Joo, olen aika yllättynyt tästä kommenttien tasosta!

Tajuaako kukaan miltä tuntuu olla AINUT lapsi, jolla ei ole muita omia sukulaisia kuin äiti, isä ja täti?

Voisiko joku ihan oikeasti miettiä millaista on olla tässä tilanteessa?

Tajuaa. Mun mies on ja hänenkin vanhemmat on kuolleet. Mutta kyllä sillä kavereita on.

 

Ap: älä välitä näistä sinussa on vikaa-jutuista!!
Mä olen ainoa lapsi, eikä mull aole serkkujakaan yhtään ja vaikka mulla on ollut todella läheisiä ystäviä nuoruudesta asti, ne jäi kun elämäntilanne muuttui. Mulla tosin niin et mä olen se jolla on lapsia ja meneviä bilekavereita ei seura sit kiinnostanut enää.
Toki oon miettinyt et onko minussa vikaa, mut toisaalta lasten myötä oon tutustunut uusiin ihmisiin ja sieltä saanut useamman ihan tosi kivan kaverin(ja ne soittelee mulle ja ehdottelee näkemistä, joten en mä ainakaan ihan kamala ihminen voi ihan kaikkien mielestä olla ).
Mut ihmiset joilla on sisaruksia ja serkkuja ei tajua miten paljon se vaikuttaa siihen lähipiirin muodostumiseen. En minäkään mitään tuttuja työkavereita tai vastaavia osais kummiksi pyytää, meillä onneksi on miehen puolelta sukua.
Ratkaisuehdotus: Ota yhteys kirkkoherran virastoon aj kerro tilanteesta, tällöin seurakunnan pitäis järjestää kummit. En tiedä sit ovatko vaan nimi paperissa(mikä on sääli tietty lapsen kannalta jos niin on), riippuu varmaan miten kirkko kummit löytää(vapaaehtoisia tai seurakunnan työntkijöitä?) mut ainakin kaste onnistuu toimittaa!
Missäpäin asut? Isommissa paikoissa luulis olevan helposti seurakunnalla joku ratkaisu!

 

Lyökää vaan lyötyä. Jos jollain ei ole kavereita ja sukulaisia, niin heti pitää muidenkin alkaa ilkeilemään.

Jos ette ole homo-kammoisia, niin kyselkää setasta, ne varmaan pystyisivät löytämään jonkun lapsettoman homopariskunnan, joka ilomielin ryhtyisi lapsellenne kummiksi.

Joo, olen aika yllättynyt tästä kommenttien tasosta!

Tajuaako kukaan miltä tuntuu olla AINUT lapsi, jolla ei ole muita omia sukulaisia kuin äiti, isä ja täti?

Voisiko joku ihan oikeasti miettiä millaista on olla tässä tilanteessa?

Tajuaa. Mun mies on ja hänenkin vanhemmat on kuolleet. Mutta kyllä sillä kavereita on.

Meillä miehen kaverit jäivät jo aikoja sitten toiselle puolelle suomea kun muutti Helsinkiin. Täällä ei ole ystävystynyt kovin syvällisellä tasolla kehenkään. Toki hänellä on jotain työkavereita tai vst. mutta eivä tee mitään yhdessä töiden ulkopuolella.

 

Lyökää vaan lyötyä. Jos jollain ei ole kavereita ja sukulaisia, niin heti pitää muidenkin alkaa ilkeilemään.

Jos ette ole homo-kammoisia, niin kyselkää setasta, ne varmaan pystyisivät löytämään jonkun lapsettoman homopariskunnan, joka ilomielin ryhtyisi lapsellenne kummiksi.

Joo, olen aika yllättynyt tästä kommenttien tasosta!

Tajuaako kukaan miltä tuntuu olla AINUT lapsi, jolla ei ole muita omia sukulaisia kuin äiti, isä ja täti?

Voisiko joku ihan oikeasti miettiä millaista on olla tässä tilanteessa?

Itse asiassa, ei mun äidin puolenkaan suku juuri isompi ole kuin sinun. Äidilläni on 1 sisko. Minulla 1 veli, eikä sekään ole biologinen, joten välimme ei ole niin läheiset mitä ne vois olla jos olisimme biologiset sisarukset. Mutta kuitenkin toisistamme välitämme ja säännöllisesti näemme. Oma isäni oli alkoholisti, joten äiti erosi kun oli 1 vee. Joten sen puolen suvusta en tiedä mitään. Isäni kuoli vastikään. Nyt olen biologisen isäni puolelta yhden serkun löytänyt facesta, ja koko ajan tehdään tuttavuutta, nähdäkin täytyis. Se vain vaatii sitä, että ottaa rohkeasti ja etsii. Ei ne uudet ihmiset tule sua sieltä kotoota hakemaan. Ole aktiivinen. Ja katso peiliin, sillä todennäköisesti sinussakin on jotain vikaa. Onneksi minulla on ystäviä ja kavereita.

 

Sille ei kukaan voi mitään, jos ei ole sukulaisia. Mutta jos vanhat ystävät jonnekin katoavat (ja silloin ne eivät kyllä ole edes olleet mitään ystäviä ), niin sitten tehdään tuttavuutta uusien kanssa. Ennen lapsen syntymää mulla oli tasan kaksi ystävää. Nyt mulla on rutkasti enemmän. Olen tutustunut leikkipuistossa muihin äiteihin, lapseni päiväkotikaverien äiteihin, olen myös saanut uusia työkavereita, joiden kanssa tulen loistavasti toimeen. Paljon on myös siitä omasta aktiivisuudesta kiinni. Ja jos asuu pk-seudulla, siellä ainakin luulisi olevan ihmisiä, joihin tutustua. Menet lapsen kanssa kerhoihin, muskareihin tms. Pistät jollekin palstalle ilmoituksen, jossa etsit pienten lasten äitejä kaveriksi.

Älä stressaa tästä kummiasiasta, se kun ei ole mitenkään välttämätön juttu. Ja tosiaan, harkitse niitä isovanhempia kummeiksi.

 

Tai kastatte lapsen sitten kun olette löytäneet kummit (tutustuneet vaikka uusiin ihmisiin). Ei ole mikään pakko kastaa lasta parin kuukauden ikäisenä!

 

Ap: älä välitä näistä sinussa on vikaa-jutuista!!
Mä olen ainoa lapsi, eikä mull aole serkkujakaan yhtään ja vaikka mulla on ollut todella läheisiä ystäviä nuoruudesta asti, ne jäi kun elämäntilanne muuttui. Mulla tosin niin et mä olen se jolla on lapsia ja meneviä bilekavereita ei seura sit kiinnostanut enää.
Toki oon miettinyt et onko minussa vikaa, mut toisaalta lasten myötä oon tutustunut uusiin ihmisiin ja sieltä saanut useamman ihan tosi kivan kaverin(ja ne soittelee mulle ja ehdottelee näkemistä, joten en mä ainakaan ihan kamala ihminen voi ihan kaikkien mielestä olla ).
Mut ihmiset joilla on sisaruksia ja serkkuja ei tajua miten paljon se vaikuttaa siihen lähipiirin muodostumiseen. En minäkään mitään tuttuja työkavereita tai vastaavia osais kummiksi pyytää, meillä onneksi on miehen puolelta sukua.
Ratkaisuehdotus: Ota yhteys kirkkoherran virastoon aj kerro tilanteesta, tällöin seurakunnan pitäis järjestää kummit. En tiedä sit ovatko vaan nimi paperissa(mikä on sääli tietty lapsen kannalta jos niin on), riippuu varmaan miten kirkko kummit löytää(vapaaehtoisia tai seurakunnan työntkijöitä?) mut ainakin kaste onnistuu toimittaa!
Missäpäin asut? Isommissa paikoissa luulis olevan helposti seurakunnalla joku ratkaisu!

Jep. Olen kanssa meittinyt, että ainakin kirkon pitäisi järjestää kummit, jos ei muuten löydy.

Ja olet ihan oikeassa, ihmiset, joilla on sukulaiset sisarukset yms. eivät edes voi tajuta, miltä tuntuu kun ei ole ketään. Se on niiiiin helppo alkaa syyttämään ja miettimään yksin jääneen vikoja.

No tavallaan olenkin ollut koko lapsuuteni yksin. Ei ollut sisaruksia, ei serkkuja kenen kanssa leikkiä. Kesät vietin tosiella puolella suomea mummin luona mökillä, missä ei ollut ketään kenen kanssa leikkiä yms. Yksin leikin jos leikin. Ei siinä kaverisuhteita luotu. Päiväkodista menin aivan toiseen kouluun kuin kaikki kaverit ja tokalta luokalta menin taas aivan toiseen koulun kuin muut ja sitä rataa tämä on jatkunut. Vuosi-kaksi siellä sun täällä, joten kaverit jäivät ja uudet tuli tilalle, mutta pysyviä suhteita ei siinä sitten luotu.