Kertokaapas mistä revitään kummit?

mitä sitten kyselet, jos ei vastaukset miellytä? Ihan oikeesti, hommaa itselles ystäviä.

Oih, saitko hyvän mielen?

Häh? Sanoin vain, että ihan oikeasti kannattaa hommata ystäviä. Korjaa toki jos olen väärässä.

Ystäviä kannattaa hankkia, jotta saa lapselle kummin vai?

Aika pinnallista.

Kerro vielä kumpi on parempi, olla yksin vai olla ystävän kanssa, joka valehtelee, käyttää hyväksi, varastaa omaisuuttasi yms.

Kumman valitset?

Whaat?? Ihan oikeesti kummastelen ap asennettasi. Jos sinua ei paapota, ja sinulle ei lässytetä täällä, että "voi voi, ymmärrän sinua, kaikissa muissa on vika ja blaa blaa blaa" niin suutut.

Miksi pitää valita ystävä, joka valehtelee, käyttää hyväksi ja varastaa?? :O. Ei, en minä sellaisia ystäviä omista, eihän ne edes ole ystäviä. Kuka on käskenyt sinua pitämään yhteyttä entisiin "ystäviisi"? Ainakin minä tarkoitin, että kannattaa varmaan hankkia OIKEITA ystäviä.

Ja lisään vielä, että ei ystäviä hankita vain ja ainoastaan siksi, että saa lapselle kummin. Vaan siksi, että on muutakin elämää kuin se perhe-elämä, minä ainakin kaipaan sitä välillä tämän arjen keskellä. En tiedä sitten sinusta. Tuntuu, että provosoidut tahallasi.

No en prvosoidu, tyylisi kirjoittaa on vain hiukan erikoinen... Osaatko muuten ajatella, että kaikki eivät ole kuten sinä?

Asiat eivät ole kovin mustavalkoisia, niihin mahtuu myös eri värisävyjä. Itse viihdyn hyvin kotona omissa kuvioissa, pihaa laittaen, hiihtolenkillä, retkeillen yms. valitettavasti harvat ikäiseni ihmiset eivät ehdi lähtemään ulos puuhastelemaan kun on se perhe yms.

Ja nyt kun on lapsi tulossa, niin lapsettomat taas eivät ole tekimisissä, koska ilmeisesti luulevat, että keskustelut koskevat tulevaisuudessa pelkästään lapsia yms. Aikoinaan minulle lapsettomat sanoivat, etteivät jaksa olla lapsellisten kanssa tekemisissä kun ne puhuvat vain niistä lapsista!

Ja niitä oikeita ystäviä, minun ikäisiä ei löydy ihan noin vaan, koska pääsääntöisesti todellakin ovat kiinni perheissään.

Ai, millä tavalla kirjoitustyylini on erikoinen Kuulisin mielelläni. Ihan asiallisesti olen mielestäni kirjoittanut. Kuten jo edellä sanoin, että täällä kirjoitteli joku toinenkin nimimerkillä "no". Eli kaikki kommentit ei olleet minulta.

Ja kuten jo äsken sanoin, minä kaipaan muutakin elämää, en tiedä sinusta. Ja nyt sinä sanoit, että et kaipaa, koska tykkäät laittaa puutarhaa ja olla kotona. Ja se on ok. Mutta sitten tulee tällaisia ongelmia, että kun pitäs löytää lapselle kummit, eikä niitä sitten löydy, koska ei ole ihmisiä ympärillä. Se on vain totinen tosiasia.

Ja kyllä niitä äitikavereita löytyy, menet vaan puistoihin, rohkeasti juttelemaan. Lapsen kanssa kahviloihin, kerhoihin yms. Minkä ikäinen lapsesi on? Entä vauvauinti??

 

Onko kummallakaa työkavereita, joita voisi pyytää?

Minulla ei ole työkavereita, ammattivalinta kysymys.

Miehelläni on kyllä, mutta ovat töissä tekemisissä eivät vapaa-ajalla.

Miksei miehesi halua olla tekemisissä työkavereidensa kanssa vapaa-ajalla?

 

mitä sitten kyselet, jos ei vastaukset miellytä? Ihan oikeesti, hommaa itselles ystäviä.

Oih, saitko hyvän mielen?

Häh? Sanoin vain, että ihan oikeasti kannattaa hommata ystäviä. Korjaa toki jos olen väärässä.

Ystäviä kannattaa hankkia, jotta saa lapselle kummin vai?

Aika pinnallista.

Kerro vielä kumpi on parempi, olla yksin vai olla ystävän kanssa, joka valehtelee, käyttää hyväksi, varastaa omaisuuttasi yms.

Kumman valitset?

Whaat?? Ihan oikeesti kummastelen ap asennettasi. Jos sinua ei paapota, ja sinulle ei lässytetä täällä, että "voi voi, ymmärrän sinua, kaikissa muissa on vika ja blaa blaa blaa" niin suutut.

Miksi pitää valita ystävä, joka valehtelee, käyttää hyväksi ja varastaa?? :O. Ei, en minä sellaisia ystäviä omista, eihän ne edes ole ystäviä. Kuka on käskenyt sinua pitämään yhteyttä entisiin "ystäviisi"? Ainakin minä tarkoitin, että kannattaa varmaan hankkia OIKEITA ystäviä.

Ja lisään vielä, että ei ystäviä hankita vain ja ainoastaan siksi, että saa lapselle kummin. Vaan siksi, että on muutakin elämää kuin se perhe-elämä, minä ainakin kaipaan sitä välillä tämän arjen keskellä. En tiedä sitten sinusta. Tuntuu, että provosoidut tahallasi.

No en prvosoidu, tyylisi kirjoittaa on vain hiukan erikoinen... Osaatko muuten ajatella, että kaikki eivät ole kuten sinä?

Asiat eivät ole kovin mustavalkoisia, niihin mahtuu myös eri värisävyjä. Itse viihdyn hyvin kotona omissa kuvioissa, pihaa laittaen, hiihtolenkillä, retkeillen yms. valitettavasti harvat ikäiseni ihmiset eivät ehdi lähtemään ulos puuhastelemaan kun on se perhe yms.

Ja nyt kun on lapsi tulossa, niin lapsettomat taas eivät ole tekimisissä, koska ilmeisesti luulevat, että keskustelut koskevat tulevaisuudessa pelkästään lapsia yms. Aikoinaan minulle lapsettomat sanoivat, etteivät jaksa olla lapsellisten kanssa tekemisissä kun ne puhuvat vain niistä lapsista!

Ja niitä oikeita ystäviä, minun ikäisiä ei löydy ihan noin vaan, koska pääsääntöisesti todellakin ovat kiinni perheissään.

Ai, millä tavalla kirjoitustyylini on erikoinen Kuulisin mielelläni. Ihan asiallisesti olen mielestäni kirjoittanut. Kuten jo edellä sanoin, että täällä kirjoitteli joku toinenkin nimimerkillä "no". Eli kaikki kommentit ei olleet minulta.

Ja kuten jo äsken sanoin, minä kaipaan muutakin elämää, en tiedä sinusta. Ja nyt sinä sanoit, että et kaipaa, koska tykkäät laittaa puutarhaa ja olla kotona. Ja se on ok. Mutta sitten tulee tällaisia ongelmia, että kun pitäs löytää lapselle kummit, eikä niitä sitten löydy, koska ei ole ihmisiä ympärillä. Se on vain totinen tosiasia.

Ja kyllä niitä äitikavereita löytyy, menet vaan puistoihin, rohkeasti juttelemaan. Lapsen kanssa kahviloihin, kerhoihin yms. Minkä ikäinen lapsesi on? Entä vauvauinti??

Vauvalle pitäsi jostain saada kummit..... Eli ei ainakaan taida olla 10 vuotias...

 

mitä sitten kyselet, jos ei vastaukset miellytä? Ihan oikeesti, hommaa itselles ystäviä.

Oih, saitko hyvän mielen?

Häh? Sanoin vain, että ihan oikeasti kannattaa hommata ystäviä. Korjaa toki jos olen väärässä.

Ystäviä kannattaa hankkia, jotta saa lapselle kummin vai?

Aika pinnallista.

Kerro vielä kumpi on parempi, olla yksin vai olla ystävän kanssa, joka valehtelee, käyttää hyväksi, varastaa omaisuuttasi yms.

Kumman valitset?

Whaat?? Ihan oikeesti kummastelen ap asennettasi. Jos sinua ei paapota, ja sinulle ei lässytetä täällä, että "voi voi, ymmärrän sinua, kaikissa muissa on vika ja blaa blaa blaa" niin suutut.

Miksi pitää valita ystävä, joka valehtelee, käyttää hyväksi ja varastaa?? :O. Ei, en minä sellaisia ystäviä omista, eihän ne edes ole ystäviä. Kuka on käskenyt sinua pitämään yhteyttä entisiin "ystäviisi"? Ainakin minä tarkoitin, että kannattaa varmaan hankkia OIKEITA ystäviä.

Ja lisään vielä, että ei ystäviä hankita vain ja ainoastaan siksi, että saa lapselle kummin. Vaan siksi, että on muutakin elämää kuin se perhe-elämä, minä ainakin kaipaan sitä välillä tämän arjen keskellä. En tiedä sitten sinusta. Tuntuu, että provosoidut tahallasi.

No en prvosoidu, tyylisi kirjoittaa on vain hiukan erikoinen... Osaatko muuten ajatella, että kaikki eivät ole kuten sinä?

Asiat eivät ole kovin mustavalkoisia, niihin mahtuu myös eri värisävyjä. Itse viihdyn hyvin kotona omissa kuvioissa, pihaa laittaen, hiihtolenkillä, retkeillen yms. valitettavasti harvat ikäiseni ihmiset eivät ehdi lähtemään ulos puuhastelemaan kun on se perhe yms.

Ja nyt kun on lapsi tulossa, niin lapsettomat taas eivät ole tekimisissä, koska ilmeisesti luulevat, että keskustelut koskevat tulevaisuudessa pelkästään lapsia yms. Aikoinaan minulle lapsettomat sanoivat, etteivät jaksa olla lapsellisten kanssa tekemisissä kun ne puhuvat vain niistä lapsista!

Ja niitä oikeita ystäviä, minun ikäisiä ei löydy ihan noin vaan, koska pääsääntöisesti todellakin ovat kiinni perheissään.

Ai, millä tavalla kirjoitustyylini on erikoinen Kuulisin mielelläni. Ihan asiallisesti olen mielestäni kirjoittanut. Kuten jo edellä sanoin, että täällä kirjoitteli joku toinenkin nimimerkillä "no". Eli kaikki kommentit ei olleet minulta.

Ja kuten jo äsken sanoin, minä kaipaan muutakin elämää, en tiedä sinusta. Ja nyt sinä sanoit, että et kaipaa, koska tykkäät laittaa puutarhaa ja olla kotona. Ja se on ok. Mutta sitten tulee tällaisia ongelmia, että kun pitäs löytää lapselle kummit, eikä niitä sitten löydy, koska ei ole ihmisiä ympärillä. Se on vain totinen tosiasia.

Ja kyllä niitä äitikavereita löytyy, menet vaan puistoihin, rohkeasti juttelemaan. Lapsen kanssa kahviloihin, kerhoihin yms. Minkä ikäinen lapsesi on? Entä vauvauinti??

Vauvalle pitäsi jostain saada kummit..... Eli ei ainakaan taida olla 10 vuotias...

?? Anteeks, en ymmärtänyt?

 

Me asutaan rivitalossa ja tässä talossa asuu perhe jotka pyysivät naapureitaan kummeiksi tyttärelleen. Tytär on jo iso mutta siis edelleen näkee kummejaan -> naapureitaan lähes päivittäin.
Tyttären äiti kertoi että heillä oli tukiverkosto ihan mitätön lapsen syntyessä eikä tosiaan ketään jota pyytä kummiksi. He olivat sitten kysyneet sellaiselta naapurilta jonka parhaiten tiesivät tästä talonyhtiöstä, sellasen keski-ikäisen pariskunnan.
Uskon et oli ihan kiva ratkaisu =)

 

ei sulla tai miehellä ole serkkuja?

Kuten alussa luki, niin minulla ei ole serkkuja ja mieheni serkut asuvat ulkomailla, eivätkä kuulu lut.kirkkoon.

http://www.kirkkoon.fi/portal/kirkkoon/kaste/fi/tietoa_kasteesta/ketka_kummeiksi_/

Ei tarvitse olla evlutti, jos kuuluu johonkin muuhun yllämainituista. Mutta jos ei kuulu lainkaan, niin sitten vähän huonompi juttu.

Ikävä sanoa tätä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että joko sussa on jotain vikaa tai sitten sulla on omituisia "kavereita". Mä ymmärtäisin vielä, jos yksi tai kaksi kaveria jotenkin hylkisi. Mutta jos ei kukaan halua pitää suhun yhteyttä, niin olisiko aika katsoa peiliin ja miettiä, miksei. Onko tapahtunut jotain, oletko sanonut jotain, onko miehessäsi jotain outoa... Kerroit, että miehelläsi on vain jotain pubikavereita. Olisko siinä mahdollisesti joku syy, ettei vanhat kaverit halua pitää yhteyttä? Onko miehelläsi jotenkin hämärä tausta?

Enkä tarkoita, että joku noista varmaan pitää paikkaansa, kunhan vaan pohdin, että miten ihminen voi jäädä ihan täysin ilman minkäänlaisia kavereita. Ja jos kavereita ei ole, sitten niitä täytyy ruveta etsimään ja tekemään. Tuskin uudet kaverit vielä ehtivät niin kavereiksi ennen lapsen syntymää (tai onko jo syntynyt?), mutta olisi ainakin sitten kavereita.

Kastettavalla tulee olla kaksi ev. lut. kummia ja niiden lisäksi voi olla muita...

 

Mullakin on tulossa tämä kummiongelma.
Olen yksityisyrittäjä, joten työkavereita ei ole. Yhteistyökumppanit yms ovat yli 500km:n päässä. Asiakkaat vaihtuvat projektettain, joten heistäkään ei ole tullut läheisiä.
Mieheni on ulkomailta ja lähin sukulainen yli 2000km:n päässä. Mieheni tekee kyllä palkkatöitä, mutta ei ole koskaan konttorilla ja vaihtaa myös asiakasta n. kuukauden välein.
Ystäviä on, mutta he ovat suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia, jotka asuvat Suomessa, eivätkö he kuulu kirkkoon.
Omia ystäviä mulla on, mutta hekään eivät kuulu kirkkoon.

Oma sukuni asuu pohjoisessa ja on erittäin pieni suku, joka on täynnä lähinnä vanhuksia.

Mullakin tulee ongelmia löytää kummi.

 

Ymmärrän hyvin ap:n ongelman. Lapsillamme on kummit, miehen ja mun sisarukset, ilman heitä olisi jäänyt kastamatta. Sais seurakunnat ajatella onko tuo kummivaatimus järkevä.

Pitäiskö plussalle luoda kummirinki? (ok, ajatus on varmaan kuolleena syntynyt )

 

En jaksanu lukee koko systeemiä, mutta miks kersa on pakko liittää kirkkoon? Jos teillä ei oo kavereita, turha sitä on kirkkoon kastaa, noloa vaan.