kertokaas nyt: eli onko PAKKO

\

En ole koskaan ollut raskaana eli synnytyskokemustakaan siis ei ole. Yritän tulla raskaaksi, ja jo tässä vaiheessa olen pohtinut sitä, mitä se lapsen saattaminen maailmaan oikeasti synnytyskipuineen ym. merkitsee.

En kyllä suoraansanottuna voi käsittää ihmisiä, jotka hankkiutuvat raskaaksi, mutta eivät sitten uskalla tai halua synnyttää. Mielestäni synnytys on luonnollinen jatkumo prosessissa, jossa saatetaan alulle uusi elämä, uusi ihminen.

On olemassa tutkimustietoa, että sektion riskit ovat paljon suuremmat kuin alatiesynnytyksen. Äitien pitäisi pelätä sektiota, ei luonnollista synnytystä.

Hyvin sanottu! Etenkin ensisynnyttäjillä pelon pohjimmainen syy on usein pelko vanhemmuudesta (eikä ole ajatus omasta päästäni vaan tutkimuksista) eli sinänsä voisi perustella väitettä "miksi hankkiutuu raskaaksi jos ei voi synnyttää"

 

Onpa outoa, että täällä tiedetään ensisynnyttäjien pelkojen varsinaisiksi syiksi ties mitä (pekoa vanhemmuudesta yms.), todellisuudessa tuntematta/tietämättä kuitenkaan asioiden todellisuudesta mitään tai haluamatta ajatella nokkaansa pitemmälle.

Jokainen nainen on yksilö, jolla on oma eletty elämä taustalla siinä vaiheessa kun ollaan raskaana ja menossa synnyttämään. Pelkotilat voivat johtua niin monista tekijöistä, että niitä on turha yrittää kenenkään yksiselitteisesti kategorisoida ja "hoitaa" pakottamalla alatiesynnytykseen. Joillakin pelko voi olla myös ihan puhtaasti maalaisjärjellä ajateltuja faktoja ja riskejä, jotka haluaa tietoisesti välttää.

Usein synnytystä on vaikea ajatella etukäteen (siis jo ennen kuin on edes raskaana) eikä varmasti ole tarpeenkaan ennen kuin se tilanne alkaa todella olla edessä. Silloin täytyisi ehdottomasti kunnioittaa ja ottaa huomioon äidin oma näkemys asioista juuri sen takia, että kyse on äidistä ja äidin sisällään kantamasta elämän alusta, eikä kukaan muu voi olla sen suhteen parempi asiantuntija kuin äiti itse - ei edes parhain lääkäri! Eikä kukaan muu joudu näiden päätösten seurausten kanssa myöskään elämään kuin äiti ja vauva ja heidän lähipiirinsä.

Onpa melko halpamaista ruveta jakamaan ihmiset alatiefanaattisuuden mukaan niihin, jotka saisivat tehdä lapsia tai eivät. Kyllä niitä alatiesynnyttäjiä varmasti riittää ihan hyvin vaikka sektion saaminen olisikin helpompaa. Vaikea kuvitella että kukaan todellakaan tarkkaan harkitsematta edes alkaa pyytämään sektiota itselleen ja mitä ihmeellisimpiä väittämiä helpommasta vaihtoehdosta on aika vaikea käsittää. Vai pohjautuuko ne väittämät siihen, että sektio todella mielletään niin paljon "helpommaksi" ettei lopulta kovin moni nainen halua ottaa riskiä pahoista repeämistä ja niiden seurauksista tai muista alatisynnytysten riskeistä jos voi todella valita?

 

\

Itse ainakin halusin lapsen juuri sen lapsen takia, en sen takia, että saan sen saattaa maailman mahd. luonnollisin ja hyväksyttävin keinoin. Eikö se ole tärkeintä, että lapsia syntyy niistä välittäville ihmisille, eikä se, että mikä on tyyli?
Luonnollistahan on kuolemakin ja sitä tuskin kukaan saa harjoitella ja silti sitä(kin) pelätään.... Ole toki onnellinen siitä ettet sinä pelkää suurta tuntematonta, mutta koita hyvä ihminen olla vähän avarakatseisempi ja ymmärtää ettei kaikki ole samanlaisia.
Nimim. Ylpeä pelkosektioäiti

Ymmärrän täysin, että tunteilleen ihminen ei voi mitään, mutta tilastojen valossa alatiesynnytyspelko nykyajan Suomessa on täysin irrealistinen pelko. Suurempi riski on kuolla tai loukkaantua esimerkiksi auto-onnettomuudessa tai kuljettaa vauvaansa/lasta henkilöautossa, ja silti varmaankaan synnytyspelkoiset eivät pelkää ajaa autolla tai kuljettaa vauvaansa autossa.

Itse ajattelen, että synnytys kuuluu "pakettiin", eli jos haluan lapsen, minun täytyy myös itse kantaa vastuu lapsesta ja ottaa vastaan myös ne ikävämmät asiat. Ei kukaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Voi käydä jopa niin, että synnytyskipu on loppuen lopuksi se kaikkein pienin kipu mitä lapsi tuo tullessaan. "Haluan vain lapsen" ajattelu ei siis päde. Kaikki lapsen mukana tuoma ilo, suru ja kipu on oltava valmis ottamaan vastaan. Tällainen ajattelu vaatii sen tosi seikan tunnustamista, että syntymisemme, elämämme, kuolemamme ja kipumme eivät ole meidän omassa päätäntävallassamme loppu peleissä. Nykyajan teknologinen kehitys on vain luonut tällaisen harhan.

Itse luotan siihen, että luonto on aikojen kuluessa kehittänyt lapselle parhaan mahdollisen tavan syntyä.

 

Mitäköhän tilastoja edellisessä on taas tarkoitettu? Kun niissä tilastoissa niin kovin vähän näkyy tietoa esimerkiksi äitien saamista pysyvistä vammoista (toisin sanoen, niistä ei taida olla olemassakaan mitään tilastoitua/tutkittua tietoa kun sitä ei kysyttäessä ainakaan mistään saa), eikä kyllä kovin hevillä tipu tietoa vauvojenkaan alatiesynnytyksissä saamista vammoista. On täysin luonnollista ja hyväksyttävää pelätä sellaista, missä voi todella tapahtua mitä vain ja äidin ja vauvankin henki voi pahimmillaan olla kyseessä.

Mutta siinä mielessä on toki lohduttavaa, että myös ne epäonnistuneet alatiesynnytykset saadaan Suomessa hyvin pelastettua sektioilla, mikä todellakin näkyy alhaisina kuolleisuuslukuina.

Ja tuohon autovertaukseen: vaikka riskejä on tunnetusti myös liikenteessä, silti äiti sielläkin vaikuttaa omien valintojensa mukaan niin pitkälle kuin pystyy vauvansa turvallisuuteen, siis laittaa vauvan turvaistuimeen/kaukaloon, ei kaahaile miten sattuu (paitsi tietysti Britney Spears ) eikä lähde yleensä päissään vauvan kanssa ajelulle. Edellä kommentoineen mielestä olisi siis sama tehdä mitä sattuu kun kohtalo on kuitenkin ennalta saneltu, ja voisi huolettomasti pistää vauvan vaikka auton katolle, kyllä se siellä pysyy ja hengissä selviää jos niin on tarkoitettu.

Kyllä äidin pitäisi myös saada valita se, miten oma vauva turvallisimmin saatetaan maailmaan, siis riskien väliltä sen minkä katsoo itselleen ja vauvalleen oikeaksi. Kuitenkin sekä liikenteessä että synnytyksissä halutaan (tai pitäisi haluta) ja pyritään (siis pitäisi pyrkiä) minimoimaan riskit kun tosissaan niitä joka paikassa riittää joka tapauksessa.

Tässä taitaa tulla jo elämänkatsomusopit vastaan, mutta tärkeintä olisi se, että jokainen pystyisi toteuttamaan omaa näkemystään, tuntemustaan ja tietämystään asioista niin kuin parhaaksi katsoo.

 

\

Kyllä äidin pitäisi myös saada valita se, miten oma vauva turvallisimmin saatetaan maailmaan, siis riskien väliltä sen minkä katsoo itselleen ja vauvalleen oikeaksi. Kuitenkin sekä liikenteessä että synnytyksissä halutaan (tai pitäisi haluta) ja pyritään (siis pitäisi pyrkiä) minimoimaan riskit kun tosissaan niitä joka paikassa riittää joka tapauksessa.

Mielestäni se ei ole todellakaan äidin tehtävä valita, miten lapsensa haluaa synnyttää, sillä luonto on hoitanut asian niin, että lapsi syntyy alakautta. Jos sektioon on aihetta jostain syystä(perätila, napanuora tms, mutta EI pelko), niin silloin sen ymmärtää.

Pelkosektiota vaativat äidit tuntuvat kulkevan laput silmillä, eivätkä voi edes yrittää päästä pelostaan ennen synnytystä esim. pelkopolin avulla. Vaan sinne polillekin mennään vankasti ajatellen, että minähän en alakautta synnytä. Sektio kun ei todellakaan ole oikea ratkaisu siihen pelko-ongelmaan.

Kannattaisi muistaa ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön...

 

Nämä sektiovastiset naisihmiset ovat käsittääkseni pääsääntöisesti niitä, jotaka eivät itse synnyttäneet tai joilla kaikki mennyt suhteellisen hyvin. Luonto on tosiaan tarkoittanut synnyttämään alakautta sillä seurauksella, että äiti- ja lapsikuolleisuus oli hyvin yleistä Suomessakin ennen nykyajan huipputekniikkaa ja sairaalasynnytyksiä.

Minä en pelkää synnytystä kivun vuoksi. En kuitenkaan halua, että viimeksi minut henkihieveriin saanut verenhukka istukan kohtuun jäämisestä toistuu. Siksi valitsen sektion tämän odotukseni päätepisteeksi. Sen riskit tosi tiedän. Enpä hoitanut vauvaani leikaussali-irrotuksen ja 70 hemoglobiinin kanssa kovinkaan tehokkaasti. Ei ollut kovin luonnonmukainen synnytys. Olisin varmaan sata vuotta sitten kuollut.

Tähän lisäisin, että en usko sektiohaavan voivan olla kovin paljon kipeämpi kuin tulehtunut episitomiahaava, johon sain antibiootit. Aika vaikea paikka puhtaanpidettäväksi lisäksi. Istunut en muistaakseni kuuteen viikkoon...(Ja tämä iso episitomia leikkattiin lapsen sydänäänten heikkenemisen vuoksi käsittääkseni. Siis alatiekö turvallinen lapselle? Ei ainakaan aina.)


Alatiesynnytyksen riksejä vähätellään ja niistä eivät ensisynnyttäjät usein tiedä, joten eläkää ja antakaa toistenkin elää tavallaan. Eivätköhän synnytysikäiset ole niin paljon työssä käyneet, että ovat sektionsa maksaneet. Meidän perhe maksaa veroja 4000 euroa kuussa.

 

Eikös sektio ole alunperin ollut keino saada vauva ulos, jos äiti on kuollut/kuolemassa

 

Ihan alkuperäiseen kysymykseen vastaus:

Ainakin Helsingin naistenklinikalla on minulle lääkäri sanonut, että sivistysvaltiossa ei ketään pakoteta alatiesynnytykseen ja jos sektion haluaa, niin sen myös saa (oli siis syy mikä hyvänsä).

 

Tässä tilastotietoa

WHO:n mukaan Suomessa kuoli kolme äitiä synnytykseen vuonna 2000.
http://www.who.int/reproductive-health/publications/maternal_mortality_2000/mme.pdf

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa kuoli samana vuonna tieliikenteessä 396 henkilöä ja loukkaantui 4443.
http://statfin.stat.fi/StatWeb/start.asp?PA=tielonn2&D1=a&D2=a&LA=fi&DM=SLFI&TT=2

Jokainen voi tästä päätellä, kumpi on suurempi riski, synnyttää lapsi vai kulkea liikenteessä. Valitettavasti tuo WHO:n taulukko ei tee eroa sektioiden ja alatiesynnytysten osalta, mutta joka tapauksessa käy selväksi, että synnytys ei ole suuri riski nykypäivän Suomessa.

 

Ja ilmeisesti hyväksyt vain kuoleman taikka sen estämisen syyksi sektioon? Vain siksi, että on niin "luonnollista" tunkea liian suuripäisiä vauvoja liian pienestä reiästä, täytyy vain hyväksyä hiljaa ja nieleskellen se, että vauvoille tulee pysyviä aivovaurioita ja hermovaurioita kun alatiesynnytys ei onnistu, ja että äiti pahimmillaan invalidisoituu alatiesynnytyksessä?

Ilmeisesti et usko evoluutioon.

 

\

Ja ilmeisesti hyväksyt vain kuoleman taikka sen estämisen syyksi sektioon? Vain siksi, että on niin "luonnollista" tunkea liian suuripäisiä vauvoja liian pienestä reiästä, täytyy vain hyväksyä hiljaa ja nieleskellen se, että vauvoille tulee pysyviä aivovaurioita ja hermovaurioita kun alatiesynnytys ei onnistu, ja että äiti pahimmillaan invalidisoituu alatiesynnytyksessä?

Ilmeisesti et usko evoluutioon.

Nimenomaan uskon evoluutioon tai luonnonvalintaan. Jos olisit lukenut aikaisemmat viestini, olisit nähnyt että kirjoitin "Itse luotan siihen, että luonto on aikojen kuluessa kehittänyt lapselle parhaan mahdollisen tavan syntyä."

Jokainen olkoon omaa mieltänsä, ja synnyttäköön lapsensa miten haluaa, mutta aika hakoteillä mielestäni ollaan, jos ajatellaan, että luonnollinen syntymä on jotenkin luonnotonta ja vaarallista. Ja että sektio pitäisi suorittaa, vaikka siihen ei ole mitään lääketieteellistä syytä, muuta kuin äidin irrationaalinen fobia.

Taitaa olla tämä lokiofobia tänä päivänä ainoa psyykkinen sairaus, jota hoidetaan kirurgisella toimenpiteellä.

 

Jos tietäisit esimerkiksi aivojen evoluutiosta, tietäisit myös, että ihmisnisäkkäiden aivojen evoluutio on vuosituhansien saatossa jatkanut kulkuaan ilman että pystyasentoisen, kävelevän ihmisen lantion rakenne on pysynyt mukana. Ihmisellä on muihin nisäkkäisiin on verrattuna huomattavan vaikeat synnytykset. Siis aivojen koko on kasvanut ja jatkaa kasvuaan koko ajan. Tämän vuoksi pystymme kommunikoimaan puhumalla ja paljon kaikkea muuta.

Luonnonvalintaa vastaan taistelu on johtanut sektioiden keksimiseen ylipäätään. Muussa tapauksessa liian suuripäiset/suuret vauvat ja liian pienilantioiset naiset yksinkertaisesti kuolisivat pois.

Sen vuoksi on aivan turhaa jeesustelua nykypäivänä puhua luonnonmukaisuudesta ja luonnon valinnasta koska sitä ei ole enää pitkään aikaan ollut. Ja on melko roisia olla välittämättä muistakin kuin kuolemaan johtavista alatiesynnytysten seurauksista, koskapa ne aiheuttavat melkoisen paljon inhimillistä kärsimystä.

Synnytyksiin liittyvät asiat ovat jo aivan tarpeeksi kauan olleet vaiettu tabu. On aikakin että niistä puhutaan ja toivottavasti vain enenevässä määrin.

Ja toistan, ettei lokiofobia todellakaan aina johdu pelkästään irrationaalisesta pelosta tuntematonta kohtaan, vaan taustalla voi olla ihan fyysisiä tekijöitä, faktoja jotka pitäisi ottaa huomioon.

 

ei tilastoja ei mitään mutta ajatus vain siitä että kumpi riskittömämpi, se että ei kenties yhtään haavaa ja tikkiä vai sitten se että niitä haavoja ja tikkejä monessa kerroksessa???? KUn mennään puukon kanssa kohtuun niin vedetään siinä joku muukin kerros kun mahanahka auki.
ajattelin vaan....
Mutta saanko vanhana ja kalkkiksena, tiukkapinona, muita ymmärtämättömänä heittää vielä yhden kommentin tähän. Tänä päivänä ihmiset haluaa asiat mahdollisimman helposti, niin myös synnytyksen mahdollisimman kivuttomasti kaikin puolin. ja normaaliin synnytykseenkin halutaan kaikki kivunlievitys, tokihan sen saa mutta periaatteessa synnyttämään toki pystyy ilman sitäkin jos haluaa kärvistellä tuskissaan. joku tosiaan haluaa luomuna kaikkien tuskien kera ja toinen sitten siistin tapauksen kaikin puolin.
Haetaanko nykyään asioista kuin asioista kokemuksia ja halutaan ne asiat muokata sen mukaan?? halutaan se ah elämän ihanin kokemus siitä synnytyksestä. Ja halutaan se oma päätöksenteko asiaan kuin asiaan jopa ohi asiantuntijoiden ajatusten.
NYT SALLIKAA seuraava kommentti, pyydän jo etukäteen ANTEEKSI. Mutta tuli tuosta omasta valinnasta mieleen että jos lapsen kanssa tappelee laittaako lapaset vai ei niin lapsi saa tehdä valinnan jos saa valita ottaako siniset vai punaiset. entäs jos synnärillä kysyttäisiin haluatko kuorolaulua, sinfoniaa vai rokkia taustamusiikiksi synnytykseesi... Ja kysytäänhän niin monesta asiasta jo nytkin

 

Mielestäni se ei ole todellakaan äidin tehtävä valita, miten lapsensa haluaa synnyttää, sillä luonto on hoitanut asian niin, että lapsi syntyy alakautta. Jos sektioon on aihetta jostain syystä(perätila, napanuora tms, mutta EI pelko), niin silloin sen ymmärtää.

Pelkosektiota vaativat äidit tuntuvat kulkevan laput silmillä, eivätkä voi edes yrittää päästä pelostaan ennen synnytystä esim. pelkopolin avulla. Vaan sinne polillekin mennään vankasti ajatellen, että minähän en alakautta synnytä. Sektio kun ei todellakaan ole oikea ratkaisu siihen pelko-ongelmaan.

Kannattaisi muistaa ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön...
[/quote]

Vaan eipä ole perätila enää pätevä syy sektioon ellei sitten itse alatiesynnytyksen kuluessa jotakin satu ja kiireelliseen/hätäsektioon päädytä.

Pelon suhteen miten siitä voisi päästä, jos informaatiota ei saa. Alatiesynnytys kuulemma vainj nirhaisee pintanaarmuja ja lapsi selviää. Kukaan ei ole viitsinyt kommentoida perätilasynnytyksen komplikaatioista, niin äidille kuin lapselle. On kuitenkin suuremmat riskit kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Että se siitä pelkopolista.

 

\

Mielestäni se ei ole todellakaan äidin tehtävä valita, miten lapsensa haluaa synnyttää, sillä luonto on hoitanut asian niin, että lapsi syntyy alakautta. Jos sektioon on aihetta jostain syystä(perätila, napanuora tms, mutta EI pelko), niin silloin sen ymmärtää.

Pelkosektiota vaativat äidit tuntuvat kulkevan laput silmillä, eivätkä voi edes yrittää päästä pelostaan ennen synnytystä esim. pelkopolin avulla. Vaan sinne polillekin mennään vankasti ajatellen, että minähän en alakautta synnytä. Sektio kun ei todellakaan ole oikea ratkaisu siihen pelko-ongelmaan.
Kannattaisi muistaa ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön...

Lienet varmaan korkeamminkin oppinut, kun osaat noin ykskantaan sanoa ettei todellakaan ole sektio oikea ratkaisu
Mitähän helvataa sinäkään tiedät, mikä on jollekin oikea ratkaisu?? Entäpä jos ei ole mitään tarvetta päästä synnytyspelosta??? Silloinhan se on ratkaisu, jos lapsen haluaa, niin miksi sitä ei voisi pelkosektiolla synnyttää. Eri asia, jos ihmisellä olisi esim. pimeän pelko; siitä ehkä olisi kannattavaa päästä erilleen, koska sitä pimeää joutuu kohtaamaan takuulla elämässään, mutta esim. itse halusin vain tämän yhden lapsen, on aivan sama loppuelämässäni, olenko synnytyspelkoinen vai en, koska en joudu sitä asiaa enää kohtaamaan. Eikä se todellakaan vaikuta elämääni/lapsen kasvatukseen millään lailla, jos ei oteta lukuun sitä, että synnytystapaani joudun joskus erinäisille ääliöille perustelemaan.
Mielelläänhän sitä ei toivoisi pahaa toiselle, mutta joskus haluaisin että tällaiset itseriittoiset "luomu"ihmiset joutuisivat tilanteeseen, joka ei aivan mene kuten luonto hoitaa, siinäpä sitten odottaisi että myös luonto sen asian korjaisi.....

 

\

Ja ilmeisesti hyväksyt vain kuoleman taikka sen estämisen syyksi sektioon? Vain siksi, että on niin "luonnollista" tunkea liian suuripäisiä vauvoja liian pienestä reiästä, täytyy vain hyväksyä hiljaa ja nieleskellen se, että vauvoille tulee pysyviä aivovaurioita ja hermovaurioita kun alatiesynnytys ei onnistu, ja että äiti pahimmillaan invalidisoituu alatiesynnytyksessä?

Ilmeisesti et usko evoluutioon.

Ja kuinkakohan moni vauva alatiesynnytyksessä niitä pysyviä aivo- ja hermovaurioita saa tai kuinka moni äiti pahimmillaan invalisoituu...kysynpä vaan?!

 

\

\

Mielestäni se ei ole todellakaan äidin tehtävä valita, miten lapsensa haluaa synnyttää, sillä luonto on hoitanut asian niin, että lapsi syntyy alakautta. Jos sektioon on aihetta jostain syystä(perätila, napanuora tms, mutta EI pelko), niin silloin sen ymmärtää.

Pelkosektiota vaativat äidit tuntuvat kulkevan laput silmillä, eivätkä voi edes yrittää päästä pelostaan ennen synnytystä esim. pelkopolin avulla. Vaan sinne polillekin mennään vankasti ajatellen, että minähän en alakautta synnytä. Sektio kun ei todellakaan ole oikea ratkaisu siihen pelko-ongelmaan.
Kannattaisi muistaa ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön...

Lienet varmaan korkeamminkin oppinut, kun osaat noin ykskantaan sanoa ettei todellakaan ole sektio oikea ratkaisu
Mitähän helvataa sinäkään tiedät, mikä on jollekin oikea ratkaisu?? Entäpä jos ei ole mitään tarvetta päästä synnytyspelosta??? Silloinhan se on ratkaisu, jos lapsen haluaa, niin miksi sitä ei voisi pelkosektiolla synnyttää. Eri asia, jos ihmisellä olisi esim. pimeän pelko; siitä ehkä olisi kannattavaa päästä erilleen, koska sitä pimeää joutuu kohtaamaan takuulla elämässään, mutta esim. itse halusin vain tämän yhden lapsen, on aivan sama loppuelämässäni, olenko synnytyspelkoinen vai en, koska en joudu sitä asiaa enää kohtaamaan. Eikä se todellakaan vaikuta elämääni/lapsen kasvatukseen millään lailla, jos ei oteta lukuun sitä, että synnytystapaani joudun joskus erinäisille ääliöille perustelemaan.
Mielelläänhän sitä ei toivoisi pahaa toiselle, mutta joskus haluaisin että tällaiset itseriittoiset "luomu"ihmiset joutuisivat tilanteeseen, joka ei aivan mene kuten luonto hoitaa, siinäpä sitten odottaisi että myös luonto sen asian korjaisi.....

Jos ei ole tarvetta päästä synnytyspelosta...siis tuo nyt ei sitten juuri ole todellakaan se oikea lähtökohta!! Jos pelko olisi todellinen, siitä varmasti haluaisi päästä eroon.

Sektiota vaativat ovat ilmeisesti täysin varmoja, että AINA synnytyksessä muka menee joku pieleen, kun kuitenkin suurin osa synnytyksistä päätyy onnellisesti. eikä nyt sitten todellaan tarvitse alkaa viilata pilkkua tuon "suurin osa"-kohdalla.

 

\

\

\

Mielestäni se ei ole todellakaan äidin tehtävä valita, miten lapsensa haluaa synnyttää, sillä luonto on hoitanut asian niin, että lapsi syntyy alakautta. Jos sektioon on aihetta jostain syystä(perätila, napanuora tms, mutta EI pelko), niin silloin sen ymmärtää.

Pelkosektiota vaativat äidit tuntuvat kulkevan laput silmillä, eivätkä voi edes yrittää päästä pelostaan ennen synnytystä esim. pelkopolin avulla. Vaan sinne polillekin mennään vankasti ajatellen, että minähän en alakautta synnytä. Sektio kun ei todellakaan ole oikea ratkaisu siihen pelko-ongelmaan.
Kannattaisi muistaa ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön...

Lienet varmaan korkeamminkin oppinut, kun osaat noin ykskantaan sanoa ettei todellakaan ole sektio oikea ratkaisu
Mitähän helvataa sinäkään tiedät, mikä on jollekin oikea ratkaisu?? Entäpä jos ei ole mitään tarvetta päästä synnytyspelosta??? Silloinhan se on ratkaisu, jos lapsen haluaa, niin miksi sitä ei voisi pelkosektiolla synnyttää. Eri asia, jos ihmisellä olisi esim. pimeän pelko; siitä ehkä olisi kannattavaa päästä erilleen, koska sitä pimeää joutuu kohtaamaan takuulla elämässään, mutta esim. itse halusin vain tämän yhden lapsen, on aivan sama loppuelämässäni, olenko synnytyspelkoinen vai en, koska en joudu sitä asiaa enää kohtaamaan. Eikä se todellakaan vaikuta elämääni/lapsen kasvatukseen millään lailla, jos ei oteta lukuun sitä, että synnytystapaani joudun joskus erinäisille ääliöille perustelemaan.
Mielelläänhän sitä ei toivoisi pahaa toiselle, mutta joskus haluaisin että tällaiset itseriittoiset "luomu"ihmiset joutuisivat tilanteeseen, joka ei aivan mene kuten luonto hoitaa, siinäpä sitten odottaisi että myös luonto sen asian korjaisi.....

Jos ei ole tarvetta päästä synnytyspelosta...siis tuo nyt ei sitten juuri ole todellakaan se oikea lähtökohta!! Jos pelko olisi todellinen, siitä varmasti haluaisi päästä eroon.

Sektiota vaativat ovat ilmeisesti täysin varmoja, että AINA synnytyksessä muka menee joku pieleen, kun kuitenkin suurin osa synnytyksistä päätyy onnellisesti. eikä nyt sitten todellaan tarvitse alkaa viilata pilkkua tuon "suurin osa"-kohdalla.

Kuulepas psykologi, pelko on ja oli todellinen, ei vain ole tarvetta päästä siitä eroon, mikäli se tarkoittaa sitä että on puristettava haaruksista luonnottoman kokonen möhkäle Mä pääsin pelostani eroon sillä sekunnilla kun sanottiin ettei kenenkään ole pakko synnyttää.
Ja sanoinko että minun ajattelutapani olisi juuri ainoa oikea ajattelutapa, ei tosiaankaan ole, mutta se on se mikä minä olen ja minulle tämä oli ainoa oikea tapa.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt tosta mun kirjoituksesta, kun kirjoitin että tämä pelko ei minua muuten häiritse, niin miksi siitä pitäisikään eroon päästä.
Yritin kyllä käydä niitä keskusteluja kätilöiden kanssa pelkopolilla, mutta kun tämä ei vaan ole sitä sorttia että se puhumalla lähtisi.
LUONTO ei vaan ole tehnyt minusta synnyttäjää, mutta pirun hyvän äidin B)

 

[/quote]


Sektiota vaativat ovat ilmeisesti täysin varmoja, että AINA synnytyksessä muka menee joku pieleen, kun kuitenkin suurin osa synnytyksistä päätyy onnellisesti. eikä nyt sitten todellaan tarvitse alkaa viilata pilkkua tuon "suurin osa"-kohdalla.


[/quote]

Olen tätä keskustelua taustalta seuraillut mutten viitsinyt kommentoida. Itse olen menossa pelkosektioon viikon päästä. Kaksi ensimmäistä lasta syntyivät alakautta. Esikoisen kohdalla ei ongelmia mutta keskimmäisellä ei ollut yhtä hyvä tuuri; hapenpuute ja aivovaurio. Onneksi säilyi hengissä ja voidaa hoitaa kotona niin kauan kun mieheni kanssa olemme hyväkuntoisia (vanhuksina saattaakin olla eri juttu).
Olen siis menossa pelkosektioon ja TIEDÄN, ETTEI ALATIESYNNYTYKSESSÄ AINA KAIKKI MENE PIELEEN. Mutta voi mennä. Ja enää en ole valmis ottamaan sitä riskiä. Minulle on aivan yhdentekevää mitä te muut, asiasta mitään ymmärtämättömät, kommentoitte. Omakohtaista kokemusta kun teillä ei ole. Varmasti on niitäkin, jotka lapsen vammautumisen (siis alatiesynnytyksessä vammautumisen) jälkeen ovat seuraavalla kerralla valmiit synnttämään alateitse. Mielelläni sen heille suon, se on heidän ratkaisunsa johon minulla ei ole mitään sanottavaa. Itse en sitä riskiä enää ota vaikka edellisellä kerralla kyse olikin myös huonosta tuurista. Kuten joku tuossa yllä jo totesi, pahaa ei toivoisi kenellekään eikä etenkään oman lapsen turhaa vammautumista. Mutta jospa te jättäisitte näiden pelkosektioiden tuomitsemisen, niiden taustalla kun voi olla asioita, joista teillä ei ole mitään kokemusta. Mielipiteitä voi ja pitääkin esittää mutta koittakaa ymmärtää, että asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia kuin te luulette.
Kiitos.

 

Itse alatiesynnytykseen pakotettuna ja lopulta siinä niin pahasti revenneenä että ulosteiden pidätyskyky meni - ja kyllä, se käytännössä invalidisoi - ei voi kuin toivoa että maailma muuttuisi suvaitsevaisemmaksi myös tässä asiassa. Valitettavasti sitä ei tosiaan näemmä voi tajuta ennen kuin se mitä ei pitäisi tapahtua ja mistä ei puhuta sattuu omalle kohdalle.

En kyllä ennen synnytystä ajatellut, että kaikki menee aina ja kaikilla pieleen, eikä minua kiinnostanut silloin eikä nytkään miten itse kukin synnyttää. Tärkeintä on synnytyksen jälkeenkin terve vauva JA terve äiti. Minua kiinnosti silloin vain oma synnytys, siihen liittyvät riskit ja niiden minimoiminen. Enkä usko etä ketään muutakaan pelkosektiota haluavaa kiinnostaa muiden kuin oma synnytys - alatiesynnyttäjillä sen sijaan näyttää olevan hieman eri katsantokanta.

Mutta se, että esimerkiksi minua suoraan sanottuna kusetettiin riskien arvioinnissa ja niistä kertomisessa, saa aikaan vain melkoista kiukkua ja halua korjata asia, jotta kenellekään muulle ei vastaavassa tilanteessa käy samoin.

 

Saako kysyä edelliseltä kirjoittajalta, että minkä kokoinen sun vauva oli. Itellä kun tulosa iso vauva.

 

\

Itse alatiesynnytykseen pakotettuna ja lopulta siinä niin pahasti revenneenä että ulosteiden pidätyskyky meni - ja kyllä, se käytännössä invalidisoi - ei voi kuin toivoa että maailma muuttuisi suvaitsevaisemmaksi myös tässä asiassa. Valitettavasti sitä ei tosiaan näemmä voi tajuta ennen kuin se mitä ei pitäisi tapahtua ja mistä ei puhuta sattuu omalle kohdalle.

En kyllä ennen synnytystä ajatellut, että kaikki menee aina ja kaikilla pieleen, eikä minua kiinnostanut silloin eikä nytkään miten itse kukin synnyttää. Tärkeintä on synnytyksen jälkeenkin terve vauva JA terve äiti. Minua kiinnosti silloin vain oma synnytys, siihen liittyvät riskit ja niiden minimoiminen. Enkä usko etä ketään muutakaan pelkosektiota haluavaa kiinnostaa muiden kuin oma synnytys - alatiesynnyttäjillä sen sijaan näyttää olevan hieman eri katsantokanta.

Mutta se, että esimerkiksi minua suoraan sanottuna kusetettiin riskien arvioinnissa ja niistä kertomisessa, saa aikaan vain melkoista kiukkua ja halua korjata asia, jotta kenellekään muulle ei vastaavassa tilanteessa käy samoin.

Itse pelkopolilla käyneenä tiedän, että kusettetaan todella pahasti. Kun toteaa juuri näin käyneen muutamalle tuttavalle, niin kätilöpt kuittaavat sen tyyliin, laskeumia tulee muillekin vaikkei synnytä (ei kyllä yleensä 3-kymppisille). Ei kerrota esim. perätilasynnytysten komplikaatioista, vaikka olisin halunnut kuulla informaatiota. Netistä toki tietoa saa, mutta kyllä sitä keskustelisi mielellään asiantuntijan kanssa käytämmönasioista yms. Eli jos en sektiota saa seuraavalla kerralla, niin koetan hankkiutua EML-potilaaksi. En halua synnytyksessä vammautunutta lasta tai episiotomiaa. (Kätilön mukaan kuulemma alapään repeämät ovat pintanaarmuja kun sektiosta sen sijaan kärsin kauan - no näin ei ekan kohdalla käynyt.)

 

Uteliaalle: vauva oli n. 3400 g ja minun lantio arvioitu ensin ahtaaksi synnytystapa-arviossa. Koska kuitenkaan epäsuhta ei ollut lääkäreiden mielestä "riittävä" jouduin siis kokemaan täysin järjettömän ja todellakin luonnottoman alatiesynnytyksen ja nyt kärsimään seurauksista lopun elämääni.

 

\

Uteliaalle: vauva oli n. 3400 g ja minun lantio arvioitu ensin ahtaaksi synnytystapa-arviossa. Koska kuitenkaan epäsuhta ei ollut lääkäreiden mielestä "riittävä" jouduin siis kokemaan täysin järjettömän ja todellakin luonnottoman alatiesynnytyksen ja nyt kärsimään seurauksista lopun elämääni.

Alatiesynnytys on kylläkin aina luonnollinen asia, tuli sitten jotain seurauksia tai ei...sektio taas ei ole luonnollinen. Ja jos ei tätä myönnä, kannattaisi lukaista sanakirjasta mitä tarkoittaa sana luonnollinen .

 

\

\

Uteliaalle: vauva oli n. 3400 g ja minun lantio arvioitu ensin ahtaaksi synnytystapa-arviossa. Koska kuitenkaan epäsuhta ei ollut lääkäreiden mielestä "riittävä" jouduin siis kokemaan täysin järjettömän ja todellakin luonnottoman alatiesynnytyksen ja nyt kärsimään seurauksista lopun elämääni.

Alatiesynnytys on kylläkin aina luonnollinen asia, tuli sitten jotain seurauksia tai ei...sektio taas ei ole luonnollinen. Ja jos ei tätä myönnä, kannattaisi lukaista sanakirjasta mitä tarkoittaa sana luonnollinen .

Aina? No ei sentään. Itselläni synnytystä käynnistettiin monta päivää ja lopulta koko synnytys "vietiin läpi" tipan voimalla. Alatiesynnytys kyllä, mutta en luonnollisesta puhuisi. Jos oltaisiin menty luonnollisesti niin siinä tilanteessa joko minä tai vauva oltaisiin kuoltu, tai molemmat.