KESÄKUISET 2009 siirtyy taaperoiden joukkoon

Iituska, saat todellakin purkaa tähänkin pinoon tunteistasi pikkukakkosen asioita kohtaan. Ehkä täältä ei löydy vertaistukea, mutta hengessä kyllä ollaan mukana, ja peukut pystyssä!! =)
Todella paljon voimia toivottelen, ihana, että sulla on mies mukana, etkä ole yksin asian kans!! :hug: :hug: :hug:
 
Iituska Mä en voi muuta kuin toivottaa ihan hirveesti jaksamisia sulle ja muulle perheellesi! :hug: Menettämisen pelko on varmasti ihan hirveä - kun se on sitä mullakin jo tässä vaiheessa! Toivottavasti todellakin kaikki menisi teillä tästä eteenpäin niin hyvin kuin vain suinkin mahdollista!! Saitteko muuten ennen tyttönne syntymää mitään "varoitusta" että jotain voisi olla pielessä vai tuliko kaikki ihan yllättäen?

Tällä hetkellä odottelen siis kontrolliultraan aikaa Oys:iin, sen pitäis olla viimeistään ens viikolla ennen 24 viikon täyttymistä. Tuo siis siks että ois mahdollisuus jonkin tosi vakavan jutun esille tultua vielä tehdä ratkaisuja jatkon suhteen.. Voi miten kamalalta tuo ajatuksenakin kuulostaa :( Jotenkin yritän vaan ajatella positiivisesti, koska kaikki muu kuitenkin on ok (vauva kasvanu normaalisti jne) ja netistä oon jostain lukenu että kaikkialla ei ois päässy edes tarkempiin tutkimuksiin "vain" tuon yhden ylärajoissa olleen arvon takia. Mut ku sattui se yksityislääkäri olemaan alan spesialisti niin halus toki että katsotaan tilannetta vielä tarkemmin. Joka tapauksessa tämäkin on tosiaan ihan hirveää! Vauvan potkut tuntuu vähän väliä. Lisäksi tiedämme asukin olevan tyttö, jota olen salaa toivonutkin :heart: vaikka yhtä hirveäähän tämä olis pojankin kohdalla!!

Ohhoh, tulipa selostettua tilannetta.. :( mut kaipa sitä itsekin haluaa päätään purkaa..

Iituska, laita ihmeessä vaikka yksäriä tulemaan, jos yhtään siltä tuntuu!!
 
Toivottavasti Pirtsin vauvelilla olis kaikki kunnossa! Täällä pidetään peukkuja, että kaikki menis mahdollisimman hyvin! :hug:

Iituska, mulle sanottiin että kannattais yrittää olla vauvan kans mahdollisimman paljon sairaala-aikana. Että se kiintymys vahvistuis. Menetyksen pelko on tietenkin kamala... Ite vietettiin pari viikkoo sillon ku pikkuinen syntyi. Meillä ei ollu suurempia ongelmia ja olin varautunut siihen, kun ekakin syntyi etuajassa, mutta silti se sairaala-aika oli aikamoista... Saati sitten kun teillä se aika vaan jatkuu ja ei tiedä, miten kaikki menee... Jaksamista sinne! Ole kuitenkin onnellinen kahdesta ihanasta lapsesta! :heart: Yritä jaksaa! :hug: Toivon, että kaikki menee lopulta hyvin.

s-anttu
 
Sen verran tulin tännekin puolelle ilmoitteleen, että kaikki oli kuin olikin ok :) :heart: eli väärä hälytys! Arvo, joka viimeks oli hiukan rajan yli oli nyt normaali eikä aihetta huoleen kuulemma ole. Sinänsä siis hyvä kun arvo/mitta oli pienentynyt vaikka vauva onkin kasvanut. Lisäkontrolleja ei myöskään tarvita ja saan ainakin yrittää unohtaa koko asian. Todennäköisyys terveeseen vauvaan on täysin normaali. Ja ainakin tätä vauvaa on nyt ultrattu rakenteiden osalta nyt moneen kertaan!! Mut tosi helpottunut olo on nyt. Nämä oli kyl elämäni pisimmät 2 vk kun sai pelätä pahinta :(

Pirtsi :)
 
Pirtsi IHANAA!!! :D :D Sinä tulit jo mun uniinkin, niin elin tätä asiaa mukana. Ihana, että kaikki on ainakin noilta osin nyt kunnossa! :heart:

Meillä koettiin vähän aikaa sitten kauhunhetkiä saunassa :( Mies meni laittamaan saunasta laudeliinat kuivumaan, ja kaatelemaan vedet pois, itse rupesin pesemään päätä. Mies jätti saunan oven raolleen jäljessään, ja Venla tepsutteli perässä saunan puolelle.Kysyin, etä tuliko Venla sinne, ja samassa avasin silmät suihkun alla, ja näin, että Venla ojentaa kättä kohti kiuasta :( Karjasin, että Venla ei koske, ja samassa mies tempasi tytön taaksepäin. Olin ihan sata varma, et pienet sormenpäät ehti osua kuumaan kiukaaseen, niin kamalan karjumisen ja kirkumisen Venla aloitti. Äkkiä kylmää vettä kädelle, mies siirty kohta Venlan kans keittiöön viruttaa kättä, että sain pestyä pään loppuun, ja pääsisin katoo kättä. Itku tuli siinä, kun hinkkasin päätä puhtaaksi :'(
Keittiössä sit yhdessä katsottiin kättä, ja ei siinä ollu mitään jälkeä. Venla vaan säikähti mun karjasua, ja isänsä normaalia rajumpaa tempasua, parempi niinkin, kun että olis nyt pienet sormet palanu. tuntuu, et sydän vieläki n takoo, vaikkei mitään sit loppujen lopuksi sattunukaan :|
 
iituska voimia haasteelliseen elämän tilanteeseen.
pirtsi onneksi tilanne ok. ja voimia loppu odotukseen.

meillä ulkoillaan nyt paljon ja valmistaudutaan tasan kk:n päästä alkavaan työläisen arkeen, eli pikku pojat aloittaa pph:lla ja isompi toista vuotta eskarissa ja minä 3,5v tauon jälkeen töissä.

siinäpä ne nopeimmat kuulumiset. huh huh kun on kuuma.
 
Iituskaa oonkin mielessäni monet kerrat ajatellut. Missään välissä en vaan ois uskonut että tulet tänne takaisin tuollaisin uutisin! Ei voi edes kuvitella mitä teidän perhe käy nyt läpi, mutta toivon todella, että pikkutyttönne voimistuu ja pääsee pian kotiin kaikkien leikkauksien jälkeen.

Pirtsille
onnea loppuodotukseen, onneksi teillä kaikki ok.

Meillä haaveillaan siitä pikkukakkosesta ja tuossa pariviikkoa sitten kävi haamuplussa, joka ikäväkseni 4 päivän jälkeen katosi ja viikko siitä alkoi ekat menkat synnytyksen jälkeen.
Mutta uutta yritystä kohti.
Marraskuussa palailen töihin ja Kerttuliini menee hoitoon. Jännät ajat on edessä siis.
Kerttu on alkanut kamalasti puhua ja huutaa kiukkuisesti ei ei jos jotain kivaa otetaan kädestä pois. Samaten ihan suloisinta on kukkuinen äiti-huuto kun hän ei jossain asiassa onnistukkaan kuten oli suunnitellut. Isää ei sano vielä, mutta matkii koirien haukkumista ja rappiksessa huutaa kun kaikuu. Sanoja ymmärtää paljon, mutta sanoo vähemmän.

Päikkärit nukkuu sängyssään ja yöt aikalailla meen välissä, toki alkuyön nukkuu omassa pinniksessä mutta sieltä siirtyy yön aikana viereen.

 
Iituskalle onnea :flower: ja kovasti voimia pienen kanssa! Ja Pirtsille onnellista loppuodotusta, onneksi kaikki on hyvin.

Helteistä on mutta en valita...Pikku-ukko nihistelee aina välillä, mutta kun vaippahousuna tai pihalla/rannassa saa mennä ilman vaippaa niin olo helpottuu. Hän nauttii hirmuisesti rannalla olosta ja vesileikeistä, onneksi on oma ranta. Juoda vaan pitää muistaa, oon antanu laihaa (siis melki vettä) omenamehua ja tissimaitoa, meillä kun vieläkin imetellään :whistle:

Edellinen viikko oli aika jännä....menkat myöhässä ja (muka) raskausoireita oli. Vähän jo kerkesin innostuakin mut sit ei kuitenkaan, uutta kiertoa vaan :)

Mun pitäs syyskuun alusta lälhtä töihin ja pikku-uukon hoito on mietinnässä. Päiväkotiin en vie (oon ite lto ja mun mielestä näin pienen paikka ei siellä oo. Ja hei, tää on vain mun mielipide, en halua ankä aio ketään päiväkotiin viemisestä syyllistää, tuokaa vain niin meillä on töitä ;) ) ja pph paikasta ei oo tullu mitään tietoa. Mua kiinnostais hoitajan palkkaaminen kotiin, esim. meidän naapurin tuore yo-tyttö ei saanu opiskelupaikkaa ja on ilman duuniakin ensi talveksi, joten siinä olis oiva yhtälö. Mietityttää vaan palkat ym... jutut. Voisko se tyttö olla "harjottelussa" meillä työmarkkinatuella tms.? Täytynee tutustua kelan sivuilla, huoh!

Nyt iltapalan laittoon ja jos suunnittelis samalla kesälomareissua, isommalla ukolla kun lako loma!

-H ja J :heart:
 
Tervehdys pitkästä aikaa. Kuukauden nettikatko oli ja ihanaa oli päästä tänne pitkästä aikaa :)

Kiitos [/b]sisulle uudesta pinosta :) Minulle voi merkitä pikku-emännän nimen jatkoksi :)

Onnittelut
pirtsille, kun kaikki olikin hyvin!

Ja voimia
iituskalle!!!

Meillä on huomenna ultra ja rupes kyllä kovasti jännittämään... Kotidobleri on kyllä sydänäänet kuuluneet, mutta muuten jännittää onko kaikki kunnossa.

Helteitä riittää! Meillä neiti oppi myös 1-vuotissynttäreiden kunniaksi kävelemään :) Ihana taapero :heart:

Meilläkin on päiväunet pidentyneet. Ihanaa oli alkuraskauden väsymyksessä, kun tuhistiin neidin kanssa jopa yli kaksikin tuntia vierekkäin :) Melkein vuosihan sitä mentiinkin puolen tunnin unilla. Nyt on kyllä mennyt ihanasti.

Päiväunet meillä nukutaan siis omassa sängyssä tai vieressä. Ulos ei ole tarvinnut tarjoutua vähään aikaan päikkäreille, kun on niin kuuma. Joskus jos on itsellä intoa niin vaunuilen päiväuniajan viileämmillä keleillä.

Ihanaa kesäpäivää kaikille! Ja vielä voimia
iituskalle! Tuli itsellekin ihan kyyneleet silmäkulmiin kun luin pienen tyttösi tarinaa.

sunshine ja pikku-emäntä
 
Reissusta palattu ja nimilista päivitetty! :wave:
Kaura näyttäis nyt sopivan Venlalle!! *tuulettaa* Eilen jo annoinkin koko iltapuuro-annoksen kaurapuuroa, eikä mitään mahakipu-itkuja ollu yöllä. Seurataan tietysti vielä, mutta josko tämä nyt menis helpoimman kautta :saint:

Nukkumiset on mitä on... Ihan tuskasta, kun on niin kuuma. Lämpöpumppu viilentää kivasti, mut silti V tahtoo nukkua levottomasti. Tympäsee itseäkin, kun yks on sit hermokimppu koko ajan, kun väsyttää... Tänään nukku huimat 40 min päikkäreitä. Nyt tosin nukkuu toisia unia, kun eihän sitä katso erkkikään, kun kitisee koko illan muuten :/ Että mun puolesta vois tulla jo syksy, ja ilmat viiletä B)
 
onnea Venlalle jos nyt saatu kaura sopimaan. toivottavasti alkais allergiat helpottamaan.

meillä kiukutaan nyt helteillä vaatteista ja toivottavasti viilenee syksyllä kun töihin menen koska pph on ihmeissään ko konsta vetelee vaan vaipalla ja huutaa kuin hinaaja kun puetaan ees paita päälle. eli meillä eletty vain vaipoissa ja joskus ilman niitäkin kun on tuskasen kuuma. istuis sälli mieluiten kylppärin lattialla suihkussa vaan....

meillä nukuttu sika huonosti nyt. kun on kuuma ja konstalla ei o tuttiakaan enää ollu käytössä kuukauteen mutta silti kinaa vastaan.... ehkä aika auttaa...

meillä opittu pakittamisen jlo taito sohvalta tai sängystä laskeuduttaessa. nyt sujuu jo terassin portaatkin eli 4 rappusta peppu eellä.... on kyl hieman vaarallisen näköäistä viel. ei kyl onneksi nii kamalan näköistä kun konstan isoveli tuli aikanaan aina raput nenä edellä alas.... sai monet mammat haukkomaan henkeään mut ei kertaakaan tippunut....
 
Nopsaan piipahdan täällä.. Ollaan muuttamassa parin viikon päästä (vihdoin oikean kokoinen koti löytyi) ja suuntaan energiani pakkaamiseen ja muksujen hoitoon. =)

Viime viikko oltiin lomalla koko perhe ja käytiin anopin luona mökkeilemässä. Hippu on ihan sankari! Kuumaa ja tuskaista oloaan ei ole valitellut /vaikka selvästi on ihan liian kuuma olo on ollut välillä). Uimisesta on päässyt myös nautiskelemaan ja järvestä ei tahtoisi tulla pois millään..

Käyn välillä täällä kurkkimassa muiden kuulumisia ja olen hengessä mukana, vaikka oma kirjoittelu jääkin nyt hiukan vähemmälle..
 
Nopeasti vaan onnittelen sisua ja Venlaa. Toivottavasti muutkin viljat menee yhtä mukavasti.

Tinnin pikku-ukko hymyilytti.

Kerttu ei yleensä valita kuumuutta, nukkuu iha ok. On nyt vaan ottanut tavaksi herätä 4 aikaan juttelemaan mukavia.... Onneks nukahtaa juomisen jälkeen takas.

Meillä on pieneksi ongelmaksi muodostunut se että Kerttu lyö, läpsii ja raapii. Kaverilla kun ollaan niin sitä pitää koko ajan vahtia, ettei se mene ja lyö toisia lapsia. Oon ihan ihmeissäni et mistä moinen johtuu, ei meillä lyödä, ettei esimerkkikään voi olla syynä.

Nyt oon sitä vaan kieltänyt mut mitä sitten kun se menee hoitoon? Kotiinhan ne tollasen laittaa joka toisia lyö. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Brianna:
Nopeasti vaan onnittelen sisua ja Venlaa.

Meillä on pieneksi ongelmaksi muodostunut se että Kerttu lyö, läpsii ja raapii. Kaverilla kun ollaan niin sitä pitää koko ajan vahtia, ettei se mene ja lyö toisia lapsia. Oon ihan ihmeissäni et mistä moinen johtuu, ei meillä lyödä, ettei esimerkkikään voi olla syynä.

Nyt oon sitä vaan kieltänyt mut mitä sitten kun se menee hoitoon? Kotiinhan ne tollasen laittaa joka toisia lyö. :ashamed:
Ihan tavallista tuo on. =) Pieni ihminen kokeilee mitä toinen tuumii jos teen näin ja näin.. Meillä Hipulla on myös vastaavaa ja läpsimisen lisäksi yrittää usein myös purra. Kuluneen viikon aikana on oppinut jo, että kun sanotaan "au!" että silloin pitää lopettaa.. Olen aika tehostetusti tähän huitomiseen ja puremiseen kiinnittänyt viikon aikana huomiota. Testaa silti varmasti vielä monta kertaa, saako näin tehdä toisille. (Ja meillä nuo isommat lapset välillä ovat toistensa kimpussa läpsien tms., joten mallikin käyttäytymiselle löytyy
 
Heippa hei pitkästä aikaa!!
Meillä on ollu elo niin hektistä, etten ole paljon ehtiny kirjoitella. Kauraa nyt syödään kjoka ilta puurona, ja ei ooireita. Ja tänään aloitettiin sit ihan oikean maidon maistelu. Laktoositon versio tosin, mut kunhan nyt vaan eka päästäis siitä tuttelista eroon, niin sekin olis jo ihan kiva juttu. Viime maanantaina lähdettiin mökille, ja se olikin aikamoinen reissu lasten ja koirien kans :whistle: http://kaksplus.fi/keskustelu/t1793617#m21415253 Tässä linkissä mm. tarinaa tältä viikolta :(
Muuten reissu suju ihan ok, siis jos ei koiran kuntoa lasketa, ja sitä, että pienessä mökissä oli ihan tuskasen kuuma öisin, ja siksi koko sakki on hieman väsähtäny, kun yöt meni pyöriessä.
Miehen loma loppuu nyt, maanantaina arki alkaa taas. Mua niin harmittaa, ei vielä tullu ollenkaan kyllästymistä miehen kotona oloon. Olis tässä toisetkin 3 viikkoa menny!

Teillä oli ollu juttua puremisesta, raapimisesta ja läpsimisestä. Meillä löytyy kaikkia. Venla saattaa eka tulla huulet törröllään pusuttelemaan, ja nanosekunnissa sitten purasee. Tässä jo tirskahti veri poskesta multa, kun narskautti ihan kunnolla :kieh: Myös Venla raapii ihan huvikseen meitä muita, vaikka järjestelmällisesti kielletään jatkuvasti. kai se menee ohi joskus...

Loukkaannutaanko teillä kieltämisestä?? Musta tuntuu, että Venla on oikein draama-kuningatar sillä saralla, ihan uskomaton! Jos ei saa asiaa periksi, niin huulet alkaa vipattaa, ja krokotiilin kyyneleet valuu pitkin poskia. Toinen vaihtoehto on, että neiti heittäytyy lattialle, ja istuu kädet puuskassa rinnalla, ja mulkoilee kulmien alta :LOL: :heart: Ja sitähän ei nauramatta katso.
Nyt on alkanu pikkuhiljaa iskäkin kelvata eri asioihin, eikä enää niin karju mun perään. Ja JUHUU!! :D Yksi työvoitto takana, mies kelpaa Venlalle nukuttajaksi!!
Joo, nyt kutsuu sauna, ja sitten peti! :wave:
Sisu ja Venla ens keskiviikkona 1v 2kk
 
"Kiva" että muillakin on samaa ongelmaa. Eli normaali kehitysvaihe vissiin.

Täällä on Venlan kanssa toinen dramaqueen.
Kauhee huuto alkaa jos ei saa mitä tahtoo ja sitten tuo hakkaa päätään lattiaan ja sitten parkuu lisää.
Ja kaiken huipuksi menee kiusaamaan koiria, koska tietää että äiti puuttuu siinä kohtaa peliin. Välillä pitää koirat laittaa toiseen huoneeseen että ne saa olla rauhassa kun Kerttu vaan kiskoo hännästä tai muuten vaan ahdistelee niitä. Onnes molemmat ovat tyynen rauhallisina paikoillaan tai lähtevät pois.

Melkein odottaa isännän lomaa että pääsee pakoon töihin....Töistä on aina niin ihana tulla kotiin kun ovella odottaa hymyilevä tyttö joka heti tahtoo syliin pusimaan.

Sunshine tuo vaivihkaisuus on kans tuttua.

Nyt vihdoin oon saanut muksun irti tissistä niin nythän sitten nipistelee nännistä tai rutistaa kun ei imeä saa... Mukavaa.
 
terestys!
käytiin tänään tutustumassa tulevaan pph:hon ja kosnta oli kuin kotonaan. ihan ok paikka. hoitaja on hieman vanhempi ja jäänee eläkkeelle kun meitin pojat joskus siirtyy päikkäriin. viimeistään sillo kun "kakkonen" menee eskariin.
eli meillä alkaa siis totinen arki maanantaina ja pitäis meikäläisen ilmaantuu työpaikan ovest sisään maanantaina klo 8.

siinähän ne nopeimmat.

itseppäinen poika löytyy täältäkin ja jos kieltää niin suu virneessä jatketaan puuhaa/karkuun juoksemista. eli kuulunee ikään.

eipä muuta....
 
Onpas meidän pinossa hiljaista. Liekö kaikki vielä kesälaitumilla?
Veera-myrsky pisti meidän elämän ihan sekasin. Mies on tehny tässä 3 vrk:n aikana yli 50h töitä, ts. on käyny kotona nukkumassa aina 4-5h kerrallaan, vaihtanu vaatteet, keittäny uudet kahvit pulloon, ja lähteny takas töihin. On siis sähkömies, ja korjannu yötä päivää noita myrskyn aiheuttamia vikoja. Noo, me ollaan sit yritetty pataroida tyttöjen kans täällä keskenämme, mut se on tässä viimeisten vuorokausien aikana tullu todettua, et jos ikinä jään yh:ksi, niin a )ei mulla ole tasan yhtään koiraa ja b ) ei myöskään ok-taloa :kieh: Sen verran raastavia päiviä ollu jo nämä.

Venla kasvaa (jos kasvaa :ashamed: ), ja kauraa syödään siis päivittäin. Myös normi maito menee nyt kokonaan, eli tutteli on taakse jäänyttä elämää. Tänään on myöskin eka tutiton päivä ollu, tai V itse sen päätti... Nakkasi päiväunille mentäessä tutin lattialle silleen, etten just heti löytäny sitä, ja nukahti sit ilman sitä... Enkä nyt illallakaan antanu, vaikka jokaikinen on kylläkin vielä tallessa, mutta nukahti normaalisti, eikä paljoa itkeny :eek: Kai mä nakkelen nuo tutit huomenna roskikseen.

Mieli on vähän apea, sattunu taas kaiken näköstä perhepiirissä, ja sekö lie heijastaa myös Venlaan. Kamalan kiinni taas minussa, vaikka tuntu jo välillä, et eroahdistus alkaa helpottamaan. Taas ollaan siinä pisteessä, et mun ei tarvii mennä kun vessaan, ja laittaa ovi kiinni, niin toinen itkee perään. Meillä siis suurimmaksi osaksi vessaillaankin yhdessä :snotty:

Mitäs muuta meille... Ei kai sen kummempaa. Ens viikko kieltämättä "hieman" jännittää, kun esikoisella alkaa koulu. HUI!! Mua taitaa jännittää enemmän, kun tyttöä itseensä.

Lisätäänkös Taa ja Herra Huu etusivun listaan?
 
Voimia sulle Sisu :hug: tiedän kyllä tunteen, kun ukko tekee reissuhommia ja taasen on pyörähtänyt arki käyntiin.

Onni kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia, päiväkotielämä on menossa jo toista viikkoa. Herraa ei vaan meinaa edes saada kotiin, kun on niin kiva kun on kavereita ja uusia leluja :/ huonoäitisyndrooma nostaa heti päätään, kun hoitoon jääminen on sujunut kuin vettä vaan. Tätä se on, ei ole hyvä jos itkisi hoidossa kaiket päivät, mutta tää toinenkin ääripää saa sydämen vereslihalle.

Töissä päädyttiin pomon kanssa yhteistuumin, että teen vajaata viikkoa eli vain kuusi tuntia päivässä. Juurikin siitä syystä, että mieheni on käytännössä poissa viikot enkä yksinkertaisesti jaksa tehdä täyttä päivää töissä, hoitaa koiraa, lasta, kotia ja muita ihania hommia joita omakotitalossa on.

Menkat otti ja hävis |O eli toisen lapsen hankinta taitaa olla vain erittäin kaukainen haave. Gynelle en ole jaksanut raahautua, en vaan jaksa edes ajatusta siitä rumbasta mitä se joskus oli.... Toiveita, pettymyksiä ja unettomia öitä. Ehkä se on fiksumpaa iloita tuosta suloisesta pirpanasta joka meille suotiin :heart:

Sori omanapainen sepustus, täällä vaan näyttää olevan niin hiljaista että. Ehkä helteiden ja kesän jälkeen palstakin vilkastuu....
 
Muutto ohi ja nettikin aukesi eilen. =) Hiukan on hermoja koeteltu Hipun taholta, koska tietenkin uudessa kodissa olisi niin mukavaa saada tavarat paikalleen ja arki rullaamaan mukavasti.. Pieni on jälleen koko ajan kiinni lahkeessa ja kipuamassa syliin. Täytyy koittaa vaan ymmärtää pientä, että tämähän on hänelle kuitenkin ihan vieras paikka ja hakee turvaa.. Hankalaa vaan saada tehtyä mitään.

Sain viime viikolla erittäin kiinnostavan työtarjouksen, joka olisi ollut niin minun juttu (kaupunki etsi lastentarhanopettajaa suunnittelemaan & toteuttamaan puistotoimintaa, kerhoja sekä perhekahvilaa). Minua oli hommaan suositeltu ja pyysivät minua tähän hommaan. =) En osaa kuvitellakaan vieväni Hippua vielä pitkään aikaan hoitoon, joten en tarttunut tilaisuuteen. Toivottavasti sitten kahden vuoden päästä löytyy vielä yhtä kiinnostavia töitä. ;) Onneksi en ole ilmoittautunut työttömäksi, vaan ihan rehellisesti nostan kotihoidontukea ja tästä työstä kieltäytymisestä ei seuraa hankaluuksia.

Huomenna isommat lapset lähtevät kouluun ja eskariin. Vähän jännittää, miten minulla ja Hipulla päivät kuluvat kahdestaan. Onneksi siskot ovat poissa vain muutaman tunnin..
 
nyt jo Rapia vikko pojilla hoito uraa takana ja ei ainakaan vielä jäädä huonosti eli on menny loistavasti. ainoo mistä pitänee hoitajalle sanoo on toi meitin jätkän ruokailu. täti kun antaa just niin paljon kuin syö eli paljon.... pitänee sanoo et päiväruoalla 2 keskikokoista tai 3 pientä pottuu riittää lisukkeineen ettei toi konstu ihan muodottomaksi turpoo =) toisaalta kivaa että suostuu hyvin syömään.

unen tarve aikaistunut vaikka nytkin ollut sellaisia aamuja että on ite saanut herätä yö unilta. nukkuu hoidossa noin 2h ja yöllä 20.30-7.30 eli unta tulee noin 12-13h vuorokaudessa.

mulla menee työt älyttömän nopeeta töissä ja pinna kestää kotona lasten kiukkuja miljoona kertaa peremmin että oli oikein mulle lähteä 3,5:den kotivuoden jälkeen töihin vaikka hieman ahdistikin poikien ja konstun vieminen hoitoon noin nuorena.

hiljaista täällä.

sisu toivottavasti teillä kaikki vilja altistukset onnistuneet.

tinni ja konstu
 

Yhteistyössä