Kesäkuun Kastehelmet 2012 **KESÄKUUSSA ~ MEIDÄN KUU**

Onnea uusista vaaveista!

Eilen neuvolakäynti, valitin useammman päivän jatkuneesta päänsärystä mutta mitään oireita myrkytyksen suuntaan ei ole. Pään sanoi olevan jo ihan alhaalla. Tänään taas vähän supistellu mutta ei etenevästi. esikoinen syntyi juuri tällä viikolla. Vähän huolettaakin jos lähtö lähipäivinä tulee ei esikkoa saa mihinkään ja joudun luultavasti menemään yksin, ei kiva.
Kipujen suhteen toivon pärjääväni ilokaasulla mutta jos tuntuu mahdottomalta sallin itelleni muutakin, pääasia että menisi paremmin kuin eka synnytys aikoinaan.
teris 38vko

 

Mites muuten muut olette järjestäneet esikoisen / muiden lasten hoidon?
Minkä ikäisiä lapsia teillä on ja millaisella hoito kokemuksella pienimmät?

Meillä esikoiselle muutamakin vaihtoehto, jos jostain syystä estyisi isovanhemmat, joille menossa, mutta en tiedä lähteekö mies viemään sinne (tunti suuntaansa) vai pyydetäänkö tulemaan tänne. Mitään huippu nopeaa synnytystä en odota, joten kiire tuskin tulee. Aion myös pärjäillä sairaalassa mahdollisimman pitkään yksin, jotta esikoisen hoito aika jäisi niin lyhyeksi kuin mahdollista ja isä voisi olla lapsen kanssa.
Sisaruksen syntymä on niin iso muutos ja stressi koko perheelle kuitenkin jo itsessään, etten halua roikottaa esikosta muiden nurkissa hoidossa yhtään ylimääräistä.
Isovanhempien lisäksi pari kaveria on lupautunut lapsen vahdiksi tarvittaessa, mutta toinen on lapseton ja vailla minkäänlaista kokemusta ja toisella kolme pientä lasta ennestään, joten en kovin hyvilläni jättäsi kummallekkaan näistä, vaikka lapsi varmasti hengissä selviäisikin.

Olisin myös valmis synnyttämään yksin, jos hoitajaa ei saisi. Uskon toisaalta kyllä, että harmittaisi jälkikäteen, ettei mies olisi todistamassa lapsensa syntymää ja ensi hetkiä. Niitä kun ei saa takaisin ikinä ja saattaisin olla tilanteesta harmissani pitkäänkin, vaikka vaihtoehtoja ei olisi.

Tilanteen mukaan mentävä. Pääasia että äiti ja lapsi hyvässä kunnossa urakan pääteeksi ja esikoinen hyvässä turvallisessa hoidossa sen aikaa, jotta ei tarvitsisi sitä murehtia supistusten välissä, vaikka sitten isän kanssa, jos ei muuta hoitopaikkaa ole.
Uskon kyllä, että murehdin silti miten pärjää hoidossa, vaikka missä olisi. Mun pieni..

M & Pieni rv 39+6

 

Hmm pieni tilannepäivitys, täällä ollaan nyt sitten laitoksella. Piti tulla vaan tosiaan lepäilemään, mutta olinkin jo 4cm auki. Nyt sitten mies lähti kiireen vilkkaa ajamaan Tampereelta tänne mun seuraksi.

 

Heippa kesäkuiset mammat!

Onnittelen kaikkia vauvan saaneita :heart:
Myös meidän prinsessa on sytynyt 10.6 klo 1.21 mitoin 4030g, 51cm ja pipo 35cm. rv 38+1.
En jaksanut viimesiin kuukausiin käydä kuin lukemassa juttujanne, olin aivan totaalisen väsynyt ja kait vähän masentunutkin..
Sain lopuksi raskausdiabeteksen ja se olikin todella vaikea.. Pistelin itseäni useasti päivässä ja olo oli todella karmiva... Onneksi istukka siirtyi kohdunsuunpäältä pois ja alatiesynnytys oli mahdollista ja näin siis syntyikin.
SYnytyskäynnistettiin loppujen lopuksi oksitosiini-tipalla, yritettiin ensin balonkia.. Synnytys eteni aikas reippaasti ja oli käynnistyksen takia kivulias. Onneksi säästyin repeämiltä ja tikeiltä, vaikka pelkäsinkin vaavin koon tietäen mahtuuko edes alakautta tulemaan. Kätilö sanoi, että isompikin olisi tullut "helposti". Ponnistusvaihe kesti 6min, mikä tuntui tunnilta, ei siis mikään kovin pitkä ponnistusvaihe, kait?
Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja kotiin ollaan päästy, vaikka joudummekin erilasiten veriarvojen takia käymään vaavin kanssa verikokeissa vielä ainakin huomenna..

Aurinkoista kesää kaikille vauvautuneille ja odotelevile!!!
Jisse ja rinsessa :heart:

 

Onnea kaikille pienokaisen saaneille:heart:

Oma pienokainen on kaiken onnen mukaan vähän yli 12h päästä ulkona mahasta
JÄNNITTÄÄ ihan hirveästi huominen siis aivan käsittömästi. Sydän on hakannut koko päivän 100, miten mahdan pärjätä? kivut ja yleensäkkin.
Tänään myös selkä on särkenyt aivan järkyttävästi, myös huono olo on vaivannut ja paljon joka luultavasti osa syy jännityksessä.
Mutta pääasia, että vauva syntyy terveenä. Mies on tehnyt kaikki tänään ja nytkin imuroi tuollayläkerrassa. Yöllä ei varmasti tule unta..


Saara ja Helmi 39+2

 

Onnea kaikille murunsa syliin saaneille! :heart: Kovasti mäki jo odottelen teidän kotiutuneiden höpöttelyjä siitä kuinka vauva-arki on lähteny rullaamaan..varsinki esikoisen saaneiden.

( . ) Täälä on polikäynti takana. Kaikki oli tirriääsellä hyvin. Lääkäri vaa puheillaan pelotteli meitä ku vatsan koon takia tuumas ennen ultraa, että mahtaakohan mahtua tulemaan.. Mutta eihän painoarvio ollu kuitenkaa ku 3200g-3300g. Kohdun suu oli kiinni, eli siä ei mitää edistystä ilmeisesti. Kanavan pituudesta ei mitää puhunu..ja paljo jäi puhumatta ja kysymättä ku lääkäri oli ulkomaalainen ja puhu huonoo suomee. Se oli kyllä ihan perseestä, siis tää "kielimuuri". Osasi kyllä varmasti asiansa vaikka puhe oliki vähä sitä sun tätä. Ihmetteli, että miks ei missään vaihees oo otettu toksemiakokeita, ku turvotusta mulla on ollu niin kauan ja nyt viä niin paljo. Kävin sitte viä labraski ja soittelevat sitte huomenna jos niis jotain näkyy. Käynnistystä ei viä sen kummemmin mietitty, koska vauva oli "pikkunen". Mutta uus aika ens viikolla turvotusten takia ja jos niiden ja väsyn osalta edelleen sama tilanne nii sitte lähdetään käynnisteleen.

Ihan hyvillä mielin käynnistä. Sai ainaki kokoarvioo ja muutenki tietää, että tuola on kaikki ok, pikkuunen nähty kuiteski viimeks rv23!

PikkuMyy87 ja Tirriäänen 38+5 :heart:

 

Aanna: Ihan hirmuisesti voimia! :hug: Diagnoosin saaminen on varmasti pelottavaa mutta toisaalta nyt tiedätte mistä on kysymys ja onneksi löytyy hoitokeinoja.

(.) Meidän prinsessa syntyi 12.6. Tyttö on aivan ihana. Painoa hänellä oli syntyessään 38+3 viikoilla 3825g ja pituutta 50cm.

Käynnistely aloitettiin jo maanantaina ensin ballonkilla ja sen tultua ulos jatkettiin cytoteceillä ja akupunktiolla. Säännöllisiä supistuksia tuli, mutta ne loppuivat yöllä. Seuraavana aamuna puhkaistiin kalvot ja siitä homma lähtikin kunnolla käyntiin. Tehosteeksi annettiin vielä oksitosiini tippaa vaikka supistuksia tulikin hyvin. Kaikkiaan synnytykseen meni kalvojen puhkaisusta n. 6 tuntia ja ponnistusvaihe kesti 7 minuuttia.

Ihan ei menty niin luomusti kun toiveenani oli, mutta lähes kuitenkin. Nuo tipat olisin toivonut välttäväni ja amme jäi kokematta vesien menon vuoksi. Sain myös ihan viimeisiin supistuksiin kovaan selkäkipuun avuksi aquarakkulat. Olisin halunnut akupunktiota, mutta olivat sitä mieltä, ettei siitä olisi enää siinä vaiheessa ollut apua. Myöskään lämpimät kaurapussit eivät enää tuossa vaiheessa auttaneet selkään. En oikein voinut rentoutua kunnolla supistusten tultua kivun vuoksi, joten suostuin niihin rakkuloihin. Sehän on vain vettä mitä sinne laitetaan. Laittaminen sattui tosi kovaa hetken, mutta vei kivun kokonaan ehkä 15 minuutiksi ja palasi sitten hiljalleen takaisin.

Muutoin kivunlievitykseen käytin lämpimiä kaurapusseja mitä mies kävi supistusten välillä lämmittämässä (kiirettä piti sillä niitä tuli parin minuutin välein koko ajan). Kun en saanut vettä avuksi niinkuin aiemmissa, otin tällä kertaa äänen käyttöön. Pidin sellaista matalaa "aaaaaa" ääntä aina supistuksen tultua. Siitä mieskin tiesi milloin piti toimia. Istuin pallon päällä ja nojailin sängyn reunaan. Nämä auttoivat tosi hyvin =)

Vauvan synnyttyä tuli hieman takapakkia, kun istukka ei meinannut tulla. Sitä odoteltiin 1,5 tuntia aina välillä vatsaa painellen ja lopulta soitettiin paikalle gynekologi. Vatsaa oli veivattu jo niin paljon että teki tosi kipeää. Siksi miltei pakottivat ottamaan ilokaasua muutaman henkäyksen ennen kuin gyne työnsi istukan ulos. Se onneksi rentoutti hieman ja helpotus oli suuri, kun istukka vihdoin pullahti ulos.

Synnytyksestä jäi hyvä mieli vaikkei se mennyt alkuperäisten haaveideni mukaan. Voimme molemmat tytön kanssa hyvin ja ilmeisesti huomenna pääsemme kotiin (seurataan vielä huomiseen tytön sokeriarvoja mun rd:n vuoksi). Tyttö on suloinen ja rauhallinen tapaus :heart: Palkinto on todellakin kaiken sen vaivan arvoinen =)

Barbbis ja prinsessa 1 pv

 

Ei saa unta jännittää niin paljon se huominen sektio!
Ehkä nukahdan tähän koneen ääreen. No vaivanarvoists


Saara ja helmi 39+3

 

SATTUUUUUU!! Imetys nimittäio! Jumalauta!! :'( paska mutsi..

 

Emby: Mahdetaankohan olla samalla osastolla? :wave: Jos vauvalla on huono ote, ottaa kiinni esim. vain nännin päästä, niin kirpaisee kyllä tosi kovaa. Onko hoitajat näyttäneet ihan tissistä pitäen miten saat hyvän imetys otteen vauvalle? Jos et ole vielä pyytänyt eikä kukaan ole apuja tyrkyttänyt, niin soita ihmeessä kelloa ja pyydä neuvoa. On kaikenlaisia "kikkakolmosia" mitä ei tule ajatelleeksi itse, mutta niistä on hirmuisesti apua. Itsekin pyysin viime yönä apua vaikka jonkin sortin konkari olenkin. En vaan meinannut saada pientä sen verran hereille, että olisi jaksanut imutella kunnolla. Hoitaja kävi tekemässä parit "taikajutut" ja kas kummaa imuteltiinkin sitten tuntitolkulla sen jälkeen. Tsemppiä!

 

Meille syntyi sitten tänään klo 00.16 pieni poika 49cm ja 3050g. Poika tuli sitten maailmaan aivan luomusti kun ei keritty sitten mitään puudutuksia laittamaan.
Tuun kertoo myöhemmin lisää, kun nyt on Mami hieman väsy.

Nyt täytyy kyllä sanoa että on aika uskomaton fiilis

Madde ja Pätkä 8h

 

Emby se imetys voi aluksi tehdä tosi kipeää, jopa niin että nännit ovat verillä. Älä vaan luovuta siltinkään, muistan itse esikoisesta kun melkein itku tuli aluksi imettäessä. Väärä imuote voi olla yksi syy, pyydä neuvoa siihen. Ja sitten rintakumi, se oli mulla pelastus! Ei sitten enää sattunut, mutta kun nänni oli taas paremmassa kunnossa, kokeilin ilman ja taas jos sattui, niin käytin rintakumia, kunnes sen sai jättää kokonaan pois, nännit tottuvat kyllä siihen imettämiseen, vaikka se alku voi olla työn ja tuskan takana! Tsemppiä!

Onnea taas pienen nyytin saaneille!!!! :heart:

Täällä ei mitään uutta...paitsi, että se asia kumoontui kaiketi mun kohdalla, että toinen lapsi syntyis vielä aikaisemmin, esikoisen synntys lähti käyntiin juurikin tällä viikolla ja päivällä, että ei tämä ainakaan aikaisemmin pois ole halunnut Noh, katsotaan lähtiskö tänään sitten syntymään....

jkoo + Pupu 39+1

 

Mä oon niin sanaton ja onnelinen teidän vauvatuneiden puolesta :heart: voimia kaikille!!!

Kaikkien tarinoita odotellessa!!!!!!

Kärsimätön perässä laahavaa sandrastiina ja mini 38+3

 

Onnittelut kaikille vauvan saaneille ja terkut vielä odottaville.
Aannalle ja hänen perheelle paljon voimia :hug:

Meille syntyi 11.6 ihana rakas pikku poika :heart: paino 3765g ja 50.5cm.

Vielä olemme sairaalassa kun pojan bilirubiini arvot oli koholla jajoutui eilen sinivaloon. Ja tämä äiti itki koko illan ja nyt silmät on turvoksissa :ashamed:

 

Oikein suuresti onnea kaikille vauvan saaneille :heart: :heart:

Täällä lask.aika tänään ja 40+0 poks vaan!!!!! Huomenna toiv. vika neuvola, ens vkolle tuleekin sitten taas kontrollikäynti sairaalaan jos ei asukki luovu yksiöstään sitä ennen..

Alkaa olla voimat aika vähissä, huono hb vaikuttaa kans asiaan ja huonot yöt. Esikoinen ollut usean viikon kovassa yskässä ja nyt viikonloppuna nousi kova kuume ja tässä sitten hoivattu vielä kuumepotilastakin useempi päivä, onneks eilen oli jo kuumeeton päivä. Ei varmaan tää mamma ihan parhaassa iskussa kun lähtö tulee synnyttään Nyt alkaa jo hiukan pelottaa ajatus siitä että tämä toinenkin viihtyy sen 2 vkoa yli, ei uskalla liikaa ajatella.. koitan vaan pitää ajatuksissa että josko toinen ei niin kauaa viihtyisi..

Kovasti pitkää pinnaa ja voimia vielä kaikille joilla vauva vielä yksiössään :heart:

 

PikkuistaOdottava: Mulla oli mielessä pärjätä mahdollisimman pitkään ilman kivunlievitystä ja katsoa miten hyvin pystyy kestämään kivut ym. No kuinka ollakaan täysin luomuna mentiin kun en ehtinyt saada mitään lievityksiä kun sen verran nopea toimitus oli.

Onnea kovasti kaikille vauvan saaneille! Teitä olikin monta kun en ole puhelimella viittinyt päivitellä listaa. Tsemppiä kaikille vielä masun kanssa tuskaileville!

Mun oli siis tarkoitus suunnata maanantai aamuna klo 8-8.30 äippäpolille käynnistykseen kun viikkoja oli kertynyt se 42+0. Kuinka ollakaan, heräsin yöllä joskus puoli yhden jälkeen vessaan ja tulin takaisin sänkyyn kuulostelemaan olotilaa. Hetken aikaa luulin, että mulla on pakki mennyt sekaisin kun jomotteli samantyylisesti selkää ja vatsaa. Tätä kesti jonkin aikaa. Hieman ennen puolta kahta taisin napsasta pari panadolia ihan vaan kokeeks, josko helpottais oloa, joka ei siis ollut mikään kovin kauhea, vaan jomotteli juurikin kuin jossain pahassa ripulissa. Jossain vaiheessa huomasin kivussa olevan aaltoja ja kaivoin puhelimen esiin. Suppareita tuli n. 8-10 minuutin välein puol kahdesta kahteen ja joskus kahden korvilla olikin sitten jo sitä luokkaa etten tiennyt miten päin olisin ollut kun sattu niin helkkaristi. 2.06 oon soittanut faijalle, että alkaa tulemaan tänne vahtimaan esikoista ja samoihin aikoihin mies soitti mulle ambulanssia kun ei pystynyt lähtee viemään mua sairaalaan kun töihin piti lähteä klo 3.00. No, eipä mennyt kuin hetki ambulanssin soitosta kun sanoin miehelle, että soitappas ja hieman hoputa kun tuli tunne, että tarttis alkaa ponnistamaan. Makoilin siinä vaiheessa keittiön lattialla kyljellään ja koitin olla ponnistamatta. Ambulanssi on tainnut tulla joskus puol kolmen aikaa ja sit vauhdilla kohti Hämeenlinnaa, jonne matkaa n. 60 km. Ambulanssin ensihoitaja kellotti siinä samalla sit mun suppareita, joita tuli sairaalaan päästessä 2 min välein ja kesto minuutin luokkaa. Siitä sitten tarkistamaan kohdunsuun tilannetta ja kätilön hämmästykseksi täysin auki (epäili jo ammattitaitoaan, voiko olla mahdollista kun olin kuulemma niin hyvä vointinen) eli suoraan synnytyssaliin. Kätilö kyseli puudutuksien perään (olin ambulanssissa vannonut hoitajalle, että varmastin otan näillä kivuilla kaiken mahdollisen) ja ehdotteli pudendusta helpottamaan ponnistusvaiheen kipua. Totesin, että laitetaan, jos ehditään. Saliin kun päästiin, laittoi kätilö vauvan päähän sydänäänianturin kun ei vatsan päältä niitä saatu kuulumaan ja samalla puhkes sitten kalvot. Tästä ei tainnut mennä sitten kuin tovi kunnes neiti oli maailmassa (eli ei keritty puudutteita laittamaan). Ponnistusvaiheen kesto papereissa 3 min, jälkeiset 7 min ja kok. kesto 2 h 35 min, josta ainakin matkaan/odotteluun on mennyt tuo 35 min. Supparit lakkas kuin seinään syntymän jälkeen, joten kätilö joutu sit laittaa oksitosiinia tippumaa, jotta kohtu lähti supistumaan. Onneks lähti, muuten oltais oltu kaavinnassa.

Enpä olis arvannut, että noin nopsaan tulis. Esikoisen synnytys kun alkoi vesienmenolla ja omat supparit tyssäs 4 cm.

 

Huh, olipas Mupelolla nopsaa toimintaa! Ihana, että kaikki meni hyvin. Kuinkas on nyt kotona alkanu meneen? Mitäs esikoinen on meinannu vauvasta?

 

Päivitystä =)
Elikkäs pikkuneiti syntyi rv38, 12.06 klo.7.44. Paino 3355g ja 48cm, py 34cm :heart:
Synnytys kesti kokonaisuudessaan 4,5h ja ponnistusvaihe 9min. Nyt sitten koko perhe totutellaan uuteen perheenjäseneen ja isoveli on ihana pikkuista kohtaan, äidin sydän pakahtuu onnesta :heart:
Eilen päästiin illalla kotiin kun neidillä tuli vaadittavat 1,5vrk ikää täyteen ja on kyllä ihana olla kotona! Tänään käytiin jo ekaa kertaa neuvolassa, kun olis ollu mun äitiysneuvola aika, paino oli nyt neidillä 3150g ja hyvin näyttää kasvavan tissimaidolla=) Tä on niin positiivinen yllätys kaiken sen hankalan imettämisen jälkeen mitä oli esikoisen kanssa! Ens viikolla taas sitten neuvolaan =)

 

Barbamama, voidaan ollaki Seiskakerroksessa oleskelen.. Juu, olen pyytäny apua. Ihania hoitajia täällä on kyl!! ja äiti toi sitä lampaanrasvaa tänään, ko täältä loppu, ni sitä sit vaan. Monet itkut jo itkeny tän imettämisen takia, kurjaa kun ei voi omaa lastaan ruokkia.. Plus hormoonit..

 

Emby murulle voimia imetyksen kans..:heart: ..toivottavasti lähtis pian helpottamaan.. Kuinkas leikkaushaava? Onko kovasti kipee?

 

Onnittelut uusille vauvautuneille! Meillä takana ensimmäinen yö kotona.

Murukka, meillä esikoinen 3,5 vuotta ja on ollut nyt 2 viikkoa mummolassa hoidossa (usean sadan km päässä), vaikka ei todellakaan ollut tarkoitus että olisi noin pitkään siellä. Meillähän synnytys viivästyi suunnitellusta yli viikon, kun käynnistystä ensin siirrettiin ja sitten siitäkin vielä kesti 4 päivää ennenkuin vauva syntyi. On ollut vähän huono omatunto, kun tuli esikoiselle noin pitkä reissu, mutta on kyllä viihtynyt siellä hyvin. Huomenna hän palailee kotiin :heart:

Emby, tiedän niin tuon tunteen kun imetys ei lähde oikein menemään putkeen. Älä lannistu! Mulla oli todellisia vaikeuksia esikoisen kanssa ja itkeskelin asiaa moneen kertaan. Tämän toisen kanssa on nyt oikeastaan ihan samaa kuviota, mutta nyt jo tiedän että kärsivällisesti vaan pitää yrittää, niin lopussa kiitos seisoo.

Meillä ei tyttö meinannut millään saada oikeanlaista imuotetta, aina vaan laittoi kielen rullalle ja imi pelkillä poskilla (väärässä otteessa posket menee lommolleen imun aikana). Mä jo ehdin tuskastua kätilöllekin, että kyllä minä oon niitä kuvia nähnyt että "ei näin", mutta mitä tässä nyt sitten pitää tehdä että se menis oikein?! Nännien kipeytyminen kertoo siitä että imuotteelle pitää tehdä jotain.

Kätilö neuvoi yhden hyvän asennon, jota en ollut ennen kokeillut, sanoi sitä muistaakseni "biologiseksi imetysasennoksi". Alasti riisuminen auttoi myös vauvaa aktivoimaan omaa hamuamisrefleksiä ja suun avaamista riittävän suureksi. Ensin vauva riisuttiin vaippasilteen ja laitoin hänet mun paljaan vatsan päälle masulleen kasvot mua kohti. Itse olin takakenossa puoli-istuvassa asennossa, tää onnistuu hyvin sohvan käsinojaa vasten. Sit odotettiin hamuamisrefleksiä ja ohjattiin kohti tissiä niin että pää oli riittävän takakenossa. (Tässä vaiheessa vauva jo karjui kuin henkensä hädässä, mutta jatkettiin vain sitkeästi.) Kun vauva otti nännin suuhun, tuin vauvaa pepusta ja hartioiden/niskan takaa (käytännössä työnsin pään kiinni rintaan) niin että suu oli tosi tiiviisti kiinni rinnassa ja nenä yläviistoon. Vauva jatkoi karjumista, mutta sit vaan yritettiin niin monta kertaa että lopulta alkoi imeä, ja ote olikin sit heti oikea. Ilmeisesti ei saakaan tuossa asennossa laitettua kieltä väärin rullalle. Ja kätilö sanoi, että oikean imun tunnistaa siitä, että koko leuka liikkuu eteen-taakse ja liike näkyy ohimoissa asti.

Edelleen joka imetyskerta alkaa 1-15 minuutin huutamisella, vauva alkaa karjua saman tien kun tissi on suussa, ravistaa pään pois ja sätkii. Tää on ilmeisesti sitä "rintaraivoa". Sit vauva väsähtää hetkeksi, minkä jälkeen yritetään uudelleen. Ihan sama kuvio oli esikoisen kohdalla alussa, ilmeisesti multa tulee niin voimakkaasti maitoa että vauva meinaa tikahtua siihen? Kätilö sanoi, että en tee siinä mitään väärin, vaan vauva nyt vain reagoi niin.

Rintakumi kannattaa ottaa avuksi, jos nännit kipeytyy. Mulla oli esikoisen kohdalla nännit niin matalat ja rinnat maidon nousun jälkeen niin pinkeät, ettei vauva saanut niistä mitään otetta. Tällä kertaa taas rintakumilla on helpompi ohjata vauvan kieli sinne nännin alle. Tänään oon onnistunut jo pari kertaa imettämään ilman rintakumiakin nyt kun vauva on saanut jujusta kiinni imemisen kanssa.

Sori tämä imetysavautuminen, mutta ajattelin että jos jollekulle muulle on apua näistä vinkeistä, niin laitetaan jakoon. Mä kateellisena katselen niitä äitejä, joilla imetys menee tissi suuhun -meiningillä, kun meillä ensin hirveä tyynyjen asetteleminen, rintakumin kanssa väkertäminen ja vauvan itkupotkuraivarihuuto ennenkuin päästään itse asiaan...

Maikki ja vauveli 5 pv

 

Maikki Mulla ei ainakaa oo mitää kokemusta imettämisestä, ku esikoista odottelen ja seki viä majailee tuola yksiös, mutta oikeen mielelläni luen viisaampien kokemuksia asiasta! Joten, Kiitos, että jaksoit riipustaa asiasta tänne meille..! ..uskon, että moni muukin on mielissään ku kokemuksia jaetaan..

( . ) Hassu juttu.. Nyt ku eilen sanottii, että uus aika polille ens keskiviikkona, nii.. Mä jotenki vaa aloin odottaa sitä keskiviikkoo.. Siis, että mun päästä katos se, että se lähtö voi silti tulla koska vaa, vaikka ens yönä! Hassu tuo päänuppi..

 

Pientä päivitystä täältäkin tiistaina 12.6.12 oli äippäpoli käynti vauvelin painoarvioksi saatiin 3,6kg mut paikat ei olleet missään täydellisessä jamassa kanavaa oli jälellä ja jotain reunojakin tuntu. Mietittiin pitkä tovi että aletaanko käynnistämään vai tuunko ke aamuna uudestaan,mutta koska mun 2 edellista käynnistystä olleet nopeita (1h55min ja 3h15min)päätettiin se aloittaa

eli puhkaistiin kalvot sitten kävin ukkelin kanssa kävelyllä jossa tuli muutama supistus tämän jälkeen laitettiin tippa tällöin olin 4cm auki

Käynnistyksen kesto 45min joista ponnistus 3min
17:50 olin vielä ok kunnossa enkä tarvinnut kivunlievitystä mutta jo 17.55 olinkin jo niin kipee että huusin täyttä häkää sattu niin älysti että olin sekä vessan lattialla kontillani että synnytyssalin lattialla kontillani toiset koittaa saada sänkyyn mutta mä huudan kivuista ..sisätutkimus tehdään mun ollessa nelin kontin =)
17:50 aloitin ilokaasun siemailun, 18:00 olen täysin auki ja pää näkyy ja 18:08 tyttö syntyy kivunlievityksenä ehdin saamaan siis hetken tuota ilokaasua vaikka alustavasti puhuttiin spinaalin laitosta mutta sitä ei ehditty antamaan.
Mä huudan että antakaa nyt äkkiä jotain ja toiset vaan että ei ehdi enään pää näkyy jo.
Mutta sattu niin paljon. Ilokseni ukkeli oli synnytyksessä mukana vaikka kaikki lopulta tapahtu nin nopeeta ettei itekkään pysynyt mukana.

Meille syntyi siis rv 37+6 12.6.12 Tyttö 4070g (pituus kuullaan huomenna) päänympärys 34cm Ei nyt sit ihan tullut sitä 4,7kg vauvelia Mutta on tämäkin tälläinen tasapaksu emäntä
Sain parhaimman synttärin etukäteen kun eilen 13.6 vietin 30v synttäreitäni täällä sairaalassa aah niin hehkeenä kaikkien kipujen ja kolotusten kanssa.

Huomenna pitäisi päästä kotiin vaikka nyt on hitusen tytöllä bilirubiini nousussa huomenna aamlla uusi mittaus ja jos noussut niin tietää että kotiinlähtö evätään.

 

Mähköpantti
Sulla on kyllä mennyt tosi kipeesti tuo!! Onnea sylintäydeltä rinsessasta! <3
Yksi mikä mua rupesi pelottamaan on tuo, että teillä Painoarvio oli täysin sama kun meillä eli 3.6kg.. Noh mut laitettiin kotiin ja annetaan pojan tulla kun tulee mutta siis teidän Painoarvio oli 3.6kg ja samanapäivänä syntyi 4kg vauvveli!! Eli periaatteessa tämäkin voi olla jo neljäkiloa, että mitäs sit jos tää meneekin yli niin voi oikeasti olla ISO! Alko pelottamaan....

Apua!

Hemutus ja möykky 38+4

 

Pieni peikkotyttö syntyi 13.6 klo 03.14 2826g ja 49cm, pipo 30cm

Maanantain äippäpolikäynti olikin sitten käsky käynnistykseen, kasvu oli loppunut 2 viikkoa sitten. Sain sen verran armoa että kävin kotoonta hakemassa tavaroita ja sen jälkeen saliin käyrille ja oksitosiini (oliko se ton niminen?) tippaan että saadaan supistuksia aikaan ja nähdään miten vauva kestää ne. Tarkoitus ei siis vielä ollut varsinaisesti käynnistää vaan tehdä ns kuntotesti vauvalle. 5h tipassa ja käyrillä, muuten priimaa, mutta kerran laski sydänäänet 62.

Tiistaina aloteltiin käynnistely pillereillä. Ennen päivän viimestä nappia paikat oli auki 3sormelle ja kaulaa 2,5cm jälel. 19.30 alko tihkuu vettä ja supistukset voimistu. Sain jotain lääkettä jonka avulla sain torkuttua n 23.30. Keskiyön aikaan hälyytin kätilön kun alko tulemaan supistuksia peräjälkeen, loppu tulos oli että kaula oli hävinny joten ei kun saliin ja epiduraaliin. Sitten alkokin se ikävämpi osio.. Avautuminen meni tosi nopeesti mutta ongelmat alko ponnistaessa. Avotarjonnassa ja ei suostu tulemaan ulos. 4kertaa imukupilla avitettuna (lähti aina irti) ja lopulta väkisin "revittynä" saatiin tyttö maailmaan 03.14 ja heti elvytykseen. Elämäni pisimmät minuutit (ei hajuakaan kuinka kauan meni) kun odotettiin tietoa, vihdoin tuotiin kitisevä nyytti rinnalle <3 Se onkin ainoo kerta kun olen saanut tytön syliin. Osastolle joutui pikkanen paranemaan, pää meni tosi hurjan näköiseksi imukuppi yritysten jälkeen ja sen takia ei saanut syliin kun piti sitä varoa. Itse pääsin torstai aamuna pois kun romahdin totaalisesti ja itkin että haluan kotiin (vihaan sairaaloita) ja turhuus siitä ettet voi tehdä mitään pienen avuksi. Itsellä laski myös raudat 114 (ennen 144) ja muutenkin rankan synnytyksen jälkeen en jaksanut tehdä mitään. Soitin vielä myöhemmin osastolle, kaikki onneksi suht kunnossa. Ainakin munuaisarvo heittää ja en muista mikä muu, antibioottia saa myös. Onneksi tiedän että on hyvissä käsissä ja mitään hätää ei ole. Pienellä aivan ihanat hoitajat ja käskivät minunkin nyt lepäämään ja pysymään kotona jos vointi on vielä heikko. Tähän totesin että tulee vaan huono oma tunto jos ei jaksa tulla katsomaan kun kyseessä kuitenkin oma lapsi. Rauhoitteli ja sanoi että voin aina soittaa mihin kellon aikaan tahansa. Toivotaan että omaolo paranisi nopeasti ja rauta-arvot nousis. Tahtoo tytön luo.

Roki ja peikko