Kesäkuun kullanmurut 2015 **Lokakuu**

Heippa kaikille, liitynpa minakin joukkoon mukaan=)
Eli miiula/26v./1. lapsi/OYS LA 9.6.15.
Eka ultra takana joka kesti n. 5min, asun siis ulkomailla ja tarkoituksena tulla Suomeen synnyttamaan jos kaikki menee hyvin.. Nyt vaan tympii kun taalla ei ole mitaan neuvolajarjestelmaa, eli itse taytyy etsia paljon tietoa ja laakarilla kaydaan silloin kun silta tuntuu.. Nyt siis rv 8+1..
Oireina kamala palelu, vasymys ja etova olo iltaisin

 

Meikäläinen tilas maanantaina pahoinvointirannekkeet jotka eilen tuli ja olleet nyt eilis illasta asti ranteissa. Empä kyllä huomaa olossa juurikaan muutosta, edelleen on paha olo :/ olin niin toivonut että nämä auttaisi, pää sekoaa ku ei voi muuta tehä ku makoilla sohvalla. Jo pelkkä pyykinpesu saa oksennuksen kurkkuun argh! Mutta kiva jos joillain on auttanut. Mulla on eka neuvola ens tiistaina, silloin on rv 8+2 ja nt-ultra joskus viikolla 11+. Ahistaa painonnousu ku koko aja pitää jotai olla syömässä että jotenki sais pidettyä tän olon kurissa ja liikuntaa ei pysty harrastamaan.. Mihinkähän asti tää pahoinvointi yleisimmin kestää?

 

Täällä suhdetta takana melkein 12 vuotta josta reilu 7 naimisissa...mutta nyt sit näyttää loppuvan omasta rakkaudesta huolimatta...Jääpi nähtäväksi...huomenna taas pariterapiaa... :'(

 

Tsemppiä Emmi85, todella kurja juttu. Koita vaan jaksaa iloita vauvasta, luulen, että vauvan isä tulee myöhemmin katumaan asiaa!

Millimammalle myös tsempit ja toivottavasti pariterapia auttaa!

Parisuhde-ongelmat tuttuja täälläkin, mutta nyt menee hieman paremmin vaihteeksi. Yritetään jaksaa toisiamme ja vähentää riitelyä.
Meillä yhdessäeloa takana siis 7,5 vuotta ja yksi ihana tytär joka hieman alle 2-vuotias. Plus kissa-neiti

Mua taas stressaa tää oireiden vähyys. Pari päivää oli pahoinvointia ja sitä närästystä joka päivä, mutta tänään ollut taas ihan normaali olo (närästystä kuitenkin) Sitten ei oikein muuta... Ei mitään vihlomisia,kipuja kohdun tienoilla, että kasvaakohan se edes? :/ kun sitten esikoisessa mulla noita vihlasuja oli. Tosin on raskaudetkin varmaan erilaisia. Pitäs varmaan olla vaan iloinen suhteellisesta oireettomuudesta? Vuotoja ei tosiaan ole myöskään ollut minkäänlaisia.

Varhaisultraan olisi tasan viikko! En jaksa odottaa.. Myös minun mielestä joka neuvolassa pitäisi ekalla kerralla ultrata! Hieman epäreilua

Kertomisesta, vain mun äiti tietää. Yritetään ainakin varhaisultraan pitää suumme kiinni, mä en tykkäisi selitellä myöskään mahd.keskenmenoja kellekään. Välillä tuntuu että olisi kiva kertoa muutamalle ihmiselle, mutta toivotaan että jaksaisi sen viikon edes ootella.


Lissu ja Kakku 7+0 :heart:

 

Mari, Lara--, Kerttuli84, Kermeli, Mamira, MiiSa-80, Tildanystävä, Margareta, Ellil! Teistä ei ole tietoja tuonne listaan, on voinut multa mennä kyllä ihan ohikin jos ootte laittaneet mutta laitatteko uudelleen? =)

Lisäiltäskö tonne listan loppuun ultria? Entäs neuvolat? Sokerirasitukset? Mitä ootte mieltä, noi ultrat olis ihan kiva mutta tuleeko noita neuvoloita niin paljo sitten?

Päivityksiä tietoihin joko punaisella tai sitten ISOLLA omalle rivilleen niin hoksaan ne paremmin. =)

Nyt ON: Mulla on tullu ihan epäuskoinen olo koko raskauteen että en oo raskaana ollenkaan tai sitten on kkm joka ei vaan vuoda omin avuin ulos. Sairastan näitä pahoin vointeja ns.turhaan nyt. Neuvola on ens maanantaina, viikkoja sillon 10+1. Siitä parin kolmen viikon sisään pitäis olla ultra. Pitää ehken avautua sitten neukkutätille eikä vaan sanoo niinkun aina "joo, ihan hyvin oon voinu. Ei oo mitään."
Onko kellään doppleria? Millähän viikoilla niitä sykkeitä kannattais alkaa metästään? Viime raskaudessa mulla oli, on kyllä nytkin lainassa. Mutten yhtään muista millon sain ensimmäiset sykkeet kuuluviin. Nyt on kyllä varmasti liian aikaista.

Onko teillä vielä mitään tyttö tai poika-oloja? =)

Jennyliini""&Pien 9+3

 

Tosi tosi kurjaa Emmi ja Millimamma ettette saa keskittyä raskauteen vaan on parisuhdeongelmia!

Me ollaan oltu reilu kuus vuotta yhdessä, siitä yli neljä enemmän tai vähemmän tehty tätä vauvaa... tavallaan kun tulin sit jo ekasta ivf:stä raskaaksi, tuli ihan tyhjä olo. Puolisokin puhui samaa, sellanen että mitäs nyt, miten tää saatto onnistua... tää oli niin iso yhteinen ponnistus ja projekti johon keskityttiin. Nyt on vähän mitäänsanomaton olo edelleen, kyllä eka ultra auttoi mutta ei tää juttu ihan todelliselta tunnu edelleenkään vaikka oireet on kyllä aika kouriintuntuvat päivittäin. En vieläkään uskalla luottaa että tämä voisi onnistua. Ehkä tämä tästä vielä riemuksi muuttuu ja onhan siinä lapsessa sit parisuhdeprojektia taas kerrakseen. Sitä on kyllä vuosien varrella ehditty moneen otteeseen pohtia millaista elämä sit lapsen kanssa oikein olis.

Illa Tuu: mulla tuli pari päivää ennen ja jälkeen plussan vähän veristä vuotoa, mutta sanoivat että jos ei ylly niin ei luultavasti ole vakavaa. Eikä se sit ollut. Harmittomat vuodot on todella yleisiä alkuraskaudessa.

Meillä on eka neuvola ens tiistaina ja tuntuu ihan tylsältä kun siellä ei kuulemma ultrata tai yritetä kuunnella sydänääniä. Tekis niin paljon mieli ostaa sellainen kotidoppleri jos sen avulla tämä muuttuis todellisemmaks. Liian varhaiset viikot mulla varmaan vielä kyllä...

AUkko ja 8+0

 

Hei! Ja sitte laittelin nuita punasii ? tonne listaan joltai uupuu tietoja. =) Jos ei halua kertoo niin laitatko tietoo niin laitan sinne vaikka jonkii kivan kukkasen. :flower:

 

Tervetuloa uudet!

Millimammalle jaksuja. Toivottavasti asiat järjestyy parhainpäin

Raskaudesta kertominen, tai lähinnä sen salaaminen, on oikeastaan aika hassu juttu. Silloin, kun mulla oli se keskenmeno, ei oltu kerrottu raskaudesta kenellekään. Lääkkeellinen tyhjennys vei minut kuitenkin sen verran heikkoon kuntoon (hb 82), että kaikista lähimmille ihmisille oli pakko kertoa. Mun vanhemmat ja siskot siis tietää keskenmenosta, mutta ei muut. Niinpä se toisaalta on vähän hassua, että haluaa salata, kun tietää, että jos menisi kesken, niin varmasti olisi taas pakko kertoa. Mutta toisaalta on ihanaa pitää tälläistä salaisuutta itsellään

Ultrista vielä, kun niistä on ollut puhetta... Mulla on aina tehty vatsan päältä ja hyvin on näkynyt

Huoh tätä väsymystä. Tuntuu, ettei ilta tule koskaan, että pääsisi nukkumaan viime yön unet jäi niin huonoiksi jännityksen takia. Ihanaa, kun mies otti tämän päivän vapaaksi, niin voin vähän lepäillä

MULLE VOI LAITTAA SYNNYTYSSAIRAALAKSI KIVAN KUKKASEN en aio sitä ainakaan nyt kertoa, kun yritän ihan vähän pysyä tunnistamattomana. Sen takia tarkka kissamääräkin on x, koska totuus tekee minut helposti tunnistettavaksi

 

Pahoinvoinnista Mun esikoisen aikaan pahoinvointia (oksentelua) kesti rv15+ asti. Tosin just rv14-15 mulla oli poskiontelontulehdus, joten en tiedä vaikuttiko se pahooinvointiin. Mutta kauan sitä kestä.
Tokan kanssa oli pahoinvointia rv12 asti. Tuolloin myytiin apteekissa raskauspahoinvointiin inkivääriä, joka mielestäni auttoi oloon huomattavasti. Mutta se vedettiin myöhemmin markkinoilta pois, koska se ei soveltunut raskaanaoleville tms.
Nyt melkein 10 vuotta myöhemmin on tää raskauspahoinvointi ainakin vielä haaleampaa kuin aikaisemmin. Saan hallintaan tämän syömällä, mutta varmasti sinne rv12 asti kestää ainakin.

Uusille tervetuloa ryhmään!

Tänään kävin ystäväni kanssa lounaalla ja sain kerrottua hänellekin tilanteestamme. Vielä omat vanhemmat/sisarukset eivät tiedä, mutta aika piakkoin heillekin meinaan kertoa. Sen verran läheiset välit ja nähdään usein, joten eiköhän tästä naamastakin ala näkyä jo, kun sen verran hymy kaukana etoomiskohtauksina

Selkäkivut on tullu takasi, kuinka pitkälle niit kipui oikein voi ollakaan...niin no täältä lukiessa joillakin ihan koko raskauden, mutta ei vaan pysty käsittää mikä sitä selkää nyt niin pistää kipeeks, ku eihän tää alkio nyt mikää iso viel oo

rv6+6 (neuvolan mukaan 7+0)

 

*Pihla*lle eka kiva kukkanen.

 

Moikka taas.

Kertomisesta, me ei kerrota kellekkään ennenkuin 12+. Edes omalle äidille en ajatellut kertoa, en vaan kestä sitä hössötyksen määrää. Hän on jo eläkkeellä ja tiedän, että työpäivän aikana soittelisi monta kertaa kysyäkseen vointia yms. Onhan se ihanaa juu, mutta kun eläköitynyt unohtaa että toisten täytyy päivällä tehdä töitä... Jos en vastaa, huolestuu turhaan ja jos taasen sanon, etten voi puhua olen töissä, loukkaantuu... Huoh. Ja postilaatikko räjähtää vitamiini yms. pakettien määrästä. Meillä on välimatkaa 500km, niin puhelin on se ainut keino olla yhteyksissä.

Tarvitsisin neuvoa teiltä. Miten kertoa hyvälle ystävälle, joka on yrittänyt lasta vuosia, eikä halua enää keskustella koko aiheesta? Tiedän, että uutinen olisi kova pala. Varsinkin kun me emme edes yrittäneet kauaa. Minua niin harmittaa hänen puolesta. Jotenkin tuntuu, että tämä on epäreilua häntä kohtaan.

 

Ruu79, hienotunteisesti. Ei siinä oikein muuta voi. Kerrot, että olet raskaana ja jos aihe on arka, voit sanoa, ettei asiasta tarvitse puhua, mikäli ystäväsi ei ole siihen valmis. Jotain tälläistä olisin itse toivonut, kun muutama kuukausi keskenmenon jälkeen siskoni tuli ja kertoi olevansa raskaana. Hällä ei käynyt pienessä mielessäkään, että se voisi olla mulle hankala ja arka aihe. Sen sijaan kuuntelin kamalaa valitusta pahoinvoinnista (siis ihminen ei kyennyt edes puhumaan normaalilla äänellä...) ja suunnittelua siitä, kun vauva tulee. Ja tällöin raskaus oli viikoilla 4+, kun suunnitelmat oli jo täydessä vauhdissa. Minusta tuntui ihan hirveän pahalta kuunnella sitä jatkuvaa valitusta. Pelkkää valitusta. Ja sitä miten kaikki ihan takuulla menee hyvin, kun itse oli sen keskenmenon kokenut. Olisin kaivannut enemmän hienotunteisuutta. Kun yritin tuoda omia tunteitani julki, oli meidän välit välillä kokonaan katkolla. Sisko ei vaan voinut hyväksyä sitä, etten ihan täysillä pystynyt iloitsemaan mukana ja kuuntelemaan sitä valitusta. Nämä on niin herkkiä asioita, että kannattaa tosiaan ottaa lapsettomuudesta kärsivän tunteet huomioon, ennenkuin tekee raskaudesta ihan valtavan suurta numeroa. Antaa toiselle aikaa sulatella uutista rauhassa ja käydä läpi omia tunteitaan.

Jennyliini, ihanaa

 

Yhdyn Ruu79 sun pyyntöön! Mä kaipaisin neuvoja miten kerto todella hyvälle ystävälle että odottaa NELJÄTTÄ kun sairaus melkein vei hänen esikoisen 1 vuotiaana ja lapselle jäi pysyviä "haittoja"..ja viime toukokuussa hänen toinen lapsi kuoli kohtuun viikolla 38. Tiedän että hänellä on ollut kova paikka kuulla muitten raskauksista...

 

Pahoinvointi on hieman lieventynyt tänään, kun pystyin syömään yhden annoksen rakettispagettia ketsupilla. Ja sit heti tietysti paniikissa että "voi ei onkohan kaikki nyt hyvin kun on vain vähän pahaa oloa". Sain nyt tän viikon sairaslomaa, tällä kertaa todella sympaattiselta lääkäriltä ja onkin ihana olla kotona, makaan lähinnä vaan sängyssä ja yritän miettiä mitä pystyisin syömään.

Tässä vaiheessa tietoni voi päivittää:
Mamira/25.vuotta/1.lapsi/(ja tähän se kiva kukka!) Niin, ja laskettu aika 18.6.

 

Minä voisin antaa mielipiteen siihen, miltä tuntuu kuulla muiden raskauksista kun oma esikoinen on vakavasti sairas eikä edes uskallettu tuolloin uutta raskautta ajatella. Oikeastaan oli ihan sama miten ystävät raskaudesta kertoivat, se sattui silti. Tuo Pihlan hienotunteisuus vinkki on varmasti toimiva. Olisin itse kaivannut niitä, mutta sen sijaan minulle kerrottiin kuinka kamalaa on kun oksettaa ja turvottaa ja "ei tämä niin kivaa ole". Olin onnellinen jokaisen puolesta, mutta en kestänyt jos asiaa hierottiin naamaan. Nämä on tunteita, joita en olisi halunnut tuntea, mutta en voinut niille mitään. Pääsin tunteista eroon vasta kun uskalsimme alkaa suunnitella uutta raskautta.

parisuhteesta: yhteiseloa takana 6v, joista 2,5v naimisissa. Esikoinen 1v8kk, koira ja omakotitalo

Pihla, no niinpä niin tietysti hyvä että saivat turvotuksen kuitenkin samalla mitattua!

 

Heipparallaa Täällä olis yks odottaja lisää tulossa mukaan. Neljättä odotellaan ja laskettu aika on jollain aikaa kesäkuussa, varmuutta päivästä ei ole kun en muista edellisiä menkkoja! Tarkemmin näkee sitten ultrassa varmaan.

Eli Lassu, 26v, 4.lapsi, PKSSK

Tämä on yllätysraskaus eli ehkäisy petti ja viime maanantaina tein sitten pos. raskaustestin. Olihan se yllätys ja vähän järkytyskin.. Mutta tällaista elämä on Nyt on alkanut ihan hirveä raskauspahoinvointi, aamuin sekä illoin ja päivälläkin. Kaikki hajut tekee pahaa ja ällöttää. Ensimmäinen neuvola on 12.11, silloin sitten näkee mikä meininki masussa.

Lassu ja yllärinelonen rv 6+?

 

Sairaala SeKS. Mulla on kans perjantaina eka neuvola ja meillä ainakin ultrataan jo siellä. On kyllä vähän hassua että kaikkialla ei oo sama käytäntö.

Mulla on kans yks kaveri jonka tiedän yrittävän lasta parastaikaa. Ne on yrittäny jo jonki aikaa. En oo vielä kertonu sille että oon raskaana, se tietää myös meijän yrittämisestä joten se sitten tietää myös että meillä raskaus alko ekasta yrityksestä. Jännittää jotenki kertoo sille.

Me ollaan oltu yhessä 6 vuotta ja naimisissa nyt muutamia kuukausia.

Täällä pahoinvointi jatkuu ja Mirkku91, sitä kuulemma yleensä jatkuu viikolle 12 asti kun sillon siinä istukkahormonin tuotannossa tapahtuu jotain muutoksia... Että sitä odotellessa...

Mä ja mun 8+6:nen

 

Höh, mun neuvola peruuntuikin huomiselta ja siirtyi melkein kahden viikon päähän Siitä sitten hermostuin sen verran että soitin suoraan äitipolille ja pyysin päästä taustojeni vuoksi ultraan. Perjantaille sain ajan, joten tavallaan onni onnettomuudessa; pääsen ultrattavaksi alakautta kunnon laitteella =) Lisäksi katsotaan se leikkauksen jälkeisen komplikaation tilanne, se mua on vähän mietityttänyt.

Me ollaan aika tuore pari, tunnettu kyllä jo kauemmin mitä virallisesti oltu yhdessä. Tämä lapsi syntyy kuulemma avioliittoon, joten naimisiin ollaan menossa ennen juhannusta

Massiivinen turvotus, onneksi töissä voi käyttää legginsejä (joiden vyötärö puristaa) ja tunikoita.

Mä näin yöllä unta että olin just synnyttänyt pienen pojan. Se oli kyllä aika tosi ihana siinä unessa :heart:

Kuusama ja Pikku rv 6+5

 

Eka neuvola käyty, ei ultaa, ei kuuntelua. Pikkuhiljaa olisin jo valmis maksamaan yksityisen, on sen verran raastavaa. Edes komplikaatioillani ei herunut ultraa... pyh..

Ajatukset risteilee, uskaltaako nauttia. Voiko kolmas kerta mebnä kanssa hyvin. Apua. No saahan sotä itsensä aina pois joten LISÄTÄÄN LISTAAN:
pisamia/kolmas lapsi/ la 11.6/ja kukkasia.

Kukkasia siksi että kahden täällä kirjoittaneen tietojen mukaan he ehkä tietävät minut

Parisuhteessa tai no naimissa ollaan oltu viisi vuotta.

 

Tänään alkuraskauden ultrassa kaikki hyvin! ?? Ensi viikolla neuvola.

Taustalla seuraan tätä keskusteluketjua, harvemmin tulee kirjoitettua, kun ei ole oikeastaan mitään kirjoitettavaa.

Minchi 7+3

 

Muok äskeistä viestiä: Kysymysmerkit ovat siis SYDÄN!

 

Tuon takia minäkin harvemmin kirjoittelen, kun ei mitään sanottavaa ole. Tulee kyllä luettua joka päivä.
Ja mitä omaan napaan tulee, niin vellova olotila sen kuin jatkuu ja rinnat äärettömän kipeät. Kaikki viittaisi siis ihan normaaliin.

Mä en ees koneella tiedä muuten miten ton tekstin saa punaiseksi. Osaisitteko auttaa?

Lukeeko jotu muuten blogeja? Pidätkö itse?
pisamia 7+5

 

Täällä kans yks taustailija, yritän joka päivä käydä lukemassa mutta harvemmin tulee kirjoteltua kun tuntuu ettei oo asiaa huomenna olis ar-ultra, vähän jännittää että löytyykö mitään ja onko kaikki hyvin. Oireiden perusteella joku on kyydissä, väsyttää, naama kukkii, janottaa, nälkä, pahoinvointia ja turvottaa

 

Teille jotka kyselitte miten kertoa raskaudesta läheiselle jolla on ollut vaikeuksia lapsensa tai lapsettomuuden kanssa: minä omasta kokemuksesta sanoisin että kertokaa vaan mutta saattaa auttaa jos sanoo sit ihan suoraan myös että ymmärrän että tämä voi olla sulle vaikeaa. Voi myös suoraan kysyä haluaako toinen puhua ja kuulla asiasta ja jos niin minkä verran. Voi olla että paha mieli onkin niin iso että tarvitsee aikaa sulatella näitä uutisia. Mun mielestä kauheinta oman lapsettomuuden aikana oli kuitenkin kun jotkut ennalta arvailivat ettei mulle varmaan voi ollenkaan kertoa ja ettei mun kuullen voi puhua lapsista mitään. Sit sitä jää tuplasti ulkopuolelle. Se tietysti vaihtelee miten kukakin lähipiirin raakausuutiset kokee mutta on hienotunteista puhua suoraan ja kuunnella mitä toinen on mieltä.

Mulla oli pari tapausta lähipiirissä (toinen läheisen sukulaisen aborttiin päätynyt vahinkoraskaus ja toinen josta tuli muuten vaan iso suru että miksei meille..) jotka otti niin koville että oikeestaan vasta tämä oma alkanut raskaus on sen pahan mielen ja surun pyyhkinyt pois mutta puhuttiin näiden ihmisten kanssa kyllä ja tietävät miksi en pystynyt heidän onneaan tai uutisiaan silloin kohtaamaan. Suurin osa lähipiirin raskausuutisista tuntui musta iloisilta asioilta ja oli hassua kun ihmiset varoi sit turhaan kertomasta mulle.

 

Niin, ollaanhan mekin oltu naimisissa reilut 2 vuotta

Mullakin tämä oma raskaus on helpottanut muiden vauvauutisten kuulemista. Vaikka oma raskaus onkin ollut aika arka aihe sekin, eikö tosiaan olla siitä vielä kerrottukaan. Mä vaan itse olisin keskenmenon kokeneena kaivannut sitä hienotunteisuutta. Sitä, että kysytään, miltä sinusta tuntuu, eikä vaan oleteta, että valittaa voi koko aika. Se valittaminen tuntui minusta kaikista pahimmalta, kun itsellä olisi kuulunut olla tukala olo, kun on viimeisillään raskaana. Mutta kun niin ei ollut. Ja sitten toinen valittaa valittamasta päästyään omaa huonoa oloaan. Toivotaan nyt, että me kovia kokeneetkin saadaan iloita nyt alkaneesta raskaudesta ja jokainen meistä saa vauvan syliin asti

Onko mulla muka joskus jotain sanottavaa?

Kohta saan tyttösen nukkumaan ja vihdoin, siis VIHDOIN pääsen itsekin nukkumaan! Viime yön jännitys ja valvominen on verottanut tänään r-a-n-k-a-s-t-i. On ollut täysin veto pois, väsyttänyt tosi paljon ja myös etovaa oloa on ollut tosi paljon. Olen vaan laskenut tunteja siihen, että pääsen sänkyyn