Kesäkuun kullanmurut 2015

Tsemppiä Seireeni

Jos matkarattaisiin laittaa sellasen pehmeän kantokassin, niin tuleeko se jotenkin kiinni? Vai onko vaiva silloin ilman turvavöitä kyydissä?
Reissuun en viitsi noita yhdistelmiä ottaa, enkä kaukalossakaan raski aina istuttaa. Niin mietin kantoliinan ja matkarattaat pehmeällä pussilla matkustusvälineiksi.

Ruu

 

Jos on tukevasti muuten ja pysyy kassi paikoillaan niin miksei


Ristus että voi olla maitotiehyet tukossa, oon yrittäny nyt lämmitellä jatkuvasti että saisi maidon liikkeelle, vauvakaan ei tahdo saada tissistä kiinni ja herneet nenässä ja syvällä hetken päästä.. Käsin lypsylläkään ei tuu kauhean paljoa

 

Kovasti voimia Seireeni! Olethan sanonut ääneen siellä osastolla, että "minua pelottaa tämä tilanne ihan hemmetisti!". Jos henkilökunta on ammattilaisia, ottanut kyllä tuntosi vakavasti ja heidän tulisi kyllä kertoa realistiset ennusteet ja käydä niitä mahdollisuuksia rauhassa kanssasi läpi.
Pelon kanssa ei voi eikä tarvitse jaksaa yksin, jos osaston henkilökunta ei ota onkeensa, niin sitten soitat neuvolaan ja sanot että et jaksa tämän huolen kanssa.
Ja kuten Vihervaara kertoi, koko hommasta voi jäädä vain kamala pelottava muisto ja pian sinulla on jo terve poika kotona.

Meillä ongelmana lähinnä suihkutissi. Maitoa ruiskuu paineella ja kun vauva yrittää syödä, niin meinaa melkein tukehtua kun maitoa tulee niin paineella. Ei kuulemma saisi kuitenkaan paljoa lypsää ennen imetystä ns. paineita pois, koska se vaan lisäisi sitä maidontuotantoa entisestään - mikä siis avuksi? Lypsänkö kuitenkin? Tuntuu että joka paikka on maidossa kun yrittää imettää, välillä osumaa saa vauvan naama, välillä vaatteet...minne nyt nänni sattuu osoittamaan

 

Moikka.

Mäkin pitkästä aikaa kirjottelen. Lukemassa oon käyny päivittäin, mutta halusin nyt Seireenille tulla kommentoimaankin.
Meijän esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 40h synnytyksen jälkeen. Oli syntyessän hyvin voiva ja terhakka tyttö,mutta 12min iässä kunto romahti ja häntä virvoteltiin, osittain jopa elvytettiin pari tuntia kunnes pystyttiin edes siirtämään teholle.
kokeita otettiin kauheesti, selkäydin näytteestä lähtien kaikki. Crp oli korkea ja vauva todella kipeä. antibiootit laitettiin tippumaan heti.
8 päivää hän oli teholla, ja verenmyrkytys saatiin diaknoosiksi.
Mutta se tärkein, nykyään täysin terve 4 vuotias neiti. Kaikki meni lopulta hyvin vaikka pelkäsinkin että jääkö siitä jotain.

Meijän poitsu syntyi 16.6 suunnitellulla sektiolla juurikin ton edellisen synnytyksen takia. Kaikki meni oikein hyvin ja poika oli miehen mitoissa, 4115g ja 53cm. Oikein ihanan täydellinen pieni poika.
Kaikki on mennyt hyvin ja melko tyytyväinen heppu. Painon nousun kanssa oli vähän ongelmia ja vielä 2,5 viikkosena ei ollut saavuttanu syntymäpainoa. Onneks oli nousussa kuitenkin, niin ei oo tarvinnut murehtia sitä.

 

Vihervaara, käykö tuo manduca ihan pienillekin vauvoille? Onko siinä jotain minimi painorajaa? Tämä meidänkin poika on kirjaimellisesti sylivauva ja torista olen katsellut manducaa, mutta kun ei niissä ilmoituksissa kerrota oikein mitään. Googlella nyt ehkä löytyisi jotain, mutta mä vieroitin itseni näköjään tosi tehokkaasti siitä Googlesta raskausaikana

Nunnikalle myöhäiset onnittelut! kovasti kesäkuisiin on nelikiloisia syntynyt. Meidän poika ei vielä 7 viikkoisena yllä monen muun syntymäpainoon.

BeiBei, mulla on varmaan tuota samaa ongelmaa. Varsinkin jos imetysvälit menee liian pitkiksi. Vauva on mulla se tehokkain apu. Pumppaaminen ainakin tekee tosi kipeää aamuisin kun tissit on ihan pinkeät. Mulla on muutaman kerran ollut oikein kunnon muhkuroitakin, mitä olen saunassa yrittänyt lämmitellä pois. Ja sitten kun sitä alkaa virtaamaan... Pitäisi olla tuopit tisseihin

Olen iltaisin antanut pojalle iltatankkailujen päätteeksi maitoa vielä pullosta. Eilen en sitten antanut, kun ajattelin, että josko poika sitten heräisi syömäänkin yöllä, eikä vasta siellä 5-6.30 välillä. No, mä sitä sitten herättelin 5.15, kun olin itse hereillä ja poikakin jo vähän ähisi. Aika uninen se kyllä oli ja vähän oli houkuteltava tissille, että havahtui imemään. Että ei se mun pullomaito tai sen jättämättä antaminen näköjään vaikuta mitään aamut se pelastaa kyllä, kun mies ei ole kotona. Tänään olikin ihan kiva, kun sai rauhassa imetellä tissejä tyhjiksi vaikka jouduin vielä pumppaamaankin, kun poika lopetti imemisen. Päivisin vältän pullosta antamista. Eli en ole paria tuntia kauempaa sellaisissa paikoissa, missä en pääse imettämään. Edelleen tuo vasen tissi on melkoisen kipeä tuosta sivusta, mutta olo on muuten parempi kuin eilen.

Mies lähti tapaamaan kavereitaan. Ollut nyt pois vasta 3 tuntia... Kiva, kun jaksaa panostaa näihin viikonloppuihin. Toissaviikonloppuna oli lauantaina kavereiden kanssa sellaisen 13 tuntia. Huomenna mä taidan ottaa lapset ja lähteä mun isovanhempien synttäreille. Mies menköön keskenään oman sukunsa sukujuhliin, kun muutenkin jaksaa niin paljon panostaa tähän perhe-elämään. Se on hyvä mies, kiltti ja uskollinen, mutta enemmän saisi panostaa perheeseensä. Varsinkin lapsiin. Mutta harmillisen usein lapset jää ihan kokonaan mun vastuulle. Vaikka viikonloppuisin olisi ihan kiva vähän jakaa tätä vastuuta, eikä pärjätä yksin koko aikaa...

 

Heii!! Löysin teidät tältä osastolta ja haluan pysyä mukana vaikken hirveen usein enää kirjoittele. Poika syntyi 5.6 jos lisäätte listalle.

Anoppilassa syödään vauvan kaa niin samalla kävin tän tsekkaan. Aion pysyä täällä, en liity fb. Puhelimella hankala kirjottaa joten palaan asiaan myöhemmin.

 

Pihla: manduca käy vastasyntyneestä, mutta en kyllä itse aloittanut kuin reilun kk ikäisenä käyttämään. Tosi hyvä, suosittelen! Meillä poika suostuu siinä olemaan paremmin kuin vaunussa makuullaan. Näin kesällä ostin pojalle aurinkolasit ettei häikäise (vaunuissa niitä ei ois tarvinnu kun kuomu ois suojannu).

Harmi Pihla jos joudut yksin ottamaan vastuun perheestä. Yhdessähän ne lapset tehdään. Meillä onneksi mies ottaa vastuuta ja jää taas hoitovapaalle muksujen kans <3 Olen kyllä onnekas! (Vaikka väärin se on että edes tuntuu onnekkaalta kun sen pitäisi olla itsestäänselvää että myös mies ottaa vastuun. Jos joku äiti taas toimisi kuten monien mies niin sehän olisi vallan ennenkuulumatonta!)

Viime yö meni yhdellä heräämisellä! Ihanaa kun saa nukkua!

 

Ai niin minäkään en ole tulossa fb ryhmään eli täällä käyn jutustelemassa sen mitä käyn.

 

Pupumamalle tsempit rintakumista irrottautumiseen! Itse en ole päässyt vieläkään, mutta en oo jaksanut nyt kauheasti yrittääkään. Poika hermostuu, kun ei sa otetta. Kokeile niin että otat kumin pois kesken kaiken, kun olet syöttänyt jonkun aikaa. Saattaa toimia

 

Sondelle myös myöhäiset onnittelut kiva, kun tännekin jää porukkaa.

Vihervaara, meidän poikahan on nyt 7,5vko, mutta tosiaan maanantaina neuvolassa oli vielä alta 4kg. Miten tuo mandica eroaa ihan tavallisesta rintarepusta? Meillä on Emman rintareppu, mutta siinä en ole poikaa kovin pitkiä aikoja uskaltanut pitää, vaikka viihtyykin. Ja jotenkin se tuntuu hirmu löysältä, vaikka siinä kaikki vastasyntyneen pienennysosat onkin käytössä.

Rintakumia meilläkin käytetään edelleen. Ihan muutamia kertoja on kokeiltu ilman, mutta sattuu. En ota paineita

Kierukasta, täälläkin kuulemma yleinen suositus on se 6vko, mutta mulle ei tuon oheneman takia suositella vielä sitä kierukkaa. Pitäisi vähintään sen 3kk odottaa. Eli aikaisintaan elokuun lopulla sen voisi laittaa.

Ei tuo mun mies ole koskaan ollut kovin innokas ottamaan vastuuta lapsista tai eläimistä. Kyllä se lapsiaan rakastaa, mutta se on vähän sellainen, että helpompaa kun mä teen ja hoidan ja se näppäilee kännykkäpeliä. Mies haluaa päästä helpolla ja kai se meinaa, etten mä tarvi omaa aikaa, kun ei mulla ole sellaisia kavereita, joita usein näkisin. Välillä tuntuu, että se ajattelee, että lapset on mun juttu ja riittää, että se osallistuu, kun sille sopii tai kun mä pyydän. Ja tosiaan jos ajattelee, että äiti toimisi niin, niin johan tuomittaisiin joka puolelta.

Saatiin me jo pieni riitakin tuossa aikaiseksi. Huomenna tosiaan on kahdet juhlat, eri paikkakunnilla. Miehen suvun ja mun suvun. Menee päällekkäin myös ajallisesti. Mun suvun juhlat (isovanhempien synttärit) on täällä kotipaikkakunnalla ja miehen suvun juhlat vajaan tunnin ajomatkan päässä. Mä tosiaan haluaisin ottaa lapset (kun ne kerran muutenkin on aina mun kanssa ja mun vastuulla ja mies ei ole kovinkaan innokas ottamaan tyttöä mukaansa silloinkaan, kun sitä pyydän) ja mennä isovanhempieni synttäreille. Ukki sairasti syövän pari vuotta sitten ja mummillakin on perussairauksia, joten ei voi tietää, koska viettävät viimeisiä synttäreitään. Mies haluaa oman sukunsa juhliin ja yllättäen haluaakin nyt sitten ottaa tytön mukaansa (poikaa ei voi, kun imetän), vaikka se muuten sille niin vaikeaa onkin. Kai se haluaa päästä näyttämään malli-isältä tai jotain ja mä haluan ottaa lapset mukaan isovanhemmilleni, kun harvoin näitä näkevät, kun eivät itse pääse meillepäin liikkumaan. Tästä sitten kehitettiin pieni riita. Lopulta mä itkin, eikä mies saanut silmiään irti kännykkänsä näytöstä (se siis tosiaan pelaa). Enkä nyt sitten oikein tiedä, minkälaiseen ratkaisuun päädyttiin. Tyttö itse haluaa mun mukaan. Yllättäen, kun mä näiden kanssa muutenkin aina olen. Ja yksi syy, miksi en halua 2,5 vuotiasta päästää miehen mukaan on se, että miehen äiti ja veli ei voi sietää mua ja miehen veli puhuu minusta tosi rumasti. En halua, että tyttö joutuu sellaista kuulemaan. Ja se on myös iso syy, miksi itse haluan mieluummin isovanhempieni synttäreille, kun sinne tiedän olevani tervetullut, enkä joudu kuuntelemaan mitään piikittelyjä. Mieskin on niin lapanen, että mieluummin sulkee silmänsä ja korvansa kuin sanoo vastaan sukulaisilleen. Jospa huomenna aamulla saisi rakentavampaa keskustelua aikaiseksi. Nyt mies on ottanut muutaman oluen ja mä olen laittamassa lapsia nukkumaan, joten lienee turha enää keskustella. Mies käyttäytyy kuin ei olisi mitään erimielisyyttä ollutkaan. Huoh. Avautuminen

 

Pihlalle tsempit ukon kans. Hatun nosto jos selviät selväjärkisenä Itsellä hormonit yhdistettynä tähän temperamenttiin ei oo välttämättä aina niin kaunista katseltavaa

Omaa napaa. Poitsun 1kk neuvolassa oli mitat 60cm ja 5950g. Taitaa mun tissit tehdä kermaa maidon sijaan

Täällä menee ihan kivasti, mitä nyt päiväunien nukkuminen tuntuu olevan hirmu hankalaa nykyisin. En ymmärrä kun aiemmin nukuttiin niin kiltisti 3-4h putkeen. Nyt on viikko menty torkahteluilla ja sitä ennen jo alkoi olemaan niitä nukkuma-ja valvomispäivä vuorotellen. Nyt sitten jäi ne nukkumispäivät kokonaan pois.. Ja yöllä eka unipätkä on sen 3-4h, sen jälkeen 0,5-2h, jos sitäkään... Alkaa vähän jo väsyttämään..

Vaippaa ei onneksi enää tartte öisin vaihtaa. Eka kk meni niin, että yölläkin oli noin 3*, eli pakko vaihtaa. Ohikastelu loppui kun vaihdettiin liberon 3-kokoon.

Hikka vaivaa päivittäin. Yleensä johtaa puklailuun ja hermojen menettämiseen. Nyt on tissittelyvälit päivisin vähän pidentyneet ja oon ihan sekaisin milloin se sitä tissiä haluaa ja tuputan koko ajan. Ja kun on nämä suihkutissit niin hirveen kiva kun saa sen herumisen kuitenkin joka kerta aikaan eli maitosuihkua saa myös tämä vauva silmäänsä ja myös huonekalut saa maitoa osakseen..

Manduca löytyy täältäkin. Käy periaatteessa ihan pienestä alkaen, mutta meillä ei ainakaan esikko, eikä näytä tämäkääm viihtyvän, ennenkuin saa heivata vauvatuen pois ja jalat roikkumaan repun ulkopuolelle..

Kellä oli se tripp trappin new born set? Oon sitä miettinyt, mutta arveluttaa, saako sen lennosta heitettyä tuoliin kiinni ja pois? Kun tyttö kuitenkin vielä käyttää tuolia satunnaisesti..

Varmaan jäi taas se miljoona asiaa kommentoimatta.. Mies lähti esikon kans ulkoilemaan ja poika torkahti hetken (taas heräilee ) niin kerrankin ehti koneelle.

Ja täällä jatkan minäkin, en siirry fb:n puolelle..

Neiti S ja poitsu 5vkoa

 

Moikka. Minä pysyn täällä kirjoittelemassa joten voi lisätä Synnyttäneiden listaan HENTTU JA TYTTÖ SYNTYNYT 2.7.
Kotona oleminen on hyvin lähtenyt käyntiin. Toipuminen alkoi paremmin kotona ollessa. Maito noussut paremmin kotona kun sairaalassa mutta ei tarpeeksi kun joudun antaa korviketta kun neiti jää nälkäiseksi mahan haava on alkanut paranemaan hyvin ja viime torstaina kävi neuvola täti kotona ja otti mm hakaset mahasta pois. Neiti on saanut myös painoa lisää. Sairaalassa laski paino siksi siis korviketta olen antanut nyt mut hyvin on alkanut nousemaan. Muutenkin neuvola täti sano että hyvin on vanhemman vauvan oloinen kun viikon ikänen. No olihan hän mahassa niin pitkää

Navan tyngästä kysyn että pitääkö huolestua kun huomasin putsatessa että tulee vähä verta. Iha kun olis vähä 'repeytynyt'.. putsasin sen nyt sit hyvin.
Sit semmosta kun pitäs niitä d vitamiineja alkaa antamaan, et mitä vitamiineja te annatte? Suositelkaahan??!! Vähiten masua ärsyttävää?!
T. Henttu ja typy

 

Meillä napatynkä irtosi n. viikon ikäisenä ja siihen irtoamiskohtaan tuli kaksi kertaa verestävä rupi, joka nyt vihdoin näyttää olevan parantumaan päin. Muistelen myös sairaalassa sanottaneen, että saattaa tulla hieman verta, mitä ei pidä pelästyä. Eli luulisin, että kaikki ihan ok, jos tulee vähän verta eikä kuitenkaan ala liikaa märkimään tai haisemaan.

Täälläkin mietitään manducan tilaamista...

 

Neiti Sievänen, kiitos! Ehkä mullakin ne hormonit vaikuttaa, vaikken mitään myönnä ja sulla tosiaan taitaa olla kermatissit hyvä, että vauva kasvaa hyvin. Meillä tyttö oli 7 viikkoisena 3500g ja poika 3890g, että aika kirppuja nämä meidän vauvat on olleet

Napa, meilläkin taisi välillä tihkuttaa pikkuisen verta. En osannut huolestua. Ja pojalla on tosi nätti napa

D-tipoista meillä on käytössä reladropsit ja ovat sopineet ihan hyvin. Gefilus-tipat on ihan vastaavat ja vinkkinä, että gefiluksia näytti olevan myös marketissa ja hintaero apteekkiin verrattuna oli hurja. Marketissa oli n. 8€ halvempi. Seuraavaksi ostankin noita gefiluksia.

Täälläkin hikka aiheuttaa kiukun. Ei kuitenkaan suurempaa pulauttelua, jos malttaa pitää vauvan pystyasennossa niin kauan, että hikka menee ohi. Joskus iltaisin ei jaksaisi odotella, mutta kiltisti olen antanut vauvan hikotella pystyssä

Meilläkin myös tuota, että ensimmäisen "yö"syötön jälkeen alkaa ähinä, huiskiminen ja kitinä. Onneksi meillä on jo monena yönä ensimmäinen syöttö osunut vasta 5-6 välille. Viime yönkin poika nukkui 23-6.00. Melkein kannattaisi itsekin nousta ylös tuon ensimmäisen syötön jälkeen, kun taitaa väsyttää vaan enemmän, kun torkkuu vielä sen pari tuntia, minkä tyttö nukkuu.

Saatiin ratkaisu ja sopu aikaiseksi miehen kanssa ja molemmat suuntaa oman sukunsa juhliin. Mies yksin, minä lasten kanssa tässä ratkaisussa tosin taitaa vaikuttaa sekin, että mä sain huonoja uutisia yhdestä mun sukulaisesta hetki sitten. Ei tiedetä, selviääkö, vai ei. Nyt on teholla. Niinpä mun sukulaiset, varsinkin ne isovanhemmat, kaipaa piristystä ja mikäs niitä sen enemmän piristäisikään kuin lapsenlapsenlapset

Manduca täälläkin edelleen harkinnassa, kun niistä pyydetään käytettynäkin monta kymppiä ja mietityttää, että eroaako se sitten miten paljon ihan tavallisesta rintarepusta, että kannattaako siihen satsata.

 

Noniin... listaa päivitetty ajantasalle

Seireenille hurjasti tsemppiä ja voimia tilanteeseen.

Pihlalle kanssa tsemppiä miehen kanssa, ei nämä kaksilahkeiset aina helppoja ole... Itsellä on onneksi mies kuka osallistuu hyvin paljon, välillä sitä saa patistaa lenkille kun tiedän että jos tuo herra ei liiku on se niin ärrimyrriä elokuun koittaessa kun mies palaa töihin, onkin edessä melkein yh-arki kun mies tekee 6 päiväistä viikkoa melkein kokonaan ja illat on melkein aina töissä.

Mukavaa että täälläkin keskustelua on, eihän nämä mitenkään toisiaan poissulkevia ole, tämä ja Facebook.

Täällä ei sen kummempaa, sammasta näyttäisi vain pienellä olevan. Pitääpi siis puolukkamehukuuri aloitella sen häätämiseksi.

Nyt veljen luokse lampaita, poneja, kanoja, kukkoja, tipuja, kissoja ja koiria ihastelemaan.

 

Navasta voi tulla verta eikä haittaa mitään. Meillä tuli aika paljonkin verta ihan niin että yöpaitaankin tuli jälkiä. Kunhan napa ei haise tai ala erittämään tai punoittaa niin kaikki on ok.

Manduca on tosi kätevä. Meillä esikoinen ei viihtynyt kun vasta vähän isompana mutta tämä pienempi sylikissa viihtynyt jo ihan alle viikon ikäisestä.

Mitenhän lauwralla menee? Tuli mieleen, että viimeksi kun muistan kirjoitelleen niin oli rintatulehduksen kourissa.. Toivottavasti olo on jo parempi eikä ole pahemmaksi mennyt.

 

Pääsin eroon rintakumista!! Ihan ykskaks noin vaan! Toivottavasti en hihku liian ajoissa Olin ilman paitaa suihkun jälkeen ja tissit rupes vuotamaan, ajattelin ihan huvikseni kokeilla imettää, poika kun oli siinä vieressä, ja hän rupesi syömään! Tämän jälkeen olen tänään kaksi kertaa imettänyt ilman kumia. Ihanan vapauttava tunne!!

Meillä on rintareppuna BabyBjörnin uusi malli, missä leveämpi alaosa. Ei olla kuin sisällä kokeiltu vasta. En tiiä vielä mitä mieltä. Vaikuttaa tosi tukevalta ainakin, mutta jotenkin siinä on remmejä ja kiristys juttuja joka lähtöön, tuntuu että sotkeutuu niihin naruihin.

 

Catnip, ihanaa että on osallistuviakin miehiä ja kiitos tsempeistä! Osaan kääntää tämän yleensä positiiviseksi asiaksi niin, että kun mies on huono osallistumaan, niin mä olen oppinut pärjäämään yksinkin. Mun siskon mies on hirveän osallistuva (mikä on aivan ihana asia!), mutta siskon ei ole koskaan tarvinnut pärjätä lasten kanssa yksin, joten sille oli kova stressin paikka, kun mies lähti viikonloppureissuun ja sen toinen lapsi olikin sitten toisen yön mummolassa. Eli on vaan ajateltava, että puolensa kaikessa vaikka kyllä mäkin tykkäisin, että oltaisiin tasavertaiset vanhemmat ja jaettaisiin vastuukin tasan.

Staffy, jee! Onnea itse manailen tuota rintakumia lähinnä silloin, kun pitäisi sokkona saada se kohdilleen. Ja tietysti silloin, kun se on muistettava ottaa mukaan, kun johonkin lähtee. Muuten en jaksa siitä stressiä ottaa, kun olen vaan niiiiin onnellinen siitä, että pystyn tällä kertaa imettämään

 

En kestä, että mun pikkuvauva täytti eilen 1kk! Siis tavallaan tuntuu, että tuo ois ollut täällä aina ja tavallaan taas siltä, että justhan sitä vasta oltiin synnytyssalissa. Keskiviikkona onkin sitten 1kk neuvola, saa nähdä paljonko on tullut painoa.

Me ollaan nyt pari päivää harjoiteltu syömistä ilman rintakumia. Pelotti, kun aikaisemmin ei siitä ole tullut ikinä yhtään mitään, mutta nyt onkin yhtäkkiä lähtenyt sujumaan! Välillä kyllä poika hermostuu ja silloin annan alkuun kumin kanssa, mutta sitten kun sen vaivihkaa ottaa pois niin yleensä syöminen jatkuu hyvin ilmankin. Ja monta kertaa onnistuu heti alusta alkaenkin heti ilman kumia! Oon kyllä niin onnellinen jos tämä nyt oikeasti tästä lähtee sujumaan. Huomaa kyllä, että vauva syö paljon tehokkaammin ja nopeammin silloin, kun ei ole kumi käytössä. Ja ehkä ilmavaivojakin on nyt ollut vähän vähemmän. Onhan toi rintakumi kyllä ollut meidän pelastus mutta silti haluaisin vielä päästä siitä kokonaan eroon, kun ärsyttää se jatkuva peseminen ja mukana kantaminen.

Meillä on toi stokken new born set! Tavallista sitteriä ei hankittu ollenkaan, kun toi on niin kätevä. Kun meilläkin on koira, niin on kivempi kun vauva ei ole ihan lattiatasossa ja muutenkin kiva kun saa "istua" meidän kanssa pöydässä Neiti Sievänen kun siitä kyseli, niin mun tietääkseni sitä ei ihan lennosta saa irrotettua. Kokeilin ainakin äsken (mies sen siihen tuoliin nimittäin "asensi"), enkä saanut sitä irti ollenkaan täytyypä vielä kysyä mieheltä kun kotiin tulee, että mikä systeemi siinä on. Voihan se olla, ettei mikään vaikea edes mutta mä en vain osaa...

Kantovälineistä. Meillä on Tulan kantoreppu ja se on tosi ihana! Vauvakin tykkää hirveästi olla kyydissä. Tulan trikoinen liina löytyy myös, mutta en ainakaan vielä ole ihan kamalasti tykästynyt siihen kun tulee niin kuuma sillä kantatessa. Kudottu liina houkuttaisi, mutta pitää vielä vähän perehtyä tarkemmin noihin. Onko kenelläkään kokemusta sellaisesta? Oon vähän hurahtanut noihin kantojuttuihin tässä... Huomenna saan vielä rengasliinan kaverilta, en malta odottaa

Mitähän vielä. Huomenna miehen vanhemmat tulevat meille 10 päiväksi. Ovat siis puolalaisia niin tulevat sitten heti pidemmäksi aikaa kun eivät täällä usein käy. Muutenkin innoissaan kun tämä on heidän eka lapsenlapsi. Vähän kyllä itseäni ahdistaa kun ovat täällä niin pitkään ja oma puolan kielen taitoni on tällä hetkellä vähän ruosteessa eikä he puhu edes englantia

 

Lähti näköjään vähän ajoissa toi mun viesti ;p mutta siis. Tykkään kyllä tosi paljon noista appivanhemmistani, mutta on se 10 päivää 24/7 samassa tilassa aika pitkä aika varsinkin kun mun mies on välillä töissä (yhtenäkin päivänä tulee olemaan 12h vuoro) niin minä joudun sitten heitä viihdyttämään ilman kunnollista yhteistä kieltäkään

 

Neiti Sieväselle vielä korjaus tuohon äsken kirjoittamaani new born set - kohtaan eli kyllä se sitteri lähteekin ihan helposti siitä. Siinä on sellainen lukitussysteemi että sitteri pysyy kyllä tukevasti tuolissa, mutta saa myös kätevästi irti. Toimii ihan nappia painamalla. Taas oppi itsekin uutta

 

Neiti Sievänen: se new born set tosiaan irtoaa nopeasti ja vain napsautetaan paikalleen

Meilläkään tyttö ei viihtyny manducassa, poika taas viihtyy. Ei tultas toimeen ilman.

Mukava Pihla kun pääsitte miehen kanssa sopuun. Harmi että siihen tarvittiin sairastapaus. Mä kyllä pärjään hyvin lasten kanssa jos on pakko (kuten nyt kun mies tekee pitkää päivää pihatöissä niin hoidan ruuat, lapset ja kodin) mutta onneksi yleensä ei tartte

Tää päivä on menny hyvin ja poika nukkunut päivällä pitkiä pätkiä niin pääsin pihatöihin miehelle avuksi. Toivottavasti nukkuu myös yöllä. Tyttö ollut pihatöissä kovasti mukana ja nukkui vain 1h päikkärit. Nyt nukahti hirveän kiukun saattelemana ilman iltapuuroa. Toivottavasti jaksaa nukkua aamuun

Nyt en muista mitä muuta piti kommentoida. Hyvät yöt!

 

Vihervaara, mulle taas on ihan normitilanne, että hoidan lapset, eläimet ja kodin. Tietysti mies on töissä ja mä kotona ja nyt se kodinhoito tuppaa vähän jäämään, kun on tämä SYLIvauva mm. ruokaa pääsen usein laittamaan vasta miehen kotiuduttua, kun aikaisemmin oli aina valmiina, kun mies tuli töistä.

Googlailin nyt tuota manducaa ja pupumaman mainitsemaa tulaa. Ihan hirveän hintaisia varsinkin kun mies ei varmasti suostu maksamaan sellaisesta mitään, kun on jo tuo rintareppu. Jospa huomenna yrittäisi ottaa puheenaiheeksi.

Juhlat juhlittu ja sovussa ollaan oltu sukulaisen tila on kriittinen ja ennuste epävarma. Isovanhemmat kuitenkin silminnähden nautti lasten seurasta, vaikka vauhtia ja meteliä riittikin poika veteli sikeitä koko pari tuntia, mitä siellä synttäreillä oltiin. Mutta onhan se hurjan söpö nukkuessaankin

Nyt taas iltatissitellään ja poika päästelee superpitkiä ja äänekkäitä pieruja varsin tyytyväisen näköisenä

 

Onnea vielä kaikille onko vielä joku, jolla mennyt yliajalle?

Onpa mukava kuulla etten ole ainoa rintakumia käyttävä Mekin treenattu on välillä onnistuu ilman,välillä ei.

Lyhyesti sanottuna oma synnytys oli yhtä H-E-L-V-E-T-T-I-Ä!!!

Lapsivesi oli yhtäkkiä huventunut ja siks käynnistettiin. Mua oli etukäteen jo käynnistyksestä varoteltu, mm. äiti on minut sillä synnyttänyt.

Eka päivä osastolla cytoceillä aloteltiin, siitä tuli mekkakramppeja, sain paratabsin ja opamoxin ja sain kuitenkin nukuttua.

Toka päivä kun päästiin sit itseasiaan... 3cm oli auki.
Kalvot puhkaistiin heti alussa ja oksitosiini tippumaan.... Tuntien kuluessa alkoi jo tuntuun et mitähän tästä tulee... Ei edistystä alakerrassa, 7,5 tunnin päästä edelleen 3cm...

Sit taukoa pidettiin 9 tuntia, koska oksitosiinin avulla omat supistukset jäi päälle, kuitenkin vain 8-10min välein, ei edistystä alakerrassa eikä supistukset tihentynyt mut kipu kyllä oli aivan tajutonta. Paikalla junnattiin...

16,5 tuntia oli siis kärvistelty niissä supistuksissa ja kyllä olin varma etten hengissä selviä, koska enhän ollut saanut tässä ajassa kuin 1tunnin vaikuttavan jonku pistoksen lihakseen.

16,5tunnin päästä siis edelleen 3cm. Kätilö jo huolestui voinnistani, koska uneton yö välissä niissä kivuissa ilman mitään helpottavaa lääkettä, joten voimat alkoi olla finaalissaa ja myös toivo et pääsisin sektioon niin ois ohi, mutta ei.

3cm edelleen... Oksitosiini laitettiin vaikuttaan taas... Kätilö siis päätti et nyt on pakko saada epiduraali "vasten määräyksiä" lisäksi. Ok, sitä laitettiin 2 annosta, ei mitään vaikutusta!!!!!!! Ja kuinka sitä oli kehuttu vievän melkein jalat alta...
Sit kätilö päätti kutsua lääkärin uudestaan et mikä tässä on pielessä, lääkäri tuumas et se "piikki" oli laitettu vain toispuoleisesti vaikka pitäisi olla keskellä selkärankaa, siks ei ollu siis tehonnut mulla. Sit kun sen asento korjattiin ja 3 annos laitettiin niin johan alkoi se autuus mistä olin kuullut...

Sit kun epiduraali vihdoin vaikutti (oksitosiini tosiaan tullut taas ilman mitään helpotusta sen 1.5tuntia) niin kätilö et katsotaan tilanne...
Ja hänen ilmeensa oli järkyttynyt ja hän aivan huudahti et "nyt se syntyy, pää on jo tulossa, se on 10cm auki!!!" ja mää huusin takas et "ei voi olla, mahdotonta" ja se huus et "on on" ja mentiin aivan paniikkiin molemmat sit alkoi niillä hirvee tavaroiden keräys siihen. Eli se olikin auennut 3cm siihen 10cm noin 2tunnissa eli tosi nopeaa kun junnasi sen 16.5tuntia ilman mitään edistystä.

Ponnistus kesti 1tunnin, koska olin niin tajuttoman väsynyt ja kipeä, jalat ja vatsa aivan maitohapoilla kun kramppasivat supistusten aikana. En kuunnellut ketään/mitään,en pystynyt puhumaan, makasin silmät kii jossain ihme "tilassa" henkisesti ja kun supistus alkoi niin ei muutakuin "ponnista, kohta on ohi" kätilö tsemppas. Katsoi siis siitä monitorista ja en tiedä onko harvinaista mut etupuolella ei tuntunut supistuksia mut peräsuolessa tuntui supistukset, normaalia ettei epiduraali sinne vaikuta, joten hyvin pystyi siis itsekin tuntemaan milloin piti ponnistaa.

Terve poika sieltä tuli, hirvee määrä tikkejä (en eden kysynyt tarkemmin määrää), jotka lääkäri tuli ompeleen kun olivat niin vaativassa paikassa, hirveitä mustelmia koko peräpää täynnä ja jossain välissä se viiltoki oli tehty...

Eli synnytys kesti n. 23tuntia ja siitä ajasta lääkettä/epiduraali vaikutti noin 1tunti 45min...

Nyt ymmärrän miksi käynnistystänei suositella kenellekään ellei ole aivan pakko.. Joka kerta kun tätä muistelen niin tulee hirvee itku,koska se oli elämäni hirvein kokemus, vaikka sen seurauksena tulikin rakastettava poika <3

Mutta aika ei kultaa muistoja, oli sen verran hirvee kokemus, olin monta viikkoa henkisesti ja fyysisesti tosi huonossa kunnossa. Mm. 2päivän ajan en pystynyt seisomaan paria minuuttia kauempaa koska tuntui et pyörryn siihen paikkaan, hengitys pihisi ja keuhkoihin sattui aivan kuin keuhkoahtaumaa sairastavilla (pitkä ponnistuvaihe)...

Pitkä tarina mut ei varmaan jaksa ainakaa kaikki lukea mut tulipa itse ainakin taas käsiteltyä tätä asiaa...

Seuraavalla kerralla sit hieman iloisempia kirjoituksia, nyt pakko lähtä pikkuisen luo

 

Sonde, mä ainakin luin kokonaan. Pitihän se nähdä, miten tuo jännitystarina lopulta eteni onneksi kaikki päättyi hyvin, vaikka sulla meinasikin voimat loppua. Ja usko pois, aika kyllä kultaa me muistot ei ehkä ihan vielä, mutta kunhan vauva kasvaa ja ihan huomaamatta muuttuu taaperoksi, lähtee kävelemään ja oppii puhumaan, niin viimeistään sitten alkaa ajattelemaan, että oliko se nyt oikeasti niiiiin kamalaa

Meille kotiutui tänään manduca. Torista löysin käytettynä kohtuulliseen hintaan ja ihan tästä läheltä (n. 15km päästä). Kävi vielä niin hauskasti, että asutaan myyjän miehen työmatkan varrella, joten manduca tuli ihan kotiinkuljetuksella pitihän se heti testata. Poika manducaan ja lenkille. Siis ei ne säädöt edes olleet niin vaikeat, kun pelkäsin! Meinasin, että odotan miehen kotiin, että voidaan yhdessä pähkäillä, mutta sehän olikin ihan helppo käyttää. Vauvan asento oli huomattavasti kivempi kuin rintarepussa ja vauva oli paremmin suojassa auringolta ja tuulelta, eikä ollut koko ajan sellainen olo, että toisella kädellä pitäisi tukea vauvaa. Yhden käyttökerran perusteella tykkäsin kyllä katsotaan, miten toimii kotitöissä painon puolesta tuossa voisi kantaa tuota 2,5 vuotiastakin. Eli jos harkitsee vauvalle jotain kantovälinettä, niin kannattaa ihan suoraan panostaa kunnon kantoreppuun, eikä ostaa halvinta vastaan tulevaa rintareppua. Tuo manduca olisi pitänyt hankkia jo 2,5 vuotta sitten.

Mitäs muille kuuluu? kaikki taitaa olla nauttimassa helteistä...