Heipsan!
Ei ole taas tullut vähään aikaan kirjoiteltua, aika menee niiiiin nopeasti.
Tsemppi:hug: kaikille joilla on vaikeuksia tahi koitoksia!!!
Meillä menee ihan mukavasti. Asuntokauppoja ei olla vielä päästy tekemään kun ei ole tullut tarjouksia tästä meidän nykyisestä asunnosta. Nyt onkin varmaan pahin mahdollinen aika, kun kaikilla vaan joulut mielessä... Noh katotaan miten käy, on vähän laantunut innostuskin tässä.
Mulle pitäis kai sitten nää asiat tapahtua nopeasti, ei jaksais kauaa odotella. Ja nyt kun on yritetty pitää kämppää vähän siistimpänä ja järjestelty tavaroita niin täähän näyttää ihan mukavalta
Tosin se lisätila tulis kyllä jossain vaiheessa tarpeeseen.
Käännettiin mun ehdotuksesta tai oikeastaan käskystä
sohvakin nyt eri päin, kun Aaro ryömii jo niin pitkin kämppää tutkimassa, että näkee vähän paremmin mitä hän puuhailee ja mitä nurkkaa tutkimassa milloinkin. Hän tosiaan on nyt tutkinut jo keittiötä, olohuoneen, eteisen ja tuli tässä yksi päivä mun perässä ensin vessaan ja sitten makkariin. Aikansa se ottaa mutta kun jaksaa odottaa niin sieltähän hän tulee. Kauhean pitkiä matkoja punkertaa, eipä kai ihme että väsyy...
Kovasti on kans konttausasennossa ja heijailee itseään, mutta ei vielä ole hoksannut miten siitä pääsee eteenpäin. Eli kun aikansa heijaa, niin mene mahalleen ja lähtee ryömimään, silleen sitä pääsee!
Jos saan kuitenkin vähän valittaa, vaikka asiat on ihan hienosti! Kävin eilen työpaikalla näyttämässä poikaa ja oli sitten puhetta töihinpaluusta! Apuva, nyt olisi kai jo pitänyt virallisesti ilmoittaa jos olen jäämässä hoitovapaalle kun vanhempainloma loppuu mulla 11.3. Siis sehän on ihan kohta! Miten tää aika on mennyt näin äkkiä. Kuvittelin että minä sitten olen sen vajaan vuoden äitiys- ja vanhempainlomalla ja siinähän sitä on aikaa ja varmaan ehtii jo kyllästyä ja haluaa jo töihin. Mutta EI! Enhän mä ole edes kunnolla ehtinyt aloittaa tätä "lomailua".
Hirvittää siis ajatus, että poika pitäisi laittaa hoitoon ja palata töihin! Ei kiinnostaisi ei! Yrittelin työpaikalla ehdotella jos voisin etänä tehdä töitä niinkuin tein lopun aikaa raskaana ollessa, mutta alustavasti ainakin oli vähän nihkeän kuuloista. Saa nyt nähdä mitä sanovat, lupasivat ilmoitella mulle lähiaikoina että miten olisi ja mitä työtä olisi tarjolla, nimittäin mun postiani ei olekaan enää olemassa kun tässä välillä on tullut taas organisaatiomuutoksia ja uusia ihmisiä! Noh katellaan, katellaan.
Kotihoidon tuella ei taidettais pärjätä, vaikka mies oliskin töissä (ei ole nyt ollut vähään aikaan ja sekin jotenkin harmittaa, vaikka onkin ihana kun on kotona ja hoitaa osaksi poikaa, mutta jotenkin tää ei ole ollut nyt sellaista kuin olin kuvitellut, että minä ja poika ollaan kahdestaan ja opetellaan päivärutiinit jne jne. vaikea selittää mutta on tää erilaista kun mies on kotona...)
Noh joo mutta sellaisia ajatuksia tänään.
Lastenjoulukirkossa käytiin eilen ja tänään on avoimen päiväkodin nyyttärit ja meidän ns. muskarin joulujuhlat oli kans viime viikolla. Että jouluntuntua on jo vähän ilmassa mutta en ihan vielä ole päässyt joulutunnelmaan, ehkäpä sitten ensi viikolla! Me ollaan aatto kotona ja miehen ainoa suku, eli hänen veljensä tulee KAI meille, en ole saanut vielä vahvistusta. Pyhinä käydään mun vanhemmilla, jonne tulee toivottavasti mun sisarukset lapsineen. Näin olis ainakin helpointa, nähdä kaikkia siinä samalla.
Jotain jouluruokia siis pitäis kai laittaa, mutta ehkä en ihan perinteisiä kaikkia laatikoita ja kinkkuja ainakaan laittele. Tai mies saa päättää ja tehdä lihapuolen, kun ite olen kasvissyöjä.
Mutta juu eiköhän tätä tekstiä ollut taas tässä.
Ai niin
Cybex-istuimesta joku kysyi, niin tosiaan siinähän on rajat muistaakseni 9-36 kg ja noin. 9 kk eteenpäin. MUTTA myyjä sanoi, että voi alkaa käyttämään aikaisemminkin. Ja näin meillä oli tarkoituskin. Mutta kun testasimme istuinta pienimmillä asetuksilla niin pää ei kyllä vielä tule tarpeeksi ylös, kun ohjeessa luki että hartian ja pääsuojuksen alareunan väliin pitäisi jäädä parin sormen verran tilaa... Mitään minimipituusmittaa en ole mistään löytänyt. Joten nyt vaan pitää yrittää vielä jonkun aikaa pärjätä tuolla kaukalolla, vaikka ahtaalta tuntuukin. Ja meidän poika oli siis viikko sitten 6 kk mittauksessa sen 68,3 cm. Että jos on pitempi niin varmaan menee jonkinverran aikaisemmin tuo istuin.
Ai niin ja poika sitten tipahti sängystä kerran, siis meidän sängystä, ja nyt pitää tosi tarkkaan vahtia jos nukkuu siinä. Hän kääntyy aina itsekseen mahalleen jos vaan pääsee ja sitten kun heräilee lähtee möngertelemään ja myös unissaan. Ja on vielä niin hiljainen, että ei edes itkuhälyttimestä aina kuule, että on jo herännyt. Onneksi oli tyyny tippunut samaan aikaan tai ennemmin, että ehkä se vähän vaimensi pudotusta. Vähän aikaa itki kun säikähti, mutta ehkä vaan minuutin jonka jälkeen rauhottu, eikä tuntunut mihinkään sattuvan niin ei sitten lähdetty lääkäriinkään. Nyt yritetään sitten laittaa aina omaan sänkyynsä kunhan on nukahtanut kunnolla. Laiskuuttani olen syöttänyt meidän sängyssä kun yleensä siihen hyvin nukahtaa, en sitten tiedä tuleeko tuosta myöhemmin ongelma, mutta näin ollaan nyt tehty...
Mukavaa joulunalusaikaa mammoille ja muksuille!!
T.Ripe ja Aaro :heart: