Moikka!
Mahtaako olla muita, jotka on jo pitemmän aikaa keskittyneet pelkästään lapsen kanssa olemiseen ja kämppä sekä siivoaminen tms saavat odottaa tai jäävät melkein kokonaan miehelle...? Mä alan olla siinä kunnossa näiden paikkojeni kanssa, että jos jotakin meinaa tehdä tulee se tehtyä vasta kun on pakko ja silloinkin pienen itkun kanssa. Yritän joka päivä ajatella, että on paljon pahempiakin sairauksia ja olla onnellinen kaikesta mitä mulla on ja että yhä saan tehtyä asioita käsilläni. Mutta välillä pistää niin vihaks ja vetää voimattomaks kun koko ajan käsiä, sormia, käsivarsia ja olkapäitä särkee ja vihloo... Ja sen lisäks vielä jalkoja ja jalkateriä. Liikkeelle ei tahdo päästä ja kaikki perustoimetkin, kuten wc:ssä toiminen ja itsensä peseminen tai pukeminen on näillä käsillä hankalaa ja tekee kipeää. Imetysasennoissa sattuu koko ajan, lusikalla syöttäessä tahtoo ote lusikasta herpaantua kun sormet puutuu ja pettää. MUTTA...rakastan elämääni ja ihanaa tyttöäni!!!!!!!!!!! Enkä vaihtais häntä mihinkään, vaikka synnytyksen jälkeen nämä reumaoireet vasta tulivatkin. Ja vaikka tiedän, että lopettamalla imettämisen saisin lääkkeitä, jotka varmasti helpottaisivat yöllisiä kipuja niin en ainakaan vielä ole valmis lopettamaan imetystä. Pakko silti pitää mielessä, että jossakin vaiheessa voi olla vahingollisempaa myös lapselle jatkaa imettämistä jos äidin voimat kipujen kanssa hupenevat täysin... On vaan niin vaikea päätös tehdä.
On pitänyt monesti sanoa myös teille, joiden isät sairastavat syöpää, että pitäkää toivoa ja uskoa parempaan yllä! Oma isäni sai diagnoosin parantumattomasta keuhkosyövästä jouluaatonaattona 2008. Emokasvain löytyi soliskolosta ja oli jopa levinnyt keuhkojen keskikarsinaan. Ei voitu leikata ja hoidoilla, sädehoidot ja solumyrkky, elinaikaa olisi korkeintaan 2-3 vuotta. Isäni kävi hoidot läpi ja viimeisen hoidon jälkeen tulos oli hämmästyttävä, molemmat kasvaimet olivat kadonneet eikä keuhkokuvissa ja varjoainekuvauksessa näkynyt kuin sädehoidon aiheuttamaa arpikudosta kohdissa, joissa kasvaimet olivat ennen näkyneet!! Nyt vuoden verran kontrolleja takana ja jälleen joulun alla saatiin "puhtaat paperit". Toki ymmärrämme, että koska syöpää ei voitu leikata, tulee se hyvin todennäköisesti vielä uusimaan. Mutta tällä hetkellä isäni on terve.
Eli älkää antako periksi ennen kuin on ihan pakko. Tietenkään kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, ja siinä tapauksessa toivon teille valtavasti voimia jaksaa nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä, joka teille annetaan. :heart:
6kk-neuvolassakin tuli käytyä 2 päivää vajaa puolivuotisena ja mitat olivat 7715g (7275g) ja 66,5cm (64,5cm). Kontata tai ryömitäkään meillä ei, mutta liikutaan selällään peppua nostamalla ja pyöritään kovasti suuntaan jos toiseenkin. Vatsallaan tyttö ei vaan kovasti viihdy. Potalla on käyty jo runsaat pari viikkoa, luonnollisesti tuen kainaloiden alta, mutta kyllä lähes päivittäin saadaan ainakin yksi "kakkasaalis". Harjoitus tekee mestarin... Tyttö on myös todella kova juttelemaan ja on huomannut, että murisemalla ja huutamalla saa huomiota niin vanhemmilta kuin meidän koiriltakin. Pinsettiote on jo, viimeksi tänään nännistä otti kiinni etusormi-peukalo-otteella. Mitäs muuta... Varmasti unohdan jotain, mistä piti mainita, mutta olkoon. Ai niin nukkumisesta sen verran, että järjestään joka yö heräillään 3-4 kertaa itkustaen, välillä riittää pelkkä sylissä rauhoittelu, mutta viimeistään viiden aikaan aamuyöstä on päästävä tisulle. Ei oo enää aikoihin nukuttu niitä 5-6 tunnin unia putkeen. Mites teillä muilla?
Ukon kanssa on osittain menty parempaan suuntaan, mutta on vaatinut jankuttamista jankuttamisen perään... Itsekseen tuo ei näemmä tajua mitään. Noh, koitan jaksaa vaikka nyt kun on muutenkin voimat rajalliset, niin ei oikein tahdo riittää enää ymmärrystä hänen suuntaansa... Joulu oli kuitenkin ihana ja hän oli lahjojen suhteen nähnyt kovasti vaivaa ja todella ajatellut minua. Jotain se on sekin.
Aijaa.com - 7221349.jpg
Tässä neiti ruokailemassa, naama hiukan soseessa mutta ei haittaa tahtia!
Kaikille kuitenkin tasapuolisesti toivotellaan upeaa ensimmäistä uudenvuoden juhlaa kullannupun kanssa!! :heart:
Shawne & pikkuinen "Miimua" 6kk5vrk
Mahtaako olla muita, jotka on jo pitemmän aikaa keskittyneet pelkästään lapsen kanssa olemiseen ja kämppä sekä siivoaminen tms saavat odottaa tai jäävät melkein kokonaan miehelle...? Mä alan olla siinä kunnossa näiden paikkojeni kanssa, että jos jotakin meinaa tehdä tulee se tehtyä vasta kun on pakko ja silloinkin pienen itkun kanssa. Yritän joka päivä ajatella, että on paljon pahempiakin sairauksia ja olla onnellinen kaikesta mitä mulla on ja että yhä saan tehtyä asioita käsilläni. Mutta välillä pistää niin vihaks ja vetää voimattomaks kun koko ajan käsiä, sormia, käsivarsia ja olkapäitä särkee ja vihloo... Ja sen lisäks vielä jalkoja ja jalkateriä. Liikkeelle ei tahdo päästä ja kaikki perustoimetkin, kuten wc:ssä toiminen ja itsensä peseminen tai pukeminen on näillä käsillä hankalaa ja tekee kipeää. Imetysasennoissa sattuu koko ajan, lusikalla syöttäessä tahtoo ote lusikasta herpaantua kun sormet puutuu ja pettää. MUTTA...rakastan elämääni ja ihanaa tyttöäni!!!!!!!!!!! Enkä vaihtais häntä mihinkään, vaikka synnytyksen jälkeen nämä reumaoireet vasta tulivatkin. Ja vaikka tiedän, että lopettamalla imettämisen saisin lääkkeitä, jotka varmasti helpottaisivat yöllisiä kipuja niin en ainakaan vielä ole valmis lopettamaan imetystä. Pakko silti pitää mielessä, että jossakin vaiheessa voi olla vahingollisempaa myös lapselle jatkaa imettämistä jos äidin voimat kipujen kanssa hupenevat täysin... On vaan niin vaikea päätös tehdä.
On pitänyt monesti sanoa myös teille, joiden isät sairastavat syöpää, että pitäkää toivoa ja uskoa parempaan yllä! Oma isäni sai diagnoosin parantumattomasta keuhkosyövästä jouluaatonaattona 2008. Emokasvain löytyi soliskolosta ja oli jopa levinnyt keuhkojen keskikarsinaan. Ei voitu leikata ja hoidoilla, sädehoidot ja solumyrkky, elinaikaa olisi korkeintaan 2-3 vuotta. Isäni kävi hoidot läpi ja viimeisen hoidon jälkeen tulos oli hämmästyttävä, molemmat kasvaimet olivat kadonneet eikä keuhkokuvissa ja varjoainekuvauksessa näkynyt kuin sädehoidon aiheuttamaa arpikudosta kohdissa, joissa kasvaimet olivat ennen näkyneet!! Nyt vuoden verran kontrolleja takana ja jälleen joulun alla saatiin "puhtaat paperit". Toki ymmärrämme, että koska syöpää ei voitu leikata, tulee se hyvin todennäköisesti vielä uusimaan. Mutta tällä hetkellä isäni on terve.
Eli älkää antako periksi ennen kuin on ihan pakko. Tietenkään kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, ja siinä tapauksessa toivon teille valtavasti voimia jaksaa nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä, joka teille annetaan. :heart:6kk-neuvolassakin tuli käytyä 2 päivää vajaa puolivuotisena ja mitat olivat 7715g (7275g) ja 66,5cm (64,5cm). Kontata tai ryömitäkään meillä ei, mutta liikutaan selällään peppua nostamalla ja pyöritään kovasti suuntaan jos toiseenkin. Vatsallaan tyttö ei vaan kovasti viihdy. Potalla on käyty jo runsaat pari viikkoa, luonnollisesti tuen kainaloiden alta, mutta kyllä lähes päivittäin saadaan ainakin yksi "kakkasaalis".
Harjoitus tekee mestarin... Tyttö on myös todella kova juttelemaan ja on huomannut, että murisemalla ja huutamalla saa huomiota niin vanhemmilta kuin meidän koiriltakin. Pinsettiote on jo, viimeksi tänään nännistä otti kiinni etusormi-peukalo-otteella. Mitäs muuta... Varmasti unohdan jotain, mistä piti mainita, mutta olkoon. Ai niin nukkumisesta sen verran, että järjestään joka yö heräillään 3-4 kertaa itkustaen, välillä riittää pelkkä sylissä rauhoittelu, mutta viimeistään viiden aikaan aamuyöstä on päästävä tisulle. Ei oo enää aikoihin nukuttu niitä 5-6 tunnin unia putkeen. Mites teillä muilla?Ukon kanssa on osittain menty parempaan suuntaan, mutta on vaatinut jankuttamista jankuttamisen perään... Itsekseen tuo ei näemmä tajua mitään. Noh, koitan jaksaa vaikka nyt kun on muutenkin voimat rajalliset, niin ei oikein tahdo riittää enää ymmärrystä hänen suuntaansa... Joulu oli kuitenkin ihana ja hän oli lahjojen suhteen nähnyt kovasti vaivaa ja todella ajatellut minua.
Jotain se on sekin. Aijaa.com - 7221349.jpg
Tässä neiti ruokailemassa, naama hiukan soseessa mutta ei haittaa tahtia!
Kaikille kuitenkin tasapuolisesti toivotellaan upeaa ensimmäistä uudenvuoden juhlaa kullannupun kanssa!! :heart:
Shawne & pikkuinen "Miimua" 6kk5vrk
