~Kesäkuun kullannuput 2010~

Heips pitkästä aikaa paljon ootte jutelleet

Täällä loppu imetys kokonaan jonkun aikaa imetin yöllä kun päivällä ei enää huolinut ja nyt sitten on vähentynyt niin, että annan pullosta yölläkin.. kerran yleensä herää. Pikkasen ollaan koitettu jo unikouluakin, että olis ilman syömistä yöllä, mut ehkä sitten enemmän kun muutetaan kohta ja saadaan omat huoneet kaikille siirrän pojun omaan huoneeseen siis silloin

Täällä maistuu itetehdyt ja kaupansoseet onneksi.. itekki oon niin laiska, että syötän sit soseita, mut siitähän tää imetyksen loppuminenkin varmaan johtuu kun masu täyttyy ruuaalla paremmin.. malttaa pullosta onneksi juoda.. noh 6kk sain kuitenkin imetettyä

Täällä opittiin kans ryömimään ja sen jälkeen on ollu nukahtaminen aika hankalaa iltasin.. nyt sitten meinasin kokeilla, että jätän viimoset iltatorkut pois, kun nukkuu vajaan tunnin vain, jos kävis aijemmin ja helpommin unille ei tarviis kukkua sit kymmeneen asti vaan kävis esikon kans kasilta nukkumaan noo, toivoa saa

Eipä täällä ihmeempiä.. muuttolaatikoiden seassa olemista.. muutama viikko enää niin saadaan avaimet

Jaksuja mammat!

 

Jatkanpa eilistä..

Niin tosiaan, poika nukkui viime yön ekaa kertaa omassa huoneessa ja kyllä, yöunet parani heti, mun ei tarvinnu nousta yöllä kun kerran laittaa tutti ja aamuyöstä alko se normaali "Nyt kyllä herään" rumba jota koitin vähä huijata... Mutta selvästi siis tää omana huoneeseen siirto aiheutti muutoksen parempaan suuntaan.. Ei poikaa häirinny edes miehen kolistelut 03.30 kun lähti töihin.. Toi itkuhälytin on kyllä pirun kätevä, ei tartte arpoo et herääkö vai eikö, ei sillä et tää olis kunnolla nukkunu viime yönä.. Taitaa enemmän häiritä äitiä kun poikaa toi muutos..

Mutta olipa ihanaa mennä eilen illalla sänkyyn ja kattoo vikat ohjelmat makkarin tv:stä, keskustella makuuhuonessa täysin normaaliin äänensävyyn ja huomata kuinka iso meidän makuuhuone onkaan! :O Pienet ne on mullakin ilot..

Puuro meillä tuntuu nyt tökkivän kunnolla, ei millää meinää enää mennä kunnolla alas..Noo, eiköhän se siitä..

Ei mut nyt pitää taas juosta, palaan jatkamaan..

Oikein mukavaa perjantaita kaikille!! :heart:

Maira ja Juhis 7kk

 

heippa

ensin vaikka pottailusta: Oma äitini on 80-luvulla opettanut kuivaksi 3 lasta jotka syntyneet vuoden välein ja pikku veljeeni on 2 vuotta ikä eroa. Ja kerralla ei ole ollut kuin yksi lapsi vaipoissa. Yöt tietenkin eri juttu.
Ensimmäisen jälkeen oli kuulemma helpompaa, kun muut seurasivat esimerkkiä. Siinä oli itselle haastetta, tosin esikoinen oppi päivä kuivaksi kun 2v. nyt 2.5v ja öisin vielä vaippa. Tosin jos herää tai nukkuu rauhattomasti herätän potalle ja yleensä aina tulee pissa. Rauhaton uni kun voi johtua pissa hädästä. Ja silloinhan monesti näkee painajaisia, ainakin itse kokemuksesta tiedän!
Itse tiedän vauvan pissaavan yleensä heti kun herää. Eli unien jälkeen heti vain potalle. Helpointa jos potta on sängyn vieressä! Esikoisen pottailun aloitin puolen vuoden iässä. Pottailu on kiva hetki, jolloin katellaan leluja yms. Myöhemmin syötiin rusinoita yms motista! Itse uskon että mitä nuorempana totuttaa ei tule kammoa.

Sormiruokailusta: Voi olla että on suomessa aika uusi juttu. Mutta mutta muissa euroopan maissa jo vanha juttu.
Esikoisen aikana en siitä edes ollut kuullut.joten söimme soseita. Toisin 8kk:n ikään asti aika vähän. Johtuen että söi paljon rintaa ja ei vain ollut kiinnostunut. Ja eihän sitä voi väkisellä syöttää. Esikoinen söi muutenkin rintaa 1v 7kk asti, jolloin olessani raskaana hitaasti vieroitin 4kk ennen vauvan syntymää.
Tällä vauvalla sama juttu. Täysi imetettiin 6kk asti ja soseet ei vain kiinnosta. Joten kuultuani sormiruokailusta ja isosiskoltani siitä kuultuani kokeilin. Vauva on tosi kiinnostunut. Antaa meille yhteisen kivan ruoka hetken. Syö sen verran mitä haluaa ja saa aivan varmasti tarvitavan määrän lisä energiaa. Asiasta sain paljon hyvää lisätietoa Kiintymysvanhemmuusperheet - YHDISTYS sivuilta!

Kestovaippoja käytän kertisten ohella aivan oman jaksamisen mukaan. uskon että kestoilu auttaa kuivaksi oppimiseen. Jos ajatellaan. kuinka moni lapsi kulki vaipoissa 3-vuotiaana esim. 30v. sitten. Taitaa nämä 3v. vaipoissa kävelijät johtua hyvistä imukykyisistä vaipoista! Ei haittaa menoa kun on niin ihanan pintakuivia! Eri on kestikset jos tuntuu ikävän märiltä, kuka sellaisia haluaisi pitää?!
Itse otin esikoiselta vain vaipat pois ja kyllä pian oppi kun alkoi housut oleen ikävän märät. Tietty piti useasti kysellä ja muistuttaa potasta.
Nyt esikoinen käy jo välistä isossa vessassa. Kiipeää pöntölle itse jakkaran avulla. On kyllä aika hurjan näköistä, toisin pyttyyn ei ole vielä onneksi tippunut!
Oppi sen serkuiltaan 4v ja 6v. kun olivat yhdessä viikon. Eli esimerkki se on paras opettaja!

Uuden oppimisesta: ryömitään, noustaan konttaus aseentoon ja itse jo aika hyvin noustaan istuma aseentoon!

Vaan hyvää viikonloppua kaikille!

 

niin ja meillä nukutaan perhe pedissä. Esikoinen nukkui ensimmäiset 2v. Vaan siirtyi omaan sänkyyn aivan mielellään, kun oman sängyn sai. Varsinkin kun omassa sängyssä ihanat muumi petivaatteet!
Vauva on nukkunut meidän sängyssä syntymästä asti. Nukkuu hyvin kun vieressä ja itselläkin turvallinen olo kun siinä vieressä. Päivä unetkin nukun yhdessä lasten kanssa niin jaksaa! Varsinkin kun vielä päivä unet sattuu yhtä aikaa.

 

Moiks,

Kävipä muutama päivä sitten niin, että kirjoittelin pitkät pätkät (miehän en yksinkertaisesti osaa kirjoittaa lyhyesti...) ja ne hävis jonnekin tai sit miut on bannattu täältä.. Kun en nyt tiedä, olenko mie se pahis ja brassailija..

Miumiu, olevinaan keskustelin enkä todistellut... Milkei joo, kerran lapseni kummi kysyi hieman ivallisesti "onko tuo nyt sitä kestovaippailua?", kun poika oli pyörinyt puoli iltaa lattialla munasillaan ja kuseksinut pitkin peittoaan.. Voisin kirjoitella muutamia ruokajutskia, mutta nyt eka jotain muuta ku pottua - enkös niin joskus "luvannut"?...

Tuosta ekologisuudesta: Mie olen sen verta palikka, etten osaa laskea mikä ihan oikeasti on sitä kaikkein ekologisinta (paitti jättää ostamatta...). Se on niin korkeaa matikkaa alkutuotannosta lähtien ja osasia on niin paljon... Joten minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa mitä minulle uskotellaan. Ja mielestäni tuota "ekologisuutta" hyödynnetään varsin törkeästi markkinoinnissa. Varmaankin joku tuote on ekologinen johonkin toiseen verrattuna, mutta jätetään kertomatta likaiset yksityiskohdat. Yritän tehdä kuitenkin päätöksiä parhaan tietoni mukaan ja myönnän, että tietoni on varsin vajavaiset.

Meillä oli ehken 1,5kk sitten kahden viikon jakso, jolloin poika heräsi tunnin välein (noin). Imaisi tisua ja jatkoi uniaan, mutta kyllä sitä jo aamuyöllä toivoi, että olisi jo aamu ja saisi nousta sängystä! Nyt on meneillään "on kiva nukkua, mutta nukahtaminen on hanurista" -kausi. Yleensä meillä on ihana hetki tisuttelua sängyssä ja poika nukahtaa siihen, mutta ei nyt muutamaan iltaan. Suutahtaa ilmeisesti kun uni ei tulekaan nopeasti (painaa silmät tiukasti kiinni ja odottaa pari minsaa, huuto ja uusi yritys) tai sitten kun imu on niin tehokasta nykyisin, niin ei ehdi nukahtaa kun on massu jo aivan täysi ja tissi tyhjä kui siepparin räpylä. Tosin nuhainenkin on, joten voip olla siitäkin. Eilen sitten nukahti sekunnissa kun nostin syliin.. Sai sitten laskettua sänkyyn ja pötkähdettyä itse viekkuun. Me pahikset on katsottu nyt sängyssä twin peaksia (ollaan aivan kierteessä, kun sain ko. boxin lahjaksi) kun vauva nukkuu... Vauva nukkuu paremmin kun on vieressä, eikä miun tartte salanousta sängystä pois (ja vauvan herätä siihen, että mamma on karannut). Eli joo joo, opetetaan vauvasta täysin lellipentua, tissinkin tungen suuhun heti kun heräytyy yöllä - mitään tutteja.. :ashamed: Mutta toimii toisteiseksi meillä näin hyvin ja koko talo nukkuu kunhan nukahtaa.. Tosin itse olen alkanut välillä taas valvoskelemaan yöllä, kertonee siitä, että univelat on kärsitty. Ennen siis kärsin unettomuudesta, josta en kärsinyt... Siis miusta oli ihan jees valvoksia - kyllä se jonain toisena yönä nukutti (eli ei oikeaa unettomuutta, sitä en yritä nyt vähätellä).

Miusta on muuten aika hankala määritellä mitä milloinkin on tapahtunut ja kuinka kauan... Esimerkiksi nyt tuon ylläolevan jakson määritteleminen paikoilleen on hankalaa. Tuntuu, että kausi oli just, mutta sitten muistaakin, että eihän poika silloin syönyt muuta ku maitoa jne... Ja sitten siitä onkin pitkä aika, mutta toisaalta taas tuo on ollut maalimassa vasta reippa puolivuotta, joka on lyhyt aika.. Sekavaa.

Eilen illalla katselin poikaa hetken kun nukahti syliin. On se aika jötikkä jo, kun vertaa siihen aikaan kun hän nukkui lähinnä vain sylissä (joskus alta 3kk) tai suotui hereillä olemaan "vauva-asennossa" noin kuukauden ikäisenä.. Ja toisen mitat neuvolassa ke oli 7460g ja 67,5cm eli ei mikään jättiläisjötikkä kuitenkaan. Meitin neukkutäti on sellainen hassu iäkkään puoleinen rouva, aika sulonen hössötyksineen. Nyt sattui niin, että heilutteli jotain helmeä pojan edessä ja laitteli sitä pöydälle, no mie mietin, että eihän vielä tartteis osata pinsetti otetta. No hääpä testaskin, että onko poika sokea... Juu, ei varmaan olis mietitty lainkaan tässä puolen vuoden aikana.. Ihana täti.

Ja nyt niitä ruokajuttuja:

Tällaisia lihakepakkoja olen tehnyt (ohje bongattu toiselta foorumilta, eli ei kunniaa minulle)
1 osa jauhelihaa
1 osa kasvista raastettuna
½ osaa kaurahitaleita
mustapippuria, valkopippuria tms.
(halutessaan munaa tai öljyä)
Tein noita naudanliha+kesäkurpitsa ja broilerinliha+sipuli+paprika. Mönsträsin kaikki sellasella monitoitoimikoneella (jauhelihakin meni pienemmäksi) ja muotoilin sormenpaksuisia pötköjä ja uuniin. Tein leivinuunissa, ehken oli jotain 200 ja reippa puoltuntia.. Nyt niitä on pakkasessa ja sieltä voi ottaa pari pötköä kerrallaan nautittavaksi.
Jauhelihakastike:
jauhelihaa
sipulia
paserattua tomaattia (suolatonta on, en muista merkkiä...)
valkosipulia
pippuria, suolatonta kuivattua yrttiseosta
Pannulla ruskistellessa olen hakannut lihan pieneksi ja sipulitkin on suht pienenä. Kierremakaroonin tai spagetin kanssa. Kierremakaryyttiin kun kastikkeen sekoittaa ja laitta jämät jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää, niin ne lihat eksyy sinne kierteisiin mukavasti. Jämistä pakastin sit muutaman pikkuannoksen odottamaan taas niitä ruokailukertoja, kun ei syödä vauvaystävällistä ruokaa tai esim. lounaaksi, yhtä helppoa miulle sitten kui purkin aukaiseminen (lounasta en vielä osaa itse syödä, jos syön aamupalan vauvan kanssa). Tätähän voi tehdä varmaankin soijarouheesta myös. Nyt siis taas synnintunnustus, me syödään ihan liikaa lihaa..
Broileriperunasipulivuoka (taas idea toiselta, ei oma)
Perunasipulisekoitus (tai ihan ehtaa tavaraa)
maustamattomia broiskunsuikaleita
kaurakerma
suolattomia mausteita
sekasin vuokaan ja uuniin.

Aamupuuron sekaan laitoin tänään luumua. Miulla oli synnytyksen jälkeiseksi ajaksi varattu luumuja (mutta tarttesinkin vähän tuhdimpaa tavaraa sen koettelemuksen jälkeen...), joten pois kait ne on käytettävä. Laitoin pari luumua vesilasissa mikroon puoleksi minsaksi ja sitten muussasin haarukalla puuron sekaan. Noissa on säilöntäainetta, joten ei sovi kaikkien pirtaan. Ja nyt sitten taas tää ekologisuusdilemma kumpi on ekologisempaa: luumut muovipussissa vai sose lasipurkissa, jonka saa kierrätykseen, mutta niitä menee enempi? Kumman tekemiseen menee enempi energiaa jne. Muovipussi on minigrip mallia, joten sitä voi kyllä hyödyntää.. (Tän ei ole tarkoitus nyt aloittaa suurta brassailukierrosta siitä kuka kierrättää minkäkin verran, vaikka se minusta onkin mitä mainioin brassailun aihe vaan myöntää kuinka tyhmä olen näissä asioissa. Joten valistakaa!!!!)
Tänään käydään kaupassa ja ostan tofua. MeNaisissa oli herkullisen tuntuinen tofuruoan ohje, jota ajattelin ilman suolaa kokeilla. Kerrompa sitten upposko vauvalle.

Nyt hyvää viikonloppua. Mulle palsta on muuten vauva-aiheisten keskusteluhalujen tyydyttämistä varten.. Ei lähipiiri jaksa kuunnella ja kiinnostua.

 

Pakko kommentoida tuota ruttin jauhelihakastike ohjetta... mie oon saanu sellasen käsityksen, että vauvan lihat pitäis keittää, et niitä ei sais vielä paistaa.. lähes 1v lihat vois jo paistaa.. oon vaan kuullu jostain

Unohinki vissiin sanoo, et me otettiin ifluenssa rokote pojulle, ku neuvolatäti sitä ehotti.. ei tarvii ehostetta käydä hakee, kun näin myöhään laitettiin.. ei osattu päättää, et mikä olis parasta, nii otettiin sit se rokote... aika kärttynen oli illalla ja yöllä poju, mut sen jälkeen ihan tyytyväinen

 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Pikaisesti kerron tämän päiväisestä vahingosta, mikä sattui minun pikkuiselle. Poika oli lattialla ja siskonsa nosti käsistä istumaan ja silloin pääsi pikkuveikalta tuskainen itku. Tulin nopeasti paikalle ja otin pienen syliini. Pikkunen itkeskeli ja ei rauhoittunut. Ajattelin harmin syyksi edellisenä iltana huomaamani ensimmäisen alahampaan ja annoin panadolia. Itku vain jatkui ja pukiessani häntä haalariin huomasin hänen käden olevan kosketusherkkä. Vauva nukahti lopulta. Soitin heti lastenlääkärille ja lupasi ottaa pojan ylimääräisenä. Kävimme vastaanotolla ja pikkuisen vasemman käden värttinäluu oli irti kuopastaan. Lääkäri asetti käden luun paikalleen ja 15min kuluttua poika liikutti kättään ja tarttui leluun. Olihan taas kokemus! Opimme taas tästä, että vauvaa ei saa enää vetää käsistä pystyyn. Palailen paremmalla ajalla.

Mami7 ja Milo 6kk3vk

 

Mami7 Voi harmi, että kävi vahinko mutta hyvä että syy selvisi ja saitte apua! Hyvä tietää että noinkin voi käydä. Täytyy vissiin vähän varoa.

Meillä kun menee niin mukavasti niin en tiiä oikein että mitä tänne sitten kertoilisi. Tai siis että eikös tänne saa kertoa kaikki hyvät sekä huonot asiat ja ongelmat. Monilla on tosiaan itsellä sairauksia ja muita haasteita ja yövalvomisia! Tsemppiä teille aivan älyttömästi! Niiden rinnalla omat pienet haasteet ei ole mitään enkä niistä viitsi edes kirjoitella, kun pääosin menee ihan hyvin. Tuo meidän poika on vaan jotenkin nyt oppinut aikaisin tuon ryömimisen ja nyt hän siis on jo noussut seisomaan tukea vasten. Kauhea hinku on kiivetä, eikä sitä sitten pidättele mikään. Täytyy olla vaan vieressä kun ei oikein vielä osaa tulla nätisti alas.

Mutta hänellä ei ole vielä hampaita, meidän kestovaippailu ei sitten jatkunut kovin pitkään ja imetys kans loppui lyhyeen. Eikä olla vielä saatu meidän asuntoa myytyä, on ollu myynnissä nyt kuukauden. Jännittää vaan että meneekö se meidän uusi jo toiselle ostajalle jos ei saada tätä myytyä. Ja niin jos jotain pitäis valittaa, niin tietty se, että mun pitänee mennä töihin jossain vaiheessa tätä vuotta. Taloudellisesti miehen kandee jäädä kotiin jos joku jää. Tosiaan ei miehen tuloilla ja kodinhoidontuilla tultais toimeen Mutta en siis valita kun muuten kaikki on niin hyvin.
Ja minähän olen jo siis näin vanhakin ja lapsi on saatu alulle hoidoilla, ehkä nekin seikat vaikuttaa asennoitumiseen. Ollaaan niiiiin tyytyväisiä tähän, että meillä on nyt terve lapsi ja piste.

Eiköhän tämä tällä erää taas riittänyt, taidan mennä jatkamaan lumihommia pihalle.

Oikein hyvää viikonloppua mammat ja lapset!

T.Ripe ja Aaro 7 kk eilen täyteen :heart:

 

Juubs, Anzzu1984, lihan käristämistä ei suositella. Mutta itse olen sen ruskistanut kuten tossa oli mutta toi paseerattu tomaatti on ollut siinä ja sipulit ym. samassa eli kait se on lähempänä keittämistä? Jotensakin toi ruskistaminen ja pannu vain kuuluu yhteen... Mutta hyvä huomio oli sinulla!

Miun piti sitä tulla tänne vielä sanomaan, että toi luumupussi/-purkki pakkausdilemma on mun murheistani kauppakärryä katsoessani aikas pieni ongelma... Eli en hurskastele.. Mutta tossa siis voisi pienen valinnan taas tehdä ja opettaa itseään ajattelemaan eli valistusta vastaan otetaan.

 

MiuMiu - Mehän ollaan sit kohtalotovereita. Meillä 7vkosena todettiin refluksitautia ja Gavisconia saatiin siihen. Enää en ole lääkinnyt jatkuvasti, mutta yhä korisee ja lurisee ja ihan kuulee kun nousee hapot ylös ruuan jälkeen. Mitenkä teillä sen kanssa nyt voidaan? Voit laittaa yksityisviestiäkin, jos tykkäät paremmin sitä kautta purkaa mieltä. Mutta että antaa tulla vaan, ja mielellään kuuntelen teidän kokemuksianne refluksin suhteen!

 

Täällähän taas mukavasti käydään keskustelua. Muutaman kommentin jos ehtisi tähän laittaa.

Ensin ruuasta, meillä kaikissa asioissa on sellainen "kultainen keskitie", sekä itsetehtyä ja teollista (ei vaan pojalle tahdo oikein maistua, reissussa olis kätevä), sosetta ja sormiruokaa - isompien neuvolatätiltä jäänyt tämä "se mikä on perheelle helpointa, on paras tapa". Toimii meillä. Ihan vinkkinä (jos ei ole ollut), että itsetehtyjä mä pakastan jääpalamuotin avulla. Kun hetken pakkasessa jähmettyy, voi irrotella isompaan rasiaan palat ja sieltä aina sen verran kun tarvii - tyyliin 1 kuutio lihaa ja 2 kuutiota kasvissoseita (erilaisia). Kätevää, ei tarvi muistaa ottaa etukäteen sulamaan. Peruna kypsenee mikrossa 2-3min, kun pistelee reikiä ja pistää märän talouspaperin päälle. Perunaa en pistä pakkaseen, koska minusta se muuttuu pahanmakuiseksi siellä... Ei ole ongelmaa, etteikö imetys kelpaisi, tosin äitiä pureskellaan jos tarjotaan kun ei oo nälkä, mikä on vähemmän hauskaa... Mutta nyt joulun jälkeen on alkanut syömään jo vähän enemmän, eli sen 3-4 kertaa päivässä tarjotaan muuta ja alkanut mennä usein jo liki desi ja joskus jopa enemmänkin kerralla. Yösyönnit on sitten luku sinänsä, josta vähä myöhemmin...

Pottailua - on näitä asioita, joista en ota painetta, koska se on ollut meille se helpoin juttu eli isommat oppivat "kuin itsestään" kuiviksi. Esikoiselle ostettiin potta 1v synttäreiden aikoihin, ei millään olisi halunnut siinä istuskella, joten meni joku puolisen vuotta ennen kuin kiinnostui ja 1v9kk ikäisenä oli sitten "ykskaks" sekä päivä- että yökuiva. Tyttö taas istuskeli potalla joskus 11kk iässä ja vähä reilu vuosikkaana saattoi olla pitkäänkin ilman vaippaa (kesä vielä kun oli), mutta isompaa hätää ei suostunut pitkään aikaan tekemään pottaan eli vasta lähempänä 2v ikää, mutta myös häneltä jäi yövaippakin ennen 2v synttäreitä. Eli tietääkseni tuo on vähän perinnöllistä, kuinka nopeaan elimistö "kypsyy", eli ovat vaan pärjänneet 12h käymättä vessassa, ei ole koskaan yöllä säännöllisemmin käyneet, satunnaisesti tietysti. Joten toiveikkaana, että myös tämä iltatähti oppii aikanaan - lähempänä 1v varmaan hankitaan potta (entinen on kierrätetty pois).

Meillä matkustetaan jo Cyber Pallas-istuimessa, eli hankittiin ennen joululomareissua - onneksi, oli jo melkoinen "tumppaaminen" kaukaloon talvivarusteissa. Myyjäkin totesi heti pojan nähdessään kaukalossa, että pituus kyllä jo hyvin riittää - nippanappa kun pää oli viel kaukalon sisällä ja jalat jo ulkona. Selvästi on paremmin viihtynyt kun näkee (ja ei ole niin ahdas ja kuuma), tuossa kai idea, että koska äkkijarrutuksessa liikkuu koko kroppa hiukan, ei niskaan kohdistu samanlaista painetta kuin 5-pistevyössä ja luotan testeihin, että on turvallinen.

Rutti, jotenkin lohdullista kuulla että teillä tuollainen heräilyvaihe meni ohi. Meillä just nyt viimeiset 4 yötä on olleet ihan rikkinäisiä ja raapii korviansa ja herää sellaisen 20-45 min välein, eli selvästi niitä kutittaa. Mies on katsonut jo pariin kertaan, ettei tulehdusta näyttäis olevan (on siis lääkäri), mutta kenties sitten tuo korvakäytävä - toi juuri kortisonisuihketta, että toivotaan helpotusta. Tähän asti oon tarjonnut sitten rintaa ja voidellut Bepantenilla niitä, punotus korvien takaa ainaki kadonnut...

 

Heippa Shawne78 ja MiuMiu83: Meidänkin pojalla todettiin refluksitauti noin 2 kuisena. Aluksi lääkityksenä Gaviscon sitten lisänä Zantac. Ei ollut allergiaperäistä. Tällä hetkellä käytössä Prepulsid, joka pitää pojan oireettomana. Kohta pitäisi kokeilla olla ilman, josko vois jättää lääkkeen pois. En uskalla vielä, koska oireet voivat vielä palata, enkä haluaisi pikkuisen enää kärsivän niistä.

 

Mami7, Kiitos kun tulit kertomaan, enpä olisi tiennyt varoa muuten moista! Onneksi kaikki on hyvin teillä nyt kuitenkin, voin kuvitella, että on kirpaissut. :hug:

Miumiu, mieluusti myös mie luen tuosta refluksista. Ei siis yhtään kiva, että täällä sitä on muutamalla todettu, mutta kun mie oon ihan varma edelleen, että mein pojalla sitä on vaikka neuvolassa väittivät sen olevan jotain ohimenevää. Tuleeko teillä "kiinteätkin" ulos? Meillä tulee maito kaaressa, vaikka antais kiinteitä päälle niin silti se maito sieltä alta nousee. Oisko sitten allerginen jollekin miun syömälle jutulle.

Rutti, en kyllä tuosta osaa sanoa. Riippunee, onko pussiluumut kotimaisia? Mutta niin tai näin, ostaisin kuitenkin purkissa valmista. Tosin, oon maailman huonoin näissä ekoasioissa... itseasiassa siun ekokysymyksen innoittamana asensin meille biojäteastian (joka on siis täällä vasta tullut taloyhtiöihin, en vaan oo saanut aikaiseksi... hyi hyi!). Lasit, metallit ja pahvit kierrätetään kyllä ja paperi.
Kiitos muuten ohjeista, sainkin tuosta kimmokkeen tehdä soijarouhepihvejä ja sitten perunavuoan tofulla (täältä ei saa peruna-sipulisekoitusta SIIS MITÄ! Millä ne ne janssonin kiusauksensa sit tekee? Ai alusta asti itse muka, pyh!).

Miun ohjeet on aina niin huonoja, koska oon sellainen "heitellään mukaan mitä sattuu käteen osumaan" -kokki. Mutta jokseenkin näin tein tuon linssiperunamuhennoksen:

(4 aikuisannosta ja 2 vauva-annosta):

6 isoa perunaa
2 dl punaisia linssejä
1 rkl suolatonta kasvisliemitiivistettä (saa luontaistuotekaupoista, aika tyyristä kyllä, mutta sen arvoista! Mikäli haluaa tehdä ilman, paistaisin joukkoon ainakin puolikkaan sipulin, vähän valkosipulia, jeeraa, basillikaa, timjamia jne)
n. 2dl paseerattua tomaattia, suolatonta (ekohyllystä löytyi)

Perunat pieniksi kuutioiksi, vettä sen verran, että peittyy hyvin perunat ja sekaan huuhdellut linssit ja mausteet, lopussa lisää tomaattisosetta maun mukaan. Otin Oliverille tästä sivuun ja survasin mikserillä, tykkäs kovasti. Lisäsin sitten vielä valkosipulijauhetta, kukkakaalia ja suolaa loppumuhennokseen.

D-vitamiineista piti muutens, kun maistoin siskolla jouluna sitä Jekovitia. HYI HEMMETTI, ei ihme jos lapset ei tykkää. Tääl tuo vitsku ei maistu yhtään miltään. Maistuuko ne kaikki yhtä kamalalta, vai voinko suositella siskolle jotain hempeämmän makuista vitskua kun siskontyttö ei kauheesti niistä tipoista välitä...? Vai lähetänkö täältä?

Se ois taas viikonloppu! Niinkun sillä ois meille jotain merkitystä (paitsi et ukot on useimmilla kotosalla).

 

Refluksista - Oon tästä muistaakseni silloin kirjoitellutkin kun ajankohtaisempi oli, elikkä elokuun puolen välin paikkeilla. Me käytiin lastenpolilla ja lääkäri lähinnä tutki muuten ettei ole mitään muuta vatsassa vialla, tukoksia tms mahaportin ahtaumaa palpoiden ja muuten tutkien lapsen yleiskunnon. Sitten vähän niinkuin muut poissulkien totes, että todennäköisesti lievä refluksi ja kirjoitti reseptin Gavisconiin, joka on itse asiassa käsikauppatuote. Eivät vaan mielellään apteekissa myy ilman reseptiä vauvalle, ettei kukaan vahingossa vaan hoida oireita jotka johtuukin jostain muusta. Ihan ymmärrettävää musta. Annettiin sitten 10ml päivässä neljään osaan jaettuna ja yritettiin antaa sen puol tuntia syömisen jälkeen. Mut vaikeaahan toi oli kun pikkuinen aina tissile nukahti ja siitä siirrettiin nukkumaan. Annoin kyllä vaikeimpina aikoina jopa ennen ruokaa koska mun omalääkäri terveyskeskuksessa kertoi omalla vauvallaan olevan refluksin ja että hän välillä toimii näin saadakseen lapsen syömään. Meillä oireet oli lähinnä just sitä lurinaa ja syljenomaisen nesteen nousemista, jonka päättelin vatsahapoiksi. Olisko meillä sitten liennyt rakenteellista, koska tosiaan jostain 4-5viikkoisesta oireita oli mutta joskus 4kk paikkeilla alkoi jo helpottaa Gavisconilla enkä itse joutunut tai ryhtynyt minkäänsortin imetysdietille. Ei olla enää varmaan 1,5 kuukauteen annettu G:ta kuin korkeintaan joskus illalla jos on ollut rauhaton ja oon selvästi kuullut että taas lurisee. Ja kyllähän niitä oireita yhä välillä on. Ryöpsähtää esim pitkän aikaa syömisen jälkeen ihan kirkasta pulautusta teelusikallinen jonka jälkeen vauva hikkaa tai röyhtäilee. Oksentanut on kaiken kaikkiaan 5 kertaa joista vain kolmen uskon olleen tuosta oireilusta johtuvia taikka on tullut liian täyteen. Ja siis syönyt itsensä tissistä ähkyksi - voi sitä lapsi syödä liikaa siinäkin vaikka itse "annosteleekin". Elikkä meillä pulautus ei ole ollut oireena niin, että oksentaisi maitoa. Vain sitä nieleskelyä ja kirkasta pulauttelua.

Meillä ei siis mitään varsinaisia tutkimuksia taudin toteamiseksi tehty, mutta ilmeisesti tähystämällä tehtävä PH-mittaus voidaan tehdä, mutta olen ymmärtänyt että ei ole ihan mukava toimenpide eikä sitä kovin helposti kai lapselle tehdä vaan koelääkityksellä mieluummin todetaan.

Refluksista:
Lasten refluksi - refluksi

Mahaportin ahtaumasta:
Syöminen ja vatsan toiminta :: Terveyskirjasto

Toivottavasti näistä on apua! Toivon myös, että muutoin saatte apua vaivaan ja vauvat alkavat pärjätä lääkkeettä! Jaksamista kaikille refluksin kanssa taisteleville! :heart: :hug: :heart:

 

Millaisia teidän vauvat on luonteeltaan? Valo vaikuttaa olevan aikamoinen tuuliviiri. Temperamenttia löytyy ja joinakin päivinä tuntuu, että aivan liian kanssa. Olen miettinyt välillä onko hänellä jokin huonosti, kun hermostuu kaikesta niin herkästi. Hermostuu, jos ei lelut tottele, jos ei osaa jotain, jos häntä liikuttaa kun hän juuri katsoo jotain jne. Sitten taas on päiviä, että tyyppi vaan naureskelee kaiken päivää eikä mikään harmita, ei edes ulkovaatteiden pukeminen, mikä yleensä kyllä saa kunnon itkun aikaan. Teletappeja ja frööbelin palikoita kun laittaa katsomaan niin itku loppuu kuin seinään, puoli tuntia jaksaa katsoa inahtamatta.

Kiitos Rutille ruokaohjeista. Olenkin kaivannut just tommosia.

Meistä on juttu tänään ilmestyneessä Lapsen maailma lehdessä ja laitanpa taas linkin mun blogiinkin jälleen Elämää ja enkeleitä

Jos joku ihmettelee, miksi mä teen tän kaiken niin alkuperäinen syy oli ihan tiedon levittäminen, ettei lapsia kuolisi tietämättömyyden vuoksi niin kuin edelleen tapahtuu. On ihan tuurista kiinni, missä päin Suomea sattuu asumaan, jotta osataanko TTTS diagnisoida. Ja tiedon levitystä siitä, että näinkin voi käydä. Kaikki ei mene itsestäänselvästi aina hyvin.

Lisäksi kun aikaa on kulunut nyt jonkin verran jo Toivon kuolemasta ja poikien syntymästä mulle on tullut myös toinen syy tehdä tätä, nimittäin tiedon levittäminen surusta. Monilla ihmisillä on aika lailla virheellinen käsitys surusta. Luullaan esimerkiksi, että sureminen alkaa heti kun jotain ikävää alkaa ja loppuu siitä sitten parin kolmen kuukauden kuluttua. Todellisuudessa sureminen voi alkaa vuosia ikävän tapahtuman jälkeen eikä se itsestäänselvästi pääty, se voi kestää vuosia, lopun elämää. Ei surua voi hallita ja sanoa sille, että nyt on kuule kulunut 5 kuukautta, että alapa laputtaa siitä. Se on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee, ihan niin kuin elävä lapsikin.

 

milkei me saatiin neuvolasta sitä Jekovitia ja maistettiin niin se oli ihan hirveetä, ei ole annettu. Meillä on käytössä Gefilus maitohappobakteeri + D3. Kalliita ovat mutta ei niin pahaa kuin Jekovit. Muitakin d-valmisteita on mutta meillä ei kokemusta. Jostain syystä noita alettiin käyttää ja on käytetty edelleen.

 

milkei me saatiin neuvolasta sitä Jekovitia ja maistettiin niin se oli ihan hirveetä, ei ole annettu. Meillä on käytössä Gefilus maitohappobakteeri + D3. Kalliita ovat mutta ei niin pahaa kuin Jekovit. Muitakin d-valmisteita on mutta meillä ei kokemusta. Jostain syystä noita alettiin käyttää ja on käytetty edelleen.

Niin jotka mietitte tuota Jekovitin makua, oletteko vilkaisseet pullon kylkeä, sehän on n. 98%:sta etanolia, eli ihmekös että kamalalle maistuu. Kummasti vauvat siihen makuun tottuu, muu perhe meillä näin talvisin ottaa Minisunia.

 

Jekovitista ja vauvan makuaistista - Miehen sisko ei ole syöttänyt ollenkaan noita keinotekoisia D-vitamiineja, koska on jostakin kuullut niissä olevan ainetta jota myös käytetään esim. jäänestonesteissä... :/ Hän on syöttänyt kalanmaksaöljyä kapselista lapsille vauvasta saakka, kapselin kärkeen reikä saksilla ja siitä lusikkaan ja edelleen suuhun. Ja nyt 2 ja 4 vuotiaat poijjaat itse pyytävät oikein tavaran, on kuulemma namia!! Että niin se lapsen makuaisti mukautuu...

Itse taas vierastan tota kalanMAKSAA mutta perus-kalaöljyissä D:tä ei ole. Eli näillä "teollisilla" mennään, meillä Dee-tipat käytössä. Edullisia ja hyvin uppoo. Mulla myös hiukan myöhästy se D:n antamisen alkaminen kun vehtasin just sitä että apteekin tavaraa vai luontaistuotetta... Olenkin potenut huonoa omaatuntoa siitä, että suositusiästä asti en antanut vitamiinia raukalle. Toivottavasti siitä ei isompaa haittaa kehitykseen ole tullut. Ei ainakaan vaikuttais tulleen.

Saagatar - Sä olet mun sankari. Olet monesti ajatuksissa kun mulla on tän oman terveyden ja olon kanssa tuskaisaa, ja lasken sitten siunauksiani. Ja onhan minua siunattu, etenkin tämän ihanan vauvan muodossa. Oon monesti miettinyt myös sitä, että olisinko ollut myöhemmin samassa tilanteessa ellei toinen vauvanalku olis heti silloin alussa tullut pois. Siis oletettaen, että se oli toinen mikä tuli pois, eikä vain iso hyytymä. Mutta on sitä tullut pohdittua. Jotenkin en ole osannut surra "toista" kun en tiedä todella miten oli, enkä alunperinkään kahta osannut odottaa kun tiesin vain yhdestä. Olen kiitollinen ja, jos nyt voi sanoa näin, niin ylpeä sinusta ja siitä miten jaat tarinaasi meidän ja muun maailman kanssa. Ihan varmasti ansiostasi useampi äiti osaa pyytää tutkimuksia ja pitää puoliaan. Ja mitä suruun tulee, olet niin oikeassa sen suhteen. Itsestä tuntuu välillä, että mies on juuri sellainen että suree jonkun asian "läpi" ja that's it. Eikä hän sitten ymmärrä, että itse voin surra asioita vuosien takaa. Välillä tuntuu, että valtaosa ajattelee samoin. Tai ehkä surua vain yritetään työntää pois eikä sitä haluta myöntää, ettei se uudelleen saa valtaa. Itse olen oppinut elämään surun kanssa elämänkokemuksien myötä, ja välillä se on jopa voimanlähde. Sinulle ja perheellesi toivon aurinkoista kevättä ja ihania uusia kokemuksia Valon kanssa! Mitä hänen temperamenttiinsa tulee, vaikuttaa voimakastahtoiselta ja vahvalta pojalta. :heart:

Temperamentista vielä... Meillä sitä löytyy yllin kyllin myös. Nykyään tyttö "murisee" ja odottaa, että huomaamme hänet. Ellemme katso kohti ja jtenkin kommentoi, seuraa lisää murinaa ja raivoisa huuto! Äiti ei myöskään saa hetkeksikään kadota näköpiirista, katsekontakti on pidettävä. Ja jos siihen sattuu iskä paikalle, ei hänkään saisi enää pois mennä! Omistava tapaus... Mutta olen onnellinen, että löytyy luonnetta, vaikka parin vuoden päästä lirpassa kanssaan olemmekin...

Nyt pitää yrittää nukkumaan, koska aamulla kutsuu jälleen vauvauinti! Öitä! :heart:

 

Kirjotanpa vielä nuista levottomista öistä, jos vaikka jollekin olisi apua. Meillä siis oli heräilyä tyyliin tunnin kahden välein yöllä, ja heräsi huutamalla. Kokeilin särkylääkettä, jos itkee hampaita, ei vaikutusta. Maitoa pullosta, koska imetys loppusuoralla, ei vaikutusta. Sitten luin jostain, että yli puolivuotiaan olisi hyvä valvoa ennen yöunia 4-5h, monella muuten yöhulinaa. Ja tadaa, täällä on nukuttu kaksi yötä nyt 2-3 heräämisellä, joista toisella imetän ja aamuyöstä annan pullosta maitoa. Ollaan nyt valvotettu poikaa illalla se 4 tuntia ja ihan kohtuuhyvin on jaksanut valvoa. Ennen kun laitettiin aina heti nukkumaan kun alkoi silmiään hieroa ja kitistä. Samalla myös tutin nostelu rumba jäi illasta pois, kun nukahtaa alle 5 minuutissa sänkyynsä.Tuota pullosta maidon antoa kyllä alussa vastustin, mutta kun ei rauhotu muuten nukkumaan ja vaikuttaa nälkäiseltä niin on vaan annettava. Mut jos tästä olis muillekin apua.

Mut nyt syöttöpuuhiin!

 

Me kans jätettiin vikat ilta torkut pois, et vähän paremmin kävis iltaunille .. ihan suht ok menee.. jos mennään kaupoille nii saattaa nukahtaa autoon, mut sit aina herätän enkä annan nukkua illalla pitkään mut on hänet silti vähän vaikee saada nukahtamaan... eilenki meni 45min :/

 

Meillä valvottiin ENNEN tuo 4h ennen petiin menoa, mutta nyt on viimeset 4 päivää ollut aivan pasmat sekaisin pojalla. Ei nuku päikkäreitä ja on sitten jo viiden kuuden maissa niin tsippi, että haluis yöunille. Nytkin nukahti manducaan, mitä ei oo tehnyt pitkään aikaan kun käytiin vähän jädeostoksilla. Huoh. Sit ei nuku tosiaan yöllä. Onneks ens viikolla alkaa perhekerhot ja vauvauinnit, jos sais jotain rotia tähän hommaan. Nukuin taas kokonaisen tunnin viime yönä. Kiu-kut-taa.

Kiukuspäissään tein sen pussukan pinnikseen, mitä nyt noita jotain jämäkankaita oli. Yllättävän haasteellista ja loogista ajattelua vaativa homma ilman mitään ohjeita Tässä tulos:




Tuosta vois vähän tuota kehitellä. Mahtuu 240ml tuommone pitkä tuttipullo tuonne hyvin. Mut jos vaiks tuteille saisin jonkun oman systeemin.... hmmm hmmmm.

Noniin, jäätelö sulaa, palaamme myöhemmin!

 

Niin se vaan on, että mikä pätee yhdellä, ei päde välttämättä toisella, noissa nukkumisasioissa. Meillä kun aiemmin oli päivät ja illat niin että valveilla 2h, unet, valveilla 2 h, unet ja samat valvomiset illalla ja hyvin nukkui yöt. Mutta ei vaan enää. Tuntuu, että pojan unen tarve vähentynyt hirmuisesti viimesen parin viikon aikana, mikä on oikeastaan ihan hyvä vaan, niin pystyy vapaammin liikkumaankin, kun ei tarvii koko ajan häntä olla nukkumaan laittamassa.
Mut niinhän se on, että välttämättä valvomisiin ei muuta syytä ole, kun kuuluu vaan tän ikäsillä johonkin vaiheeseen. Että sitä on meijän vuan jaksettava

 

Taustailija haluaa osallistua teidän keskusteluun. Itse olen innolla lukenut koko ajan keskustelujanne, mutta en oman väsymyksen takia ole jaksanut osallistua. Nopea päivitys meidän tilanteeseen ensimmäiset 3 kk meillä oli koliikki ja viimeiset neljä kuukautta meillä on ollut aikamoiset yöhulinat ja uni on mulla jäänyt hyvin vähäiseksi. No nyt ollaan jo muutama yö nukuttu kahdella heräämisellä, kun atooppiseen ihottumaan määrättiin atarax. Kenties lääke väsyttänyt meidän pikkusen, mutta en valita kun olen kerrankin ollut virkeämpi ja toimeliaampi. Mä shwane epäilen että ne arkiset nurjapuolen asiat tapahtuu enemmissä määrin niille jotka ei jaksa ”väsymykseltään” kirjoitella tai toisaalta ainakin mulla omat vastoinkäymiset tuntuvat kuitenkin suhteellisen pieniltä monen muun palstalaisen kokeman rinnalla. Niinpä lähetän voimahalin kaikille jotka sitä tarvitsevat. Ja muuten tosta lasten kehityksen ”vertailusta” niin vaikka tuntuisi että oma lapsi on jotenkin jäljessä muita ei kannata huolestua. Luultavasti oppii sitten useamman asian kerralla. Meillä ollaan opittu kuukaudessa kääntymään vatsalle, ryömimään, konttaamaan ja nousemaan pystyyn mutta esimerkiksi yhtään hammasta ei löydy.

Meillä käytetään Jekovitti ja on nykyisin ihan tytön lempparia. Mutta milkei esim d3-valmiste (valmistajaa en muista) ei maistu miltään ja on vielä sitä parempaa d-vitamiinin muotoa. Pulinapata jekovitissa on 96 % alkoholia 81 mg eli alkoholia noin 5 % jos nyt enää osaan ollenkaan laskea.

Jonna olen kokenut parhaimpana unimusiikkina valkoisen kohinan. Se on mukavan tasaista, että saa itsekin unen päästä kiinni sitä kuunnellessa. En ole vain varma kuinka paljon siitä on ollut meille hyötyä.

No nyt nukutus hommiin. Toivottavasti ei mene yli kahta tuntia niin kuin eilen.

 

Meillä matkustetaan jo Cyber Pallas-istuimessa, eli hankittiin ennen joululomareissua - onneksi, oli jo melkoinen "tumppaaminen" kaukaloon talvivarusteissa. Myyjäkin totesi heti pojan nähdessään kaukalossa, että pituus kyllä jo hyvin riittää - nippanappa kun pää oli viel kaukalon sisällä ja jalat jo ulkona. Selvästi on paremmin viihtynyt kun näkee (ja ei ole niin ahdas ja kuuma), tuossa kai idea, että koska äkkijarrutuksessa liikkuu koko kroppa hiukan, ei niskaan kohdistu samanlaista painetta kuin 5-pistevyössä ja luotan testeihin, että on turvallinen.

Hei meillä on tämä sama, mutta ei olla vielä siihen siirrytty, mieli tekis.
Onko sulla tietoa minkäpituinen teidän lapsi on nyt?
Oliko teillä muuten puhetta myyjän kanssa, kun meidän mielestä siinä ohjeessa oli että parin sormen verran saisi jäädä vain väliä olan ja sen pääsuojuksen alalaidan väliin?
Meidän mielestä pitäis siihen vielä kasvaa aika paljon. Meidän poika oli siis joulukuun alussa 68,3 cm. Ei siis kauhia pitkä kuitenkinaan. Nyt ei ole tietoa paljonko on. Ehkä kokeilemma taasen kohtapuoliin miltä näyttää.
Hyviä reissuja teille hyvässä istuimessa!

 

Onerva85, joo mä en oo tosiaan noita itse laskeskellu enkä sellaista oikein hallitsekaan, mutta joskus aikoinaan vaan kuulin tutulta biokemistiltä (tohtoriksi väitellytkin), jonka sanaan uskois että ei satunnaisista saunaoluista tmv. oo suurta huolta, eli oli laskuissaan tullut jokseenkin samanlaisiin tuloksiin kuin tuolla kohdassa imetys ja alkoholi (pätevä lähde viitattuna): Fetaalialkoholisyndrooma – Wikipedia.

Ripe, meidän poika oli tuossa joulun alla eli 6kk neuvolassa 74.5cm, tuosta mitasta ei ollu kyl puhetta eli arveli kai pojan nähdessään kaukalossa - pitää varsin katsoa huomenna kun taas autoillaan, mut hyvin pää asettuu mielestäni sen tuen sisään.