voi Rypäle, kun mua harmittaa sun puolesta. :hug: Usko pois, tiedän, miltä sunsta tuntuu. Munkin äiti on toisinaan aikalailla samanlainen, kuin sun vanhempasi kuulostavat olevan
Kun odotin esikoistani, joka on siis vanhempieni 1. lapsenlapsi, äitini kommentit olivat lähinnä ai... sehän on... kiva...
Nooh, eipä mitään., satuin kuulemaan, kuinka äiti puhelimessa kertoili kaikille sukulaisille, tutuille ym. kuinka raskauteni on VAHINKO. Että munsta tuntui pahalta. Olihan raskaus vähän yllätys, että niinkin pian alkoi, muttei nyt sentään VAHINKO, joka äitini suusta tarkoittaa samaa kuin ei-toivottu...
Meillä menee äidin kanssa muutenkin sukset ristiin, jatkuvasti. Yksi loukkaava tilanne oli myös, kun kerroin tuon kuopuksen nimen äidille. Äitipä kehtasi hokea hokemistaan, että älkää sitä nimeä laittako, ja ehdottaa "nätimpiä". Minulla ei useinkaan ole voimaa vastustaa äitiä, joten olin vain hiljaa, ja myöntelin. Kun sitten kerroin, että nimi nyt on tämä, niin äitini soitti ja haukkui minut puhelimessa, kun lapsella on niin ruma nimi, ja laittakaa edes se tai se nimeksi.
Kyllä tuollainen syö itsetuntoa, ja kysyinkin sitten ystäviltäni, anopilta ym. että onko nimi nyt niin ruma. No, ihan normaali nimihän se on.
Omasta mielestään äiti on vain "rehellinen" ja "tarkoittaa hyvää" mutta todellisuudessa on hyvinkin ilkeä ja latistaa ja lannistaa ja koittaa väkisinkin tunkea minua omaan muottiinsa sopivaksi.
äh, tästä aiheesta kun alan kirjoittamaan, niin loppua ei tule, joten laita rypäle Yytä, jos tahdot.
