Kuin myösMeinasin omalla kohdallani ihan samaa
Keskenmenon jälkeen kuumeilevat - kevät 2017
- Viestiketjun aloittaja Maaria1980
- Ensimmäinen viesti
Elä muakaan vielä laita.Lista-viestin päivitystä: @Lallastiina siirretty taustalta listalle. Sullahan nopeasti alkoi menkat sen lääkärikäynnin jälkeen. Miltä menkat vaikuttaa? Onko runsaat vai niukat?
Plussanneet @Kath ja @Niwhai , ilmoitelkaa, kun saa laittaa plussanneisiin
Nyt tehny jo kolme testiä ja kaikki näyttää haaleeta viivaa. Ootan viikonloppuun tai viikon päähän ja teen vielä yhen testin
Mies pyörittelee jo päätään ku hänestä juttu on selvä mutta haluan kyllä saada kunnon viivan.
Pysyn täällä vielä tämän viikon ainaki
@Maaria1980 en ole käynyt puhumasta asiasta kenenkään kanssa, niistä tulis itkureissuja tosin nyt alkaa jo vähän helpottamaan mutta harmittaa niin kovasti että miks mulla on aina niin huono tuuri.
Yritän silti pysyä reippaana mutta välillä ei vaan jaksa. No sainpahan ainakin aikaiseksi liittyä tänne, täällä kun pääsee aina välillä avautumaan
tosin nyt alkaa jo vähän helpottamaan mutta harmittaa niin kovasti että miks mulla on aina niin huono tuuri. Yritän silti pysyä reippaana mutta välillä ei vaan jaksa. No sainpahan ainakin aikaiseksi liittyä tänne, täällä kun pääsee aina välillä avautumaan
Tänneppäs on tullu hurjasti tekstiä sitten viime visiitin.Onnea Kath, haamukin on plussa
Itselle ei mitään uutta.Nyt menossa dpo 8 ja kp 19.
Lämmöt on koholla ja rintoja kutittaa.Alakerrassa kummia repäisyjä..
Mutta kuten jo aiemmin olen sanonut niin en enää usko raskauden mahdollisuuteen.Siksi olen pitäny hiljaiseloa täältä palstaltaki..ei vaan enää jaksa
@Haaveilija84 ja kaikki muutkin joilla ei ihan oo fiilikset korkeimmillaan: tiedän tunteen. Meillä raskaus keskeytettiin tammikuussa rv.24. Vauva ei ois luultavasti selvinnyt. Sen jälkeen on ollut melkoista vuoristorataa. Tilannetta ei auta yhtään se että tuntuu että kaikki jotka silloin oli samassa tilanteessa on jo jatkaneet elämää, on uudet raskaudet jo toisella kolmanneksella ja uudet kivat työpaikat ja mulla vaan ei mikään onnistu. Töissä vituttaa, kouluun en päässyt, kotona oon niin väsynyt etten jaksa mitään vaikka haluaisin. Huoh. Ja sit nää taas pelko ja stressi siitä että en taaskaan raskaudu ilman apuja tai niidenkään kanssa. Tuntuu että jokainen joka tulee edes lähelle raskautuu ihan tuosta noin vaan.
Mutta tarkoitus siis sanoa että et oo ainut <3 Pakko tän on joskus helpottaa! Ja pakko se plussa on joskus saada kun se kerran on ennenkin onnistunut. Pakko!
Vois luulla että on maanantai kun näin masentaa
Ja sit nää taas pelko ja stressi siitä että en taaskaan raskaudu ilman apuja tai niidenkään kanssa. Tuntuu että jokainen joka tulee edes lähelle raskautuu ihan tuosta noin vaan. Mutta tarkoitus siis sanoa että et oo ainut <3 Pakko tän on joskus helpottaa! Ja pakko se plussa on joskus saada kun se kerran on ennenkin onnistunut. Pakko!
Vois luulla että on maanantai kun näin masentaa
Nyt on kyllä jotain ihme kevätmasennusta liikkeellä. Mulla monet tututkin valittelee kun niin väsyttää eikä mikään kiinnosta. Itsellä tekee mieli kailottaa kaikille että ei tää pelkästä väsymyksestä johdu vaan raskaasta menetyksestä. Ei auta yhtään että ilmat on sieltä ja syvältä. Ja kaikki läheiset raskautuu toisella yrittämällä ja saavat terveet hyvävointiset vauvat syliin. Välillä tulee huono omatunto kun voivottelee omaa paskaa oloa vaikka vois olla paljon raskaampaakin niinku monella täällä on. Mua ainakin älyttömästi piristää se että täällä kaikkia kannustetaan ja täällä saa teihin tukeutua. Esimerkiksi mahtavaa että @Mrs.Ö jaksat olla niin kannustava noin älyttömän raskaan kokemuksen jälkeen, en edes osaa kuvitella miten pahalta tuossa tilanteessa tuntuisi. Tarkoitan siis sitä että mikä ei tapa, se vahvistaa. Kaikki me selvitään tästä jotenkin, ehkä vuodenkin päästä ollaan kaikki taas viisaampia ja henkisesti vahvempia!
En nyt tiiä sainko asian sanottua niinku ajattelun mutta ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitin
N93
Mulla on taas fiiliksissä semmonen kausi, että parempaan päin ollaan menossa. Raskautuminen tuntuu niiiiiiiin kaukaiselta ajatukselta, että sitä en juuri mieti. Viimeistään syksyllä iskee taas epätoivo, mut nyt ajattelin kesän yrittää nauttia elämästä. Ehkä tammikuussa ens vuonna sit Soitella taas aikaa tutkimuksiin. Siihen asti eipä tälle mitään voi, ei onnistu niin ei onnistu.
Mulla on kauhee ahdistus ja masis päällänsä tän asian kanssa. Jos ekalla kerralla kaikki olis mennyt niin kun elokuvissa olisin just jäänyt täältä hullun myllystä äitiyslomalle ja mulla olis ihana iso maha. Ja tän toisen kanssa haaveilin itsenäisyyspäivän vauvasta, suomi 100vuotta hengessä. Nyt itkettää ja harmittaa, jos nyt sattuisin raskautumaan niin mentäisiin jo todella vahvasti vuotta 2018, ja ikäero esikoiseen vaan kasvaa kasvamistaan.
Päässä pyörii myös, että uskaltaako enää yrittää, hajoaako pää seuraavaan keskenmenoon ihan totaalisesti. Niin vahva olo, että 90% todennäköisyydellä seuraavakin raskaus menee kesken. Mielummin olisin vaikka raskautumatta kokonaan, kun että mulle annetaan sen lottovoitto käsiin ja sitten muutaman kuukauden päästä se aina otetaan sulta pois.
Ylihuomiselle varasin työterveyshoitajalle ajan, josko sitä kautta pääsis vähän puhumaan ja purkamaan tunteitaan ja niitä lukkoja, mitä tää viimisin aiheutti.
Päässä pyörii myös, että uskaltaako enää yrittää, hajoaako pää seuraavaan keskenmenoon ihan totaalisesti. Niin vahva olo, että 90% todennäköisyydellä seuraavakin raskaus menee kesken. Mielummin olisin vaikka raskautumatta kokonaan, kun että mulle annetaan sen lottovoitto käsiin ja sitten muutaman kuukauden päästä se aina otetaan sulta pois.
Ylihuomiselle varasin työterveyshoitajalle ajan, josko sitä kautta pääsis vähän puhumaan ja purkamaan tunteitaan ja niitä lukkoja, mitä tää viimisin aiheutti.
@BeHappy-17 Olihan se melkoinen koettelemus ja varmasti tulee jollain tapana olemaan osa elämää loppu elämän ajan. Mä onneks sain paljon aikaa itselle sen jälkeen ja pystyin työstämään sitä surua. Enää ei haudalla käydessä itketä, mutta edelleen kovin vaikeelta tuntuu suunnitella tulevaa kun yhtäkkiä koko tulevaisuus meni uusiksi. Varsinkin kun ei oo mikään itsestäänselvyys että sellasta tulevaisuutta saan koskaan kun mitä suunnittelin. Eikä ne meidän murheet ja surut valitettavasti poista muiden suruja joten ihan yhtä lailla muilla on oikeus murehtia <3
@Naadis Mullakin laskettuaika lähenee ja ai kuinka harmittaa. Ja just toi kun oli jo saamassa lapset pienellä ikäerolla niinku toivoi mutta ei ikäero vaan kasvaa ja kasvaa eikä esikoinenkaan enää mikään pieni ole
Me päätettiin miehen kanssa että viimeistään kesäloman jälkeen käyn hakemassa taas clomit, jos niistä ois apua.
Ihana kuitenkin että täälläkin on plussanneita. Antaa edes vähän toivoa. Hassua miten ei yhtään niin paljon harmita se että joku täällä plussaa kun ne jotka "vahingossa" raskautuu ja huutelee siitä koko maailmalle jo ennen kun testi plussaa näyttää kun eivät edes tiedä mitä kaikkea voi mennä pieleen.
Mä onneks sain paljon aikaa itselle sen jälkeen ja pystyin työstämään sitä surua. Enää ei haudalla käydessä itketä, mutta edelleen kovin vaikeelta tuntuu suunnitella tulevaa kun yhtäkkiä koko tulevaisuus meni uusiksi. Varsinkin kun ei oo mikään itsestäänselvyys että sellasta tulevaisuutta saan koskaan kun mitä suunnittelin. Eikä ne meidän murheet ja surut valitettavasti poista muiden suruja joten ihan yhtä lailla muilla on oikeus murehtia <3@Naadis Mullakin laskettuaika lähenee ja ai kuinka harmittaa. Ja just toi kun oli jo saamassa lapset pienellä ikäerolla niinku toivoi mutta ei ikäero vaan kasvaa ja kasvaa eikä esikoinenkaan enää mikään pieni ole
Me päätettiin miehen kanssa että viimeistään kesäloman jälkeen käyn hakemassa taas clomit, jos niistä ois apua.
Ihana kuitenkin että täälläkin on plussanneita. Antaa edes vähän toivoa. Hassua miten ei yhtään niin paljon harmita se että joku täällä plussaa kun ne jotka "vahingossa" raskautuu ja huutelee siitä koko maailmalle jo ennen kun testi plussaa näyttää kun eivät edes tiedä mitä kaikkea voi mennä pieleen.
Tiijätkö, mä olen aina todella TODELLA katkera niille, jotka tosta vaan "hankkii" vauvoja ja joiden suurin valituksen aihe raskaudessa on kasvavat rinnat ja "voi kettu mä näytän valaalta". Voi tsiisus. Mua oikeasti henkilökohtaisesti loukkaa, että kehtaavat moisia pikku juttuja edes ajatella kun mahassa on kaikki kuitenkin hyvin ja terve vauva tulossa. Voi kun mäkin olisin saanut elää moisessa pumpulilinnassa. Elämä (ja nää lisääntymisjutut) olis niin paljon helpompaa. Mut kun ei niin ei.@BeHappy-17 Olihan se melkoinen koettelemus ja varmasti tulee jollain tapana olemaan osa elämää loppu elämän ajan.
@Naadis Mullakin laskettuaika lähenee ja ai kuinka harmittaa. Ja just toi kun oli jo saamassa lapset pienellä ikäerolla niinku toivoi mutta ei ikäero vaan kasvaa ja kasvaa eikä esikoinenkaan enää mikään pieni ole
Me päätettiin miehen kanssa että viimeistään kesäloman jälkeen käyn hakemassa taas clomit, jos niistä ois apua.
Ihana kuitenkin että täälläkin on plussanneita. Antaa edes vähän toivoa. Hassua miten ei yhtään niin paljon harmita se että joku täällä plussaa kun ne jotka "vahingossa" raskautuu ja huutelee siitä koko maailmalle jo ennen kun testi plussaa näyttää kun eivät edes tiedä mitä kaikkea voi mennä pieleen.
@Mrs.Ö yritetään pitää lippu korkeella ja tukea täällä toinen toisiamme. Kyllä mua näyttää ainakin hitusen helpottavan kun huomaan etten ole ainoa tässä tilanteessa tai näiden tunteiden kanssa.
@Naadis muakaan ei ärsytä täällä plussanneet, hassua, täällä jopa toivoo että mahd. moni plussais mutta ne jotka raskautuu jo ajatuksen voimalla ja hehkuttaa sitä joka some tuutista
@Naadis muakaan ei ärsytä täällä plussanneet, hassua, täällä jopa toivoo että mahd. moni plussais
mutta ne jotka raskautuu jo ajatuksen voimalla ja hehkuttaa sitä joka some tuutista
N93
mullahan on kaveripiirissä semmonen henkilö joka kerto mulle et puolison kaveri oli alkanut odottaa vauvaa, jolloin tääki oli halunnu, kuukausi pantiin, ens kuussa plussa
Anteeksi, ei oo multa pois, en vaan kestä tommosia juttuja enää
Anteeksi, ei oo multa pois, en vaan kestä tommosia juttuja enää
Tiedän, ärsyttävää!!!mullahan on kaveripiirissä semmonen henkilö joka kerto mulle et puolison kaveri oli alkanut odottaa vauvaa, jolloin tääki oli halunnu, kuukausi pantiin, ens kuussa plussa
Anteeksi, ei oo multa pois, en vaan kestä tommosia juttuja enää
Ihana huomata että muutkin on yhtä katkeria ku minä Oon aatellu että oon vaan tosi kamala ihminen mutta inhimillistähän se on.. Ja pitää paikkansa että ei se minulta ole pois mutta tuntuu vaan helkkarin pahalta. @Niwhai kirjoitit ajatukset päästäni, TODELLA turhauttavaa kun ihmiset valittaa raskauden pienimmistäkin vaivoista kun ite antais mitä vaan että sais kokea sen viimeisille viikoille asti
Oon aatellu että oon vaan tosi kamala ihminen mutta inhimillistähän se on.. Ja pitää paikkansa että ei se minulta ole pois mutta tuntuu vaan helkkarin pahalta. @Niwhai kirjoitit ajatukset päästäni, TODELLA turhauttavaa kun ihmiset valittaa raskauden pienimmistäkin vaivoista kun ite antais mitä vaan että sais kokea sen viimeisille viikoille asti
N93
Muutama kaveri on sanonu,että ajattelee lapsien hankkimisesta iha eri tavalla nyt ku on seurannut vierestä tätä meidän touhua. Vaikka ihan hyvin heillä voi tärpätä ekasta kierrosta. Kauheet uhkakuvat luonu
Vaikka ihan hyvin heillä voi tärpätä ekasta kierrosta. Kauheet uhkakuvat luonuVoimia kaikille <3 tuttuja tunteita minullekin. On ollut vaikea kevät näiden asioiden suhteen. Niin kovasti toivoo ja niin kovasti sit pettyy aina ja kun riittävän pitkään sitä jatkuu niin alkaa olla olo että ei jaksaisi enää oikein uskoa. Ihana että täällä asiasta voi rehellisesti sanoa.
Voimia kanssasisaret!
Mä olen piristynyt tuosta auringosta,pienet lumisateetkaan ei heilauta. Alkukeväästä oli kans vetämättömyyttä, mutta kyllä se tästä. Kertoko joku saaneensa hirmuisesti voimaa luonnosta,liikkumisesta. Mä oon samaa mieltä!! Ja tietenkin toisille on tarve saada päästä juttelemaan, se on upeeta että rohkaistuu hakemaan apua!
Tein alkuviikosta digin kun tuskastuin marketin liuskoihin, rupes silmissä näkymään mielikuvitushaamuja. Digi palautti takas maanpinnalle ja nyt odottelen vain kuukautisten alkamista...
Mä olen piristynyt tuosta auringosta,pienet lumisateetkaan ei heilauta. Alkukeväästä oli kans vetämättömyyttä, mutta kyllä se tästä. Kertoko joku saaneensa hirmuisesti voimaa luonnosta,liikkumisesta. Mä oon samaa mieltä!! Ja tietenkin toisille on tarve saada päästä juttelemaan, se on upeeta että rohkaistuu hakemaan apua!
Tein alkuviikosta digin kun tuskastuin marketin liuskoihin, rupes silmissä näkymään mielikuvitushaamuja. Digi palautti takas maanpinnalle ja nyt odottelen vain kuukautisten alkamista...
Mullakin tahtoo tulla noita katkeruuden tunteita niitä kohtaan jotka vaan ilmottelee onnellisia uutisia, kuinka heti tärppäs ja vielä voivottelee raskauden tuomia muutoksia... Tällä hetkellä en halua edes nähdä näitä ihmisiä kun itsellä on niin paha olla itku on ollu melko herkässä koko kevään ja kevät ei ole koskaan ollut mulle muutenkaan helppoa aikaa...
Sitten tulee niitä kamalia tunteita, että onkohan tarkoitettu että meistä ei tule perhettä? Jos meille ei lasta suoda ollenkaan? jos en olekaan sitä mammamatskua? jos kaikki meneekin pieleen?
Voimia kaikille tähän henkiseenkin myrskyyn <3 jospa kesän ja vehreyden tulo tois energiaa meille kaikille sekä kaivattuja plussia
itku on ollu melko herkässä koko kevään ja kevät ei ole koskaan ollut mulle muutenkaan helppoa aikaa... Sitten tulee niitä kamalia tunteita, että onkohan tarkoitettu että meistä ei tule perhettä? Jos meille ei lasta suoda ollenkaan? jos en olekaan sitä mammamatskua? jos kaikki meneekin pieleen?
Voimia kaikille tähän henkiseenkin myrskyyn <3 jospa kesän ja vehreyden tulo tois energiaa meille kaikille sekä kaivattuja plussia
Mun piti kans mennä kärsimättömyyttäni tekemään herkkä digitesti heti aamulla, ku yöllä poltteli alavatsaa. Negahan se oli Kp 28 ja tietääkseni dpo 9-10. Meni siis toivo tästä kierrosta, jos ei sitten sattunu oleen ovulaatio vielä tuotaki myöhemmin, mutta parempi tuo nyt uskoa ja odotella seuraavan kierron alkua.
Tsemppiä kaikille, varsinki teille joilla tuntuu olevan nyt raskaampaa henkisesti! Hyvä käsitellä ne negatiiviset tunteet, ettei jää vain omaan päähän hautumaan ja masentamaan lisää..
Kp 28 ja tietääkseni dpo 9-10. Meni siis toivo tästä kierrosta, jos ei sitten sattunu oleen ovulaatio vielä tuotaki myöhemmin, mutta parempi tuo nyt uskoa ja odotella seuraavan kierron alkua. Tsemppiä kaikille, varsinki teille joilla tuntuu olevan nyt raskaampaa henkisesti! Hyvä käsitellä ne negatiiviset tunteet, ettei jää vain omaan päähän hautumaan ja masentamaan lisää..
@Risukko nuo tuntemukset on hyvin muistissa. Ahdistus siitä, että mitä jos sitä vauvaa ei suodakaan vaikka miten yrittäis ja kuinka jokainen ympärillä tapahtuva "hups vaan, kaks viivaa tikussa, mikä vauvalle nimeksi, mitkä vaunut olis parhaat?"-status sai oman epäonnistumisen vaan kasvamaan ja kasvamaan.... Me tehtiin mun keskenmenon jälkeen ihan selkeä rauhoittumisajanjakso.
Me yleensä käydään Suomessa ja miehen maassa kesäisin ja jouluisin mutta nyt me käytettiin lomapäivät ihan vaan parisuhdelomaan Espanjassa. Makailin rannalla, juttelin tällä palstalla, itkin kun itketti ja yritin kasata itseäni rauhassa kokoon. Se vähän auttoi. Mä en olis jaksanut jutella mun sukulaisten ja kavereiden kanssa enkä varsinkaan miehen perheen kanssa siitä miltä musta juuri silloin tuntui. Kun ei nuo olisi ymmärtäneen kun eivät olleet koskaan kokenut raskauden epäonnistumisia.
Myöhemmin mä olen ollut täysin avoin siitä, että tämä esikoisen "tekeminen" ei ollut ihan helppoa hommaa (ja raskauskin oli täyttä piinaa) ja olen avoimuudellani saanut ziljoona ihmistä jakamaan omia kokemuksiaan keskenmenoista ja muista lisääntymisongelmista.
Pitkä teksti, mutta pointti on tämä: me ei olla ainoita eikä me olla yksin. Kateus ja katkeruus on ihan normisettiä kun katselee muiden "mikään ei koskaan mene pieleen"-ihmisten menoa. Menkööt, tehkööt, saakoot helposti lapsia, hitto. Me ainakin ollaan opittu arvostamaan elämässä pieniä asioita ja tajutaan kuinka suuri ihme onkaan terve, täysiaikainen vauva.
Omaa napaa: viivat eivät ole täällä vahvistuneet lainkaan, aika skeptinen olen vaikka oireita kyllä olis vaikka lehmät söis. Ihmeellisen rauhallinen olen aiheesta, ehkä mua auttaa kiireiset päivät, ei ehdi oikein liikaa miettiä näitä hommia? Mielummin mä nyt sen keskenmenon/kemiallisen kokisin kuin sitten myöhemmin. Jos saa toivoa. Kiitos, tack.
Me yleensä käydään Suomessa ja miehen maassa kesäisin ja jouluisin mutta nyt me käytettiin lomapäivät ihan vaan parisuhdelomaan Espanjassa. Makailin rannalla, juttelin tällä palstalla, itkin kun itketti ja yritin kasata itseäni rauhassa kokoon. Se vähän auttoi. Mä en olis jaksanut jutella mun sukulaisten ja kavereiden kanssa enkä varsinkaan miehen perheen kanssa siitä miltä musta juuri silloin tuntui. Kun ei nuo olisi ymmärtäneen kun eivät olleet koskaan kokenut raskauden epäonnistumisia.
Myöhemmin mä olen ollut täysin avoin siitä, että tämä esikoisen "tekeminen" ei ollut ihan helppoa hommaa (ja raskauskin oli täyttä piinaa) ja olen avoimuudellani saanut ziljoona ihmistä jakamaan omia kokemuksiaan keskenmenoista ja muista lisääntymisongelmista.
Pitkä teksti, mutta pointti on tämä: me ei olla ainoita eikä me olla yksin. Kateus ja katkeruus on ihan normisettiä kun katselee muiden "mikään ei koskaan mene pieleen"-ihmisten menoa. Menkööt, tehkööt, saakoot helposti lapsia, hitto. Me ainakin ollaan opittu arvostamaan elämässä pieniä asioita ja tajutaan kuinka suuri ihme onkaan terve, täysiaikainen vauva.
Omaa napaa: viivat eivät ole täällä vahvistuneet lainkaan, aika skeptinen olen vaikka oireita kyllä olis vaikka lehmät söis. Ihmeellisen rauhallinen olen aiheesta, ehkä mua auttaa kiireiset päivät, ei ehdi oikein liikaa miettiä näitä hommia? Mielummin mä nyt sen keskenmenon/kemiallisen kokisin kuin sitten myöhemmin. Jos saa toivoa. Kiitos, tack.
@Maaria1980 Hyvä, jos mies siis kuitenkin yhtä lailla mukana, pahoittelut että ymmärsin väärin! Kyllähän meistä jokainen varmasti tarvii taukoa välillä, ja jos tuo kolmen päivän välein sopii paremmin sun miehelle niin hyvä niin. Meillä tuntuu välillä todella pakkotalletteluilta, kun jatkuvalla tahdilla joka toinen päivä on oikeasti vähän raskasta. On tuossa harvemmassa tahdissa siis puolensakin
Onnea plussanneille!
Täällä on puhuttu katkeruudesta ja mä liityn myös katkerien joukkoon. Vaikka mulla on tällä hetkellä ihan hyvä mieli, oon melko positiivisena yrittämässä tässä kierrossa ja tuntuu että on enemmän energiaa ja muutakin ajateltavaa kun vauva jutut, niin vitsit miten sapettaa kuulla varsinkin niitä kerrasta tärpänneitä raskauksia. Täällä sitä tosiaan toivois kaikille vaan plussia, mutta monen muun raskautuminen ärsyttää. Tulee hirveän itsekäs olo, mutta mitäs sitä tunteilleen mahtaa. Monet kerrat olen myös miehelle murehtinut, että mitä jos meille ei ikinä tulekaan vauvaa. Tuntuu että olis niin paljon annettavaa lapselle, ja harmittaa kun sitä ei pääse antamaan. Onneksi aloitin just uudessa työssä, niin ajatukset on myös paljon ihan muissa jutuissa. Yritän siis @N93 tavoin nauttia kesästä, keskittyä nyt muuhun ja murehtia kunnolla sitten myöhemmin. Voimia kuitenkin kaikille! Toivottavasti jokainen vielä saa sen toivomansa nyytin syliin.
Onnea plussanneille!
Täällä on puhuttu katkeruudesta ja mä liityn myös katkerien joukkoon. Vaikka mulla on tällä hetkellä ihan hyvä mieli, oon melko positiivisena yrittämässä tässä kierrossa ja tuntuu että on enemmän energiaa ja muutakin ajateltavaa kun vauva jutut, niin vitsit miten sapettaa kuulla varsinkin niitä kerrasta tärpänneitä raskauksia. Täällä sitä tosiaan toivois kaikille vaan plussia, mutta monen muun raskautuminen ärsyttää. Tulee hirveän itsekäs olo, mutta mitäs sitä tunteilleen mahtaa. Monet kerrat olen myös miehelle murehtinut, että mitä jos meille ei ikinä tulekaan vauvaa. Tuntuu että olis niin paljon annettavaa lapselle, ja harmittaa kun sitä ei pääse antamaan. Onneksi aloitin just uudessa työssä, niin ajatukset on myös paljon ihan muissa jutuissa. Yritän siis @N93 tavoin nauttia kesästä, keskittyä nyt muuhun ja murehtia kunnolla sitten myöhemmin. Voimia kuitenkin kaikille! Toivottavasti jokainen vielä saa sen toivomansa nyytin syliin.