Heipsan kaikille pitkästä aikaa!
Ihan ensiks haluun sanoo kaikille, joilla alkuraskaus meneillään, että tsemppiä ja jaksamista kovasti! Se ei oo mitää helppoo aikaa kun taustalla on keskenmeno/keskenmenoja tms.
Nyt sen vasta oikeestaan tajuaa, millaset arvet se keskenmeno mullekin jätti. Meinaan tuntuu, että tämän raskauden ajan melkein koko ajan on takaraivossa pysynyt ajatus, että entä jos kaikki ei menekään hyvin. Ja näköjään samanlaisia ajatuksia muilla. Ja etappi etapilta ollaan edetty. Alussa ootin sitä, että 3kk tulee täyteen, kun kuuta nousevaa. Sen täytyttyä uskallettiin vasta kertoa muille raskaudesta. Sitten rupesinkin jännäämään rakenneultraa. Sit kun liikkeitä rupes tuntuun niin niitä on siitä asti tullu seurattua ja tietty huolestuttua jos pikkuhemmolla onkin rauhallisempi päivä (mulla ainakin välillä on vaihdellu tosi paljon se, että kuinka paljon liikkeitä päivän aikana tuntuu). Oikeestaan kaikesta mahdollisesta on tullu oltua huolissaan. Netistä vahingossa satuin lukeen, mitä jotkut listeriat sun muut voi saada aikaan ni jo oli paniikki valmis, että jostain oon jonkun semmosen saanu.
Täytyy kyllä nostaa hattua mun miehelle, joka on jaksanu kuunnella mun panikointia milloin mistäkin aiheesta ja hän on jaksanu mulle aina puhua järkee.
Viikko sitten mulla muuten todettiin sitten raskausdiabetes. Nyt on sitten ruokavalio laitettu uusiks. Syön erittäin säännöllisesti ja myös siitä, mitä syö saa olla tosi tarkka. Viljatuotteita (täysjyvää) melkosen vähän, maitotuotteiden pitää olla rasvattomia, lihan mahd. vähärasvasta, kasviksia niin paljon, että ne pursuaa kohta jo korvista, hedelmiä ja marjoja vaan vähän. Niin ja sokerit ja valkoset jauhot kokonaan pois. Ja aterialla täytyy noudattaa lautasmallia. Verensokereita tosiaan mittailin tossa 6 päivää ja arvot pysy hyvin kurissa (lukuunottamatta kahta pientä ylitystä, jotka johtui siitä, että otin vahingossa liian ison annoksen puuroa aamulla ja toisena päivänä söin yhdellä kertaa liikaa leipää). Ens viikolla on onneks neuvolalääkäri. Toivon, että hän voi kertoa enemmän tästä RD:stä kun eihän toi neuvolan sijainen oikeen mitään ees kertonu.
Mut eihän toi tosiaan nyt niin iso juttu ole. Ja mä oon valmis vaikka päälläni seisomaan, että pysyis arvot ruokavaliolla kurissa ja muutenkin kaikki menis hyvin. Oon kuullut, että jotkut on kyl joutunu silti alottaan insuliint vaikka ois noudattanu 100%sesti ruokavalioo. Mutta mä teen parhaani ja toivotaan, että selviän ilman insuliinia.
Anteeks vuodatus ja sorry jos jotain ärsyttää, että tommosesta avauduin. Pakko vaan vähän johkin avautua.
kaikille ja pidän peukkuja, että kaikki saatas ne vauvat tällä kertaa syliin asti.
MamiJ& MasuRakas 26+3
