Keskenmenon jälkeen plussanneet - kevät 2012->

kaktuspiikki: kiitos linkistä! Eipä ole kallis! Täytyy tilata, mutta taidan silti ensin odottaa sen tohtorin tuomion. Ei kait ne sydänäänet edes muutamaan viikkoon vielä kuulu, niin kiirekkös tolla

Hölmö ko hölmö; tein sit raskaustestin, kun sattui kaapissa sellainen olemaan. Tiedän kyllä, että km jälkeen näyttää plussaa pitkään, mutta ajattelin, että josko tulee se plussa sit liian hitaasti. No eipä tullut. Seurasin näytteen etenemistä, ja "oikeaan kohtaan" tuli kirkuvan punainen viiva välittömästä kun näyte siihen asti tuli
Se kontrolliviiva siinä vieressä tummeni niin hitaasti, että piti kaivaa uudelleen ohjeet, josko tuleekin mitätön tulos
Pissa oli ollut rakossa vasta puolisentoista tuntia, eli kait ihan normaali testitulos, eikä siis kerro tilanteesta yhtään mitään...

t. hätäilevä iitu

-

 

Heippa! Ilmoittaudun mukaan uutena tulokkaana. Olen 35 v, LA 7.12.12, km 8/11, meillä aiemmin poika 1v 9kk, synnäri HYS Keskenmenon jälkeen olen aika varovaisesti suhtautunut raskauteen, oli niin ikävä kokemus, että ei kyllä ikuna haluaisi uudelleen...

 

Mulla kävi niin että sain keskenmenon rv 7 joulukuussa -11 ja ilmeisesti oli ollut vielä kaiken lisäksi kohdun ulkopuolinen raskaus...Menetys oli minulle kova koska vuosin yli viikon päivät ja kivut oli aivan kauheat ja oli niin onnellininen siitä että saan vauvan ja samoin mieheni. Kävin kaikissa tarkistuksissa ja kaikki rupes näyttämään hyvältä ja asia ajateltiin haudata vähäksi aikaa koska raskaus tuli vähän puskista ja olin jo aloittamassa pilleritä uudestaan ja jostain syystä niiden hakeminen vain viivästy ja meilläon aivan normaalia seksi-elämää ja ehkä unohu koska ajateltiin että eihän se voi uudestaan heti tärpätä. Ihmettilin noin 1,5 kuukauden päästä km:sta että miksi mun menkat ei ala ja alavatsassa on koko ajan kauheita vihlasuja ja muutenkin kipeä...En ajatellut asiaa yhtään sen enempää koska tiesin sen että aina kun olen ollu kipeä ja syönyt jonkun lääkekuurin tai muuten vaan kauhea stressi menkkani menee ihan sekasin,ei mitään raskauden oireita ollu paitsi muutamana aamuna oksensin vaikka edellisessä tuli kaikki mahdolliset alkuraskauden vaivat mitä vain ikinä voi olla ja sen takia ajattelin että kuuluu siihen flunssa tautiin missä olin silloin...No päätin sitten kuitenkin 24.2 tehdä raskaustestin koska ajattelin maanantaina soittaa lekuriin niistä vatsa kivuista ja kuitenkin kysyvät siellä et onko mahdollista että olisin raskaana... Menin vessaan testin kanssa ja pieni paniikki oli päällä että mitäs sitten jos olenkin raskaana niin mitäs sitten tehdään.No tein testin ja katoin sitä varovasti ja näin sivu silmällä että siihen tuli heti kaks viivaa ja olin ihan sokissa,en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.Tein testin uudestaan sunnuntaina ennen kuin kerroin miehelleni asiasta.En oikeen osannut iloita asiasta koska pelkäsin että sama käy kuitenkin uudestaan ja soitin ma neuvolaan paniikissa ja kerroin koko asian ja pakotin saamaan neuvola ajan koska halusin saada varmistuksen siitä että onko siellä ketään ja sainkin heti saman viikon perjantaille ajan,puhelimessa neuvolantäti laski että se voi olla maksimissaan viikoilla 6 ja tämä olisin vain tarkastus et onko siellä ketään ja varoitteli minua varosti että siellä ei välttämättä sitten vielä näy mitään että ei saa pelästyä.Odotin perjantaita kuin kuuta nousevaa ja onneksi aika oli aamulla että pääsin sinne heti.Olin jo päättänyt mielessäni että ei siellä ketään ole ja sitten tuli aika mennä pöydälle makaamaan ja ruvettaisiin ultraamaan.Yht äkkiä neuvola täti melkein kiljais "että täällähän on vähän isompi kaveri kuin odotin" pelästyin itsekkin että mitä se oikeen tarkoitti.Sitten sain tiedon että olin jo ultran mukaan viikoilla 9+6 ja menkkojen eli km:n mukaan rv 10+4 elikkä se on heti uudestaan km:n jälkeen tarttuni kiinni...En meinannut uskoa asiaa todeksi,kun lähdin neuvolasta kotiin koska minulle oli varattu vain lyhyt ja sain sitten jo kaikea aineistoa ja uusia neuvola aikoja ja sain lähteä jo kotiin ja menin autoon istumaan ja aloin itkeä hullun lailla ja tuijotin vain sen pienen palleron kuvaa joka justiinsa oli otettu siitä oliosta joka makaa mun masussa,soitin miehelleni ja itkin vain ja hän luuli että ei siellä ketään ole mutta sitten sain itkulta sanottua että sinusta tulee isä ja musta äiti ja mieheni ihan hiljaseksi.Ja np-ultrassakin jo käyty ja eilen justiinsa oli neuvola käynti ja masuasukki kasvaa hyvin ja nopeasti.Meinaa vieläkin välillä olla vaikea uskoa että olen raskaana koska eihän mulla oikeen mitään oireita edes ole mutta kun kuulin sen sydän äänet ultrassa niin oli pakko uskoa että siellä se on <3 Eli siis kyllä se on mahdollista tulla heti raskaaksi km:n jälkeen, minä olen elävä todiste siitä tai siis mun mahaasukki on <3

Ja nyt olis menossa jo 18+6 ja laskettu aika olis 24.9. :heart:

Kaveri on päättänyt ruveta potkimaan minua oikeen kunnolla aina iltaisin

 

norppali: Ihan ensiksi pahoittelut keskenmenosta. :hug:
Ja sitten onnittelut uudesta tulokkaasta!!! IHANAA OIKEA YLLÄRIVAUVA!!! :heart:

Meillä on muuten syyskuulaisille oma keskustelupino myös, jos haluat tulla sinnekkin mukaan. Löytyy nimellä syyskuun söpöliinit huhtikuussa ja taitaa huomenna vaihtua toukokuussa.
Tillu&Hippu 21+2 :heart:

 

iitu: menetkö tänään ultraan tsekkaa tilannetta? Mulla se on nyt edessä, jännittää niin paljon, että varmaan oksennan lääkärin syliin...Koko yön olen nähnyt unia ultrasta ja tuntuu etten ole levännyt yhtään.

norppali: Ihana ylläri vauva, onneksi olkoon!

 

heinis1 ja norppali tervetuloa ja isosti onnea vauvanodotukseen!

malttamaton Tsemppiä ultraan, hyvin se menee! Ymmärrän kyllä että jänskättää kovasti. Mutta tänään näet pienen ja sykkeen, olen täysin varma siitä! :heart:

En mä mene tänään ultraan. Soitan kyllä neuvolantädille ja kysyn josko pääsisin loppuviikosta lääkäriin. Kotiin palattuani oireet tyrkkäs oikein kunnolla päälle, eli ehkä tuolla reissussa oli vaan jostain syystä liian normaaliolo.
Tuntuu typerälle, kun hätäännyin tuollalailla viikonloppuna. Mä olin aivan vakuuttunut, että nyt se on taas mennyt kesken. Mä ehkä pelkään keskenmenoakin enemmän sitä, että se tapahtuisi taas mun tietämättäni.

Mies ei ihan vielä antanut lupaa kotidopplerille. Kyllä mä sen taidan ostaa ilman lupaakin, mutta on jotenkin kivampi aina yhdessä sopia asioista etukäteen
Hänhän se on joka joutuu vielä enempi kuuntelemaan tätä mun menikö kesken / ei menny kesken -pohdintaa. Eilen höpötin asiasta autossa varmaan kolme tuntia. Mä en edes ehdi aina kirjoittamaan tänne jokaista sen hetken mielipidettä, kun jo kohta tapahtuu jotain minkä takia olenkin taas toista mieltä Arvaatte siis varmaan että kovillahan se mies on

iitu 7+3

 

Pokspoks!

Emby^ ja nökö 33+0 :heart:

 

Vakoilin tuolta huhtikuisten kuukausipinosta, että Sandemar ja syysmyrsky olivat näköjään saaneet nyytit syliin, joten ISOT ONNITTELUT molemmille :heart: Lisäilin teidät omavaltaisesti jo tuonne Syntyneet -listalle.

heinis1 ja norppali tervetuloa mukaan :wave: Ja oikein tahmaiset tarrasukat molemmille!!

norppalilla ollut kyllä ihana ylläri :heart:

heinis1 synnytitkö ensimmäisen lapsesi myös Hyvinkäällä? Mulla on tässä edelleen mietinnässä, että minkä synnytyssairaalan sitä oikein valitsisi. vaihtoehdot joiden välillä arvon ovat Kätilöopisto ja Hyvinkää, eli olisi kiva kuulla kokemuksia tuosta Hyvinkäästä, jos olet ollut siellä esikoisen aikaan

iitu85 Mulla on myös tuo sama doppleri kuin kaktuspiikillä ja vaikka onkin se Angelsoundsin halvin malli, niin on mielestäni ollut ihan loistava. Ehkä nyt loppuvaiheessa kaipaisi sellaista versiota, mikä näyttäisi sykkeen, niin näkisi niitä sykkeen vaihteluita. Toisaalta neuvolantäti just varoitteli noista sykenäytöllisistä dopplereista, että näyttävät usein ihan väärin ja sitten sitä turhaan panikoituu. Eli tuo tuollainen perusmalli ilman mitään hienouksia on mielestäni ihan riittävä. Meilläkin mies aluksi vierasti koko ajatusta dopplerista, mutta myöhemmin on itsekin halunnut sillä kuunnella ja on ollut sillekin varmasti helpompaa, kun olen panikoinut vähemmän

malttamaton tsemppiä ultraan! Toivotaan niitä oikein loistavia näkymiä!! tuuhan kertomaan sitten kuulumiset!

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE =) !!

Sanmar + superpapunen 35+3

 

AA kiitos en oo muistanukka kirjottaa tänne!!

Joo eli meen ärrimurri syntyi 15.4 rv41+1 mitoin 4010g ja 52cm syöksymällä vaikkei mitään tietoa ollut koko synnytyksestä ja viimeisessa neuvolalääkärissä mulle povattiin pitkää ja tuskasta synnytystä vauvan ison koon vuoksi! Synnytys meni tosi hyvin,menisin vaikka heti uudestaan vaikka jouduin vielä istukan käsinirrotukseen ja kaavintaan. Ainoa mikä tökkii on toi raskausaika jonka koin erittäin tuskasena ja raskaana.. : /
Vauva kärsii vattavaivoista ja äiti on ku haamu mutta onnellinen :heart:

 

).( ultrassa näkyi pienen pieni alku kooltaan 6mm ja sykkivä :heart: Huh huh, mua jännitti niiin paljon. Nyt vähän helpottonut olo hetkeksi etten ole ihan hullu tämän pahoinvoinnin kanssa, kun tuli jo sellainen olo, että kuvittelenko kaiken ym mut en, mua saa oksettaa ja väsyttää koko ajan, koska mun sisällä on jokin pieni elämän alku. Jippiiiii!!

iitu: tämä on niin tyhmää, kun on ihan kypsä tähän pahoinvointiin, mutta sitten tosiaan kun hetkeksi pe-ilta oli hyvä olo niin iski paniikki ettei kaikki ole hyvin.

 

Kiitos kaikille onnitteluista...Suuri ylläri vauva se olikin ja erittäin ihana sellainen :heart: toivon kaikille onnistumisia ja stemppiä!!! Viikon päästä olis rakenne ultra ja toivon et saisin tietää kumpi tulee mutta sekin riittää et se on terve ja kaikki ok

Ja tänään tuli poks 19+0 :heart:

tillu79: olen ollutkin kummassakin keskustelemassa aina silloin tällöin,meinaan olla aika laiska vain kirjoittelee

 

Syysmyrskylle onnittelut :heart:

Jamalttamaton : ihanaa! Kiva kuulla hyvät ultrakuulumiset

).( Enpä saanutkaan aikaa neuvolalääkärille, kun ei niillä ollut mitään aikoja mitä antaa. Neuvolantädille varattiin aika ensiviikon keskiviikoksi. Neuvolantäti kyllä kehoitti etsimään itsestäni sen uskon tähän raskauteen, kun ei se ultrakaan hellitä sitä epäuskoa kovin pitkäksi aikaa. Ensin ajattelin, että yritän pärjätä näin, mutta kyllä se nyt vielä vähän kaukaiselta tuntuu se nt-ultra... Joten varasin siis ensiviikon tiistaiksi ajan samalle lääkärille kuin missä kävin silloin 2vkoa sitten. Olishan siellä ollut aikoja muille tohtoreille tässä välissä, mutta tuo nyt saattais muistaa sen nestepussukan (mikä siellä näkyi sen ruskuaispussin lisäksi) ja ainakin hänellä on siitä kuva, niin on se sillai kivampi mennä hänen tykö. Eli viikko pitäis kärvistellä.

Aamulla oli kyllä aivan superhuono-olo. Tai minun mittapuullani super, joku teistä oksentelevista saattais olla eri mieltä mun huonosta olosta. Väsyttikin niin vietävästi, että olisin kyllä töissä ottanut nokoset jos olisin ehtinyt. Mies kyllä ilmoitti aamupäivällä, että olisit nyt tyytyväinen kun on huono-olo. Pöh, ole tässä nyt sitten tyytyväinen mistään olosta No okei, sillai se huono-olo on kiva, kun on mahdollista että kaikki oliskin hyvin.

Käytiin tänään miehen tädin luona ja hän kysyi onko "vesilinjaani" jokin muu syy kuin auto. Mä en ymmärrä miten ihmiset kehtaa! Itsellä ei tulis mieleenkään kysellä km-kokeneelta vauva-asioita. Mua on muutenkin harmittanut, kun arvaan että sukulaiset puhuu meistä ja meidän vauvajutuista kun ei olla paikalla. Ja nyt sitten oikein kehtas päin naamaa kysyä. Meinasin kyllä vastata, että perkelettäkö sillä on väliä kun ne kuolee kuitenkin. No enpä tietenkään vastannut, kun haluan tälle nyt olevalle vauvalle käyvän tässä hyvin. Mun ja mun miehen lapsiasiat ei kuulu kenellekään muulle kun meille.
Eipä ihmiset vaan ymmärrä, että se on kipeä asia. Eihän kukaan tiedä, että sitä ensimmäistä yritettiin 1,5v ja just kun oltiin kerrottu niin se menikin sitten kesken. Harmittaa niin vietävästi että edes kerrottiin siitä raskaudesta. Mutta olihan se luonnollista kun oli niitä viikkoja jo niin paljon. Ja sitten kun sain vielä sen toisen keskenmenon ja siitä ei moni tiedä. Asia on mulle vaan niin arka ja toiset yrittää keskustella siitä ruokapöydässä. Meni kyllä herne nyt niin syvälle, ettei pitkään aikaan. Ja koko palko! Enpä taida tästä vauvasta kertoa ja pidän masunkin piilossa niin pitkään kun voin!

Huh, me on muuten toivottu vauvaa tosi pitkään. Yritys alkoi 2v4kk sitten.

UGH! Olen kitissyt

-iitu

 

Tännekään muistanut kirjotella aikoihin. Raskauden suhteen ei suurempia mullistuksia oo ollut. 24+4 viikoilla mennään. Liitoskivut on vaan jo nyt alkaneet vaivaamaan. Nivusiin vihloo ja pitkään seisominen jaa aikaan jomotuksen alapäässä. Esikoisen aikaan ei ollut mitään tuntemuksia, toisesta tais viimesen kuukauden aikana jomotella ja vihloa mut nyt tää näkyy alkavan jo aikasemmin, mutta niinhän ne sanookin että mitä useampi synnytys ja raskaus takana niin sen aikasemmin alkaa vaivat. Töissä pitäs jaksaa vielä kuutisen viikkoa, sitten alkais kesäloma ja sitten mammaloma. Närästys on myös tullut ihan kivasti kuvioihin, Renniellä vielä pärjätään mutta niitä saa napsia useamman päivässä. Varsinkin kumarteluliikkeet pahimpia, kun nousee pystyyn niin oikein vauhdilla hurauttaa poltteen ruokatorveen. Pientä etovaa oloa on tullut takaisinkin, ei onneks mitään isompaa. Väsymys on valtavaa edelleen, en edes muista millon sitä viimeksi ois herännyt virkeänä. Mutta masussa potkiskellaan ahkerasti ja Primaspanit lopetin viime torstaina, joten nyt vaan luotetaan siihen että tää raskaus saadaan onnellisesti loppuun asti.

Sanle ja masukki 24+4

 

Malttamaton: Unohtui aikaisemmin kysyä, että miltäs ultrassa näytti se hematooma siitä vuodosta?

 

Huomenta kaikille! Varovasti siirtyisin keskenmenon jälkeen kuumeilevista tänne puolelle, lauantain digitesti näytti vihdoin raskaana 2-3 viikkoa :heart: Nyt olis laskujen mukaan 4+2 ja la olisi 6.1.2013.

Meadow 4+2, toinen lapsi tulossa, KOKS, la 6.1.2013

 

meadow: kiva kun tulit joukkoomme

iitu: ei se lääkäri edes tutkinut sitä ennen kuin kysyin, että vieläkö se hematooma näkyy siellä. Totesi vaan, että "hematooma on niin kuin mustelma, mutta kohdussa mustelmat eivät vaan parane samanlailla kun siihen ei synny samanlaista painetta, kun iholle. Voi vuotaa jossain vaiheessa pois tai sitten imeytyä kohtuun". Aha, jus joo, ei siis tullut mitään uutta tietoa, mutta jotenkin käyttäytyi ihan kuin sillä hematoomalla ei olisi merkitystä raskauden kannalta?! Olisi kiva, että olisi mitannut onko kasvanut vai pienentynyt, mutta ei ainakaan mulle kertonut. Mutta kyseessä oli normaali gynekologi, ei mikään erikoislääkäri. Mun kauhu skenaario on, että kun istukka alkaa kasvamaan niin se kasvaa tuon hematooman päälle ja sitten irtoaa, kun se hematooma on yhtä verimössöä (kuvitelmissani hematooma on siis yhtä kamalaa verihyytymää mitä edellisessä raskaudessa tullut ulos). Ei harmainta aavistusta voiko näin käydä, mut tätä siis pelkään...Kysyin Caprilonista ja sitä siis käytetään vaan jos on tosi rajuja vuotoja, niin niitä hillitsemään, muuten ei auta mitään. Täytyisi varmaan varata Felicitakseen ultra jonnekin 2-3 viikon päähän tsekkaamaan, että alkio on hengissä ja keskustelemaan miten lääkkeiden kanssa jatketaan, mutta miten ihmeessä uskallan sinne mennä. Silloin syyskuussa piti ihan rutiininomaisesti mennä 9+5, kun just olin nähnyt alkion elossa ja tiputus oli ihan kauhea, kun sykkeitä ei enää ollutkaan. Kai se nauvolakin pitäisi jossain vaiheessa uskaltaa varata...

 

iitu85 Ihmiset osaa olla kyllä tosi ajattelemattomia. Ja vielä pahemmalta ne utelut tuntui silloin kun ei ollut mitään kerrottavaa, silloin sattui todella syvälle, kun muut uteli vauvajuttuja tai vihjaili, että kai teillekin pian tulee. No juu, saisi tulla, mutta kun ei vaan tule. Ja sitten kun on raskaana, niin ei haluaisi/uskaltaisi sitäkään uutista kertoa, jos se vauva kuitenkin viedään taas pois. Ja tuntuu, että ne kyselijät on just jotain puolituttuja tai kaukaisia sukulaisia, joille asia ei edes kuulu. Tsemppiä iitu sulle ja pidetään peukkuja pystyssä!

Mua nauratti, kun yksi ystävä oli kuullut meidän vauvauutisesta ja sanoi miehelleni, että sustakin on kuulemma tulossa isä, johon mies vaan häkeltyneenä totesi, että "Näin on päässyt käymään". Noh, ystävä ei tiennyt sitä ironiaa, joka tohon lauseeseen sisältyi, mutta mua ja miestäni alkoi naurattaa se vastaus. Voiko kolmen vuoden yrittämisen ja kuumehouruissa touhuamisen (raskaus sai siis alkunsa, kun mies oli 40asteen kuumeessa eikä olisi millään jaksanut touhuta ja meinasi pyörtyä kesken kaiken, mutta minä pakotin jatkamaan) jälkeen sanoa, että "näin pääsi käymään"

 

iitu ja idylli samat on kokemukset noista ajattelemattomien kommenteista ja muutenkin ihmisten suhtautumisesta lapsettomuudesta kärsivään. siis tokihan se voi olla hankalaa muille,ei tiedä miten ja mistä puhua,mutta ei siitä tarvitse välttämättä puhua ollenkaan! en minä ainakaan jaksanut jauhaa siitä joka kerta,enkä usko että esim. syöpää tai muuta sairastavakaan haluaisi että puheet pyörisivät vain siinä asiassa. elämässä on kuitenkin paljon muutakin!
Kyllä tääläkin on useempi vuosi pikkuista nyyttiä odotettu...ei taida yhden käden sormet riittää...

Nyt vaan toivotaan ja tsempataan että nämä kyytiläiset pysyy loppuun asti mukana!

kaktuspiikki ja tyyppi 21+3

 

norppali mulle tuli myös täytenä yllätyksenä se että heti keskenmenon jälkeen voi tulla raskaaksi. Mä sain keskenmenon myös joulukuussa -11 rv 8. Mulla vuoto kesti n. 5 päivää ja melkeinpä heti siinä alotettiin seksielämä normaalisti. Päätettiin kyllä ettei käytetä mitään ehkäsyä kun kuvittelin että ei se nyt todellakaan heti voi tärpätä. Sitten aloin jo neljän viikon päästä km suunnilleen huomata uudestaan raskausoireita. Rinnat kipeyty ja oli huono olo. Tein kaks testiä kun km oli kulunu 5viikkoa ja plussaahan ne näytti. OLin ihan puulla päähän lyöty! En oikein tienny miten olisin ollu. Heti soitin myös neuvolaan ja pääsin sitte ultraan.

Mutta niin se elämä yllättää välillä. Nytkin jo yli puolivälin ollaan päästy tässä raskaudessa. On kyllä kova usko että loppuun asti mennään.

Perjantaina ultra, jännätään nyt sinne asti. Sen jälkeen uskaltais jo vähän laittaa kotiinkin vauvan tavaroita jo paikoilleen ja sais esikoinenkin tottua hyvissä ajoin näihin muutoksiin. Ja siihen että hänen reviirille "tunkeutuu" toinen pikkuinen kun jakavat huoneen sitten kun vauva on isompi.

Riikka&Niisku 20+1

 

No mulla oli aivan sama =) mulla olis 7.5 rakenneultra ja kaikki onneks mennyt ok...Meinas olla vähän vaikeeta et uskaltaako kertoa kenellekkään koska pelkäsin koko ajan et se menee kuitenkin poikki...Onneks nyt rupee olemaan jo niin sanotusti "turvallinen olo" .Joo en olisi kyl uskonut et heti keskenmenon jälkeen voi tulla raskaaks koska mä kävin viel 29.12 verikoikeissa jossa mitattiin et onko raskaushormoni laskenut ja oli jo melkein normi ja sitten kuitenkin hedelmöittyminen tapahtui 31.12-6.1 aika ja normi seksi elämä alko melkein heti...Oli se vähän hassua kun sain tietää ja ajattelin silloin et oliko se vain joku ensi testaus et olenko valmis ja kaikki muutkin...Mut onnellinen olen nyt ja niin odotan vauvan syntyä ja olen jo uskaltanut vähän kaikkea kivaa ostaa vauvalle :heart:

 

Huomenta! Onko kellään alkuraskaudessa tullut turvotusta? Kävin vaa'alla ja tuntuu että painoa olisi tullut nyt jo lisää ja olo tuntuu turvonneelta, kädet, kasvot ja jalatkin....olen tosi alussa vasta ja mietin että voiko tää nyt jo turvottaa? =)

meadow 4+3

 

meadow: mulla ei ole onneksi kotona puntaria Salilla aina käyn puntarilla silloin tällöin, mutta nyt en ole käynyt salilla pariin viikkoon ollenkaan. Turvotusta on, mutta on kerääntynyt mahaan. Ihan oikeasti mä en voi käsittää tuota mun mahan kokoa, se on ihan valtava?!?

).( Eilen oli kavereita kylässä koko päivän ja taisivat kyllä arvata, mutta eivät kehdaneet kysyä. Kävin salaa vessassa oksentamassa 3 krt ja minä joka olen aina ekana ruokapöydässä, istuin syömättä ja jätin herkkujälkkäri pöydän väliin. Olin pukeutunut löysään paitaan, mutta huomasin tyttöjen katselevan mahaa muutaman kerran. Ja kun meillä on yleensä aina viini/skumppatarjoilu, niin sitä kyllä ihmeteltiin. Pistettiin sen piikkiin, että oli muka krapula. Tyhmää olla kertomatta, kun kyseessä on parhaimmat ystävät, mutta kun tietävät kuinka kovasti vauvaa toivotaan, niin en halua, että joutuvat kestää meidän kanssa taas pettymyksen jos tämä menee kesken. Ovat jo niin monet kerrat itkeneet meidän kanssa ja vahtineet lapsia, kun olen ollut ultrissa, olleet seurana kun olen ottanut cytotecejä kun mies on ollut reissussa, hoitaneet kaavinnan ajan muksuja ym.
Pahoinvointi oli eilen ihan kauhea, tänään vähän parempi, onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä?!? Tänään tytön 4 v. neuvolalääkäri ja yritän saada kerjättyä itselle ylimääräisen ultran rv 10 milloin syyskuisessa raskaudessa sykkeet loppui, katsotaan onnistuuko..

malttamaton ja toukka rv 6+5

 

malttamaton; täälläkin sai vappuna selitellä kaikenlaista kun kieltäydyin skumpasta....ja varmaankin ystävät aavistavatkin, mutta kerron sitten kun on jotain '''varmempaa'' =) koska sulla muuten alkoi pahoinvointi? mulla ei ole esikoisesta eikä keskenmenneestäkään ollut pahoinvointia, mutta tänään on alkanut tulla sellaista kuvotusta...

 

meadow: taisi olla suunnilleen viikko sitten milloin alkoi eli 5+5. Mulla ei 3:ssa ensimmäisessä raskaudessa ollut pahoinvointia ollenkaan, mutta sen jälkeen näissä 4:ssä on ollut, joten ihan utopista miten voi vaihdella. Eikä voi pistää vauvan sukupuolen ym piikkiin, koska esikoisen (2. raskaus) kanssa ei ollut ollenkaan pahoinvointia, mutta kuopuksen (4. raskaus) kanssa oli ihan kauhea ja kesti rv 16 asti. Molemmat siis tyttöjä. On vaan jännä, kun ei todellakaan liity syömättömyyteen, koska aamu on tosiaan parasta aikaa päivästä ja sitten se alkaa noin klo 11-12 ja illat pahinta. Silleen ihan kiva, kun tyttöjen kerho on 9-12 niin siellä jaksaa tsemppaa. Ja kun ei oikein ota selvää auttaako vai pahentaako syöminen, eilen oksensin joka kerta kun söin.

).( musta tuntuu, että nämä mun löpinät on ihan yksinpuhelua, mutta en jotenkin uskaltaisi joulukuun pinoonkaan mennä höpöttää vielä...

 

malttamaton Hienoa, että oli ultrassa kaikki hyvin! :heart:

Meadow Tervetuloa tälle puolelle! Onnea plussasta! :heart:

nellielli ja pötkö 13+3