Onpa täällä tapahtunut!
Marlinille tsemppiä yllärilähtöön! Aika hurjaa että tosta vaan meni vedet, osasitko yhtään aavistaa? Onneksi vauveli on jo päivän vaille täysiaikainen niin varmasti menee kaikki hyvin ja tyyppi on valmis maailmaan
Paljon voimia koitokseen!
Fujin! Mahtavaa! Paljon onnea hyvistä uutisista! Toivottavasti jännittäminen vähän helpottaa kun näit, että kaikki hyvin. Itsellä usko säilyi aina ultran/sydänäänten kuuntelun jälkeen sen viikko-puoltoista tossa vaiheessa, sitten iski taas epäusko ja ahdisti välillä aika lailla, kävinkkin sen takia parin viikon välein neuvolassa. Rakenneultran jälkeen vihdoin rauhotuin kun kaikki näytti normaalilta ja liikeitäkin tuntui joka päivä. Välillä vieläkin iskee lievä ahdistus mutta sen kanssa pärjää ja kai se on ihan normaalia.... Toivottavasti pystyisit nauttimaan raskaudessa kuitenkin!
Ralliruudulle pahoittelut toisen sikiön menetyksestä, ja samaan hengenvetoon suuresti onnea, että toisella sikiöllä näytti olevan kaikki hyvin! Uskon, että on varmasti ristiriitaiset tunteet... Minäkin olen noita prosentteja ja todennäköisyyksiä pyöritellyt, mutta ei niillä ole mitään väliä kun on kerran kokenut menetyksen niin sen oikeasti tietää (siis TIETÄÄ) että kaikki on mahdollista ja mitä tahansa saattaa tapahtua kenelle tahansa todennäköisyyksistä huolimatta... Jotenkin siinä on kuitenkin vaan uskottava ja toivottava, että kaikki päättyy lopulta hyvin. Kukaan ei voi luvata mitään ja sehän tässä raastavaa onkin, epävarmuus. Itse olen yrittänyt pysyä positiivisena ja antanut itselleni luvan iloita koska suruja ei kannata varmuuden vuoksi kantaa mukanaan, se on liian rankkaa. Mutta jatkuvasti ei tietenkään pysty omia tunteitaan ohjaamaan ja ahdistus ja synkät ajatukset ovat ihan sallittuja. Ja jos tuntuu liian rankalta pärjätä omien ajatusten kanssa niin kannattaa hakea apua. Itse kävin neuvolassa usein, se helpotti kun sai sanoa ääneen että pelottaa ja terveydenhoitaja tarjosi myös neuvolapsykologin palveluja mutta vähitellen ahdistus helpotti ja n olen pärjännyt ihan hyvin. Ja osaan olla jopa onnellinen ja iloinen tästä raskaudesta, vaikken ihan täysin vieläkään usko, että meille tulee vauva
Zannukalle paljon voimia tilanteeseesi, en osaa sanoa mitään lohduttavaa... Ihan karsea teko mieheltäsi! Mutta ainakin kirjoituksesi perusteella kuulostatvahvaöta ja tunnet että pärjäät, se on mahtavaa! Tsemppiä!
Rintakivusta kirjoitti joku, en muista kuka... On minullakin rinnat kipeät ja arat edelleen, ja ihan niin, että välillä ihan vihloo tavallaan ilman selvää syytä. En muista oliko tällaista edellisissä raskauksissa, mutta uskon että johtuu siitä, että rintarauhanen valmistautuu maidontuotantoon. Minulla ainakin jo välillä rinnoista tihkuu pikkaisen nestettä, varsinkin jos nänneihin koskee.
Paljon tsemppiä muillekin tänään ultraan menijöille! Toivottavasti tulette oian kertomaan hyviä uutisia! Täälä on sormet ja varpaat ristissä teidän puolesta
Täällä ollaan sairaslomalla, ei tosin raskauden takia vaan vuosisadan flunssan kourissa... Tauti kiertänyt. Perheen vuoron perään, nyt on mun vuoro. Kauhea kurkkukipu oli joka onneksi jo hellitti plusyskä ja nuha ja sitten iski vielä korvatulehdus! Plääh, inhottavaa kun ei toisella korvalla kuule juuri mitään, nyt ei onneksi kipuile enää. Ja voiton puolella ollaan jo, huomenna pitäis palata töihin. Saa nähdä miten sitä jaksaa, taitaa olla neljä viikkoa vielä toitö jos muistan oikein. Onneksi teen vain nelipäiväistä työviikkoa, se helpottaa kyllä ... Muuten ei kummempia, flunssa ollut niin raju että raskausvaivat ovat melkein unohtuneet.... Välillä supistaa ja selkä on ajoittain kipeä, muuten ei pahempia vaivoja. Paitsi että nivuset kipuilee ihan tajuttomasti välillä, esim kun pitempään istunut ja sitten nousee niin sattuu ihan mahdottomasti. Onneksi menee kuitenkin aina ohi suht nopeasti. Ja maha tuntuu kyllä olevan aika alhaalla jo, alapääkin on ihan turvoksissa
ensi viikolla neuvola, pitkästä aikaa omalle terkkarille kun viimeksi oli lääkärikäynti.
Voikaahan hyvin!
Miirabell ja tyttömaha 30+5
