Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)

Unique, laitoit juuri tekstin semmoisesta aiheesta jonka kanssa olen itse pyörinyt...nuo on muuten ihan parhaita nuo vanhojen patujen kirjoittamat tekstit jostain 1800-luvulta, niissä ei ole sitä samaa löysäilyä kuin monien puhujien saarnoissa nykyään. Ennen vanhaan ne saarnaajat oikeasti elivät Herralle ja heidän elämänsä oli ihmeitä täynnä.

Vaikka olen uskossa, niin silti olen viime viikkoina kokenut -ei nyt uskon kuolemista, mutta kylmenemistä. Ei ole ollut aikaa hoitaa uskonelämää, ja rukoukset ovat olleet melkein pelkkiä pyyntöjä itselle, ja sitten olen laittanut luukun kiinni, ettei Jumala vaan pääsisi rukouksessa puhumaan itsekin ja vaikuttamaan. Siinä mielessä hassua, koska Jumalahan tietää mikä on meidän parhaaksemme ja nimenomaan Häntä kannattaisi jäädä kuuntelemaan.

No, ei mennyt aikaakaan kun Jumala joutui käyttämään vähän kovempia keinoja kohdallani, ja laittoi mut rukoilemaan ja veti lähelleen sitä kautta. Ja mistäs se takaisku taas tulikaan kuin työmaailmasta...jouduin työasioissa pysähtymään rukoukseen ja kääntymään Jumalan puoleen tosissaan. Mutta se oli samalla ihana hetki Herran kanssa.

Kun tässä ketjussa on puhuttu adhd:sta ja add:sta, niin vaikka ne ovat kamala riesa ihmiselle, niin tänään kiitin Jumalaa omasta addiudestani. Se on Jumalan huippukeksintö pitää uskova lähellään ja nöyränä! Jos vähänkin luulee pätevänsä jossain ja ylpistyy, niin eikös sitä kohta tunaroi jossain oikein kunnolla ja sitten sitä taas joutuu tosissaan pyytämään Jumalan apua. Ja sitten sitä muistaa taas kuinka ihana Jumalan lähellä onkaan olla.
Tämä seuraava on sitten ihan läppä, mutta: joskus tuntuu että tässä ei tarvita edes sielunvihollistakaan kun itsekin saa elämänsä solmuun oikein taitavasti. Olen joskus itseni pahin vihollinen.
No, oikeasti toivon ja rukoilen että Herra kuitenkin edelleen saa parantaa tästä addiudesta...

 

ihana teksti echo :hug: , eilen mulle vahvistettiin myös tuo asia sanassa ja minäkin henkisesti painin asian kanssa! olen pari kertaa aijemmin paininut tuon asian kanssa ja lähtenyt itse omilla voimillani rakentamaan uskoa. Se itse rakentaminen on kyllä pahin virhe, siihen tyssää koko homma. Kannattaa rukoilla, että Herra jotenkin estäisi sen itserakentamisen ja näyttäisi, ettei me omissa voimissamme vaan rakenneta uskoa...

Laitan tähän sen raamatunpätkän ja yhden videon, missä on kanssa hyvät tekstit ajatelle noita tunarointeja vastoinkäymisiä. Ja se että nuo koettelemukset oikeasti vahvistavat sitä että elämme elävässä uskossa!

PAAVALIN KIRJE ROOMALAISILLE

4 luku
Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, ja myös Daavid todistaa sen autuaaksi, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja 1 – 8; samoin pakanatkin vanhurskautetaan uskosta. sillä Aabraham vanhurskautettiin jo ollessaan ympärileikkaamaton 9 – 12. Siten hän tuli kaikkien uskovaisten isäksi 13 – 17; ja hänen luja uskonsa 18 – 22 on esikuvana meille, jotka samoin tulemme vanhurskaiksi uskosta 23 – 25.

1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
9 Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi."
10 Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.
11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskon vanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
12 ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.
13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.
14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
17 - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Mä nyt taisin alleviivata melkein koko luvun mutta tuota kun miettii, niin tuossa kerrotaan juuri siitä, että me ei tulla omilla voimillamme vanhurskaiksi. Vaan Jeesuksen Kristuksen ja uskon avulla! kun vaan uskomme

ja tässä video:

[video=youtube;j9RvATffxxU]http://www.youtube.com/watch?v=j9RvATffxxU[/video]

 

Tervetuloa vaan Ronzki!

Vau Unique, onko tuossa avattaressa sun oma kuvasi? Pirtsakka tukka joka tapauksessa.

Juu, en tiedä että _alkaako_se herätys luterilaisesta kirkosta, mutta varmaan se leviää jossain vaiheessa sinnekin kun muuallakin sitä on.
Ja olin tässä hiljattain pitkästä aikaa luterilaisen kirkon iltatilaisuudessa, ja täytyy sanoa että ei siitä paljoa puuttunut. Puhujat puhuivat Jumalan teoista omalla kohdallaan, puhuivat suoraan siitä että kuoleman jälkeen on 2 paikkaa ja että uskomalla pelastuu, ja lopuksi johdattivat rukoukseen ja sanoivat että joillekin voi tulla sanomia tai kuvia Jumalalta...meininki oli melkein, lähestulkoon kuin vapaissa suunnissa. Meikäläisellä oli ollut väsyttävä viikko takana ja itkin siellä kuin ränni, oli ihana levätä siellä kiireiden keskellä. No, perusjumalanpalvelukset ovat varmaan siellä edelleen tavallisia ja vähän kuivakoita, mutta tuo iltatilaisuus oli tosi koskettava. Toivoa siis on luterilaisessakin.

Voi miten sydäntälämmittävää!! Ehkäpä se herätys vielä tulee luterilaiseen kirkkoonkin kauttaaltaan!

Missä on tuommoinen aito luterilainen seurakunta? Itse asun pääkaupunkiseudulla mutta en ole tuommoiseen aitoon ja hyvään meininkiin törmännyt. Ja olin suntionakin 2-v ja silti en löytänyt mitään elävää uskoa sieltä.

Pitääkin muistaa, että Jumala pystyy toimimaan myös luterilaisessa kirkossa ja voi olla uskottomalle parempi että hän saa luterilaisessa kirkossa edes jonkinlaista yhteyttä kuin että pelottelen ja mustamaalaan luterilaista kirkkoa ja lopputuloksena ihminen ei mene edes sinne.

hähää tuunkin pakettiautolla sun seurakuntaan ja kidnappaan oikeaoppiset papit tänne pääkaupunkiseudulle! Muahahaa!!

 

lämmin tervetulo toivotus sinulle ronzki :wave: :heart: Tämä ketju on ollut aika hiljasella päällä kun minä ja echo ollaan täällä suurinpiirtein vain keskenämme höpötelty : D mukavaa saada lisää keskustelijoita mukaan...

Siunausta!

minä luen tämmöstä blogia, ihan siis tälle vieraalle tiedoksi, jos vielä on linjoilla
iinariekko: Hei maailma.

Kiitos ystävällisistä toivotuksistasi!

Rupean täällä sitten hihhuloimaan niin saadaan kunnon jengi kokoon

 

oletteko muuten huomanneet, tai olette varmaan jo tottuneet siihen, mutta onko tuttu tilanne että ihan puolituttu saattaa uskoutua sinulle asioissa? :O
mun kaveri joskus kertoi, että kun oli nuorempana uskossa hänelle kerrottiin todella raskaita juttuja ja ihan puolitutkin saattoivat soittaa ja kertoa itsemurha ajatuksista ja kaikesta aivan kamalasta... Kaverille tuo oli liian raskasta, olihan vielä tosi nuorikin (ylä-aste ikänen).

Minulla on alkanut tapahtumaan samantyylistä, mistä se johtuu? Onko jotain selitystä?
Miten toimisitte, jos joku kertoisi sellaisesta asiasta, mikä olisi lainvastainen?

 

Voi miten sydäntälämmittävää!! Ehkäpä se herätys vielä tulee luterilaiseen kirkkoonkin kauttaaltaan!

Missä on tuommoinen aito luterilainen seurakunta? Itse asun pääkaupunkiseudulla mutta en ole tuommoiseen aitoon ja hyvään meininkiin törmännyt. Ja olin suntionakin 2-v ja silti en löytänyt mitään elävää uskoa sieltä.

Pitääkin muistaa, että Jumala pystyy toimimaan myös luterilaisessa kirkossa ja voi olla uskottomalle parempi että hän saa luterilaisessa kirkossa edes jonkinlaista yhteyttä kuin että pelottelen ja mustamaalaan luterilaista kirkkoa ja lopputuloksena ihminen ei mene edes sinne.

hähää tuunkin pakettiautolla sun seurakuntaan ja kidnappaan oikeaoppiset papit tänne pääkaupunkiseudulle! Muahahaa!!

Ei me ihan heti meidän seurakunnan työntekijöistä luovuta. Siis tarkennan vielä että nuo puhujat siinä seurakuntaillassa olivat seurakuntamme ulkopuolisia puhujia. Mutta kuitenkin he olivat meidän kirkkoherran ja aikuistyön sihteerin kutsumia, ja he tiesivät keitä olivat kutsuneet ja mitä settiä näiltä tulisi, joten kyllä sekin kertoo heidän uskostaan.

Jostain kuulin semmoisen arvion, että etelä-Suomen luterilaisissa seurakunnissa on ne liberaaleimmat papit, ja tunnustuksellista uskoa löytää kun mennään vähän pohjoisemmaksi. En paljasta missä päin asutaan, mutta asun kehä 3:sen pohjoispuolella ja täällä on luterilaisetkin seurakunnat virkeitä.
Eli Ronzki: tule tutustumaan pohjoisempiin seurakuntiin.

Ja tuosta taas kuulin erään papin ilkeäkielisemmän version: eräässä reissussa yksi aika liberaali pappi naureskeli meidän työntekijöiden kesken että kuinka sinne Hesan ympäristöön pääsevät ne fiksuimmat papit kun taas nyhverömmät joutuvat hakemaan paikkaansa kauempaa pohjoisesta.
Mun mielestä tuo oli vähän tökerösti ja väärinkin sanottu. Tietenkin papin on hyvin tärkeää olla fiksu ja sosiaalinen ja mukava ja ihmisarvo leipäpapeilla on sama uskoviin verrattuna, mutta tärkeintä papissa on se että on henkilökohtaisessa uskossa. Pappi ilman Jeesuksen omakohtaista tuntemista on kuin joku matkaopas joka kuvailee millaista on olla jossain Japanissa tai Afrikassa mutta ei ole koskaan itse niissä käynyt...hän voi vaan kuvitella millaista se voisi olla.

Kristinusko on Jeesuksen tuntemista henkilökohtaisesti, ei ulkokohtaisesti. Se on se perusjuttu, pelastuskysymys.

Mieluummin valitsisin puhujaksi vähän pökkelön ja nyhverön papin joka on uskossa, kuin ei-uskovan papin, vaikka tämä olisi maallisesti arvioituna kuinka suosittu, empaattinen, fiksu ja sosiaalinen. Tietysti olisi parasta jos nämä kaksi asiaa yhdistyisivät papissa - ja onneksi meidän seurakunnan papit ovat uskovaisuuden lisäksi tosi mukavia ja fiksuja.

 

oletteko muuten huomanneet, tai olette varmaan jo tottuneet siihen, mutta onko tuttu tilanne että ihan puolituttu saattaa uskoutua sinulle asioissa? :O
mun kaveri joskus kertoi, että kun oli nuorempana uskossa hänelle kerrottiin todella raskaita juttuja ja ihan puolitutkin saattoivat soittaa ja kertoa itsemurha ajatuksista ja kaikesta aivan kamalasta... Kaverille tuo oli liian raskasta, olihan vielä tosi nuorikin (ylä-aste ikänen).

Minulla on alkanut tapahtumaan samantyylistä, mistä se johtuu? Onko jotain selitystä?
Miten toimisitte, jos joku kertoisi sellaisesta asiasta, mikä olisi lainvastainen?

Mun mielestä tuo on ihan positiivinen asia, että ihmiset voi kertoa uskoville asioistaan. Tietysti joku yläasteikäinen uskova voi olla ikänsä puolesta vähän väärä henkilö uskoutumiselle kun on jostain kaverin itsariaikomuksista kyse, ja sen ikäisellä (vaikka olisikin uskossa) ne toisten raskaat asiat voi jäädä liikaa vellomaan omassa päässä ja viedä omia voimia. Uskovakin nuori on kuitenkin psyykkisesti nuori, ja nuorilla ei ole vielä perspektiiviä ja iän tuomaa kokemusta käsitellä tuollaisia asioita monipuolisesti, ja uskovakin nuori voi olla tuollaiseen ehkä liian herkkä.

Mutta uskovalla on kuitenkin monia välineitä antaa vaikeuksissa olevalle ihmiselle, ja minusta on aivan mahtavaa jos voi joskus helpottaa toisen elämää. Se antaa ihan mielettömän ilon. Milloin se apu on uskovilla konkreettista eli usein esim. taloudellista apua jollekulle, milloin kuuntelemista, milloin ohjaamista ammattiavun piiriin, milloin ihan vaikka lenkille tai kahville menemistä yhdessä. Nämä on tietysti ihan semmoisia joita ei-uskovatkin tekevät ja on tosi hyvä että hekin tekevät näitä, Jumala käyttää kaikkia.
Mutta on mahtavaa tietää jos on aivan umpikujatilanne, niin on em. keinojen lisäksi vielä yksi mahdollisuus vaikuttaa asioihin: rukous. Missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat, siinä Jumalan mahdollisuudet alkavat.

Rukous on jännä juttu. Se ei ole tyhjän hokemista yksinään, siinä on mukana joku joka kuuntelee. Siinä tulee sanoitettua ja avattua auki se epämääräinen ongelmamöykky mikä on pyörinyt päiväkausia mielessä. Siinä Jumala antaa itsensä, oman rauhansa ja läsnäolonsa - ja niissä rukoiltavissa elämän asioissa lähtee pyörät pyörimään. Rukous ja sen kautta Jumala antaa TOIVON.

"Rukous on käsi joka liikuttaa sitä kättä joka liikuttaa koko maailmaa."

Tuo sun esimerkki siitä uskovasta nuoresta: hänkin voi tehdä jotain jos ei omat sanat riitä toisen itsariaikomusten estämiseen: tarjota hänelle rukousta, kertoa että on olemassa rakastava Jumala, ja rukoilla itsekin tämän henkilön puolesta.

Usein uskovanakin sitä tulee vatvottua päiväkausia omin voimin joitain vaikeita asioita, mutta sitten vasta älyää että hei, en ole kokeillut rukousta. Ihan kuin se olisi uskovallakin joku viimeinen oljenkorsi johon vaan äärimmäisessä luuseritilanteessa turvataan, mutta ei: Jumala haluaa että me rukoillaan asioita jo hyvinä päivinä, niiden asioiden alkuvaiheessa ennen kuin ne ovat menneet solmuun, ja haluaa että me pyydetään suunnitteluapua elämällemme, jotta elämämme menisi niihin uomiin joihin se on tarkoitettu menevän.

 

oletteko muuten huomanneet, tai olette varmaan jo tottuneet siihen, mutta onko tuttu tilanne että ihan puolituttu saattaa uskoutua sinulle asioissa? :O
mun kaveri joskus kertoi, että kun oli nuorempana uskossa hänelle kerrottiin todella raskaita juttuja ja ihan puolitutkin saattoivat soittaa ja kertoa itsemurha ajatuksista ja kaikesta aivan kamalasta... Kaverille tuo oli liian raskasta, olihan vielä tosi nuorikin (ylä-aste ikänen).

Minulla on alkanut tapahtumaan samantyylistä, mistä se johtuu? Onko jotain selitystä?
Miten toimisitte, jos joku kertoisi sellaisesta asiasta, mikä olisi lainvastainen?

Joo kyllähän sitä saa aika rankkojakin asioita kuulla, mutta pitää muistaa että yleensä ei heillä ole montaakaan joka heitä kuuntelisi, joten silloin se joka kuuntelee ja johon luottaa saa kaiken harteilleen, mutta ei saa jättää sitä omille harteille liiaksi vaan tuoda rukouksin asiaa Herralle, jotta hän kantaisi asiaa. No näin olet varmasti tehnyt taisinkin sanoa tuon itselleni .

Voi olla että, Herra tietää juuri SINUN olevan oikea työkalu tähän asiaan ja on siksi johdattanut henkilön luoksesi. On suuri kunnia olla Herran palveluksessa ja uskon että Herra antaa sinulle voimaa kestää taakkasi.

Jos jotain lainvastaista, niin opastan Raamatullisesti ja kerron oman Raamatullisen näkemykseni ja odotan että Herra muuttaa henkilön mielen asiassa niin että henkilö sen hylkää ja tuen sen laittomuuden jättämisessä. Niin kauan kun tarvitaan. En voi asettaa Jumalalle aikaa että muuta hänen sydämmensä kuun loppuun mennessä Herra taikka minä rankaisen poliisilla.

Jos lainvastaisessa asiassa ei ole mukana vaikka väkivaltaa tai terveydellistä uhkaa sivullisille en vasikoi asiasta Poliisille. Jos kyseessä vaimon/lapsien pahoinpitely tai hengenvaara niin asettuisin uhrin puolelle ja sanoisin että jos jatkat tätä toimintaasi niin kerron asiasta poliisille heti ensikerralla kun näen mustelmia.

Todella vaikea neuvoa kun ei tiedä tapausta mutta jotenkin tuohon suuntaan, pitää myös muistaa että kyseessä on sielunhoidollinen tehtävä jota koskee vaitiolovelvollisuus eli mistään pienestä en kertoisi poliisille.

 

Aikalailla samanlaista tekstiä kuin Petri Paavolallakin. Jonkin verran noita tekstejä täytyy suodattaa: maapallon iästä voivat uskovatkin olla eri mieltä. Iivanainen sanoo maapallon olevan nuori, mutta esim. Sana-lehdessä on juuri hiljattain ollut päinvastaisia näkemyksiä esin. Eero Junkkaalan kirjoittamina. Itse en asiasta tiedä, en ota kantaa.

Jebulis tuo maapallon ikä ja kreationismi/evolutio teoriat jakaa vahvasti uskisten mielipiteitä. Itse en pystynyt nuorempana uskomaan Raamattuun kun uskoin Darwinismiin ja ajattelin että jos Raamattu aloittaa satujen kerronnan jo ensisivuiltaan tuputtaen höpö höpöä luomisesta niin kaikki muukin on satua kun pohjautuu sadulle.

Sitten törmäsin videoon:

Pekka Reinikainen - YouTube

Ja tuo video avasi silmäni, siis se romutti Darwinismiin uskomisen ja sitäkautta kun en uskonut enää Darwinismiin pystyin uskomaan Raamatun!

Tässä hyvä tiedemiesten pitämä sivusto luomisesta eli tieteellistä hyvää kamaa liittyen luomiseen eikä mitään maallikkojen mutuiluja. Tänne ohjatkaa Darwinistit samoin kuin tuon edellisen videon äärelle:

Vastauksia - Luominen

Paavola myös vastaa mielestäni hyvin kaikenlaiseen kritiikkiin Raamatun uskoa vastaan kirjoituksessaan:

Kritiikki

Siitä kättäpitempää !

 

Evoluutiosta on hyvä kirja "Valhe evoluutio" kirjoittanut Kem Ham.

Mitä ajattelette mikrosirusta, onko se pedonmerkki? Mua pelottaa tuo.

 

Kritiikki

Siitä kättäpitempää !

Miksi käytät tietokonetta? Sehän on pakanallisten ihmisten kehittämä laite.
Oikeasti minä en näe mitään järkeä, että soditaan peruskoulupohjalta näitä teorioita vastaan. Se nyt on vaan niin, että se evoluutio on paras selitys tällä hetkellä tästä asiasta. Ei tämä ole minun väite, vaan asiasta on ns. fiksumpien piireissä melkolailla konsensus.

 

[QUOTE="pupu";27698566]Evoluutiosta on hyvä kirja "Valhe evoluutio" kirjoittanut Kem Ham.

Mitä ajattelette mikrosirusta, onko se pedonmerkki? Mua pelottaa tuo.[/QUOTE]

Jos koluat tätä ketjua vähän taaksepäin, niin mikrosirusta on keskusteltu. Oma mielipiteeni siitä löytyy sivulta 28, viestin 699 loppupuolelta. Eli: jos tulee siru jota ilman ei uskovaiset saa pitää edes pienenpientä elintarvikekioskia (eli ei haluta kunnioittaa uskonnonvapautta siinä asiassa vaikka jehoville ja muslimeille on jo jotain vapauksia) niin silloin ollaan hyvin lähellä Raamatun profetian toteutumista. Saa siis nähdä mitä tuleman pitää.

 

Miksi käytät tietokonetta? Sehän on pakanallisten ihmisten kehittämä laite.
Oikeasti minä en näe mitään järkeä, että soditaan peruskoulupohjalta näitä teorioita vastaan. Se nyt on vaan niin, että se evoluutio on paras selitys tällä hetkellä tästä asiasta. Ei tämä ole minun väite, vaan asiasta on ns. fiksumpien piireissä melkolailla konsensus.

Ronzki ei taida olla linjoilla mutta vastaan hänen puolestaan. Ei ole syntiä käyttää jotain ei-uskovaisen keksimää keksintöä. Tietokone on vain laite, nippeleitä ja virtapiirejä. Se taas on eri asia mihin tarkoitukseen tätä laitetta käyttää, hyvään vai pahaan.

Oli tämä maailma sitten miljardeja vuosia tai 6000 vuotta vanha, niin uskotko että tämän olisi joku tehnyt? En muista kuinka monta miljardia sattumaa tämän kaiken syntymiseen sattumalta olisi tarvinnut, mutta se luku oli potensseineen aika huikea, eli ihan toivoton lottoarvonta.
Jonkin verran evoluutiota on nykyisinkin, se on tosiasia.

 

Tuli mieleen tässä yksi päivä, että kun dinosaurukset (joita oikeasti on ollut) hävisivät joskus, milloinlie, niin mistä sitten nämä kaikki nykyeläimet ovat kehittyneet? Mitä muuta eläinporukkaa maan päällä oli dinosaurusten aikaan? Monien nykylintujen ja esim. krokotiilin on sanottu polveutuvan dinosauruksista. Jos ajatellaan että maailma on miljardeja vuosia vanha, niin oliko silloin dinosaurusten hävitessä olemassa jo myös ne dinosaurusten ja nykylintujen tai -liskojen välimuodot ja sen lisäksi alkeismuodot nykyeläimistä?
Tiivistettynä: onko maankuoresta löytynyt kaikki nykyeläinten alkuversiot (dinosaurusten aikuiset), sitä myöhemmät (esim. 50 milj. vuotta vanhat) ja sitä myöhemmät (esim. 20, 10 ja 5 milj. vuotta vanhat) versiot aina nykypäiviin asti? Niitähän pitäisi olla maankuoressa fossiileina ihan mahdoton määrä. Vai säilyvätkö kaikkien eläinten fossiilit kovin hyvin?
Miksi esim. lämpimien maiden norsut (joilla ei ole karvapeitettä) tai niiden alkuversiot jäivät mutta dinosaurukset hävisi?

Mun usko ei todellakaan ole kiinni tästä asiasta, oli jonkun geologin vastaus mikä hyvänsä. Jeesus elää, jyllää ja vaikuttaa silti.

 

Hyvää Joulun jatkoa tätä ketjua lukeville, missä sitten kukin köllötteleekin!
On ollut kamalan kiireinen, mutta ihanakin joulu. Muksut leikkivät leluilla ja ollaan syöty suklaata ja jouluruokia ähkyyn asti.

Mulle muistui eilen mieleen, että mikä on ollut ihanin jouluni. Ja se oli nuorena, kun olin aikaisemmin sinä vuonna tullut uskoon. Oli ihmeellistä viettää sitä joulua kun tunsin henkilökohtaisesti joulun päähenkilön. En voinut kuin itkeä vollottaa ilosta. Herra oli läsnä.

 

Pistän tästä yhden eilisen löytöni, eli: yksi säveleltään mun mielestä kauneimmista rakkauslauluista eli Andrea Bocellin Con te partirosta on tehty ihana suomalaisilla sanoilla varustettu joululaulu, Jouluyön rauha. En löytänyt siitä parasta versiota eli tenori Reijo Ikosen laulamaa, mutta nämä Saarman veljekset laulavat ainakin jotenkin sen:

[video=youtube;l2kwtuVN-0g]http://www.youtube.com/watch?v=l2kwtuVN-0g[/video]

 

65 miljoonaa vuotta sitten eleli dinosaurusten valtakauden lopussa nykynisäkkäiden kantamuotoja. Ne olivat hiiren kokoisia ja olisivat varmaan jääneetkin nisäkkäiden ainoiksi edustajiksi, jollei dinojen joukkotuho olisi koittanut.

 

minäpäs kans laitan mun nykysiä lemppareita...

[video=youtube;0nY2xftg-QI]http://www.youtube.com/watch?v=0nY2xftg-QI[/video]



tullut vähän taukoa tähän kirjoitteluun välillä tulee tästä ketjusta tai oikeastaan keskustelufoorumista nämä raamatunkohdat mieleen ja ehkä siksi olen vähän hillinnyt tahtia:

Matt. 7:6
Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.

Matteuksen evankeliumi:
10:14 Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.

onhan varmasti joitain uskoviakin, jotka täällä näitä juttuja lueskelee ja ei se pahaa tee olla "pakanoiden" keskellä jakamassa kokemuksia uskossa olemisesta ym... mutta joskus vaan muistuu mieleen tuo ei helmiä sioille kohta...

 

[video=youtube;bfqGCsLrEvM]http://www.youtube.com/watch?v=bfqGCsLrEvM[/video]

 

Eikös Jeesuksesta sanota, että hän oli nöyrä ja lempeä, eikä niinkään ylimielinen?

sanotaan, en tarkoittanut tuota että olisin jotenkin ylimielinen vaan sitä, että täällä on paljon niitäkin jotka näitä asioita pilkkaavat... Äh, vaikea selittää, ei vaan tunnu aina hirveän mukavalta kertoa jostain itselle mukavasta asiasta julkisesti joihin sitten ei-uskossa olevat suhtautuvat ylimielisesti..

 

Matt. 7:6
Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.

tuo kohta juuri tarkoittaa sitä, että tämä paikka ei varmaan ihan kaikista parhain ole kertoa kaikista syvällisimpiä pohdintoja... Mutta kuitenkin hyvä niille, jotka vaikka uskoon tuloa ja siinä olemista miettivät.

 

Heippa! Mulla on aina ollut sellainen "lapsen usko" enkä ole koskaan aiemmin kyseenalaistanut Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloa. Nyt, yli kolmekymppisenä ja elämääni pettyneenä, olen ensimmäistä kertaa alkanut ajatella, että Raamattu on bullshittiä....En enää millään pysty uskomaan, että kuoleman jälkeen on olemassa yhtään mitään, muuta kuin musta olemattomuus. Olen jotenkin "kääntynyt ateistiksi".

En haluaisi olla tällainen ja ajatella näin, mutta en saa itselleni mitään. Olen elämässäni täysin umpikujassa. Olen eronnut ja yksinhuoltaja. Olen alkoholisoitunut pikkuhiljaa huomaamatta. Olen väsynyt elämään ja ajattelen itsemurhaa usein. Olen ennenkin sairastanut masennusta ja herkutellut itsemurha-ajatuksilla, mutta pelko helvetistä on aina "pitänyt hengissä". Nyt kun olen ajautunut ajattelemaan, ettei Jumalaa ole, on itsemurhakin alkanut houkutella enemmän. Koska kuoleman jälkeen ei ole mitään, miksi pelätä lopettaa elämä?

Olisiko kenelläkään mitään rohkaisevaa sanottavaa mulle?

 

"Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata." (Kol.4:5-6)

 

Eikös Jeesuksesta sanota, että hän oli nöyrä ja lempeä, eikä niinkään ylimielinen?

Ota huomioon että tuon "älkää heittäkö helmiä sioille" sanojana oli juuri nöyrä ja lempeä Jeesus.

Jos muistat Uniquen aloittaman edellisen uskisketjun niin siinä jossain vaiheessa rupesi näkymään, että jotkut heittävät uskoville kysymyksiä huvikseen, ja joku ei-uskova myönsikin että uskovien kanssa väitteleminen on suurta hupia. No, kyllä mustakin on mielenkiintoista ja joskus hauskaakin väitellä, mutta väittely ja perustelujen kirjoittaminen vie aikaa, ja jos toista ei edes kiinnosta se uskovan kirjoittama vastaus niin mitäpä semmoiselle huvittelijalle sitten jatkuvasti, tuntitolkulla vastaamaan.

 

Heippa! Mulla on aina ollut sellainen "lapsen usko" enkä ole koskaan aiemmin kyseenalaistanut Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloa. Nyt, yli kolmekymppisenä ja elämääni pettyneenä, olen ensimmäistä kertaa alkanut ajatella, että Raamattu on bullshittiä....En enää millään pysty uskomaan, että kuoleman jälkeen on olemassa yhtään mitään, muuta kuin musta olemattomuus. Olen jotenkin "kääntynyt ateistiksi".

En haluaisi olla tällainen ja ajatella näin, mutta en saa itselleni mitään. Olen elämässäni täysin umpikujassa. Olen eronnut ja yksinhuoltaja. Olen alkoholisoitunut pikkuhiljaa huomaamatta. Olen väsynyt elämään ja ajattelen itsemurhaa usein. Olen ennenkin sairastanut masennusta ja herkutellut itsemurha-ajatuksilla, mutta pelko helvetistä on aina "pitänyt hengissä". Nyt kun olen ajautunut ajattelemaan, ettei Jumalaa ole, on itsemurhakin alkanut houkutella enemmän. Koska kuoleman jälkeen ei ole mitään, miksi pelätä lopettaa elämä?

Olisiko kenelläkään mitään rohkaisevaa sanottavaa mulle?

Mmmh, minä ehdottaisin, että rukoile. Sano Jumalalle, että jos oikeasti olet olemassa todista se ja pyydä apua tilanteeseesi. Ja kannattaa rukoilla tosissaan... Itse joskus luulin, että hyviä tekoja tekemällä, omia teitään kulkemalla menestyy ja saa "palkan Jumalalta". Mutta ainoastaan uskoon tuleminen ja pyytämällä Jeesusta elämään, elämä pelastuu.
En pelastunut, kun ajattelin että ehkä jotain on olemassa, en pelastunut kun harkitsin uskoon tulemista, en pelastunut kun olin väärällä puolella rajaa, vain usko ja Jeesus kirkasti elämäni. Jeesus rakastaa myös sinua, eikä halua että eksyt tielläsi ja Hän haluasi että jokainen meistä pelastuu... Ikuisuus on liian pitkä aika katua, kuoleman jälkeen ei voi enää katua tekojaan.

katso tämä, rukoilen puolestasi :hug: älä luovuta... Olen todella varma, jos oikeasti rukoilet niin Jumala ilmestyy sinulle, hän ei halua että olet yksin tuskasi kanssa! Ja Jeesus auttaa sinut irti kaikista kahleista, sinun ei tarvitse omissa voimissasi yrittää irti mistään, se on aivan ihmeellistä kun saa irtaantua riippuvuuksista todella helposti kun on uskossa

[video]http://www.tv7.fi/vod/player/?program=15422[/video]