Kiireellistä apua kaivataan,laki tietoa avoero huoltajuuskiista

Hei,Olemme avoliitossa ja lapsemme on 1v yhteishuoltajuus,asumme minun omistusasunnossani.

Meillä on ollut ristiriitoja jo odotusaikana, mutta pahenivat synnytyksen jälkeen. Eikä ole vieläkään ratkenneet vaan pahentuneet.
Olemme yrittäneet keskustella,mutta kommunikointi ei onnistu. Välimme ovat tulehtuneet pahoin,emme ole mistään samaa mieltä.

Lastamme rakastamme kummatkin.

Isyystunnustusta ja huoltajuusasioita hoidettaessa minut ympäri puhuttiin allekirjoittamaan yhteishuoltajuus vaikka ilmaisin ykinhuoltajuudesta. Siitä ei kyseinen sosunhenkilö sitten jutellut ollenkaan vaikka yritin palata yksinhuoltajuuteen.
No huomasin ulosmentäessä, että olin allekirjoittanut paperin jota en halunut.
Mies lähti töihin ja itse jäin seisomaan ja halusin palata takaisin repimään paperin,mutta en mennyt koska ajattelin ettei sitä voida perua.

Mainitsin siitä jälkikäteen neuvolan henkilökunnalle,perhetyöntekijälle miten minulle oltiin tehty. Kukaan ei maininnut, että olisin voinut mennä takaisin ja perua paperin.Sain jälkikäteen kuulla, että se oilis ollut mahdollista(vuosi tämän jälkeen).

Seuraavana päivänä meillä riideltiin,mies uhkasi viedä lapsen minulta. Sanoi että "Mitäs siinä itket kun on paskat housuissa " :kieh:

En uskonut korviani mitä mies sanoi,olin lyöty. Siinä riideltiin todenteolla sanallisesti,aivan hirveetä aikaa.
On jäänyt takaraivon kummittelemaan.

Joka kerta kun riidellään niin mies tekee minusta mustaa listaa,ja uhkaa että hän ja tyttö muuttaa.
Olen yrittänyt selvitellä riitojen syitä perhetyöntekijän avustuksella, neuvolahenkilökunnan kanssa,kriisipalvelut ym.

Nyt olen lopen uupunut yrittämään enään mitään.
Huhtikuusta asti olen pyytänyt miestä hankkimaan oman asunnon, että tilanne rauhoittuisi. Hän ajattelee että uhoon, eikä ymärrä ettemme sovi yhteisen katon alle. Olen selvittänyt että haluan rauhoittaa tytön elämän ja omani. Mutta ei mene kovaan puuhun viesti. :/

Nyt mittani tuli täyteen viimeinen pisara,otin yhteyttä oikeusaputoimistoon ja lastensuojeluun, kerroin jälleen mikä on tilanne :/ .
Saimme ajan oikeusapuun ma jossa kuullemma kerrotaan vaihtoehdot,ei päätöksiä?
Haluan purkaa yhteishuoltajuuden, koska eräs tekee kiusaa viimeiseen hengenvetoon asti. Tiedän että purku on todella vaikea.

Hän ei muuta vaikka olen pyytänyt.
Miten yhteisasuminen on mahdollista kun tilanne on pahasti kriisissä ja vasta syyskuussa saatiin aika lastensuojeluun sopimaan tapaamisista ym.

Mies oli soittanut lastensuojeluun ja mustamaalannut minut kun meillä oli riita Itäkeskuksessa. Olen heitellyt tavaroita,huutanut,ym. Joka nyt ei ole totta tavaroiden heittelyt.

En voi muuta sanoa ettei tämä ole tervettä,pelkään silti että hän osaa esiintyä uskottavasti. Eikä minua kuunnela ja uskota :'( :'(
Hän on soitellut jopa parhaalle ystävälleni ja yritti samaa temppua.

Nyt hän on viikonlopun matkoilla ja saamme olla rauhassa :attn: lapsen kanssa.
Mies soittelee ja yrittää pehmittää minua keroo kuinka rakastaa ym kivaa.

Olen peloissani, että menetän lapseni tuolle miehelle.

T.odotin lastani niin monta vuotta
Voin todella honosti henkisesti :x :x ,en enään edes syö.

Toivon että asiat olisivat menneet rauhallisesti sovinnolla ja sopimalla.Hän ei vaan ymmärrä sitä. :ashamed:

 

Todella sekavaa tekstiä, ja ihmettelen kuinka sekaisin äiti on tämän kaiken jälkeen. Siis asutteko edelleen yhdessä? Jos asutte niin, miksi ihmeessä, eihän yhteishuoltajuus siihen velvoita.
Suosittelisin hakemaan apua, sekä äidille että isälle.
Jos vuoden jälkeen vasta havahtuu siihen, ettei omasta mielestään olekkaan tehnyt oikein vaikka tiesi tilanteen jo silloin kun asia allekirjoitettiin, eikö silloin kannattaisi miettiä, onko vikaa myös itsessä?

Tiedän että naarasleijonat käyvät taas kimppuun, mutta jaksan uskoa, että hyviäkin isiä on vielä olemassa, äidit usein tekevät heistä vain niistä niitä huonoja isejä.

 

Kiitos kuin vastasit.
En minä sekaisin ole, teksti vaikuttaa aika sekavalta. Tänne vaan on aika vaikea kirjoittaa,yrittää kertoa taustaa hieman että saisi jotain käsitystä tän hetkistä tilannetta.
En usko että itsekkään olisit täydellinen äiti tai avovaimo joten ei kannata arvostella toisia tekstin perusteella :headwall:
Vastaaminen on helpompaa kuin kirjoittaa tänne omista ongelmistaan. Johon haluaisi asiallista vastausta eikä tuomioita.
Jokaisella varmaan on ongelmia mitä milloinkin,joten jos itse lukee jonkin kirjoituksen kannattaisi miettiä kirjoittaako vastausta vai onko parempi jatkaa sivujen selausta omassa rauhassa. Säästyt omien hieman narsistisien vastauksien annosta.
Pieni palaute sinulle.

Yritin vain saada vastausta niiltä, jotka ovat saman kokeneet kuin minä nyt.
Olemme yhteishuoltajuudessa tällä hetkellä, jonka haluaisin purkaa. Syitä on välinpitämättömyys lasta ja perhettä kohtaan, uhkailut, henkinen kiusaaminen,aliarvostaminen,ainainen riitaisuus joka asiasta.

Yksinkertaisesti normaali perhe-elämä ei ole mahdollista meillä.
Ongelmana on sekin ettei mies ole hankkinut asuntoa itselleen vaikka olen häntä pyytänyt. Asunto on minun nimissäni ja hän on myynnyt omansa vaikka pyysin häntä säilyttäämään sen varmuudenvuoksi.
Sen enenpää selvittämättä taustoja :flower: =) :flower:
Asiamme vaan on siinä pisteessä että haluan saada rauhan elämälle jota lapsi elää.
En ole väittänytkään että hyviä isiä ei olisi. Mieskin on hyvä isä, mutta se ei saa olla ainoa syy miksi epäsopivat vanhemmat pitäisi jatkaa yhdessä väkisin.
Nimittäin yritetty on.
T.uskon että tulisimme paremmin toimeen eri osoitteista. :hug:

 

Ikävää, että ymmärsit väärin tekstini. Tarkoitin lähinnä, että erotilanteissa apua kannattaa hakea myös ulkopuolelta eikä vatvoa asioita vaan oman pään sisällä.
En siis tarkoittanutkaan, ettet olisi hyvä äiti.

Ikävä kyllä ensimmäisestä tekstistä sain sellaisen käsityksen, että isä on lähes epäpätevä isäksi, kuten sanoin selvitys oli jokseenkin sekava.
Eihän teidän ole mikään pakko yhteishuoltajuutta purkaa, vaikka asuisitte eri osoitteissa.
Tietenkään riitaisassa parisuhteessa ei ole hyvä elää, ei kummankaan vanhemman eikä myöskään lapsen joka kaikkeen on täysin syytön.

Vaikka asunto on sinun, etkö voisi miettiä muuttavasi pois vaikka pieneksikin aikaa, että miehesi ymmärtäisi sinun olevan tosissaan ja tällöin ehkä alkaisi miettimään asioita eri kantilta.

Yhteishuoltajuuden purkaminen ei kai tässä tapauksessa ole se päällimäinen asia mikä pitäisi hoitaa, vaan että pääsisitte omaan rauhaan lapsen kanssa

 

No johan on pattitilanne. On todella hankalaa saada toista muuttamaan pois, jollei hän sitä itse halua. Jokseenkin heikossa asemassa olet, vaikka asunnon omistatkin. Jos mies ei suostu suosiolla lähtemään, saisitkohan jostain hankituksi hänelle häätömääräyksen? Sellaisesta olen kuullut, mutta en kylläkään tiedä, mistä sitä haetaan ja miten se toimeenpannaan. Kenties oikeusaputoimistosta osaisivat paremmin neuvoa.

Itse en kyllä omasta kodistani lähtisi minnekään. Eipä tunnu sekään kovin järkevältä, jos ottaa vuokrakämpän jostain ja maksaa vielä lainanlyhennyksiä omastakin talosta.

Lapsen huoltajuus on tietenkin toinen kiistan aihe. Itse en olisi niinkään huolissani huoltajuusmuodosta. Loppupeleissä on aivan se ja sama, onko yhteis- vai yksinhuoltajuus. Minulla on ollut omista lapsistani molemmat, enkä huomannut niissä mitään käytännön eroa. Onko kuitenkin se asia selvä, kenen luona lapsi tulisi asumaan, jos nyt eri osoitteisiin pääsisitte asumaan miehen kanssa?

Älä huolehdi siis tässä vaiheessa huoltajuuspapereista, vaan yritä saada asumisasiat ensin kuntoon.

 

Kiitos vastauksistanne ja kiitos Elviira tädillekkin. Tällä palstalla tulee helposti ymmärrettyä väärin =) =) =) Tunelma kotona on ollut painostava,hirveä möykky rinnassa,ahdistaa,enkä ole nukkunutkaan hyvin viikoon. |O
Mies palasi kotiin aamupäivällä,tieto että hän palaa vei ruokahalut ja mahaa alkoi kouraisemaan.
Onneksi emme riidelleet vaan lähdimme käymään viettämässä päivää rannalle tytön kanssa.
Ty tön mentyä nukkumaan mies tuli keskustelemaan kanssani. Hän haluaisi tosissaan yrittää korjata epäkohtia,me merkitsemme hänelle paljon ym. Yritin saada hänet ymmärtämään ettei tämä enään kokeiluilla parane. Ollaanhan me yritetty eri tahoilla,eikä tilanne ole muuttunut.
Tulihan itselle sekava olotila yritä nyt sitten nukua.
Tänään käytiin oikeusavustajan luona, joka yritti hahmottaa erotaanko vai asummeko yhdssä.
Ensin kävimme vaihtoehtoa eroa, asuisimme erillään ja katsoisimme miten lähtisi toimimaan.Koska katsoi että tarttisin saada rauhaa että pystyn nukkumaan ja saisin itseni tasapainoon. =)
Tämä oli juuri se mitä halusinkin,mutta ei. Hän alkoi keskustelemaan että jospa hakisimme apua lastensuojeluviranomaisilta. Saisimme aikaa toisillemme ja minä saisin itselleni omaa aikaa.
Joten tilanne on nyt tämmöinen. Mies sai puhuttua että yrittäisimme saada suhteemme toimimaan tosissaan. Katotaan jonkin aikaa ja jos ei toimi niin sitten yhdessä päättäisimme tulevaisuudesta ja muutoista.
Itse en usko että saisimme tämän toimimaan kun on tietyn pisteen ylittänyt.
Ajattelin silti yrittää ettei pääse sanomaan etten ole sit yrittänyt. En aijo kovin pitkään katsoa.Eikä juristikaan sitä suositellut.
Oli hieman hölmö tunne kun et saanutkaan hoidettua asiaa niin kuin luuli. :ashamed:
Kysyin siellä että en halua alkaa käymään tätä rumbaa uudelleen jos ei toimikkaan. Eli miten varmistan miehen muuton jos hän heittäytyy hankalaksi. Siihen oikeusapu. häätö käräjäoikeuteen.

Eipä sitä koskaan tiedä mitä ihmisen eteen laitetaan. Tulee taas kantapään kautta opittua.
Lastani en halua menettää.

 

Minusta tuo kuullostaa ihan hyvältä. Tiedän kyllä tunteen, kun sitä ajattelee yrittäneensä kaikkensa ja on jo omassa mielessään aloittanut sen eroprosessin ja varautunut siihen, ettei ole olemassa kuin yksi vaihtoehto ja se on ero. Mutta toisaalta, yrittäkää vielä kerran. Jos sekään ei onnistu, tiedät yrittäneesi kaikkesi ja ehkä sitten on aika luovuttaa. Mutta yrittäkää tosissanne. Onnea matkaan.

 

Meillä mies sairastui henkisesti viime vuonna.Otti aikansa kunnes tajusin,ettei kyse ollut kiusanteosta,kun hän alisti,vähätteli,halveksui ja nimitteli,haahuili illat ties missä ja kohteli lapsiakin miten huvitti.Tuli tosiaan aika,jolloin saattoi vaan istua ja tuijotella tyhjyyteen.

Suuremmat riidat seurasi kun koetin pakottaa hänet lääkäriin ja selittää,että eihän tuollaisessa käytöksessä ole mitään järkeä.Loppuviimeeksi meni mielenterveystoimistoon ja sai terapiaa ja lääkkeet,mutta eihän tämmöiset ole hetkessä ohi.

En halunnut lasten kanssa elää keskellä kauhuleffaa,joten ihan ekaksi marssin OIKEUSAPUTOIMISTOON.Hain avioeroa ensihätään.Olihan siinäkin harkinta-aikaa puolesta vuodesta vuoteen.Ilmoitettuani miehelle,ilmoitin myös lähteväni lasten kanssa.Onneksi äijällä sen verran järkeä,että etsi itse itselleen kämpän ja lasten ei tarvinnut muuttaa.

Seuraavaksi KELALLE täyttämään asumistuki ja yh-korotus lapsilisään.Sitten vielä SOSIAALIVIRASTOON lastenvalvojalle sopimaan lasten elatuksesta ja tapaamisista.Ei olisi itellekään tullut kaikkea mieleen,mutta siellä oikeusaputoimistossa neuvoivat

Nyt mies kykenee lapsiaan suht mukavasti tapaamaan,tosin useampia kertoja viikossa ja tunneissa mitattuna.Osa lapsista on ollut joitakin kertoja yötäkin.Olen iloinen,että hän pystyy olemaan isälapsilleen edes näin saatuaan apua.Suhteemme kuitenkin kariutui,eikä paluuta entiseen tule.Koskaan en voi täysin unohtaa sitä kaikkea henkistä kamaluutta,jonka uhriksi jouduin,vaikka kuinka olisi kyse sairaudesta.Nyt on lapsillani kotirauha ja voin nauttia heistä ja äitiydestäni.Yli puoli vuotta eron hakemisesta on juuri mennyt ja päätös hakea lopullista eroa varma.Kolmentoista yhteisen vuoden jälkeen voin todellakin sanoa,ettei elämästä näköjään koskaan tiedä,mitä tahansa voi tapahtua.

Sen vielä allekirjottaisin,että liika yrittäminenkään ei aina ole hyvästä.JOSKUS ON VAIN PAREMPI ANTAA PERIKSI.

 

Hei kaikki siellä,
Kiitos kovasti kirjeistänne. Onneksi on tämäkin sivu olemassa, että pystyy jakamaan vaikeita asioita ja saamaan vertaistukea.
Lapsiliudan kertomus, on kuin olisit kertonut minun elämästäni.
Sitä on vaikea pukea sanoiksi mitä kaikkea voi sattua ja tapahtua. Ihmettelen kovasti kuinka pitkä on ihmisen mieli ja vastaanotto ikävissäkin asioissa
Miehen elämä kuulostaa ihan samalta kuin lapsiliudan. Syö muuten mielialalääkkeitä hermosto sairauteen jota ei tunneta.
Emme ole vielä sopineet kuinka monta kuukautta katsomme. Oikeusaput. sanoi siinä vaivihkaa, että kannattaa katsoa ja jos hän ei kuule elokuun loppuun menessä mitään niin hänen puoleltaan asia on käsitelty siltäosin.
Vinkkasi joskus on hyvä antaa aikaa toisen hyväksyä todellisuus.Sitten sopia huoltajuudesta ja tapamisista.

Meidän kaltaisia on varmaan paljon mutta näistä asioista ei puhuta ääneen. Aina pitäisi vetää se viimeinen korsi ja liian myöhään annetaan apua.
:headwall:

 

Aika yksin olenkin tän mielenterveysasian kanssa ollut...avioerojahan maailmassa riittää,tosin ei niistäkään lähipiirissä kauheesti kokemusta,puhumattakaan tällaisista ongelmista.

Pelkkä ero vielä kuulostaisi paljon helpommalta,mutta raskainta tosiaan on ollut se kaikki sonta,jonka niskaani sain.Pieniä merkkejä oli ollut havaittavissa jo aikoja sitten näin jälkikäteen tarkasteltuna.Mutta mitäpä olisin voinut aiemmin tehdä miehen äksyilyille,kun ei hän mistään puhunut?Eipä olisi silloinkaan tajunnut,kun pakotin hakemaan apua...Että missähän pisteessä olisi asiat,jos en olisi tapellut?

Itse olen suuni avannut ja niukoin sanoin selventänyt muille tilanteen.Kaipa tällaisesta yleensä vaietaan.Mutta itse en voi.Sanon vain suoraan kuinka asia on.Jotkut sukulaisja ystävyyssuhteet on tässä vain vahvistuneetja jotkut taas kaikonneet.Parhaiten ymmärtää toinen kaltaiseni,jolla sama tilanne...mutta kun näistä masennuksista ja mielialoista ei todellakaan kuule missään!!!

Nyt olisi siis painuttava uudestaan sinne oikeusaputoimistoon ja laitettava se avioeron jatkohakemus.Rankkaa on ollut,mutta helpottaa koko ajan.Kai se aika tosiaan parantaa haavat...

 

Asunnon omistajana annat miehellesi kirjallisen häätöilmoituksen, jonka mukaan miehen on muutettava. Yhteishuoltajuutta on yleensä vaikea muttaa yksinhuoltajuudeksi, mutta noin pienen lapsen kanssa se toimi meillä siten, että lapsi asuu äidin kanssa ja isällä on mahdollisuus tavata lasta joka toinen viikonloppu la-su, sekä viikolla muutamia tunteja sovittuina päivinä. Loppujen lopuksi isä tapasi lastaan vain kerran kuukaudessa, eikä halunnut pitää muuna aikana yhteyttä tai ottaa kantaa asioihin, näin ollen sain yksinhuoltajuuden kun miehellä ei ollut perusteita toimia yhteishuoltajana harvojen tapaamisten ja kommunikointivaikeuksien vuoksi. Eli mies ensin ulos, säännölliset tapaamiset sovittava kirjallisena lastenvalvojan luona (mihin mies voidaan velvoittaa tulemaan) ja yhteishuoltajuus yksinhuoltajuudeksi jos mies ei kykene yhteistyöhön. Mies saattaa mustamaalata, mutta pitäähän sillä silloin olla todisteitakin. Fiksut lastensuojeluihmiset näkevät feikkauksen läpi. Tsemppiä!

 

Minäkin katkaisen nyt viimeisetkin napanuoran rippeet!Turhaa on meinaan aikuista ihmistä paapoa.Se nyt vaan on niin että EI TOISTA VOI KUKAAN TEHDÄ ONNELLISEKSI,KUIN IHMINEN IHAN ITSE.

Hain tänään oikeusaputoimistosta kakkosvaiheen hakemuksen ja se sitten käräjäoikeuteen.Pankissa kävin varaamassa lainapuolelle ajan,jotta voisin velkaantua ja ostaa äijän ulos tästä kämpästä.Mitään ositusta kun emme tehneet,kun annoin miehelle äkkilähdön,niin hänellä nimi vielä asumisoikeussopimuksessa.Ei ole paljon puolet siitä summasta,mutta vähän jännään,saanko kotiäitinä mitään lainaa...

Sitten ei ole enää muuta yhteistä kuin neljä lasta.Heitä saa tavata sopimuksen mukaan,niinkuin ennenkin,paitsi otin myös tiukemman linjan siihenkin,että todellakin menee niin kuin on sovittu,eikä mitään epämääräistä...oli sairas tai ei.En ihan oikeasti suostu enää hilaamaan ketään vanavedessä!Onhan meillä äideilläkin oltava elämä!!!

 

En tiedä onko nämä mun neuvot jo vähän turhanpäiväisiä. On hienoa, jos saatte perhe-elämänne toimimaan, mutta jos käy toisin...
Miehen saa pois omistamastaan asunnosta ilman oikeuden käyntiäkin.
Mä tein näin: - eka vaihdoin asuntooni lukon (n.170 ?),isännöitsijältä joku "talonkirjaote" (n.10? ), postiin jakelu kielto,ettei saa tuoda hänen postia mun asuntoon, kirjallinen kirje Maistraattiin, missä kerroin omistavani asunnon ja tarvitsevani sen 100 % omaan käyttööni(kahden todistajan allekirjoitukset), maistraatissa oli joku kaavake, minkä virkailija täytti ja kyseli jotain.
Siitä päivästä 2 vkoa ni mies oli virallisesti pois mun ja lapsen asunnosta.

Tämä vaatii kyllä luontoa, mut jälkeen päin ei kaduta yhtään.
Tulihan tällekkin vaihtoehdolle hintaa, mut oli halvempi, kuin käräjöinti!

Yksinhuoltajuutta voit hakea oikeudessa. Lähetät asianajajan kautta miehellesi haasteen... Ja siitä se sitten lähtee. Käräjäoikeus määrä sos.toimiston tutkimaan asiaa ja antavat se jälkeen lausunnon käräjäoikedelle. Jossain vaiheessa tulee sit kutsu oikeuteen ja sielä sit vielä viimeiset perustelut.... Sit pitää toivoa parasta ja uskoa omaan asiaansa!!!
Kyllä mun elämä ainakin on paljon helpompaa, kun on yksinhuoltajuus. Nytkin lapsen isä hankaloittaa jo ihan riittävästi asioita!

Toivottavasti tuli järkevää tekstiä. Ja auttaa mielessä pyöriviin ajatuksiin :hug:

 

Terve,
Tulihan soitto lastensuojeluviranomaisilta, pyysivät keskustelemaan heidän kanssaan asioista. Koska avomies olis silloin vihapäissään soittanut sinne ja mustamaalannut.
Onneksi henkilö oli ihan kiva,mutta en varmaankaan saa nukkutua tänä yönä |O
Enpä ole moiseen joutunut ennen,saa nähdä mitä tuleman pitää.

Edelliselle vastaukselle kysymys; Miten sait hoidettua huonekalut vaatteet ja miehelle kuuluvan omaisuuden hänelle?
En vaan haluaisi itse toimia sikamaisesti,vaikka kaverit mulle sanoo että olet liian kiltti

Emme me ole edes keksustellut siitä ns.koeajasta kuinka kauan me sitä pidetään. Se nyt olikin tiedossa että mitään muutosta ei meidän vällle enään synny.
On hän yrittänyt tehdä asioita mutta ei ne perusongelmat ole poissa.

Huomenna ajattelin keskustella lastsuoj. kanssa asiasta ja pyytää neuvoja miten toimia.
Pelottaa tämä sotku taas : o

En tiedä mitä te ajattelette, mutta minusta meillä ei ole terve suhde. Enkä näe tulevaisuutta yhteiseen elämään. Kyllä hän loukkasi sen verran minua omilla touhuillaan.
Minähän joutuisin olemaan varpaillaan koko ajan ettei vahingosta koidu minulle jonkunlaista syytettä.

Mitä mieltä olette?
Tarja

 

Terve,
Tulihan soitto lastensuojeluviranomaisilta, pyysivät keskustelemaan heidän kanssaan asioista. Koska avomies olis silloin vihapäissään soittanut sinne ja mustamaalannut.
Onneksi henkilö oli ihan kiva,mutta en varmaankaan saa nukkutua tänä yönä |O
Enpä ole moiseen joutunut ennen,saa nähdä mitä tuleman pitää.

Edelliselle vastaukselle kysymys; Miten sait hoidettua huonekalut vaatteet ja miehelle kuuluvan omaisuuden hänelle?
En vaan haluaisi itse toimia sikamaisesti,vaikka kaverit mulle sanoo että olet liian kiltti

Emme me ole edes keksustellut siitä ns.koeajasta kuinka kauan me sitä pidetään. Se nyt olikin tiedossa että mitään muutosta ei meidän vällle enään synny.
On hän yrittänyt tehdä asioita mutta ei ne perusongelmat ole poissa.

Huomenna ajattelin keskustella lastsuoj. kanssa asiasta ja pyytää neuvoja miten toimia.
Pelottaa tämä sotku taas : o

En tiedä mitä te ajattelette, mutta minusta meillä ei ole terve suhde. Enkä näe tulevaisuutta yhteiseen elämään. Kyllä hän loukkasi sen verran minua omilla touhuillaan.
Minähän joutuisin olemaan varpaillaan koko ajan ettei vahingosta koidu minulle jonkunlaista syytettä.

Mitä mieltä olette?
Tarja

 

Ei se lastensuojelu ole aina sellainen peikko kun väitetään. Ikävä kyllä nämä huoltajuustaistelut on tätä nykyä likaisia ja repiviä. uuden lastensuojelulain myötä jokaisen sossun on tehtävä tietyn ajan kuluessa tilannekartoitus, jossa selvitetään perheen sen hetkinen tilanne ja mahdollinen avun tarve. Eiköhän tuo sinunkin asia mene rauhallisesti keskustelemalla läpi. Pitäähän miehelläsi olla todisteita puheilleen, jotta lastensuojelulla olisi edes jotain perusteita asialle. Ja silloinkin kun kyse ei ole räikeästä lastensuojelurikoksesta, tulee lastensuojelun korjata tilannetta ensin avohuollon tukitoimin esim.perhetyöntekijän tuella tms. Mitä noihin vaatteisiin tulee, niin voisitko heivata ne esim.miehesi vanhemmille? Varmista vaikka ulosottovirastosta, voitko heittää vaatteet kylmästi pihalle, jos miehesi ei ole niitä asunnosta häätöpäivään mennessä itse noutanut..

 

mutta onhan se raskasta ensin. tiedän miltä tuntuu kun ei koskaan tiedä mitä se toinen keksii. tiedän myös miltä tuntuu katua yhteishuoltajuuspapereita.
joskus kannatta vaan yksinkertaisesti myydä asunto ja aloittaa uusi elämä uudessa paikassa.

en voi muuta sanoa kuin että lähetän mielessäni sinulle voimia ja vakuuttaa että kaikki päättyy vielä onnellisesti. joskus asiat on laitetteva todella palasiksi että voi koota jotakin uutta.

 

kiitos edelliselle kauniisti sanottu.
Olenkin saanut vauhtia tähän touhuun viimein.
Jos haluat tietää tapahtumista lue toiselta keskustelualueelta.

Vielä hengissä

 

Hei tuntuupas niin tutulta. Nyt voin kuitenkin sanoa, itse selvisin. Haluan kuitenkin sanoa että huollolla on väliä asuttepa yhdessä tai ette. Jos mies uhkaa vievänsä lapsen huollolla on merkitystä. Jos teillä on yhteishuolto eikä lapsen tapaamisia ole kirjallisesti sovittu, voi mies ottaa lapsen ja muuttaa hänen osoitteen samalla valtuudella kun sinäkin. Viranomaisten puuttuminen asiaan on vaihtelevaa koska lain mukaan ei ole rikosta tapahtunut, onhan isäkin huoltaja. Yhteishuolto sinun tilanteessa ei ole riski jos tapaamiset on paperilla tarkalleen. Silloin sinä pystyt tapaamissopimuksen velvoittamana pyytämään apua viranomaisilta jos lapsi ei ole sovitusti kotona. Mutta kun asutte yhdessä uskon ettei tapaamisia ole sovittu? Itse opin omasta kokemuksista että jos suhteessa henkistä väkivaltaa, mitätöintiä, alistamista ja uhkailua yksinhuolto on paras vaihtoehto tapaamisethan voi kuitenkin sopia. Jos valitaan yhteishuolto on tapaamiset sovittava ehdottomasti kirjallisesti. Mikäli kirjallista sopimusta ei ole on isästä kiinni tapaatko lasta ennen oikeuden päätöstä. Itsellä kaikki nyt ohi onnellisesti mutta jo suhteesta irrottautuminen vaati perheneuvolan terapiaa noin puoli vuotta ennen kuin uskalsin, se kannatti. Toivotan sinulle paljon jaksamista ja että asiasi järjestyy. Selvitä tarkkaan asiat esim. lastenvalvojat eivät välttämättä kerro riskeistä mikäli et osaa suoraan kysyä.

 

Hei
Tulin tänne pitkästä aikaa kertomaan kuulumisia. Aikaa on kulunut vaikeasta erosta kohta vuosi.
Taaksepäin kun katsoo ja lukee näitä hätääntyneitä avunpyyntöjäni niin ihmettelen kovasti kuinka selvisin tästä Helvetistä :saint:
Meillä on mennyt vaihtelevasti joskus tosi hyvin ja sit tulee näitä exän järjestämiä juttuja.

Voin sanoa teille jotka mietitte eroa ja olette vaikeassa suhteessa. Älkää alistuko vaan uskokaa itseenne ja puhukaa ystäville.
Jouduin muuttamaan oman nimimerkkinikin kun exä käytti viestejäni käräjillä. Onneksi kaikki on ohi.

Asumme tytön kanssa kahden ja he tapaavat toisiaan joka toinen viikonloppu.
Hyvää jatkoja teille jotka jaksoitte kannustaa minua
:hug: :flower:

 

Hei
Tulin tänne pitkästä aikaa kertomaan kuulumisia. Aikaa on kulunut vaikeasta erosta kohta vuosi.
Taaksepäin kun katsoo ja lukee näitä hätääntyneitä avunpyyntöjäni niin ihmettelen kovasti kuinka selvisin tästä Helvetistä :saint:
Meillä on mennyt vaihtelevasti joskus tosi hyvin ja sit tulee näitä exän järjestämiä juttuja.

Voin sanoa teille jotka mietitte eroa ja olette vaikeassa suhteessa. Älkää alistuko vaan uskokaa itseenne ja puhukaa ystäville.
Jouduin muuttamaan oman nimimerkkinikin kun exä käytti viestejäni käräjillä. Onneksi kaikki on ohi.

Asumme tytön kanssa kahden ja he tapaavat toisiaan joka toinen viikonloppu.
Hyvää jatkoja teille jotka jaksoitte kannustaa minua
:hug: :flower:

Voi että tuli hyvä mieli että sä selvisit voittajana. Muistan että joskus luin sun viestejä ja mietin miten teillä on käynyt.
Taisi ne viestit kääntyä miestä itseään vastaan.