Tapailin kolmisen kuukautta aivan ihanaa miestä. Hänellä on epäsäännöllinen liikkuva työ+ tytär, jonka kanssa luonnollisesti viettää aikaa aina, kun töiltään ehtii. Meillä tuli riita ajankäytöstä ja sen jälkeen tilanne jäi vähän auki. Hän ymmärtää, jos en jaksa odottaa, että minullekin aikaa liikenee, eikä siis vaadi minua odottamaan, koska ei voi luvata varmasti milloin sitä aikaa on. Olen aina purkanut itseäni parhaiten kirjoittamalla, joten kirjoitin hänelle kirjeen, jossa kerroin tunteistani ja ajatuksistani. Soittaa en halunnut, koska tilanne jäi jotenkin niin "tulehtuneeseen" tilaan, että oli parempi antaa sen rauhoittua ja ottaa pieni hengähdystauko molemmin puolin. En ollut varma odotanko/saanko edes mitään vastausta kirjeeseeni. Riitaa seuranneet pari päivää oli hiljaista ja kolmantena päivänä, eli eilen sain häneltä tekstiviestin, jossa hän toivotti hyvät uudet vuodet hymiön kera sekä kiitti kirjeestä ja mainitsi lukeneensa sen sanasta sanaan ja perässä silmät kiinni hymyilevä rusoposkinen hymiö. Toivotin takaisin uudet vuodet ja kiitin, että hän oli lukenut kirjeeni. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. On jotenkin sekava olo... mitä miehen logiikalla tästä nyt pitäisi ajatella? Välimatkaa on sen verran, etten noin vain voi pamahtaa oven taakse koputtelemaan ja tosiaan tuntuu, että tämä hetken hiljaisuus ja rauhoittuminen on nyt parasta. Itkettää vaan koko ajan, kun miettii, että tarkoittiko tuo viesti, että hän haluaa vielä olla yhteydessä vai oliko se vain kohteliaisuutta? Toisaalta, jos ei haluaisi olla enää yhteydessä, niin miksi hän vastasi mitään? AAARGH! Mitä mieltä olette?