Köyhyys on oma valinta vai onko?

Niin, tarkoitin, että jos omalla alalla ei tienaa tarpeeksi Suomessa niin muuttaa sitten pois täältä? Kavereita on lähtenyt Jenkkeihin, Malesiaan, Singaporeen, Ruotsiin yms. parempien töiden perässä.

No tällöin yleensä puhutaankin jo melko kouluttautuneista ihmisistä joilla jo koulutuksen takia on paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla. Suomesta duunariammateista ei kai kauheasti kannata muuttaa muualle paremman elannon toivossa? Ainoana relevanttina vaihtoehtona tuli mieleen Norjan kalateollisuus... jos tiedät paremmin niin kerro!

Tottakai ulkomaille muuttamiseen on muitakin esteitä, esimerkiksi perhe ja läheiset. Jos ei voi muuttaa perheen takia muualle, onko köyhyys sitten oma valinta?

 

Mä tyydyin monta vuotta vähempään mihin olisin pystynyt. En kouluttautunut, tein pätkätöitä, elin kädestä suuhun ja veloissa. Ajattelin että elämä on sellaista. Meidän suvussa tai perheessä ei koulutukseen kannusteta tai.. Niin
Avioliiton ja ensimmäisen lapsen jälkeen joku naksahti. Kävin lukion ja nyt olen korkeakoulussa ja minulla on tulevaisuudessa erittäin hyväpalkkainen työ. Velat on maksettu, säästöön on saatu rahaa, ja tulevaisuus näyttää.. No erilaiselta!.

Kaikki vain sen takia että tajusin miten paljon itse pitää vaikuttaa asioihin. Mikään ei vain tipu taivaalta eikä elämäntilanne muutu, ellei itse halua muutosta. Joten kyllä, monesti se köyhyys on omavalinta. Mennään sinne lähihoitajakouluun ja ihmetellään kun ei tienaa, mutta silti ei käy seuraavaa koulutusastetta että saisi enemmän elantoa..

 

[QUOTE="Jen";29982129]Mä tyydyin monta vuotta vähempään mihin olisin pystynyt. En kouluttautunut, tein pätkätöitä, elin kädestä suuhun ja veloissa. Ajattelin että elämä on sellaista. Meidän suvussa tai perheessä ei koulutukseen kannusteta tai.. Niin
Avioliiton ja ensimmäisen lapsen jälkeen joku naksahti. Kävin lukion ja nyt olen korkeakoulussa ja minulla on tulevaisuudessa erittäin hyväpalkkainen työ. Velat on maksettu, säästöön on saatu rahaa, ja tulevaisuus näyttää.. No erilaiselta!.

Kaikki vain sen takia että tajusin miten paljon itse pitää vaikuttaa asioihin. Mikään ei vain tipu taivaalta eikä elämäntilanne muutu, ellei itse halua muutosta. Joten kyllä, monesti se köyhyys on omavalinta. Mennään sinne lähihoitajakouluun ja ihmetellään kun ei tienaa, mutta silti ei käy seuraavaa koulutusastetta että saisi enemmän elantoa..[/QUOTE]

Kun vuosia tolkutetaan lapsuudessa ettei sinusta ole mihinkään, alkaa sitä uskoa, ja siitä uskomuksesta on vaikea joskus päästä irti, eikä kyse ole siitä etteikö haluaisi. Mutta kivahan se on aina kuulla kun joku onnistuu.

 

Suurin osa päätöksistämme on alitajuisia ja itse päätös on jo tehty ennen kuin tiedostamme sen. Tästä on jonkin verran tutkimuksia.

Se mitä olemme muodostuu geeniemme ja ympäristömme vaikutuksesta. Me reagoimme näihin sen hetkisen olemuksemme mukaan ja muutamme ympäristöämme vuorovaikutuksessa. Ei kuitenkaan ole mitään irrallista minuutta joka tekisi päätöksiä, vaan käytännössä me ajelehdimme maailmassa. Tietoinen vapaa mieli on vain illuusio, ei sen enempää vapaa kuin reagoimista tapahtumiin (myös sisäisiin ajatuksiin) ja niiden muokatessa meitä.

Periaatteessa elämämme menee ilman mitään vaihtoehtoja kuten syntymämmekin on vain seurausta aiemmista tapahtumista. Emme voi kuitenkaan ennustaa tapahtumia satunnaisuuden takia.

Tämä meni jo liian korkealentoiseksi minulle. Mutta uskon että ihmiset tekevät konkreettisia päätöksiä se miten alitajuisia ne ovat en tiedä. Ostanko osa-maksulla vai säästänkö. Tuhlaanko aina kaiken ylimääräisen. Kouluttaudunko ja mille alalle. Saanko viisi lasta vai kaksi. Millaisen puolison valitsen. Missä kaupungissa asun. Voinko asua ahtaammin vai haluanko ison asunnon. Olenko valmis töiden perässä muuttamaan. Lähdenkö takaamaan jonkun lainaa vai päätänkö karusti että ei ole minun juttuni.

Nämä ynnä muut päätökset pidemmän päälle vaikuttavat siihen elääkö köyhyydessä vai ei ja korostan edelleen että näin Suomessa, jossa kouluttautuminen on köyhillekin mahdollista. Muualla maailmassa tilanne onkin sitten toinen.

 

ei minusta koska jos ajatellaan sitä että valitsee lapset ja perheen ennen uraa. Siis olet ssanut nuorena lapset ja mies periaatteessa eläti ja sinun ei tarvinnut kouluttautua ammattiin. Ja kun tuli ero niin sinä joudut sitten luukulle ja eikä ammattia.

 

On ja ei.
Noidankehästä köyhyys-köyhyyden aiheuttamat ongelmat-köyhtyminen... on ainakin useinmiten meidä yhteiskunnassa mahdollisuus päästä pois. Tosin läheskään aina se ei ole helppoa ja vaatii sekä tahtoa että pitkäjänteisyyttä.

 

Ei ne kouluttautumis mahdollisuudetkaan ihan tasan mene nykypäivinä. Kaikilla vanhemmilla ei ole resursseja tukea nuorensa kouluttautumista alalle, johon nuoren motivaatio ja taidot ohjaisivat. Toki kovalla työllä ja pitkällä puurtamisella nuori voi päästä siihen mihin haluaa, muttei se aina ole mahdollista kaikille. Joskus se köyhyys on ainut vaihtoehto minkä saa, ei aina ole mahdollista valita.

 

En valinnut syntyä perheeseen, jossa sairastuin henkisesti jo vauvana. Kiitos kamalien kokemuksieni ja sairauksieni, olen ikuisesti vailla turvallisuudentunnetta, minäkuvaa tai itsetuntoa. Pelkään muita ihmisiä, minua on kiusattu ja yritetty raiskata. Jouduin jättämään opintoni kesken kiusaamisen takia ja putosin köyhyyteen, josta en ole toistaiseksi vielä ylös päässyt.

 

Kyllä se joissakin tilanteissa on oma valinta. Esimerkki oikeasta elämästä (tuttava): lapsena normaali lapsuus. Vanhemmat kävi töissä eli on sitä esimerkkiä työssä käymisestä ja raha-asioiden hyvin hoitamisesta. Suvussa ei alkoholismia tai muutakaan. Kyseinen tuttava kävi vain peruskoulun, koska ei huvittanut opiskella. Koska (omien sanojensa mukaan) oli paljon kivempaa olla tekemättä mitään. No, onhan se vapaa ihan kivaa, mutta turha sitten myöhemmin miettiä miksi ei saa töitä tai jos on pätkiä niin miksi palkka on niin pieni.

Luottotiedotkin hänellä on menneet, ei minkäänlaista ymmärrystä järkevästä rahan käytöstä.

Vaikea sanoa mikä hänen kohdallaan meni pieleen. Hänellä ei koskaan, lapsenakaan, ole ollut sellaista pitkäjänteisyyttä, mitä tarvittaisiin siihen opiskeluun. Tai ylipäätään sinnikkyyttä nähdä vaivaa jonkun asian eteen, vaikka asia olisi kuinka haluttu. Onko se sitten laiskuuta vai mitä?

 

Kyllä se joissakin tilanteissa on oma valinta. Esimerkki oikeasta elämästä (tuttava): lapsena normaali lapsuus. Vanhemmat kävi töissä eli on sitä esimerkkiä työssä käymisestä ja raha-asioiden hyvin hoitamisesta. Suvussa ei alkoholismia tai muutakaan. Kyseinen tuttava kävi vain peruskoulun, koska ei huvittanut opiskella. Koska (omien sanojensa mukaan) oli paljon kivempaa olla tekemättä mitään. No, onhan se vapaa ihan kivaa, mutta turha sitten myöhemmin miettiä miksi ei saa töitä tai jos on pätkiä niin miksi palkka on niin pieni.

Luottotiedotkin hänellä on menneet, ei minkäänlaista ymmärrystä järkevästä rahan käytöstä.

Vaikea sanoa mikä hänen kohdallaan meni pieleen. Hänellä ei koskaan, lapsenakaan, ole ollut sellaista pitkäjänteisyyttä, mitä tarvittaisiin siihen opiskeluun. Tai ylipäätään sinnikkyyttä nähdä vaivaa jonkun asian eteen, vaikka asia olisi kuinka haluttu. Onko se sitten laiskuuta vai mitä?

Onko tämä oma valinta?

 

Ei nyt välttämättä oma valinta. Jos on täysin lahjaton, tyhmä, kunnianhimoton ja aikaansaamaton, on vaikea tienata hyvin tai saada hyvin tienaavaa puolisoa

 

Ei nyt välttämättä oma valinta. Jos on täysin lahjaton, tyhmä, kunnianhimoton ja aikaansaamaton, on vaikea tienata hyvin tai saada hyvin tienaavaa puolisoa

mm. kunnianhimottomuudelle ja aikaasaamattomuudelle on mahdollisuus tehdä jotakin jos tahtoa riittää. Ei helppoa, mutta mahdollista.

 

Monikaan ei ymmärrä miten valtavan paljon ihmisten lähtökohdat ja vallitseva ympäristö vaikuttaa omaan elämään. Sieltä on aika hemmetin vaikea ponnistaa kun ei oikein edes tiedä, että se on mahdollista.

Olen moneen otteeseen tämän sanonut, mutta sanon vielä kerran: jos en olisi ystävystynyt ns. paremmista perheistä lähtöisin oleviin ihmisiin, tuskin olisin pärjännyt elämässäni niin kuin nyt olen pärjännyt. Heidän esimerkkinsä sai ymmärtämään, että toisenlaistakin elämää on.

Sisarukseni ovat kasvaneet samanlaisessa ympäristössä ja heidän ystäväpiirinsä on samanlaisista taustoista. He ovat ns. yhteiskunnan elättejä, mutta toisaalta eivät kyllä yhtään tilanteestaan kärsi. Ei sitä osaa haluta enempää jos ja kun on vahva käsitys, ettei sellaiseen ole edes mahdollisuutta.

Summa summarum: uskallan väittää, että köyhyys ei aina ole oma valinta. Toki jokaisella on teoriassa mahdollisuus kouluttautua, hankkia hyvä työ jne., mutta käytäntö ei sitten olekaan ollenkaan niin yksinkertainen.

 

Naurattaa ihan älyttömästi nämä keskustelut joka kerta kun tänne eksyn muutaman kuukauden välein. Täällä on aina samanlaisia keskusteluja ja samanlaisia väitteitä siitä, miten ihmiset itse aiheuttavat aina tilanteensa ja rikkaat vaan tahdolla menee läpi harmaan kiven ja ansaitsee rahansa.

Köyhyys ei ole oma valinta. Ihmiset toki sössivät asioitaan ja jotkut elävät hyvinkin vastuuttomasti, mutta on hyvin monia, joille esim. kokkina, sairaanhoitajana tai siivoojana työskenteleminen on ihan luonnollinen valinta. Pitäisikö joka ikisen edes pyrkiä korkeammin palkattuun ammattiin tai ovatko ne lähtökohtaisesti parempia? Eivät. Yhtä arvokasta työtä on matalammin palkatutkin alat.

No, jos kokkina työskentelevä kahden tai kolmen lapsen äiti jää eron jälkeen yksinhuoltajaksi, hän on jo köyhä. Onko se aina, vaikkapa onnellisena alkaneen mutta riitaisaksi päätyneen tai vaikkapa isän pettämisen tai uuden naisen kanssa yhteen muuttamisen jälkeen aina oma valinta? Ei. Ns. köyhyyttä on Suomessakin ja se ei todellakaan ole aina oma valinta. Järkyttävä on lukea suomalaisten tekstejä siitä, miten amerikkalaistyylinen pohjalta rikkaaksi omalla tahdolla -tyyppinen ajattelu vallitsee tietyissä (kehittymättömissä) ajatuksissa yhä. Tietoinen ja empatiaan taipuvainen ihminen näkee ja kokee sen, että esim. köyhyyteen ja vähäosaisuuteen liittyvät syyt ovat moninaisia ja usein suurtakin kärsimystä sen kokevalle.

Jotkut sitkeästi haluavat pois tällaisesta ajattelusta ja vaan draivaamaan itsensä läpi sen harmaan kiven rikkaiksi jotta voivat sitten sieltä tuomita muita joilta se ei onnistunut (tai ollut tavoitekaan). Rikkaus ei tee ihmisestä hyvää. Useimmiten pahan ja jotenkin vaan tyhmemmän. Tietysti tässäkin on poikkeuksia, mutta oman kokemukseni mukaan harmittavan vähän.

 

Harva meistä haluaa olla köyhä...

Sosiaalinen liikkuvuus on Suomessa ainakin vielä kansainvälisestikin tarkasteltuna huippuluokkaa, joten edellytykset omien lähtökohtiensa parantamiselle on olemassa. Asia ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen. Lähtökohdat, positiivisten esimerkkien puute, asuinpaikka, elämäntilanne, globaali talous ja monet muut seikat vaikuttavat ainakin alitajuisesti yksittäisen ihmisen kykyyn nousta pohjalta ylemmäs. Pitää myös olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tehdä läpi elämän oikeita päätöksiä, joiden arvoa ei vielä päätöksentekoaikana kykene käsittämään.

Paljon voi tehdä, mutta aina paraskaan yritys ei riitä.

 

Suurin osa päätöksistämme on alitajuisia ja itse päätös on jo tehty ennen kuin tiedostamme sen. Tästä on jonkin verran tutkimuksia.

Se mitä olemme muodostuu geeniemme ja ympäristömme vaikutuksesta. Me reagoimme näihin sen hetkisen olemuksemme mukaan ja muutamme ympäristöämme vuorovaikutuksessa. Ei kuitenkaan ole mitään irrallista minuutta joka tekisi päätöksiä, vaan käytännössä me ajelehdimme maailmassa. Tietoinen vapaa mieli on vain illuusio, ei sen enempää vapaa kuin reagoimista tapahtumiin (myös sisäisiin ajatuksiin) ja niiden muokatessa meitä.

Periaatteessa elämämme menee ilman mitään vaihtoehtoja kuten syntymämmekin on vain seurausta aiemmista tapahtumista. Emme voi kuitenkaan ennustaa tapahtumia satunnaisuuden takia.

Olen ylläolevasta sanasta sanaan samaa mieltä. Tuota asiaa monen on vain aivan mahdoton tajuta. Se kuuluu siihen saman ajalehtimiseen heidän osaltaan.

 

Köyhyys voi olla oma valinta, mutta kaipa se useammin on vain pakon sanelema asia.

Meistä kaikki ei voi olla lääkäreitä, sillä lääkikseen on vain tietty määrä paikkoja auki per vuosi. Eikä kaikkien (ymmärtääkseni jopa melko harvan) kapasiteetti edes riitä lääkikseen, vaikka miten sinne haluaisi päästä ja olisi valmis tekemään kaikkensa sen eteen.

Eikä tämä maailma vissiin ihan sillälaila pyöri, että kaikki matalapalkka-ammatit voitaisiin lopettaa, jos kaikki ihmiset huomisesta lähtien haluaisivat olla rikkaita ja pyrkisivät siis jatkossa ammattikoulun lähihoitaja-linjan sijasta sinne lääkikseen

Tuosta lapsuudesta sen vertaa, että itselläni on ns. huono lapsuus. Olen tietoisesti pyrkinyt valitsemaan hyvin erilaisen elämän, kuin mitä olen lapsena joutunut elämään. Ja olen onnistunut siinä todella hyvin. Mutta valitettavasti ihan kaikkea en kuitenkaan pysty korjaamaan vain tahdovoimalla. Jos lapsen turvallisuudentunne järkkyy liikaa, jää siitä pysyvät jäljet. Ei niitä saa katoamaan, vaikka eläisikin jatkossa erilailla, kuin lapsena. Ja halusi sitä tai ei, se vaikuttaa ihan koko loppuelämään. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Mutta vaikuttaa kuitenkin.

Elämänhallintaa voi toki opetella, mutta en menisi väittämään, että sekään olisi mikään järin varma keino päästä ponnistamaan eteenpäin Ja tarkoitan nyt ihan koko elämää, en vai sitä maallista mammonaa. Jollakin tuhot saattavat olla niin suuret, että mielenterveys on järkkynyt pahasti. Edessä loppuelämän terapia tms.

Jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu teoistaan. Joskin kyllähän täällä näitä "täyttä ymmärrystä vailla"-oleviakin ihmisiä talsii. Mutta jos puhutaan nyt edes vähän ns. terveemmästä ihmisestä, niin ihmisen tosiaan pitää ottaa vastuu teoistaan, oli se lapsuus minkälainen tahansa. Mutta koska meillä on erilaiset voimavarat ja lähtökohdat, kaikista ei yksinkertaisesti vain ole siihen, että pystyisi ponnistamaan elämässään pitkälle. Ei ole keinoja, eikä kapasiteettiä, vaikka kuinka olisi harjoittanut elämänhallintaa.

Ja jos nyt unohdetaan vaikeat lapsuudet yms. niin kyllähän se nyt on ihan faktaa, että toiset vain ovat tyhmempiä, kuin toiset. Ja melko usein niissä ammateissa, joissa tienataan hyvin, ei ihan perusblondit pärjää. Joten milläs sitten treenaat itseäsi älykkäämmäksi, kuin mitä olet?

Toki, jos satut olemaan harvinaisen lahjakas vaikkapa jääkiekossa, voit olla tyhmä, mutta silti rikas. Meinaan, että kaipa ne ihan kivoja liksoja sielä NHL:ässä nostelee. Mutta aika minimaalinen määrä ihmisiä pääsee lahjakkuutensa vuoksi leveään leipään kiinni.

Ja sitten siihen kulmakysyykseen...miten määritellä köyhyys? Jonkun mielestä saatan itse olla köyhä, mutta itse en koe olevani köyhä. En missään nimessä rikas ja kovin kaukana keskituloisestakin. Mutta koska meiltä ei puutu mitään ja elämässämme on paljon ns. extraa, en koe olevani köyhä.

Samoilla tuloilla ja menoilla joku toinen saattaisi olla aivan toista mieltä.

 

On tehty tutkimus, jossa todettiin selvä ero siinä, että köyhän kehitysmaan riisintuottajan älykkyysosamäärä nousee, kun riisisato on juuri myyty ja perheen rahahuolet ja huoli toimeentulosta on tas hetkeksi helpottanut. Tätä taustaa ja esim.sosiaalihuollon asiakkuuden periytymistä ajatellen olisi aika naivia ja epäempaattista väittää, että köyhyys olisi aina oma valinta. Tietenkin Suomessa on ainutlaatuisen tasa-arvoinen yhteiskunta ja ilminen koulutus jne. Sanoisin, että köyhyys on meillä paljonkin elämänhallinnan ongelma. Ja toisaalta kaikilla ei valitettavasti voi olla sama elintaso ja samat kalliit vimpaime Ei ne suuret tulot van pienet menot.. Surullista on, jos pienituloinen on onnellinen vain materiasta. Ja pitäisi varman määrittää köyhäkin. Meillä oli opiskeluaikana hyvin pienet tulot (ja lapsia, vain yksi opintotuki jonkin aikaa jne.), mutta asunto oli oma ja velaton ja muutenkin meillä oli kaikki omasta mielestä tarpeellinen ja tärkeintä: toivo tulevasta paremmasta toimeentulosta, kun valmistuttaisiin.

 

Köyhyys ei ole oma valinta. Koulutus on Suomessa ilmainen mutta jos ei tukea tule kotoa niin se jo heikentää mahdollisuuksia.

Tuttu mies on yrittänyt yritystoimintaa jo pitkään, alhaisen koulutuksen turvin, bisnesälyä on ja ideakin niin hyvä että sai rahoituksen kuntoon. Vaan - ei ole suhteita. Yritti perustaa yrityksen niin pisti kunnanvaltuustossa istuvat kermaper*eet kapuloita rattaisiin, eli siis nämä joilla jo suvussa ennen omaisuutta, pyörittävät liiketoimintaa paikkakunnalla ja heidän lonkerot ulottuvat pitkälle politiikkaan. Köyhyydestä on siis tosi vaikeaa nousta, koska edessä on hyvävelikerhot ja rikkaat jotka eivät halua köyhempien rikastuvan. Byrokratia ja tuttujen saunailloissa tehdyt epäviralliset sopimukset pitävät tästä huolen.

Miehen lapsuudenkaveri sai kylläkin bisneksensä pystyyn, liikeidea oli sama mutta rikas sekä vaikutusvaltainen isukki soitti pankkiin ja hoiti myös byrokratian eli luvat kuntoon. Nyt liikevaihto ihan kiitettävä. Verrattaen nämä kaksi ihmistä, ei mitään muuta eroa kuin se että toinen syntyi köyhään perheeseen ja toinen rikkaaseen.

Suomessa on jo korruptiota, ja se tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu.

 

Tästä on ennenkin täällä puhuttu. Jos rajataan kysymys ensinnäkin Suomeen ja terveisiin ihmisiin. Mielestäni on oma valinta jos ei suostu käyttämään koulutusjärjestelmäämme hyväksi, tekee lapsia reilusti yli maksukyvyn tai ei opettele rahanhallintaa tai elämänhallintaa.

Ei ole oma valinta jos on vakavasti ja pysyvästi tai pitkäaikaisesti sairas ja se estää työkyvyn ja aiheuttaa suuret laskut.

Toisaalta... itse olen koulutettu (sekä amk- että yliopistotutkinto), teen töitä - ja silti joudun turvautumaan toimeentulotukeen.

Ilmeisesti joidenkin ihmisten minäkuvaa hivelee ajatus, että köyhät ovat köyhiä alkoholismin, tupakan ja tuhlaamisen takia. Ei se aina niin mene.

 

Ei tietenkään oo oma valinta. Mutta se,että selityksiä haetaan yksilöistä on kokoomushenkistä:määrittelyvalta on valtaa pitävillä ja usein ei köyhyyttä itse kokeneilla.

 

Ei tietenkään oo oma valinta. Mutta se,että selityksiä haetaan yksilöistä on kokoomushenkistä:määrittelyvalta on valtaa pitävillä ja usein ei köyhyyttä itse kokeneilla.

Miksi ei ole? Eikö yksilöllä ole mitään vastuuta elämästään?

 

Voi hemmetti. Kenellä on vastuu työttömyydestä? Minne ne akateemiset työttömät pannaan kun yksityinen sektori ei työllistä?