Ap:lle voimia. :hug:
Itse olen itkenut melkein kaikkien lemmikkieni takia, kun heidän matka maan päällä on päättynyt. Siitä on kohta kuusi vuotta, kun kanini menehtyi ja edelleen tulee välillä vedet silmiin, kun muistelen häntä. Tämä kani menehtyi yön aikana, enkä pystynyt menemään sitten seuraavana päivänä kouluun, koska itkin melkein koko päivän. Kävin välillä päivän aikana häntä varastossa silittelemässä,, ennen kuin lähdettiin hautaamaan hänet mökille.
Surin myös paljon vanhempieni koiraa, kun hänet piti viedä piikille, koska mie aikoinaan hänet meille hommasin ja koulutin, mutta koska lähdin toiselle paikkakunnalle kouluun, siitä tuli varsinaisesti vanhempieni koira. En oikeastaan hyväksynyt sitä lopettamista ja olinkin sitten kuukauden puhumatta vanhemmilleni. Myöhemmin olen ajatellut, että olihan koira jo vanha, eikä varmaan olisi enää montaa vuotta elänyt. Se harmitti, että en päässyt häntä hyvästelemään.