Koira piikille

Tänään on vietävä koira lopetettavaksi, ahdistaa vaikka kyllä mä tiesin että tää on edessä Oon tavallaan tolle koiralle vihanen vaikka ei se sen vika oo että on vahna.
Mitäköhän toi lapsikin ajattelee ku äiti vollottaa koko illan, on vielä niin pieni että ei ymmärrä vaikka kertoisin.

 

Olen sitä mieltä, että ÄLKÄÄ hankkiko lemmikkejä, ettei sitten tarvitse niitten kuolemaa surra. on siinä ihmisillä murheet, kun jotain koiraa surraan!! Norjassa nauraavat sinut penkin alle!!! hei haloo!!

 

Ihmiset, jotka kykenevät suremaan lemmikkejään, ovat yleensä empaattisempia kuin sellaiset, joilta tämä kyky puuttuu.

Itke vaan, sillä se on ainoa asia, joka tuossa tilanteessa helpottaa. Jaksamisia :hug:

 

[QUOTE="huh huh";24320889]Olen sitä mieltä, että ÄLKÄÄ hankkiko lemmikkejä, ettei sitten tarvitse niitten kuolemaa surra. on siinä ihmisillä murheet, kun jotain koiraa surraan!! Norjassa nauraavat sinut penkin alle!!! hei haloo!![/QUOTE]

Norja ei ole mitään jos Staliniin verrataan, joten Norjasta ei saa puhua.
Vaikka en kyllä ymmärrä mikä norjalaisia nyt niin erityisesti naurattas?

 

[QUOTE="huh huh";24320889]Olen sitä mieltä, että ÄLKÄÄ hankkiko lemmikkejä, ettei sitten tarvitse niitten kuolemaa surra. on siinä ihmisillä murheet, kun jotain koiraa surraan!! Norjassa nauraavat sinut penkin alle!!! hei haloo!![/QUOTE]

No kyllä se vaan on niin, että kun se lemmikki on siinä yli kymmenen vuottakin ollut mukana kuvioissa, niin kyllä sen kuolema on kova pala.
Ja sitä on lupa surra!

Tsemmpiä ap :hug:

 

mä itkin aikanaan meidän edesmennyttä koiraa enemmän kun isoisääni. että kuinkas kiero mä sitten olen?
ihmiset kokee asiat erilailla ja niillä on siihen oikeus. vaikka norjassa olis millaset tragediat.

kyllä ap itkeä saa ja pitää, voimia :hug:

 

[QUOTE="huh huh";24320889]Olen sitä mieltä, että ÄLKÄÄ hankkiko lemmikkejä, ettei sitten tarvitse niitten kuolemaa surra. on siinä ihmisillä murheet, kun jotain koiraa surraan!! Norjassa nauraavat sinut penkin alle!!! hei haloo!![/QUOTE]

On multa molemmat vanhemmat ja isovanhemmatkin kuolleet ja heitäkin surin ja suren. Ei oo kova elämä kovettanut niin että en välittäis enää luontokappaleista. Onko se niin että koska maailmalla tapahtuu pahaa omaa elämäänsä ei saisi enää elää? En mäkään sano jollekkin jonka mummo kuolee että itäs sitten se oli vanha ja vanhat kuolee...

 

[QUOTE="huh huh";24320889]Olen sitä mieltä, että ÄLKÄÄ hankkiko lemmikkejä, ettei sitten tarvitse niitten kuolemaa surra. on siinä ihmisillä murheet, kun jotain koiraa surraan!! Norjassa nauraavat sinut penkin alle!!! hei haloo!![/QUOTE]

taidat olla aikas tunteeton ihminen?? ei taida sulla olla koskaan iloa omistaa lemmikkiä kun tolleen kommentoit? sen kyllä huomaa!
kyllä se vaan niin on että esim. koiran kuolema koskettaa hyvinkin lujasti.toisia enemmän kuin toisia.
mutta jos sanot että koiraa ei pitäisi surra(kun se on ollut mukana sen 10 vuotta tai enemmänkin)kertoo kyllä hyvin tarkasti kuinka kylmä ja tunteeton ihminen olet,ja näin ollen ei sinun mielipiteesi markitse mulle pask* vertaa.
voimia sulle ap,tiedän että koskee mutta ajattele että koirasi sai kumminkin hyvän elämän luonasi ja jos kipuja on,on se omistajan tehtävä päästää ystävä tuskistaan..niin vaikeaa kuin se onkaan. me veimme maanantaina vanhan koiraystävän voomeiselle matkalle ja vieläkin kuulen sen tassujen rapinan ja ikävä on kova.
voimia ja jaksuja sulle

 

[QUOTE="huh huh";24320889]Olen sitä mieltä, että ÄLKÄÄ hankkiko lemmikkejä, ettei sitten tarvitse niitten kuolemaa surra. on siinä ihmisillä murheet, kun jotain koiraa surraan!! Norjassa nauraavat sinut penkin alle!!! hei haloo!![/QUOTE]

Olet tunnekylmä ja sisältä kuollut ihminen. Häpeä.

Ap:lle voimia! Tuo on kova paikka kyllä, voin sanoa kokemuksesta.

 

taidat olla aikas tunteeton ihminen?? ei taida sulla olla koskaan iloa omistaa lemmikkiä kun tolleen kommentoit? sen kyllä huomaa!
kyllä se vaan niin on että esim. koiran kuolema koskettaa hyvinkin lujasti.toisia enemmän kuin toisia.
mutta jos sanot että koiraa ei pitäisi surra(kun se on ollut mukana sen 10 vuotta tai enemmänkin)kertoo kyllä hyvin tarkasti kuinka kylmä ja tunteeton ihminen olet,ja näin ollen ei sinun mielipiteesi markitse mulle pask* vertaa.
voimia sulle ap,tiedän että koskee mutta ajattele että koirasi sai kumminkin hyvän elämän luonasi ja jos kipuja on,on se omistajan tehtävä päästää ystävä tuskistaan..niin vaikeaa kuin se onkaan. me veimme maanantaina vanhan koiraystävän voomeiselle matkalle ja vieläkin kuulen sen tassujen rapinan ja ikävä on kova.
voimia ja jaksuja sulle

Peesi tälle!

 

Paljon voimia!
Itse olin viemässä koiraani piikille nuorempana ja oli rankka reissu ja itkin muutaman päivän ja usein senkin jälkeen jos sattui kuva eteen tai tuli koira vaan ajatuksiin.
Seuraavana talvena on edessä toisen koiran piikille vienti kun sen jalka kivut yltyy talvisin kylmällä niin paljon että enää ei mitään oo tehtävissä. Viime talvena käytettiin kaikki keinot ja sieltä saakka on tiedossa ollut että tämä on meidän YSTÄVÄN viimeinen kesä. :'(

 

[QUOTE="huh huh";24320889]Olen sitä mieltä, että ÄLKÄÄ hankkiko lemmikkejä, ettei sitten tarvitse niitten kuolemaa surra. on siinä ihmisillä murheet, kun jotain koiraa surraan!! Norjassa nauraavat sinut penkin alle!!! hei haloo!![/QUOTE]

Kyllä siellä Norjassa varmaan eläimiäkin surraan.

 

mä jouduin viemään 19 vuotiaan koirani piikille 3 kuukautta sitten. ja vielä yksi päivä kun radiosta tuli kappale pieni ystäväin, joka kertoo koirasta, niin itku tuli

 

Kyllä mä ainakin suren ja itken kun tulee päivä jolloin mun on vietävä koirani piikille.Itken ja kaipaan sitä loppuelämäni.Se on kuulunut mun elämääni vuosikaudet ja nähnyt paljon ja ollut mun uskollinen ystäväni kaikki vuodet.
Sen kuolema koskettaa mua ja mä suren sitä kun aika on.
Sen sijaan tuntemattomia ihmisiä en sure joiden elämä ei kosketa mua millään tavoin.Ei itketä Norjalaiset vähääkään.Tapahtuma on tietenkin kamala mutta niin kauan kun ei kosketa mua henkilökohtaisesti mä en jaksa maailman murheita itkeä.

 

Ap:lle voimia. :hug:

Itse olen itkenut melkein kaikkien lemmikkieni takia, kun heidän matka maan päällä on päättynyt. Siitä on kohta kuusi vuotta, kun kanini menehtyi ja edelleen tulee välillä vedet silmiin, kun muistelen häntä. Tämä kani menehtyi yön aikana, enkä pystynyt menemään sitten seuraavana päivänä kouluun, koska itkin melkein koko päivän. Kävin välillä päivän aikana häntä varastossa silittelemässä,, ennen kuin lähdettiin hautaamaan hänet mökille.

Surin myös paljon vanhempieni koiraa, kun hänet piti viedä piikille, koska mie aikoinaan hänet meille hommasin ja koulutin, mutta koska lähdin toiselle paikkakunnalle kouluun, siitä tuli varsinaisesti vanhempieni koira. En oikeastaan hyväksynyt sitä lopettamista ja olinkin sitten kuukauden puhumatta vanhemmilleni. Myöhemmin olen ajatellut, että olihan koira jo vanha, eikä varmaan olisi enää montaa vuotta elänyt. Se harmitti, että en päässyt häntä hyvästelemään.

 

Voimia. Olen myöskin monet koirat itkenyt elämän aikana. Tässä kuussa taitaa olla myös edessä taasen. Kyllä siitä vaan paranee.

 

Oisko ihan raukkamaista pistää pikkuveli viemään se? Ois kuitenkin koiralle tuttu ihminen ja pikkuveljeä ei sureta niin paljoa (se ajattelee enempi järjellä tätä päätöstä). En oo varma pystynkö ite viemään

 

Oisko ihan raukkamaista pistää pikkuveli viemään se? Ois kuitenkin koiralle tuttu ihminen ja pikkuveljeä ei sureta niin paljoa (se ajattelee enempi järjellä tätä päätöstä). En oo varma pystynkö ite viemään

Mun mielestä sun pitää seistä rakkaan lemmikin rinnalla loppuun asti...

Mutta tämä on vain mun mielipide.

 

Oisko ihan raukkamaista pistää pikkuveli viemään se? Ois kuitenkin koiralle tuttu ihminen ja pikkuveljeä ei sureta niin paljoa (se ajattelee enempi järjellä tätä päätöstä). En oo varma pystynkö ite viemään

Mene paikalle. Mä meinasin ensin, etten mene paikalle, kun oma koirani piti yllättäen lopettaa. Lääkäri soitti mulle kotiin ja kehoitti menemään paikalle. Isä tuli sit hakemaan mut sekä lapset sinne ja oltiin kaikki paikalla. Hyvä niin.

 

voisiko eläinlääkäri lopettaa koiran kotona?
meillä kun tuo aika oli eläinlääkäri tuli kotiimme ja nukutti koira vanhuksen omaan petiinsä. koko perhe olimme koiran vieressä ja silittelimme häntä. myös lapset 8 -13 vuotiaat saivat tilaisuuden hyvästellä koiran näin. yhdessä hautasimme ja pidimme "muistohetken".

 

Jaksamista ap:lle!

Jouduin viemään pari vuotta sitten lähes 15 v koiran piikille. Eläinlääkäriin lähdettin jos vielä toivoa olisi ollut. Eläinlääkärikin asiasta näin puhui, kunnes oli rauhoittanut koiran ja päässyt tutkimaan sen suun; pitkälle edennyt kasvain...

Tytär oli silloin 4v. Voitte uskoa kuinka itku pääsi kun hän noin kuukausi koirasta luopumisen jälkeen sanoi nähneensä unta että koiramme tuli taivaasta, toi pennun ja lähti itse takaisin.

Meillä on nyt uusi koira, vajaa 2v. Mutta edelleen tytär ajoittain muistelee vanhaa koiraamme, sitä ainoaa oikeaa ja kertoo kuinka ikävä hänellä on...

 

[QUOTE="huh huh";24320889]Olen sitä mieltä, että ÄLKÄÄ hankkiko lemmikkejä, ettei sitten tarvitse niitten kuolemaa surra. on siinä ihmisillä murheet, kun jotain koiraa surraan!! Norjassa nauraavat sinut penkin alle!!! hei haloo!![/QUOTE]

Eikö se ole jokaisen ihmisen oma asia hankkiiko eläimen vai ei. Meiltä kuoli hamsteri kesäkuussa, ja vieläkin suren sitä, vaikka se oli meillä vain 2,5 vuotta, se oli silti meidän lemmikki ja perheenjäsen.