Koiraihmiset, apua!

Olemme kaksilapsinen perhe, lapset pieniä (4 ja1v) ja olemme alkaneet pohtia koiran hankkimista. Molemmilla vanhemmilla on ollut lapsuudessa koiria, mutta näin aikuisina emme ole koiraa omistaneet.

Siispä, millainen koira olisi sopiva? Minä haluaisin perhekoiran jonka kanssa ulkoilisimme aktiivisesti ja joka koulutettaisiin tottelevaiseksi. Senlisäksi haluaisin koiran pystyvän tuomaan meille tiettyä turvaa eli olemaan sellainen, että vieraat örveltäjät eivät liikoja lähestyisi. Kuitenkaan koira ei saisi olla liian iso, keskikokoinen riittäisi.

Koira on tarkoitus ottaa vuoden tai parin päästä. Olen lueskellut internetissä paljon eri roduista ja rotumääritelmien perusteella löytänytkin sopivia rotuja, mutta kuitenkin kun lukee koiranomistajien tekstejä, kuullostaa siltä, että koirat ovatkin yhtäkkiä ihan toisenlaisia (luonteeltaan).

Jos sinä tiedät jonkun rodun jota voisit suositella, lukisin mielelläni mielipiteitä ja ottaisin neuvoja vastaan.

 

Mitä rotuja oot itse ajatellut? Millanen sais olla koiran liikunnan/toiminnan tarve? Millanen karva, saako olla pitkä/lyhyt, helppo vai kelpaako vaativampikin?

Perhekoirasta mulle tulee ensmäisenä mieleen kultainen noutaja.

 

belgian paimenkoira.sopiva perhekoira,tottelevainen ja silti suojeleva

 

Belgian paimenkoirat on tilastojen kärjessä mitä tulee kimppuun käymiseen ja ihmisten puremiseen.

 

Bokseri on kuuluisa siitä miten 100% palvelualtis ja uskollinen isäntäperheelleen on.
ei lähde paljon karvaa,sopivan kokoinen..jne.

Ainut miinus mielestäni on..tai ei oikeastaan miinus....on se että virtaa riittää kuin pienessä kylässä. ylitsepursuavaa iloa.

Meillä koira on kotosalla omalla porukalla rauhallinen,mutta auta armias kun sanotaan et lähdetäänkö lenkille tai silloin kun vieraita tulee niin tämä alkaa pomppimaan takajaloillaan metrin korkeuteen ja hakkaa piiska hännällään kaikki mitkä tielle sattuu.

Tosin kun itse käyn harrastamassa koiran kanssa tokoilua ynm. niin tämä innokkuus ja palveluhalu on vain plussaa.

Soveltuu kodin turvaksi,lapsien kanssa loistava,melko helppo koulutettava (ei ole niin jästipäinen kuin esim. rottweiler josta minulla on myös kokemusta.)
Bokseri ei myöskään kuolaa paljoa vaikka lyttyturpa onkin.
Jäntevä,lihaksikas ja sopusuhtainen koira. Omasta mielestäni jopa kaunis. Monipuolinen harrastuskoira.

Bokseri on erittäin nöyrä koira pohjimmiltaan...joskus vaan tuntuu et korvat ja aivot puuttuu kun hepuli kohtaus iskee...

Kantsii käydä tutustumassa rotuyhdistyksen sivuilla.

www.suomenbokseriyhdistys.com

 

Nuista puremis tilastoista sen verran että kyllä eniten esim.lapsiin kohdistuneita puremistapauksia on enemmän näillä "perhe roduilla" esim.noutajat ynm. Mutta niistä ei vaan puhuta paljoa. sehän on skandaali jos tyyliin joku dopperi puree lasta...sehän on paljon skandaalinhakuisempaa ja pelottavampaa kuin että esim. kultainen noutaja puri lasta...

Itselläni ei myöskään ole kovin kummoisia kokemuksia belgeistä....ei ole yksikään meinannut purra,mutta tapaamani yksilöt ovat olleet arahkoja ja epäluuloisia. En kuitenkaan yleistä.

 

Meillä on cockerspanieli joka hankit. nyt keväällä. Ja poika 3v.
Rotu lapsiystävällinen, iloinen,touhukas, tarvii suht paljon liikuntaa.
Turkkia pitää trimmata kyllä aika-ajoin ja karvaa lähtee jonkinverran.
Antaa meidän pojan vääntää kanssaan aika tavalla
Tarvitsee kyllä alusta asti ihan peruskoulutusta, koska ns. rotu hieman jääräpäinen
Oppii nopsasti kyllä asioita ja meillä ainakin tuntuis et puolustais jos joku kävis ahdisteleen. Ei tietyst samal taval kuin joku susikoira yms.
Ollaan oltu kyl tyytyväisiä meidän haukkuun =) =)
Onnea ja kärsivällisyyttä koiran hankintaan :wave:

 

Nimimekriltä "fakta" ja Ievalta kysysin, et mistä noita puremistilastoja löytyy? Itellä ei oo koskaan moisia osunu silmiin.

 

Mä kannatan sekarotusta ainakin toi meidän karvajalka on ihan ykkönen kun on muksuja paikalla. Nopee oppimaan eikä oo niin kranttu kun jotkut puhtaat.
meillä mustaterrieri/leonberg/saksanpaimenkoira. Riippuu toki rodusta/roduista mikä on hyvä mutta tuo ainakin on ollu aivan mahtava.

 

Meillä sekarotuinen (labbista ja karjalankarhukoiraa) ja on erittein lapsiystävällinen mut se on ollut iahan pennusta asti kymmen lapsen paijattavana.. eiköhän aika moni koira opi lapsiystävälliseksi kasvaessaan sellasessa ympäristössä.. luulisin... =)

 

Meillä ollut ja on samojedeja ja alaskanmalamuutti. Samojedi on loistava lapsien kanssa, meillä saa muksut leipoa ja lytätä ja ulkona rakastavat peuhata keskenään. Miinusta on tolkuton karvamäärä (varsinkin karvanlähtö- ja kura-aikaan), mutta enpä toisaalta lyhytkarvaisista koirista välitäkään

Sammarit ovat perushelppoja luonteeltaan, nopeita oppimaan + omaavat jonkin verran miellyttämisenhalua. Toiset ovat kovia haukkumaan, mutta riippuu varmaan siitä, pidetäänkö paljon yksin ulkona. Tekemistä kaipaavat sopivasti: pitkiä lenkkejä ja koulutusta ja aktivointia, ei kuitenkaan palveluskoiramäärin (jos vertaa esim. sakemanniin tai belggariin). Aikoinaan sammareita on käytetty vetohommien lisäksi paimenkoirana, lämmikkeenä (!) + lapsenvahteina, eli verissä on heillä moinen!

Keväällä tulossa pentuja moneen paikkaan, jos kiinnostaa

 

Kerrotko hiukan malamuuteista,eroavatko paljonkin esim.huskyista?

 

ainakin ne on massiivisempia eikä semmosia rimppakinttuja kun jotkut huskyt. kennelliiton sivuilla oon joskus käyny tutkailemas ne on aika söpöjä semmosia nallen näkösiä, luonteesta en sitte tiedä. =)

 

Kiitos vastauksista!

Minä ajattelinkin, että näin saisi tietoa monista roduista, joihin ei muuten törmää, kuten esim. tuo Alaskan malamuutti. Rodusta kertovilla sivuilla sanottiin, ettei se ole yhden miehen koira. Mitähän se tarkoittaa?

Niin. me olemme ajatelleet jotain lyhytkarvaista rotua, mutta jos löytyy pitkäkarvainen rotu joka tuntuu luonteeltaan erittäin hyvältä niin sittenhän valitaan pitkäkarvainen. Emme etsi mitään erikoissuper-energistä koiraa, vaan kylläkin koiraa jota ulkoilutetaan aktiivisesti ja agility ym. olisivat mahdollista koiran kasvettua. Vahti-ominaisuus on myös tärkeä. Sekä tietenkin lapsirakkaus.

Belgian-ja Hollanninpaimenkoiriin olen hieman internetissä tutustunut ja niistä usein ihmiset mainitsee, että ovat huonohermoisia. Mitenköhän se näkyy? Minusta muuten kooltaan ja muilta ominaisuuksilta ne ovat yksi vaihtoehto meille, mutta olisi kiva kuulla ihan omakohtaisia kokemuksia koirien omistajilta tai ihmisiltä, jotka kyseisiä rotuja tuntee.

Tietenkin sekarotuiset koirat ovat hyvä vaihtoehto. Mutta niihin voi varmaan vasta tutustua, kun tulee vastaan sopiva sekoitus? Olen kyllä lukenut myös niistä eikä minulla ole mitään sekarotuista vastaan, itseasiassa varteenotettava vaihtoehto.

Edelleenkin kaikesta tiedosta ja rotupohdinnoista kiitollinen,

Ap.

 

meillä sekarotuinen (hirvi-, karhu- ja susikoirasekotus). kiltti, ei ihan aina tottele, riippuu tilanteesta. tykkää lapsista (nuolee vallan perusteellisesti, myöskin aikuiset). virtaa on ku pienes kylässä, innostuu vieraista ja ulos lähdöstä ehkä hieman liikaakin, eikä tietty kato yhtään eteensä tai taaksensa, eli kaatelee pienokaista tuon tuostakin, mikä ei tietenkään ole hyvä asia :ashamed: kaikin puolin iloinen 30kg hauveli, joka sylissäkin viihtyy on laumasielu ja suojeluvaisto aivan mahdoton! siis hermoja raastava... belgianpaimenkoirista en muuta tiedä kuin että meidän koiran päälle hyökkäsivät kerran kaksi sellaista myöskin silloisen ulkoiluttajan kimppuun kävivät. eli siis purivat molempia. ei onneksi kerennyt tulla pahempaa jälkeä.

 

Spanieleita on montaa kokoa ja näköä eli voi vähän vapaasti valita.
käyppä kurkkaamassa www.suomenspanieliliitto.fi
siellä on rotuesittelyt kaikista roduista ja muutakin tietoa

 

sorry osoite olikin www.spanieliliitto.fi

 

Ennemmin suosittelisin belggaria kuin holskua. Suomessa monet holskut on aika huono hermoisia ja erittäin epäluuloisia vieraita kohtaan. Belggari sopisi myös erinomaisesti agilityyn. Sekarotuista en suosittele, jos koiran kanssa on tarkoitus harrastaa jotain kilpailulajeja, enkä nyt välttämättä muutenkaan.

 

Mulla on ollut belggari vuodesta 1986 lähtien, eikä kertaakaan ole purreet ketään eivät edes yrittäneet. Puolustavat kyllä kovasti.

Kaikki on kiinni siitä, miten jaksat belggarin kanssa touhuta ensimmäisen vuoden aikana. Mahdollisimman paljon erilaisia paikkoja ja ihmisiä, että tottuu niihin.

Nykyiset belggarini olivat 9- ja 7 -vuotiaat kun meille syntyi lapsi. Alkuun oli ongelma se, että koirien mielestä kukaan ei olisi saanut katsoa lasta saati ottaa syliin. Lasta kohtaan eivät osoittaneet vihamielisyyttä. Koirien neuvomisella ja koulutuksella saatiin tämäkin hoidettua.

Minua itseäni on purrut kolme koiraa, kaikki collieita. Kaikissa roduissa on myös "maanantaikappaleita".
Ota yhteyttä belgianpaimenkoirayhdistykseen www.finbelge.fi
Kysele sellaista kasvattajaa, joka tietää miten pennun vanhemmat käyttäytyvät ja millaiset vanhemmat ovat muuten. Yhdistyksestä saat myös tietoa luotettavista ja hyvistä kasvattajista.

 

Belggari rotuna ihana;ollut itselläni jo vuodesta 1988 lähtien ja toisenlaista koiraa en ottaisi!! Vaatii paljon aktiviteettiä,ERITTÄIN ÄLYKÄS JA OPPIVAINEN,tulee kohdella rautaisella otteella silkkihansikkain..tässä muutamia piirteitä mainitakseni.
Kannattaa kuitenkin ottaa rodusta kuin rodusta mahdollisemman tarkkaan selvyyttä ja muistaa se että JOKAINEN KOIRA ON KUITENKIN YKSILÖ !!
iTSELLÄNI OLI AIKOINAAN MAAILMAN LEMPEIN DOBBERI UROS,mutta menehtyi jo nuorena syöpään :'(

 

Itselläni on sekä belggari että hovawart ja näistä suosittelisin enemmän hovawarttia. Tosin hoffi menee jo kokonsa puolesta isompiin... Molemmat tykkäävät lapsista ja ovat suojelevaisia ja helposti koulutettavia ja tottelevat hyvin, mutta belgit ovat selvästi arempia. Hoffit ovat pelottomampia ja siten myös ystävällisempiä. Kumpaakaan rotua en vaihtaisi pois, mutta kyllä hoffi on juuri tuon rohkeutensa puolesta kivempi rotu. Molempia pitää myös kouluttaa aika jääräpäisesti =)

 

Kyllä jättäisin belgit osaavimpien käsiin. En suosittelele lapsiperheisiin. Ovat todellakin arvaamattomia. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta se on sitten arpapeliä mikä omalle kohdalle sattuu.

www.koirat.com osoitteesta löytyy paljon koira ja rotutietoa.

 

Niinhän se tahtoo olla joka koiran kanssa että arpapeliä se loppujen lopuksi on..olipa geenit mitkä tahansa niin 100 %varma ei voi olla millainen koirasta kehittyy.
Meillä on 2 lasta(3 ja reilu 1v) ja en ole Belgissäni (11v) huomannut minkäänlaista muutosta lasten syntymän johdosta..ehkä kuitenkin haluaa myös oman huomionsa.
Mutta jos ei ole aiemmin koiraa ollut ja ei ole minkäänlaista kokemusta koirien kouluttamisesta niin voi toki rodun kuin rodun kohdalla mennä koulutus asioissa metsään niin että rytisee!!
Onneksi koirapiireissä on myöskin MUKAVIA ja osaavia ihmisiä joilta saa apuja ja vinkkejä oman koiransa kouluttamiseen kasvattajaakaan unohtamatta.
Ja mielestäni olipa koira iso tai pieni koulutusta ei pidä unohtaa,mikä valitettavasti pienten rotujen kohdalla on yleistä.

Ja itse aikoinaan otin Belgin ns. ensimmäiseksi koiraksi ja narttumme oli aivan mahtava tapaus,kiitos vaan Perolan Kaarinalle silloisesta jo edesmenneestä koirastamme.Kolmisen vuotta meni silloin ennenkuin koiramme kehityksen näki..
Joten vaikea sanoa mikä rotu kenellekin sopii mutta kannattaa oppaat lukea tosi tarkoin ja vertaillen rotuja keskenään,toiset sopivat liikuvalle toiset taas ns.sohvaperunoille,se on ihan totta.
Ja ainahan koiran otto on punnittava tarkoin;se ystävä on läsnä seuraavat 15v jos hyvin käy,ehkä pidempäänkin! tuoden mukanaan iloa ja suruakin,huolta ja järjestelemistä.

Kannattaa käydä lueskelemassa eri koirarotujen keskustelupalstoja ja jututtaa siellä ihmisiä..kyllä mielipide sitä myöten rodun valintaan selkiytyy.

 

En suosittele belgianpaimenkoiraa!

Otin pennun pentueesta, jossa 9 pentua. Jokainen pennuista tuhosi omistajiensa asunnot aika rajuun kuntoon. Vaativat todella paljon, eikä niille pelkkä lenkitys ja kotiolot tahdo riittää.
Koira puri lastani, joten lähti lapsettomaan perheeseen.

 

Hei

Meillä on aivan ihastuttava cockerspanieli, joka tulee loistavasti toimeen lasten kanssa!(lasten koira) Koira puolustaa omistajaansa herkästi, ja haukku on meidän tapauksella ainakin koiran kokoon nähden voimakas ja möreä. Monet kerrat on koira humalaisia karkoittanut perästä riekkumasta, vaikka onkin muuten niin lempeä. Tottelevaisuus koulutus on tosiaan muistettava jo ihan pennusta, koska rotu, kuten jo edellä mainittiin, osaa olla jääräpäinen. Turkki vaatii aika paljon huomiota, mutta kotikoirilla sen voi leikata lyhyeksi, meidän koiran turkki ajetaan kesäksi aivan lyhyeksi. Suosittelen rotua kokemuksella ja sydämellä! :heart: