Koiraihmiset, apua!

Belgi tarvitsee määrätietoisen ja johtajamaisen johtajan, ja näinollen ei sovi alottelijaille. Kaikkihan me alotetaan jostakin, mutta jotakin tietämystä belgin omistajalla pitää koirista olla. Belgit tarvitsevat paljon liikuntaa, hyvän peruskoulutuksen ja niistä ei tosiaan ole sohvaperunaksi. Joka päivä on jotain aivotoimintaa keksittävä ettei kyllästymisen merkkejä tule. Belgihän on monipuolinen rotu, mutta suosittelen ainoastaan aktiivisille koiraihmisille joille on itsestäänselvää koiran kanssa touhuaminen/harrastaminen tottelevaisuuden, ja mukavaa että innostusta riittäisi myös ehkä agilityyn, raunioihin tai pk-lajien jne.. parissa.

Itsellä on yksi belgi ja toinen on ½ belgi, sekarotuinen. Belgistä voin sen verran kertoa, että on erittäin aktiivinen koira, vahva luonteeltaan (tarvitsee topakan johtajan), on erittäin sosiaalinen. Vieraat ja tutut ihmiset ovat ihania meidän belgin mielestä ja ei ole koskaan ole näyttänyt aggressiivisuuden merkkejä kenellekkään.

--------
Oikeaan asiaaan; eli kysyisin vielä sinulta alkuperäinen, oletko ajatellut harrastaaa koiran kanssa jotain, vai tulisko koira teidän perheeseen pääasiassa perheenjäseneksi, mutta haluatte että koira hallitsee perustottelevaisuuden? Jälkimmäiseen hyviä vaihtoehtoja/voin suositella rotuja: kultainen noutaja, Cockerspanieli & Wesh Corgi.

 

Ja pakko se on panna lusikka tähänkin soppaan. Mitään rotua en erityisesti lähde suosimaan/epäsuosimaan.

Tärkeintä, otit sitten minkärotuisen koiran tahansa on, että olet sille reilu laumanjohtaja, puolustamisvietiksi kutsuminen kuitenkin useimmiten on koiran epävarmuutta johtajansa kyvystä "hoitaa" tilanne, ilman että koiran tarvitsee tehdä mitään (toki tilanne on eri kun on oikeasti kyse esim päälletulosta, mutta normaalit, ei vaaralliset tilanteet eivät ole niitä joissa koiralla on lupa reagoida).

99% koiran käytös kuitenkin riippuu mitä siellä hihnan toisessa päässä tapahtuu, ihan sama mikä rotu on kyseessä. Joten pohtikaa asiaa rauhassa ja miettikää mikä koira sopii teille juuri rotumääritelmässä ilmoitettujen "luonteepiirteiden" ei ulkomuodon mukaan, ja kyselkää kasvattajilta. Kun menet pentuja katsomaan, pyydä saada tutustua myös pentujen emään, sillä emä jättää jälkensä jo niihin ihan pieniin pentuihin, kysele kasvattajalta miten emä on pentujen kanssa käyttäytynyt, jos emä kansankielellä sanottuna on äkäinen tai muuten epäluuloinen, minä jättäisin koiran siitä pentueesta ottamatta.

 

Hei,

ja taas kiitoksia kaikille jotka ovat vastanneet! Olen käynyt tutustumassa joihinkin suositeltuihin koirarotuihin, kuten spanieleihin ja boksereihin. Molemmilla tuntui olevan paljon luonteenpiirteitä, jotka sopisivat meille hyvin. Spanielien kohdalla mietin, haittaako koiraa se, että emme metsäsätä, päinvastoin ulkoilemme paljon luonnossa ja yksi toiveeni koirasta olisikin se, että sillä ei olisi kovaa metsästysviettiä.

Vastauksena kysymykseen millaista koiraa (perhe/harrastus) haemme voisin sanoa, että mahdollisesti molempia. Minä haluan kouluttaa koiran hyvin ja osallistua kursseille sen merkeissä. Agility kiinnostaa minua myös. Mutta koiran pitäisi olla myös koko perheen koira.

Joku kirjoittaja mainitsi, että olipa koira minkä rotuinen tahansa, se tarvitsee vahvan ja hyvän johtajan ja tästä olen samaa mieltä. Ennen koiran hankintaa on otettava selvää siitä, miten se parhaiten onnistuu ja varmaankin paljon tietoa saa kirjoista, sekä ehkäpä jopa täältä. Usenhan myös kasvattajat taitavat neuvoa koiranostajia myöhemminkin? Eli tarkoituksenani ei ole juosta ostamaan ensimmäistä koiraa joka vähän miellyttää, vaan ensin perehtyä asiaan , samalla odotella, että kuopus saa vähän ikää ja ymmärrystä ja sitten tulevaisuudessa toivottavasti ottaa meille perheenjäseneksi koiruus.

Takaisin rotuihin. Olisiko täällä ketään, joka omistaa snautserin tai keskikokoisen terrierin? Nämä tuntuvat myös tutustumisen arvoisilta roduilta, joista minulla ei ole juuri mitään tietoa.

Vielä hieman siitä vahtimisasiasta. En missään nimessä halua epävarmaa ja agressiivista koiraa. Haluan koiran, joka tuo tiettyä turvaa perheelle oikeastaan vain olemalla olemassa. Lapsuuden kodissani meillä oli berniuros, joka oli kaikille ihmisille ja eläimille ystävällinen (ihmisiin hieman varautunut kunnes tutustui) mutta vahti kyllä kotiamme, haukahti möreästi jos kuuli oudon äänen. Eli läsnäolollaan toi meille turvaa ja varmasti piti myös ei-halutut ihmiset loitolla olematta kuitenkaan tippaakaan agressiivinen. Berni on tietenkin ihana rotu mutta haluaisin hieman vähemmän massivisen koiran.

 

\

Hei,

ja taas kiitoksia kaikille jotka ovat vastanneet! Olen käynyt tutustumassa joihinkin suositeltuihin koirarotuihin, kuten spanieleihin ja boksereihin. Molemmilla tuntui olevan paljon luonteenpiirteitä, jotka sopisivat meille hyvin. Spanielien kohdalla mietin, haittaako koiraa se, että emme metsäsätä, päinvastoin ulkoilemme paljon luonnossa ja yksi toiveeni koirasta olisikin se, että sillä ei olisi kovaa metsästysviettiä.

Vastauksena kysymykseen millaista koiraa (perhe/harrastus) haemme voisin sanoa, että mahdollisesti molempia. Minä haluan kouluttaa koiran hyvin ja osallistua kursseille sen merkeissä. Agility kiinnostaa minua myös. Mutta koiran pitäisi olla myös koko perheen koira.

Joku kirjoittaja mainitsi, että olipa koira minkä rotuinen tahansa, se tarvitsee vahvan ja hyvän johtajan ja tästä olen samaa mieltä. Ennen koiran hankintaa on otettava selvää siitä, miten se parhaiten onnistuu ja varmaankin paljon tietoa saa kirjoista, sekä ehkäpä jopa täältä. Usenhan myös kasvattajat taitavat neuvoa koiranostajia myöhemminkin? Eli tarkoituksenani ei ole juosta ostamaan ensimmäistä koiraa joka vähän miellyttää, vaan ensin perehtyä asiaan , samalla odotella, että kuopus saa vähän ikää ja ymmärrystä ja sitten tulevaisuudessa toivottavasti ottaa meille perheenjäseneksi koiruus.

Takaisin rotuihin. Olisiko täällä ketään, joka omistaa snautserin tai keskikokoisen terrierin? Nämä tuntuvat myös tutustumisen arvoisilta roduilta, joista minulla ei ole juuri mitään tietoa.

Vielä hieman siitä vahtimisasiasta. En missään nimessä halua epävarmaa ja agressiivista koiraa. Haluan koiran, joka tuo tiettyä turvaa perheelle oikeastaan vain olemalla olemassa. Lapsuuden kodissani meillä oli berniuros, joka oli kaikille ihmisille ja eläimille ystävällinen (ihmisiin hieman varautunut kunnes tutustui) mutta vahti kyllä kotiamme, haukahti möreästi jos kuuli oudon äänen. Eli läsnäolollaan toi meille turvaa ja varmasti piti myös ei-halutut ihmiset loitolla olematta kuitenkaan tippaakaan agressiivinen. Berni on tietenkin ihana rotu mutta haluaisin hieman vähemmän massivisen koiran.

Onko sulla joku ihan tietty terrieri mielessä? Snautserista ei henkilökohtaista kokemusta, mutta tietojeni mukaan monipuolisia harrastuskoiria, eikä riistaviettiä ole. Ei mikään helpoin koulutettava ja vaatii muutakin aktiviteettiä kuin lenkeily. Aktiiviselle ihmiselle hyvä valinta Turkki tosin melko työläs =)

 

Hei Räähkä,

niin, sainkin vaikutelman, että snautsereissa riittää puuhaa.... Kiinnostavia koiria silti! Terriereistä en tiedä paljoakaan, mutta internetissä luin vähän juttua irlanninterrieristä ja luonne kuullosti oikein hyvältä! Metsästysviettihän sillä on, mutta muuten luonne kuullosti upealta. Eli periaatteessa kiinnostaa keskikokoiset koirat, joilla on hyvä luonne. Hyvällä luonteella tarkotan mm. sitä, että se viihtyy hyvin perheessä, kiintyy sen jäseniin eikä ole agressiivinen jne.

 

\

Hei Räähkä,

niin, sainkin vaikutelman, että snautsereissa riittää puuhaa.... Kiinnostavia koiria silti! Terriereistä en tiedä paljoakaan, mutta internetissä luin vähän juttua irlanninterrieristä ja luonne kuullosti oikein hyvältä! Metsästysviettihän sillä on, mutta muuten luonne kuullosti upealta. Eli periaatteessa kiinnostaa keskikokoiset koirat, joilla on hyvä luonne. Hyvällä luonteella tarkotan mm. sitä, että se viihtyy hyvin perheessä, kiintyy sen jäseniin eikä ole agressiivinen jne.

Mulla oli myös irski erittäin vahva vaihtoehto, kun toisen koiran hankkimista suunniteltiin Päädyin sitten kuitenkin pienenpään vaihtoehtoon, kun oon laiska nyppimään ja irskissäkin sitä pinta-alaa riittää =) Irskissä mua miellyttää energinen ja aktiivinen luonne, ne on aina valmiita toimimaan. Jos agilitya aiot harrastaa niin siihenkin irski sopii mainiosti; helppo motivoida taistelu- ja saalistusvietin avulla Tosin miellyttämisen halua terriereillä ei ole, mutta noi vahvat vietit helpottaa kouluttamista. Ja vaikka irskeilläkin saalistusviettiä on niin harvalla taitaa olla häiritsevän voimakas riistavietti. Irskiin jos päädyt, niin hyvän valinnan teet

 

\

Ja pakko se on panna lusikka tähänkin soppaan. Mitään rotua en erityisesti lähde suosimaan/epäsuosimaan.

Tärkeintä, otit sitten minkärotuisen koiran tahansa on, että olet sille reilu laumanjohtaja, puolustamisvietiksi kutsuminen kuitenkin useimmiten on koiran epävarmuutta johtajansa kyvystä "hoitaa" tilanne, ilman että koiran tarvitsee tehdä mitään (toki tilanne on eri kun on oikeasti kyse esim päälletulosta, mutta normaalit, ei vaaralliset tilanteet eivät ole niitä joissa koiralla on lupa reagoida).

99% koiran käytös kuitenkin riippuu mitä siellä hihnan toisessa päässä tapahtuu, ihan sama mikä rotu on kyseessä. Joten pohtikaa asiaa rauhassa ja miettikää mikä koira sopii teille juuri rotumääritelmässä ilmoitettujen "luonteepiirteiden" ei ulkomuodon mukaan, ja kyselkää kasvattajilta. Kun menet pentuja katsomaan, pyydä saada tutustua myös pentujen emään, sillä emä jättää jälkensä jo niihin ihan pieniin pentuihin, kysele kasvattajalta miten emä on pentujen kanssa käyttäytynyt, jos emä kansankielellä sanottuna on äkäinen tai muuten epäluuloinen, minä jättäisin koiran siitä pentueesta ottamatta.

Olen aivan samaa mieltä!!!Lukekaapas muutkin!!!!

 

Jokaiselle löytyy sopiva rotu, mutta itse olen päätynyt kokonaan shetlanninlammaskoiriin.

- pienikokoinen
- seurallinen
- lapsiystävällinen
- eikä vaadi mahdottoman pitkiä lenkkejä.

Meillä sheltit vahtivat lapsia. Yöllä herättävät jos lapsi herää. Ulkona istuu vainujen vieressä vahtimassa. Lapset saa ihan rauhassa halata ja ottaa syliin. Paimentaa ja pitää vahtia. Tykkää leikiä ja osaa erottaa omat lelut lasten leluista (kaikki koirat kyllä osaa rodusta piittaamatta).

Miinuksena ehkä tuo lähtevä karvamäärä mutta jos haluaa pienen mutta ei liian pientä koiraa niin suosittelen lämpimästi shelttiä. Sheltti viihtyy myös ulkotarhassa muttei ole 24 h ulkokoira.

Itse henkilökohtaisesti pelkään isoja ja keskikokoisia koiria. Lapsena yksi cockelspanieli ahdisti nurkkaan ja puri polveen, joten kammo jäi isoista koirista (vaikka koira ei ollut iso mutta lapsena vaikutti isolta).

Onnea uuden perheenjäsenen etsintään ja hankintaan.

 

\

Jokaiselle löytyy sopiva rotu, mutta itse olen päätynyt kokonaan shetlanninlammaskoiriin.

- pienikokoinen
- seurallinen
- lapsiystävällinen
- eikä vaadi mahdottoman pitkiä lenkkejä.

Meillä sheltit vahtivat lapsia. Yöllä herättävät jos lapsi herää. Ulkona istuu vainujen vieressä vahtimassa. Lapset saa ihan rauhassa halata ja ottaa syliin. Paimentaa ja pitää vahtia. Tykkää leikiä ja osaa erottaa omat lelut lasten leluista (kaikki koirat kyllä osaa rodusta piittaamatta).

Miinuksena ehkä tuo lähtevä karvamäärä mutta jos haluaa pienen mutta ei liian pientä koiraa niin suosittelen lämpimästi shelttiä. Sheltti viihtyy myös ulkotarhassa muttei ole 24 h ulkokoira.

Itse henkilökohtaisesti pelkään isoja ja keskikokoisia koiria. Lapsena yksi cockelspanieli ahdisti nurkkaan ja puri polveen, joten kammo jäi isoista koirista (vaikka koira ei ollut iso mutta lapsena vaikutti isolta).

Onnea uuden perheenjäsenen etsintään ja hankintaan.

Hei!

Sheltistä kyselisin mielelläni hieman lisää... Onko teillä useampikin koira? Ja olivatko koirat talossa ennen lapsia? Meillä on nyt 10-vuotias sheltti-uros ja keväällä syntymässä ensimmäinen lapsi.

Koira on aina ollut kiltti kuin enkeli, ei edes pentuna tehnyt mitään "pahaa", vaikka tarvittaessa energiaa on riittänyt lenkkeilyyn, leikkiin ja harrastuksiin (mm. toko, agility, pelastuskoira-toiminta jne). Lapsien kanssa on kuitenkin ollut suhteellisen vähän tekemisissä. Aivan pentuna sattui ikävä tapaus jonka jälkeen koira rupesi arastelemaan lapsia ja kesti aikaa ennen kuin oppi suhtautumaan pieniin "neutraalisti". Sukulais- ja tuttavaperheiden lasten kanssa kyllä leikkii mielellään kun on ensin saanut rauhassa tutustua. =)

Nyt kuitenkin välillä hieman jännittää miten vanha koira mahtaa suhtautua kun lapsi muuttaa pysyvästi omalle reviirille... En usko koiran mitään lapselle tekevän, mutta toisinaan pelkään että saattaisi tuntea itsensä syrjäytetyksi ja murjottaa tms.

 

Hei vaan! Itselläni on bordercollie, ja koirana aivan mahtava. Niissäkin on tosin luonne eroja. Koirani on ystävällinen ja erittäin liikunnallinen, vaikka ikää on 9 vuotta. Puolustaa kyllä jos joku yrittää jotain epäilyttävää.. Karvaa kyllä sitten irtoaa, seuraava koira onkin sitten trimmattava rotu, suosittelen sellaista.

 

Heippa!

Luin mielenkiinnolla koiran hankkimis keskustelua. Itselläni on berni uros 3v ja täytyy sanoa että tulee lapsen kanssa erittäin hyvin juttuun, neiti on nyt 1v. Ja mitä isommaksi neiti on nyt kasvanut sen paremmin tulevat juttuun. Täytyy tunnustaa et isokokoinenhan se berni on mutta kun liikuntaa saa niin ei meidän uros sisällä ainakaan riehu. Tällähetkellä väliaikainen asunto on 45m ja hyvin mahdutaan. Berniläinen on meillä ainaskin ollut todella helppo kouluttaa ja kovin tottelevainen on. Tykkää liikkua luonnossa ja olemme harrastaneet hieman vetohommiakin ja niistä tykkää myös. Kaikille lapsiperheille olen kyllä rotua suositellut ihan luonteensa puolesta, varsinainen perhekoira. Niin ja eihän ne narttu bernit nyt niin isoja ole...

Onnea rodun etsintään.

 

Hei,

kiva kun olette vastailleet! Kertomukset kaikista roduista kelpaa, ja on mielenkiintoista lukea. Tuntuu olevan niin paljon hyviä rotuja....

Taikku, berni on kyllä ihana rotu, ja upea lasten kanssa. Meidän koirasta (entisestä) ei voi pahaa sanaa sanoa. Sen ystävällisempää otusta varmaan ei voi olla. Berni on kuitenkin mielestäni meille vähän liian raskas ja iso. Mutta silti, varteenotettava vaihtoehto, niin ihana kun luonteeltaan on. Mitenkähän terveitä bernit nykyään Suomessa on? Niillähän on aika paljon lonkkavikaa.


Tässä samalla kun tutustun rotuihin, olen alkanut lukea myös koiran koulutuksesta ym. Internetistäkin tuntuu löytyvän kivast tietoa, esim tässä osoitteessa
http://www.kumikana.org/mkk/sivukartta.php
Jos teillä on hyviä linkkejä niin niitäkin otan mielelläni vastaan!

Isabel

\

Heippa!

Luin mielenkiinnolla koiran hankkimis keskustelua. Itselläni on berni uros 3v ja täytyy sanoa että tulee lapsen kanssa erittäin hyvin juttuun, neiti on nyt 1v. Ja mitä isommaksi neiti on nyt kasvanut sen paremmin tulevat juttuun. Täytyy tunnustaa et isokokoinenhan se berni on mutta kun liikuntaa saa niin ei meidän uros sisällä ainakaan riehu. Tällähetkellä väliaikainen asunto on 45m ja hyvin mahdutaan. Berniläinen on meillä ainaskin ollut todella helppo kouluttaa ja kovin tottelevainen on. Tykkää liikkua luonnossa ja olemme harrastaneet hieman vetohommiakin ja niistä tykkää myös. Kaikille lapsiperheille olen kyllä rotua suositellut ihan luonteensa puolesta, varsinainen perhekoira. Niin ja eihän ne narttu bernit nyt niin isoja ole...

Onnea rodun etsintään.

:flower: :flower:

 

juu ei kantsi belgianpaimenkoiraa ottaa ekaks koiraksi. Rotu on tosi epäluulosta sorttia, mutta tietysti oikein koulutettuna (kovakäsi-koulutus on muuten nykyään vanhaa tietoa ja aiheuttaa ennemmän luonneprobleemia kuin apua.) ihana perhekoira. Suosittelen miettimään että mitä koiralta halutaan ja mitkä/mikä koiratyyppi (kuten lintukoirat, seurakoirat ym.) ja niistä sitten valkkaamaan kiva rotu. Noutajat on yleisesti suosittuja perhekoiria, mutta näkeehän noita kultaisia noutajia perheenäideillä ja koira reuhoo eikä oo pysyä narussa...

 

Ihan tottahan se on, että oli rotu mikä hyvänsä, on niissä yksilöitä, eikä yksilön takia kannattaisi koko rotua leimata. Ja.. Luulisin että jokaisesta koirasta (oli rotu mikä tahansa) saa hyvän perheeseenkin sopivan koiran, jos sen opettaa lapsiin, toisiin koiriin yms. Toiset sanovat, että esim. kääpiöpinseri ei sovi missään tapauksessa lapsiperheeseen, sen takia hautasin haaveeni kyseisestä rodusta, mutta.. kuinka ollakkaan tutustuin pienen lapsen äitiin, jolla on kääpiöpinseri ja hyvin tulee toimeen lapsen kanssa, koska on siihen totutettu ja opetettu.

Eri asia on sitten se, että mikä rotu sopii ensimmäiseksi koiraksi. Itse en ottaisi (vaikka jo yhden koiran omistankin) esimerkiksi rottista, dobberia tai saksanpaimenkoiraa, koska en tunne että hallitsisin kyseisiä tapauksia tällä kokemusmäärällä. Olen ollut täysin tyytyväinen nykyiseen rotuumme (=eng. cockerspanieli), mutta olen myös huomannut että kiltin ja hyväoppisen koiran maineen saanut rotu ei ollutkaan mistään helpoimmasta päästä. Jokainen koira on haaste. Cockerin turkki on ongelma ainakin meillä (koska koira ei voi sietää että sen turkkiin kosketaan saksilla tai varsinkaan kammalla, harjalla tai leikkurilla). Tämä johtuu siitä ettei minulla alkuraskauden pahoinvoinnin kourissa ollut voimia opettaa sitä tarpeeksi pentuna.

Jokaisesta koirasta siis saa varmasti juuri itselleen sopivan, jos on aikaa/voimia/haluja/taitoja sitä kouluttaa, opettaa ja totuttaa tiettyihin asioihin. Edellyttäen että yksilö on terve ja ilman minkäänlaista luonnevikaa tms.

Tässä minun mielipiteeni .

 

Meille on ollut saksanpaimenkoiria ja collieita, molemmat olleet aivan uskomattomia lasten kanssa. Sakemanni on ollut erittäin mahtava ja lujahermoinen lasten kanssa. Nyt meillä nuorin lapsista 3 kk ja aikomuksena ottaa keväällä sakepentu collieiden jatkoksi. Siinä pari unelmarotua lisää. Itseltähän molemmat vaatii huumorintajua sekä kärsivällisyyttä ja paljon.
Onnea etsintään..

 

Mulla on kokemusta molemmista, sheltti oli vanhemmillani kun olin pieni ja nyt itellä on keskikokonen snautseri.
Sheltit on aivan ihania, tai ainakin oli 80-90-lukujen vaihteessa. Nykyään olen törmännyt tosi paljon arkoihin ja hentoihin sheltteihin, ehkä mulla on ollut vaan huonoa tuuria? Turkki on työläs, se pitää harjata säännöllisesti. Sheltti on herkkä rotu, loukkaantuu helposti, mutta on myös tosi pehmeä, eli helppo kouluttaa. Shelteillä on luontainen miellyttämisen halu, niille ei tarvi sanoa kuin puoli sanaa, ja se tekee jo sen.
Snautseri on ihan päinvastainen. Energiaa ihan älyttömästi ja tosi vahva rotu. Siis fyysisesti ja psyykkisesti. Meillä on 3v uros, ja se on kyllä todellinen pässi. Se on tosi älykäs, mutta esim. koulutustilanteessa on välillä rasittavaa kummallekin. Ensimmäinen kerta, kun pyydät snautseria tekemään jotain, ts. opetat sille uuden tempun, se kuuntelee ja tekee sen. Toisesta kerrasta lähtien se jo tekee sen ennen kuin annat käskyn, koska se osaa sen jo. Meillä ainakin koiran aktivointi on jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina, esikoinen on 1 v ja toinen tulossa.
Snautseri on hyvin itsepäinen, ja energia pitäisi osata suunnata oikeisiin asioihin. Snautseri kyllästyy nopeasti ja jos häntä ei huvita, niin häntä ei huvita. Valtataisteluja on siis luvassa, mutta niistäkin selviää johdonmukaisella käytöksellä.
Snautserille ei riitä pelkkä lenkkeily, vaan se vaatii myös älyllistä hommaa. Lenkiksi ei piisaa pieni kävelylenkki, vaan koira vaatisi pitkän lenkin ja mieluiten vielä vapaana.
Karvanhoito on aivan mahtavaa, koira trimmataan kahdesti (meillä kolmesti) vuodessa, eikä välillä tarvi tehdä muuta kuin kammata partaa. Trimmauksen voi tehdä itse tai antaa ammattilaiselle, joka veloittaa työstä 40-60e (täällä päin ainakin).
Jos todella aiot harrastaa koiran kanssa, snautseri on tosi hyvä valinta siihen. Lasten kanssa tulee hyvin toimeen ja pelottaa taatusti epätoivotut vieraat pelkällä ulkonäöllään. Meillä tosin koira on itse lauhkeus ja lähinnä päästää kaikki sisälle "jee, tulkaa leikkimään mun kanssa!", mutta jo snautserin parta ja kulmakarvat tekevät siitä pelottavan näköisen.
Lisää snakuista snautserikerhon sivuilta:
http://www.sci.fi/~sspk/snautseri/index_fi.shtml

 

jos haluat lisätietoa multa, niin laita viestiä.
Piti vielä sanoa, että sheltillä on tosiaan luontainen miellyttämisenhalu, niin on snakullakin, mutta se kohdistuu ainoastaan itseensä.
Silti aivan ihana rotu, humoristinen ja älykäs!

 

Tutustupa englannin bulldoggiin. Täyttää kaikki noi sun "vaatimukset" ja on aivan ihana lapsiperheen koira! :heart:

 

\

Minä haluaisin perhekoiran jonka kanssa ulkoilisimme aktiivisesti ja joka koulutettaisiin tottelevaiseksi. Senlisäksi haluaisin koiran pystyvän tuomaan meille tiettyä turvaa eli olemaan sellainen, että vieraat örveltäjät eivät liikoja lähestyisi. Kuitenkaan koira ei saisi olla liian iso, keskikokoinen riittäisi.

Jos jaksaa näin paljon nähdä vaivaa sopivan rodun etsimiseen ja pohjana on halu kouluttautua koiransa kanssa, ei ole mitään estettä ottaa vaikka palveluskoiraa kovempaakin koiraa! Toki esim. sakemannin tms. kanssa pääsee helpommin kokemaan koulutuksen helppouden kuin vaikka sitten siperianhuskyn kanssa Mutta sehän onkin sitten eri juttu kuinka pitkälle innostuu asiaa viemään.
Ensimmäinen oma koirani oli vahvasti dominoiva hirvikoira-venäjän ajokoira sekoitus ja huippu koira olikin. Käytiin vanhainkodissa ja päiväkodissa taputeltavana, vedettiin lapsia pulkassa, kun seropitkin vihdoin kisoihin pääsi niin kisattiin tokoa ja agilityä hyvillä sijoituksilla, koira piti vieraat poissa jos ei oltu kotona (paitsi erään imurikauppiaan piti sisällä kun oli sinne auki jääneestä ovesta ehtinyt..) , sisällä löhösi omassa tuolissaan rauhallisena kuin mikä.. Ja pelastipa minun ja veljenvaimon hengenkin kun karkasi ajamaan hirviäitiä jonka vasa nukkui hiekkatien varrella, jossa olimme kävelemässä..Voi tuota ylistyslistaa voisi jatkaa loputtomiin!

Yleisesti ottaen mitä suurempi koira sen rauhallisempi ja mitä rauhallisempi koira sitä enemmän se tuntuisi ehtivän miettimään asioita. Itse pidän ajokoiraa fiksuna kun se pysyy jäniksen jäljillä. Tullut katseltua staffini ja kaverin rotikan jänisjahteja.. Siinä menee koira lujaa pitkin maita ja mantuja.Jänis yleensä on ottanut viiden metrin pyräyksen ja hypäänyt sivuun katsomaan kuinka äly viheltää mennessään :snotty: Juu no tuohan oli jo ihan asian vierestä!