Koiramme tekee kuolemaa:(

vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Florence:
Huomenta!

Lähdin kolmen maissa viemään koiraa sinne klinikalle. Auton sotkeentumisesta ei ollut kiinni tuo vitkuttelu, oli kaikin puolin hankala yö muutenkin.

En kovin pitkälle pihasta päässyt, kun ystävämme veti viimeisen henkosen :'( :'( Käännyimme sitten takaisin ja olen itkenyt silmät kipeiksi. Muu väki nukkuu vielä. Äidilleni äsken soitin, kun tiesin olevan hereillä. Oli pakko purkaa jollekin.

Meillä on hautajaiset tänään. Toivon niin, että lapset "selviäisivät", koska tämä on heille suuri menetys. Se oli aina laumansa paimentaja ja rakasti täydestä sydämestä meidän poikia.
Lain mukaan ell pitäisi aina todeta koiran kuolema, ennenkuin koira haudataan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Florence:
Huomenta!

Lähdin kolmen maissa viemään koiraa sinne klinikalle. Auton sotkeentumisesta ei ollut kiinni tuo vitkuttelu, oli kaikin puolin hankala yö muutenkin.

En kovin pitkälle pihasta päässyt, kun ystävämme veti viimeisen henkosen :'( :'( Käännyimme sitten takaisin ja olen itkenyt silmät kipeiksi. Muu väki nukkuu vielä. Äidilleni äsken soitin, kun tiesin olevan hereillä. Oli pakko purkaa jollekin.

Meillä on hautajaiset tänään. Toivon niin, että lapset "selviäisivät", koska tämä on heille suuri menetys. Se oli aina laumansa paimentaja ja rakasti täydestä sydämestä meidän poikia.
Lain mukaan ell pitäisi aina todeta koiran kuolema, ennenkuin koira haudataan.
Ei tarvi! näin sanoi mulle kunnan oma eläinlääkäri
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
:( Lämmin osanotto. :flower:

No voi herramunjee, kyseessä on koiran kuolema ja täällä ollaan samalla fiiliksellä kuin ois ihmisestä kyse. Toisille toiset asiat on tärkeämpiä kuin toisille, niin se vaan on...

 
häh?
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
:( Lämmin osanotto. :flower:

No voi herramunjee, kyseessä on koiran kuolema ja täällä ollaan samalla fiiliksellä kuin ois ihmisestä kyse. Toisille toiset asiat on tärkeämpiä kuin toisille, niin se vaan on...
Miten koiran sureminen vähentää ihmisen kuoleman suremista? Monille, hyvin monille koira (tai muu lemmikki) on perheen jäsen. Eikö silloin sitä saa surra ja ikävoidä yhtä lailla kuin ihmistä? Ei se tee ihmisarvosta yhtään vähäisempää!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja häh?:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
:( Lämmin osanotto. :flower:

No voi herramunjee, kyseessä on koiran kuolema ja täällä ollaan samalla fiiliksellä kuin ois ihmisestä kyse. Toisille toiset asiat on tärkeämpiä kuin toisille, niin se vaan on...
Miten koiran sureminen vähentää ihmisen kuoleman suremista? Monille, hyvin monille koira (tai muu lemmikki) on perheen jäsen. Eikö silloin sitä saa surra ja ikävoidä yhtä lailla kuin ihmistä? Ei se tee ihmisarvosta yhtään vähäisempää!

Mun käsitykseni mukaan ihminen ja koira eivät ole saman arvoisia. Koirakin on siis arvokas koirana mutta ihmiset ovat aina silti tärkeämpiä. Jokainen toki saa surra tavallaan, en loukata tahtonut ketään. Anteeksi jos näin kävi.
 
häh?
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun käsitykseni mukaan ihminen ja koira eivät ole saman arvoisia. Koirakin on siis arvokas koirana mutta ihmiset ovat aina silti tärkeämpiä. Jokainen toki saa surra tavallaan, en loukata tahtonut ketään. Anteeksi jos näin kävi.
Tietysti koira on koira. Mutta ei kannata väheksyä kenenkään surua vain siksi, että omassa mittakaavassa se tuntuu vähäpätöiseltä.
 
täysikuuna kirjautunut
Alkuperäinen kirjoittaja Florence:
Lämmin kiitos teille kaikille :hug:
Oli vähän hölmön tuntuista itkeä täällä tätä asiaa, kun on sellaisiakin äitejä täällä, jotka ovat menettäneet oman lapsensa :'( Ihania olette kuitenkin, kun ymmärsitte ja olitte tukena :)

Joku kysyi rotua, Tiibetinmastiffi :heart:

On nyt haudattu ja esikoisen kanssa viety kukkia. Poika totesi, että nyt se on koirien taivaassa ja iltaisin katselee meitä, kun pelataan pleikkaa :saint:
Olen menettänyt lapseni, mutta samalla tavalla itkisin rakasta eläintä!
Ei yhtään tyhmää, silmät kyynelissä täällä kirjoitan.
Jaksamista teille ja lapsille, kyllä se siitä!
Tätitini oikein eläinrakas myös itkenyt kissojaankin monta viikkoa, ymmärrän täysin kun vuosia pyörinyt mukana!
 
Kyllä se koira on kuin yksi lapsi. Ystävä joutui koiransa lopettamaan talvella ja mä olin menossa kk päästä sinne ja mietin vaan että mitä jos joku siitä koirasta puhuu kun se koira oli mulle kuin oma. Selvisin mutta kyllä mä sain nieleskellä.
Saa olla aika tunteeton ihminen jos koiran menettäminen ei missään tunnu.
:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Florence:
Lämmin kiitos teille kaikille :hug:
Oli vähän hölmön tuntuista itkeä täällä tätä asiaa, kun on sellaisiakin äitejä täällä, jotka ovat menettäneet oman lapsensa :'( Ihania olette kuitenkin, kun ymmärsitte ja olitte tukena :)
Osanottoni. Niin kovasti toivoin, että olisi käynyt toisin :hug:

Kuolema on aina kuolema, niin kamalan lopullista. Selvästi teillekin koira oli täysivaltainen perheenjäsen, oma rakas. Tottakai sie itket ja tottakai se koskee. Ja ilman muuta siulla on oikeus purkaa tuntojasi tänne, parhaamme mukaan tuemme.

Vaikka nyt surettaa, niin hauvanne tulee nostattamaan hymyn teijän jokaisen kasvoille vielä monta monituista kertoo. Usein itsekin muistelen edesmenneen kissamummuseni tempauksia ja naureskelen :heart:
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tyyris Tyllerö:
Nimesi sun muistan,
mieleeni sen ikuistan.
Kuvasi sun kehystän,
rakkaan hyvän ystävän.

Nyt syttyi taivaalle uusi tähti,
kun rakas koirani viimeiselle matkalle lähti.

Nyt olet tähti, nyt olet maa,
tuulessa saatamme koskettaa.

Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan.
Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit
ja minä jäin. Itkemään.

Rakkaalle koiralleni, joka on mennyt parempaan maailmaan, ja jonka elämä sykkii meille jokaisessa tähdessä, hymyää auringon säteiden myötä, laulaa vapautta lumimyrskyssä ja kasvaa rakkautta ruohonkorsissa.

Tuolla jossain kaukana on maa,
minne moni sun kanssas matkustaa.
tuolla jossain kaukana on maa,
siellä sydämesi pieni levätä saa.
Tuolla jossain kaukana on maa,
siellä kelpaa sun iloisesti haukahtaa.
Olipas kaunis!
 
vieras79
Alkuperäinen kirjoittaja miero:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras79:
Voi että toi on kurjaa,lasten kannalta varsinkin.
Minä lähdin 6kk pentuni kanssa aamu lenkille ja sille tielle jäi koiramme,kannoin pennun kotiin jossa lapset vastassa,äiti mikä sillä on,miksi se ei liiku,laitoin pennun lattialle ja soitin miehen takas kotiin..lapset oli pelkkää itkua koko päivän.
kuukausi sitten jouduin luopumaan lemmikistämme mutta onneksi sai uuden kodin,mutta silti tekee kipeetä ajatella että nyt se on pois meidän elämästä.
Paras lääke tuohon on kuin hankkii uuden tilalle jos vaan mahdollista,me ei koskaan voida ottaa uutta ystävää,lapsemme allergisia.
voi että :hug: tuo on rankkaa. selvisikö koskaan mikä pennulle tuli?
Sillä oli sydänvika,Kasvattaja sanoi että sivuääni kuuluu mutta se on aika yleistä pennuilla ja poistuu 4-5kk iässä.Käytin pennun normaaleissa rokotuksissa ja pyysin lääkäriä kuuntelee samalla,lääkäri sanoi että tulkaa parinviikon päästä sydän filmiin,tää ei ole tavallinen sivuääni...siitä alkoi lähtölaskenta joka kesti 2kk mitään oireita ei ollut paitsi se että pissaili tiuhaan ja ei millään tietenkään oppinut sisä siistiks.Lääkärikin oli yllättynyt että noi nopeesti meni koska antoi elin aikaa 2-3v lääkkeitä ei aloitettu koska oireita ei ollut,ja olisinko hallunnutkaan siirtää sitä lopullista,mutta saimme pitää pennun sen kevään ja kesän ja aina se on muistoissa ja haudattuna omaan pihaan jossa kukkapenkki ja aina keväällä nousee narsissit ja tulppaanit muistuttamaan pienestä.
Kamala ikävä vielläkin vaikka aikaa on mennyt jo 3,5v
 

Yhteistyössä