Joskus siinä 11-18-vuotiaina, vielä kotona asuessa.
Vai oliko kokemus että kukaan ei välitä, kuuntele, tue?
Haluaisin tietää että kuinka yleistä on se kokemus että ei oo kertakaikkiaan yhtään aikuista, jolta kokis saavansa rakkautta, tukea ja ymmärrystä. Jonka kanssa keskustella asioista.
Kuinka yleistä on ettei ole lisäksi edes ystävää jolle vois avautua...?
Vai oliko kokemus että kukaan ei välitä, kuuntele, tue?
Haluaisin tietää että kuinka yleistä on se kokemus että ei oo kertakaikkiaan yhtään aikuista, jolta kokis saavansa rakkautta, tukea ja ymmärrystä. Jonka kanssa keskustella asioista.
Kuinka yleistä on ettei ole lisäksi edes ystävää jolle vois avautua...?