kokemuksia: masentunut lapsi?

hanki pojalle harrastus missä hän viihtyy ja näkee kavereitaan ..kysy mistä hän tykkäisi ja mene pikkusiskon kanssa mukaan katsomaan ja viettämään aikaa hänen harrastuksiinsa ja näytä hänelle että hän on yhtä tärkeä kun pikkusuisko anna hänenlle tunnustusta hyvin vedetyistä harkoista ja huomioi hänen tekemisensä jos pyydät häntä jotain tekemään muista kiittää ja kehua häntä asioista ja mikä tärkeintä kerro kuinka rakas ja tärkeä hän on sinulle nyt ja aina tulevaisuudessakin...luota häneen älä koskaan aliarvioi hänen sanomisiaan ja vaikka tietäisit hänen joskus puhuvan "pikkusia valheita" kokeile kysyä asioista sillain ns. kiertotien kautta ---älä utele mutta kerro että luotat hänen tekemisiin kaikessa ja olet hänen turva ja tuki teki hän mitä tahansa ja toivot että jos jotain kerrottavaa hän voi siitä puhua ..älä huuda ja moiti nämä neuvot pätee kyllä ihan parisuhteen isompienkin osapuolten välillä

 

Meidän pojalla ilmeni masennus toissa kesänä. Silloin rysähti pahasti se ettei koko vuotena KUKAAN kutsunut poikaa synttäreille. "Paras kaveri" jätti kutsumatta ja maailma romahti. Tunsi itsensä huonoksi ja arvottomaksi kaveriksi. Äitinä itken yhä avuttomuutta siitä etten pysty nostamaan maailman murheita pois nyt 7v hartioilta.

Tällä hetkellä meillä on hoitokontakti psykiatriseeen ja päivät menee juuri samoin kuin ap kuvasit. Meillä ei ole lääkehoitoa yms.

Tällä hetkellä aloitti koulun ja siellä kuulemma sujuu. Kotona tunnepinnistely räjähtää käsiin. Aloitettiin perhetyön avulla uusi harrastus mistä saisi kavereita.

Meillä siis on myös muita neuropsykiatrisia ongelmia. Avioero ja muuta paskaa taustalla.

Tsemppiä! ja hae apua kun tuntuu ettet pysty enää itse vetämään venettä karikolta.

Ps.meillä ei ole kännykkää ja ruutuaika rajoitettu.