Vihdoin aika väestöliittoon saatu varattua! Harvoin sitä muuten on näin iloinen lääkärille menosta..
Osaako kukaan sanoa mitä on odotettavissa? Gynellä asiaa alustavasti jo selvitelty: mulla ilmeisesti lievä pco (ainakin lh-arvo ja ultra viittaa siihen), mutta clomeja tms. en siihen saanut, kaiketi kun siinä kierrossa todistetusti ovuloin (se kierto kuitenkin 39 päivää, muuten hyvin epässäännöllinen 34-50!). Miehen simpat tutkittiin myös, tulos: määrä hyvä, mutta eteenpäin liikkuvia ja normaalimuotoisi hieman normaalia vähemmän -> heikentää mahiksia jnkn verran. Näiden tutkimusten ja tietojen perusteella kummassakin siis kaiketi pikkasen "vikaa", mutta ei toivoton tilanne.
Nyt kuitenkin yritetty vuosi, eikä mitään ole tapahtunut. Mikäköhän olisi seuraava askel asiassa? Kuinka nopeasti tuolla väestöliitossa päästään tositoimiin? Kokemuksia?
Kun vaan pääsisi tässä asiassa jotenkin eteenpäin. Sitä vaan säikähtää jo itsekin tunteitaan, sitä kuinka helv**** pahalta se tuntuukaan kun joku muu kertoo iloisia uutisia. Ja niitä kuulee tuon tuosta, eilen viimeksi. Jotain katkeraa kateuttahan se on, itkettää, raivostuttaa. Sitten tuntee itsensä tosi huonoksi ihmiseksi kun ei aidosti pysty iloitsemaan toisen puolesta. Tuntuu suurelta vääryydeltä vaikka ymmärrän, ettei se omalta kohdalta olekaan pois.
Osaako kukaan sanoa mitä on odotettavissa? Gynellä asiaa alustavasti jo selvitelty: mulla ilmeisesti lievä pco (ainakin lh-arvo ja ultra viittaa siihen), mutta clomeja tms. en siihen saanut, kaiketi kun siinä kierrossa todistetusti ovuloin (se kierto kuitenkin 39 päivää, muuten hyvin epässäännöllinen 34-50!). Miehen simpat tutkittiin myös, tulos: määrä hyvä, mutta eteenpäin liikkuvia ja normaalimuotoisi hieman normaalia vähemmän -> heikentää mahiksia jnkn verran. Näiden tutkimusten ja tietojen perusteella kummassakin siis kaiketi pikkasen "vikaa", mutta ei toivoton tilanne.
Nyt kuitenkin yritetty vuosi, eikä mitään ole tapahtunut. Mikäköhän olisi seuraava askel asiassa? Kuinka nopeasti tuolla väestöliitossa päästään tositoimiin? Kokemuksia?
Kun vaan pääsisi tässä asiassa jotenkin eteenpäin. Sitä vaan säikähtää jo itsekin tunteitaan, sitä kuinka helv**** pahalta se tuntuukaan kun joku muu kertoo iloisia uutisia. Ja niitä kuulee tuon tuosta, eilen viimeksi. Jotain katkeraa kateuttahan se on, itkettää, raivostuttaa. Sitten tuntee itsensä tosi huonoksi ihmiseksi kun ei aidosti pysty iloitsemaan toisen puolesta. Tuntuu suurelta vääryydeltä vaikka ymmärrän, ettei se omalta kohdalta olekaan pois.