Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Heippa.

Olen täällä vähän laiskanlaisesti käynyt kun olen jäänyt jumittamaan tuonne tuttuun pömppispinoon. Mutta nyt halusin tulla pari sanaa tännekin kirjoittamaan. Ja listaukseen voisi kai laittaa, että PAS maaliskuu.

Syvimmät pahoitteluni kaikille tuoreita pettymyksiä saaneille. Kuten kaikki muutkin, olen kauhean pahoillani. Tämä pinoa ei ole totisesti pitkään aikaan hyvillä uutisilla siunattu. Mutta mehän tiedetään, eikö tiedetäkin, että aina ne positiiviset uutiset kuitenkin tulevat, ja usein ryppäissä.

SaanaS : Voi mikä harmi. Voin kuvitella, että IVF:n vaihtuminen IUI:hin kirpaisi. Sä kun olet aina reagoinut vahvasti noihin hormoneihin ja arvaan, että jännitit tätäkin kertaa aika lailla, vaikka lyhyellä menittekin. Tosi outoa, että reagoit tällä kertaa noin: sullahan kuitenkin munikset toimivat sinänsä täysin mallikelpoisesti ja munasolujakin saitte ekalla kerralla tosi paljon ja tasaisesti. Mikähän siinä oli - minä päivänä aloitit piikittämisen, oisko se voinut mennä liian myöhäiseksi että johtofollit pääsivät jo valikoitumaan? En tiedä, tietenkään. Mutta eihän se IUI nyt täysin toivoton vaihtoehto ole, pestäänhän ne vasta-aineet siinä kuitenkin pois. Toki, teillä ICSI tietysti tehokkain vaihtoehto, mutta kyllä niitä onnenkantamoisia on tullut insseistäkin, usein silloin, kun niitä on vähiten odottanut! Koeta suhtautua toiveikkaasti, ei näissä jutuissa koskaan tiedä, mikä lopulta toimii ja mikä ei :attn:

Ade: Mä meinasin ensin että kirjoitan yksäriä mutta kirjoitan kuitenkin tänne. Itse olen pelännyt, että jos tässä vielä parisuhde alkaisi rakoilemaan, niin en kestäisi. Prioriteettilistalla se on sittenkin ensimmäinen, tai ainakin pitäisi olla. Usein kieltämättä ajatukset ovat pyörineet niin täysin tässä raskautumisen vaikeudessa, että oikeasti prioriteetit ovat olleet omalla kohdalla lähinnä googlailussa, lääkeannostuksissa, 2+:n sivuilla surffailemisessa, oman tilanteen suremisessa jne, että ei olisi ollut omalla kohdalla ihme, jos mies olisi minuun kypsynyt ja meidän parisuhteeseemme ja seksielämäämme täysin kyllästynyt riittämättöminä. Monet kirjoittavat, että parisuhde on vain vahvistunut näissä koitoksissa (vaikka vaikeata on ollutkin) mutta en kyllä omalla kohdalla tiedä totuutta. Kyllä se nähtäväksi jää, käykö loppupeleissä todella niin. Vahvistumista kai voi parhaiten analysoida jälkikäteen... Olen joka tapauksessa tosi pahoillani, että teidän tilanteenne on nyt mikä on. Jotenkin tuntuisi kohtuulliselta, että nämä asiat tulisivat yksi kerrallaan: että surtaisiin joko lapsettomuutta tai sitten parisuhdetta, mutta jos saisi toivoa, niin ei niitä kahta ainakaan yhtäaikaisesti. Tiedäthän rakas ystävä, että kuten tässä lapsettomuuspaskassa, niin myös parisuhdesotkuissa olemme varmasti komppania melkoisen kokenutta porukkaa. Kaikilla meillä on vaikeita aikoja takanamme ja elämme vaikeassa saumassa nytkin. Älä epäröi siis kirjoittaa (vaikka yksärinä ) parisuhdejutuista tännekään, vaikka ei tämä ehkä ihan täydellisen oikealta foorumilta sille tunnu. Samalla kun muut juttelevat alkioiden solumääristä ja Pregnylin ajoituksista, tunnet varmasti olosi vähän etäiseksi tästä maailmasta kun mielessä pyörivät juuri tällä hetkellä sun omassa elämässä paljon isommat tai ainakin ihan muut jutut. Olen itse läpikäynyt kaikenlaista ihmissuhdesontaa menneinä vuosina ja valitettavasti uskon, ettei niiltä säästy tulevaisuudessakaan ihan täysin. Jos elää pitkän elämän, minkä toivottavasti saa, siihen tulee mahtumaan vielä kaikenlaista. Vaikeuksilta (siis uusilta....) välttyminen on aivan mahdotonta. Meillä oli ystävien kanssa joskus ns. muotia jutella kevyitä siitä että kenenköhän takia se tuleva oma mies juuri tällä hetkellä on särkenyt sydämensä? Samalla ajatuskaavalla on aivan varmaa, että mikään ei ole varmaa. Vähän niinkuin n. 3 vuotta sitten en todellakaan aavistanut, että kirjoittelisin täällä sydän tummana varjoista. Tässä vaiheessa mulla piti olla kaksi lasta. No eipä ole. Joten jos samaa rataa jatkuu, kolmen vuoden päästä mun elämässä voi tapahtua jotakin sellaista, mitä en todellakaan toivonut enkä odottanut. Ehkä myös positiiviseen suuntaan, mutta silti. Toivotan sulle Ade rohkeutta ja sinnikyyttä vaikeaan aikaan. Jonakin päivänä tämä vaikea aika on ohi ja on uuden aika. Minkälaisen? Sitä ei tiedä kukaan. Toivon sulle parasta ratkaisua :heart:

Kaikille muille toivotan aurinkoista naistenpäivää. Meissä on voimaa, varsinkin silloin, kun olemme tiiviinä joukkona. Pettymyksiltä emme pysty toisiamme suojelemaan mutta jos oikein yritämme, pystymme ehkä nostamaan pettyneen maasta ja saamaan hänet yrittämään uudestaan.

Stella
 
Tulin vain toivottamaan kaikille ihanille kohtalotovereille aurinkoista naistenpäivää kaikista meidän vastoinkäymisistä huolimatta!!!! Olette kantava voima ainakin mulle... :)

Stellalle kiitos kauniista sanoista, piti ihan vähän kyynelehtiäkin. Hyvin vähän on tullut itkettyä tämän pettymyksen jälkeen, jotenkin näihin turtuu.

Adeliinille iso hali ja rutistus... näissä tilanteissa on aina parisuhteet koetuksella, ihan kuin ne ei olisi muutenkin niiin hankalia. Kovasti jaksamista sinulle!!!!!

Emppu
 
Kauniina naistenpäivänä tulin toivottelemaan kaikille
ruusuntuoksuisia onnitteluja. Tai tulppaanin! Kyllä niin on, että jos ei Naisten Päivää ole perustettu JUURI meitä varten, niin ei sitten ketään!!!!

Ette usko, kuinka hyvältä kannustuksenne tuntuu. On niin koskettavaa, että tämä sama porukka, jolle olen raportoinut ovikset, limikset, negat ja keskenmenot onkin nyt edelleen niin vahva tukijoukko, kun omat asiat pyörivät hieman toisaalla...eli siinä parisuhteessa.
Kun kerran siihen rohkaisitte, voisin hieman kertoa, mistä kenkä puristaa meillä...jospa siitä vaikka olisi jotenkin kummasti jollekulle vielä apuakin?!

Mun mies ja minä mentiin yhteen elämäntilanteissa, jossa molemmat oli aika rikki ja keskeneräisten asioitten äärellä. Sieltä romukasasta sitten noustiin ja perustettiin kiireellä yhteinen koti - eikä se edes riittänyt vaan rakennettiin lähes heti talo. Näin jälkeenpäin ajateltuna ollaan oltu kuin pakomatkalla edellisistä elämistämme, menty puuskuttaen läpi vihkikirkon käytävän, lykitty vereslihalla uuden talon pihamaata ja sitten aloitettu kaiken muun puuhastelun ohella projekti nimeltä Lapsi. Muistan, miten olin ensimmäisiä kaveripiirissäni meidän vauvayrityksen alkaessa. Ja nyt olen kuta kuinkin ainut lapseton. Niin ne vauvajunat ajoivat ohi, yksi vaunu kerrallaan kyydissään sinisiä ja punaisia unelmia.

Nyt kun talo on myynnissä, voimat ja rahat tiukilla ja koko tulevaisuus levällään on todella aikaa miettiä tuolla terassilla saunan jälkeen, että kuinkas sitten kävikään. Miehelläni, joka on urhoollisesti puurtanut tämän kaiken kanssani, on tullut nyt se piste vastaan, ettei hän jaksaa pahaa oloaan, jonka on työntänyt jo vuosia syrjään. Ja niitä pahanolon aiheita on herra ties mitä, meidän yhdessäolon aikaiset jutut ovat vain jäävuoren huippu, näin olen käsittänyt. Tämän talven aikana hän on tuonut esiin hyvin selvästi, ettei jaksa eikä halua yrittää saada lasta kanssani eikä oikeastaan jaksa pinnistellä mitään kanssani - käytännön elämää lukuunottamatta. Emme riitele, vaan puhumme ja teemme asioita sekä yhdessä että kavereitten kanssa. Mutta minä haluaisin enemmän. Tahtoisin antaa hänelle nyt kaiken sen hellyyden ja intohimon ja jakaa ne elämän nautinnot, joihin meillä on mahdollisuus ilman lapsia. Mutta hän ei voi, koska hänellä on täysi tekeminen itsensä ja olojensa kanssa. Mulla on usein hirvittävän yksinäinen, surullinen ja kiukkuinen olo, kuin olisin jossain hänen eteisessään odottamassa, että hän on taas henkisesti kotona ja valmis kohtaamaan minut.
Positiivista tässä on se, että mies on hakemassa itselleen apua. Mutta sitähän ei kukaan tiedä, miten asiat sen kautta muuttuvat ja muuttuvatko. Enhän voi laittaa hänen mukaansa terapeutille viestiä "hoida tuo kuntoon, että meillä on taas hyvä olla yhdessä".
Aiemmin oltiin yhdessä terapiassa ja se oli hyvä juttu, mutta ei selvästikään riitä, koska hän tarvitsee jotain enemmän ja vain itselleen voidakseen nauttia ensin omasta elämästään ja sitten - ehkä - minusta.

Tällä hetkellä käyn siis päivittäistä taistelua itseni ja "erotako vai ei" - ajatusteni kanssa.
Stella sanoit osuvasti, että "vahvistumista voi arvioida vasta jälkikäteen". Juuri siitä on kysymys. Onko minun nyt oltava vahva ja jaksettava rakastaa ja luottaa siihen, että jotain parempaa on luvassa vai onko minun ymmärrettävä, että tästä ei rakennu enää mitään, että menemme vain kauemmaksi toisistamme joka päivä. Silti aina kun mietin eroa muistan, että tässä on se mies, jolle olen ollut kaksi kertaa raskaana ja joka ei ole hävinnyt mun viereltä mihinkään, vaikka elämä mun kanssa on ollut monta vuotta yhtä itkua, kiukkua ja tyytymättömyyttä. Silloin tuntuu, että en minäkään halua häipyä enkä luovuttaa nyt, kun hän on vihdoin uskaltautumassa kohtaamaan omat haamunsa. Vaikeinta mulle on se, etten voi näyttäytyä hänelle nyt naisena, jota on kaunis katsella ja koskea, jonka kanssa voi heittäytyä ja kohota hetkeksi kaiken tämän yläpuolelle sinne maailmaan, jossa ollaan kahden, vain me. Se on melkein liikaa.

Minusta on lohdullista huomata, että parisuhde voi pysyä kasassa ja että niin monet teistä ovat selvinneet henkisesti näinkin pitkälle yhä onnellisesti yhdessä -vaikka matka ei ole ollut helppo!

Rutistus teille ja kiitos, kun sain purkaa näitä ajatuksiani. Ehkä tämä on juuri se tiimalasin kapein kohta, jossa hiekka valuu aikansa ja sitten helpottaa.


 
Mukana menossa maanantaina 9.3.2009:[/b][/color]

PeePee.............................................................kp24
EllaElias.............ivf touko..................................kp17
Miimi78...............PAS.........................................kp15
toiveikas77.......clomit.......................................kp11
Astrid................................................................kp7
Stellla................PAS maalis .............................kp
Nia77.................PAS maalis/huhti.....................kp
SaanaS..............inssi........................................kp
Kummi...............icsi tulossa..............................kp
Emppu78..........................................................kp
Unelma-anelma.luomukierto.............................kp /27-31
Mustaruusu.......luomukierto.............................kp
Angela77
SO77
Lili78
Liinu-
matilda2008
Kuumetta



[color=Green3]Kummitelleet:[/color] :eek:


[color=Green3]Plussanneet:[/color]

kk76
Pöppis



[/quote]

 
Meillä PAS siirtyi kuukaudella :ashamed:
Kävin tänään limisultrassa ja kaikki näytti hyvältä... limis 10,3 mm ja 19 mm "follikkeli" toisella puolella. Zumet eivät olleet siis pysäyttäneet follikkeleiden kasvua joten siirtopäivä piti saada omaan kiertoon. Lääkäri laski että siirto olisi pitänyt tehdä tämän viikon lauantaina tai sunnuntaina, ja klinikka on silloin kiinni joten hoito keskeytettiin ja eikun oottamaan ensi kiertoa. Voi että kun ottaa päähän kun kaikki näyttää hyvältä ja sit tollasen takia joudutaan keskeyttämään hoito.
No, eihän täs kuitenkaan oo tapahtunut mitään joka tilannettamme pahentais joten ei kai sais valittaa.. täs nyt tän päivän vaan on ottanut päähän. Minulla on kuitenkin ajatuksissanne te joilla on suurempia suruja ja koettelemuksia elämässänne!

Iso :hug: kaikille!!
 
Miimille tsempit ja halaus!! Itsekin odotellin kerran kolme kuukautta jotta saatiin luomupassin päivät kohdilleen, se hajottaa päätä, I know...

Stellalle suuri kiitos että viitsit analysoida. Kiitos!!!!!! pitää kysyä foudilalta miksi ihmeessä kävi näin....ettei päästy ollenkaan punktioon... Monesko kierronpäivä te muut olette alkaneet pistää lyhyessä kaavassa??? Olikohan 5. pv tosiaan liian myöhään, kuten Stella arvioi??? ärsyttää että viikonloput vaikuttaa punktiolaskelmiin.....

Jaksamista kaikille!!! Onneksi mennään kesää kohti!!

Meillä suunnitelmissa tämän inssin jälkeen se toinen IVF kesäkuussa vasta.
 
Lyhyesti lyhyestä kaavasta Saanalle: Mulla alettu pistämään lyhyissä (1. ja 2.IVF) jo kp 2 mutta täytyy muistaa että muhun ei kannata ehkä normimunijoiden verrata koska mulla niitä muniksia tulee korkeasta fsh:sta johtuen aika vähän joka tapauksessa, eli siksikin on ollut hyödyksi aloittaa stimulaatio mahd.aikaisin. Tosin, ekassa IVF:ssä ei ollut aavistustakaan siitä, että olen huono munija ja silti aloitettiin jo kp 2...Näin siis Fertinovassa. Joka tapauksessa, nää on näitä tyypillisiä eroja klinikoiden välillä...Foudila on kyllä hyvä, joten luota vaan siihen, se tuntee sun historian ja sun koko tilanteen ja varmasti sen valossa tekee oikeat ratkaisut. Mutta kantsii silti kysyä ja tentata! Jotenkin vaan omaan korvaan tuo, että pari follia oli kehittyneet tasatahtisesti huomattavasti muita pidemmälle viittaisi siihen, että munasarjat oli jo ehtineet tavallaan valita ne johtofollit.

Adelle lyhyesti, ajan kanssa pidemmästi. Kun olin lukenut sun viestin, mun päässä alkoi pyörimään jonkinlainen ajatusvyyhti, jonka ytimessä varmaan oli se, että ei parisuhde, kuten ei tämä vauvahankekaan, ole aina tahdon asia. Ei niin, ettetkö sitä tietäisi. Tai kaikki täällä. Mutta mun täytyy jatkaa myöhemmin, kun olen vähän pohtinut tarkemmin mitä sanoisin. Jotenkin huomaan, että haluaisin sanoa kannustavia sanoja myös siihen, jos sittenkin päätyisit(te) eroon. Vaikka tottakai toivon, että rakkaus ja yhteiset koettelemukset sitoisivat teidät sittenkin tämän taipaleen jälkeen kauniisti yhteen, että jaksaisitte nousta yhdessä arjen yläpuolelle hämmästelemään elämän ihmeitä.

Palaan joku päivä.
S
 
Tulin pitkästä aikaa lueskelemaan muiden kuulumisia, josko olis saanu itseä vähän pirteämmäksi muiden plussilla! Mutta liitynpä nyt sittenvain yhtä harmaana joukkoon harmaaseen. Kiertopäivä 3 menossa ja clomit taas kerran naamariin sekä inssiä odotteleen. Omat jutut tuntuu kylläkin nyt ihan vähäpätöisiltä....

Hirveästi voimia rakkaat naiset! Tuokoon kevätaurinko hyviä uutisia tullessaan! :heart:

Ade meni suuntaan tai toiseen, ratkaisu on aina helpotus ja sitä toivon teille pikaisesti! :hug:
 
Kiitos vastauksista, naiset! =) Aion kyllä ehdottaa jotain kp3 aloitusta ja vähän lisää aiempaan 100 IUI:hin.... alkaa kyllä painaan tämä lapsettomuus aika ihan eri tavalla kuin hoitojen alussa... seksi ja parisuhteen ilo kärsii... :|

Adelle voimia toivon niin kovin :heart:
 
Heipähei, kiitos EllaElias kun taas päivittelit kiertopäiviä. =)

Adeliini voimia sinulle tuleviin ratkaisujen aikoihin, jotka ovat edessä. Eipä varmasti tunnu mukavalle tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen. Varsinkin, kun koskaan ei oikeastaan voi olla varma onko päätös niin sanotusti oikea.

Mustaruusu onnea teille tuleviin koitoksiin! Tosiaan se huhti/toukokuu on täällä nopeasti =)

Miimi78 varmasti tuo harmittaa, kun hoito jää kesken... Eikä kannata vähätellä omaa potutustaan, kaikilla meillä on oikeus olla suruissaan! :hug:

PeePee kirjoitit minusta niin kivasti tuosta, että on niin paljon kysymyksiä ja suurimpaan osaan ei kukaan tiedä vastauksia. Niin se taitaa olla koko elämässä yleensäkin.
Paljon pyörii mullakin kysymyksiä ja tunteita päässä nyt kun on elämässä raskas vaihe meneillään. Mutta kai se vaan on heittäydyttävä elämän virtaan niin sanotusti, ja katsottava mihin se vie...

Tässä olen paljon mietiskellyt elämää noin yleensä, kun äidin tilanne on mikä on. On sellainen vahva tunne, että pitäisi koittaa itse nauttia elämästä enemmän niillä resursseilla, jotka tällä hetkellä on annettu. Tällä hetkellä on mahdollisuus tehdä monia sellaisia asioita, joita tehdään ilman lasta. Nauttia toisistaan miehen kanssa, matkustaa, antaa aikaa myös itselleen. Olla itsekäs hyvällä tavalla.
Pääsiäisenä ollaankin päätetty tehdä jokin pieni matka. Ainakin yritetään irrottautua kaikesta.

KIITOS teille kaikille tuesta, olette tärkeitä tukijoita!
 
Hei!

Jos joku on kiertopäivästäni kiinnostunut (itse en kauheasti ole, kun luomuraskaus ei ole mahdollinen) niin se on nyt 18/30. Seuraavan kierron alussa käyn FSH-verikokeessa, ja sitten seuraavasta kierrosta aloitetaankin hoito. En tiedä vielä tehdäänkö pitkä vai lyhyt, sen ratkaisee tuo verikoe. Kukas se näistä kyselikään? Mulle on tehty 2 lyhyttä kaavaa ja 2 pitkää. Lyhyessä aloin pistellä muistaakseni kp 3 tai 4, ja ihan hyvin munikset kasvoi kohonneesta FSH:sta huolimatta. Pitkässä kaavassa ne kasvoivat hitaammin, mutta olivat paremmin tasakokoisia. Ainoa tähän mennessä alkanut raskaus tuli pitkästä kaavasta.

Meille on nyt tiedossa sopivia siittiöiden luvuttajia ilmeisesti useampi vaihtoehto. Mun mies on niin tavallisen suomalaisen näköinen, että lääkäri nauroi ettei ollut kovin vaikea tehtävä löytää sopivia. Vielä pyysin häntä selvittämään, jos mahdollista, onko luovuttajaehdokkailla allergioita. Meillä kun on paljon eläimiä, niin en mielellään haluaisi allergisia geenejä! Lääkäri ei ollut varma, onko luovuttajilta kyselty allergioista mitään, mutta lupasi selvittää asian.
 
Mukana menossa torstaina 12.3.2009:[/b][/color]

PeePee.............................................................kp27
EllaElias.............ivf touko..................................kp20
Mustaruusu.......luomukierto.............................kp19 /30
Miimi78...............PAS huhti................................kp18
toiveikas77.......clomit.......................................kp14
Astrid................................................................kp10
Elenia................inssi.........................................kp4
Stellla................PAS maalis ..............................kp
Nia77.................PAS maalis/huhti.....................kp
SaanaS..............inssi........................................kp
Kummi...............icsi tulossa..............................kp
Emppu78..........................................................kp
Unelma-anelma.luomukierto.............................kp /27-31
Angela77
SO77
Lili78
Liinu-
matilda2008
Kuumetta



[color=Green3]Kummitelleet:[/color] :eek:


[color=Green3]Plussanneet:[/color]

kk76
Pöppis


 
Heips! Muokkasin tuota eilistä listaa vastaamaan tämän päiväisiä tietoja.

PeePee: Älähän nyt vielä luovuta. Eikö se iloinen ihme tapahdukin juuri silloin kuin vähiten sitä odottaa. Että oisko nyt sen aika?!

Astridille vielä voima :hug: ja kaikille muillekin sitä tarvitseville.

Tänne suunnalle ei kuulu kummempia.
 
Mukana menossa lauantaina 14.3.2009:[/b][/color]

PeePee.............................................................kp29
EllaElias.............ivf touko..................................kp22
Mustaruusu.......luomukierto.............................kp21 /30
Miimi78...............PAS huhti................................kp20
toiveikas77.......clomit.......................................kp16
Astrid................................................................kp12
Elenia................inssi.........................................kp6
Stellla................PAS maalis ..............................kp
Nia77.................PAS maalis/huhti.....................kp
SaanaS..............inssi........................................kp
Kummi...............icsi tulossa..............................kp
Emppu78..........................................................kp
Unelma-anelma.luomukierto.............................kp /27-31
Angela77
SO77
Lili78
Liinu-
matilda2008
Kuumetta



[color=Green3]Kummitelleet:[/color] :eek:


[color=Green3]Plussanneet:[/color]

kk76
Pöppis

 
Lauantaita ladyt! :flower:

Kiitos viisaista sanoista ja kannustuksestanne!
Tässä porukassa on voimaa, sitkeyttä ja ennen kaikkea rehellisyyttä omia tunteita kohtaan.
Se on tärkeää! Ja kaikkien vaikeuksienkin keskellä elämä vaan jotenkin järjestelee
erilaisia ratkaisuja ja uusia polkuja meistä jokaiselle. Johonkin suuntaan ne asiat aina etenevät, vaikka se suunta ei tuntuisikaan aina toivotuimmalta. Ja sitten on ne Ihmeet, joihin Ella viittasi...ne todistavat sen, että mikä tahansa on mahdollista ja koska tahansa. Me ei vaan tiedetä sitä etukäteen.

Olen miettinyt todella paljon asioita, elämää ja parisuhdetta. Tuntuu, että jotain hyvää tästä kaikesta seuraa vielä tavalla tai toisella. Joka tapauksessa olen päätynyt siihen, etten luovuta miehestäni ja suhteestamme. Haluan hänen ymmärtävän ja kokevan, ettei mun rakkaus ole kiinni siitä, mihin hän kykenee ja pystyy miehenä ja kumppanina. Onhan aivan hullua olettaa, että hän sitoutuisi minuun ja tuntisi syvästi mua kohtaan, jos mä olen oven raossa lähteäkö vai jäädä -meiningillä. Ei kai siinä tilanteessa kukaan voi olla luottavaisin mielin! Joten haluan ainakin omalta osaltani lopettaa nyt tämän huopaamisen ja soutamisen ja katsoa, voiko hänkin tehdä niin. En nyt tarkoita, että jään häneen roikkumaan vaikka mikä olisi, ei toki. Jos hän todella haluaa erota, niin sitten se menee niin, mutta minä haluan nyt laittaa pisteen omalle keikkumiselleni ja ottaa omasta päätöksestäni vastuun.
Huh, pysyyköhän kukaan perässä?! :eek:
Mun mies on ollut reissussa ja kun hän tulee takaisin, aion taas kerran jutella hänen kanssaan...

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua ja Tsemppiä!! db

Adeliini
 
Täällä olen taustaillut. Tsemppiä kaikille kevään hoitoihin sekä kaikille tässä pinossa oleville:heart: sekä voimia kaikille, pitäkää toisistanne ja parisuhteestanne huolta :hug:
Omaa kuulumista, sairaslomalla kun supistelut jo pehmittäneet paikkoja, viikkoja tulee täyteen 25, joten vielä vaavit saisivat pitkään pysyä..pitäkää peukkuja :|
Ihanaa viikonloppua siskot!
 
Mukana menossa sunnuntaina 15.3.2009:[/b][/color]

PeePee.............................................................kp30
EllaElias.............ivf touko..................................kp23
Mustaruusu.......luomukierto.............................kp22 /30
Miimi78...............PAS huhti................................kp21
toiveikas77.......clomit.......................................kp17
Astrid................................................................kp13
Elenia................inssi.........................................kp7
Stellla................PAS maalis ..............................kp
Nia77.................PAS maalis/huhti.....................kp
SaanaS..............inssi........................................kp
Kummi...............icsi tulossa..............................kp
Emppu78...........2.ivf tulossa kevät/syksy........kp8
Unelma-anelma.luomukierto.............................kp /27-31
Angela77
SO77
Lili78
Liinu-
matilda2008
Kuumetta



[color=Green3]Kummitelleet:[/color] :eek:


[color=Green3]Plussanneet:[/color]

kk76
Pöppis

[/quote]

 
:wave: Empulle!

Ade: Viisaita mietintöjä sulla ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

kk76: Peukkuja kyllä pidetään! Otapa sinä nyt ihan rauhallisesti lepäillen ja tulevasta keväästä nauttien.

PeePee: Mitäs kuuluu? Kierto lähenee loppuaan, millaisella fiiliksellä?
 
PeePee: Eihän sitä vielä tiedä! Aio?tko testata, jos täti ei nyt piakkoin paikalle ilmaannu

Pitkälllä kaavalla tehdään tuo seuraavakin kierros niin kuin ekakin eli siksi tuo punktio
menee varmaankin toukokuun tokalle viikolle ellei nyt sitten tämä kierto veny luvattoman pitkäksi. Tällä kertaa tosin Procren-pistoksen sijaan jarruna sumuttelut. Viimeksi kuin kokivat että tuo pistosjarru olisi ollut liian tehokas, kun ei meinannut ensin Puregon tehota niinkuin odottivat. Mutta jotenkin tuntuu tuohon sumujenkin aloittamiseen olevan nii-iin pitkä aika, että en ole lainkaan ehtinyt miettimään koko asiaa. Ehkä se paniikki sieltä sitten iskee, kun täti seuraavaksi on piipahtamisensa suorittanut.
 
Täällä taustalla olen minäkin lueskellut kuulumisianne ja myötäelänyt koko tunneskaalalla. Täytyy sanoa, että olette kaikki aivan uskomattoman vahvoja ja viisaita naisia! Se, että joutuu oikeasti analysoimaan, mikä on elämässä tärkeää, ei ole mitenkään helppoa. Ja miten syvälle itseensä joutuukaan porautumaan, kun pohtii lapsettomuutta, pienen elämänalun menettämistä ja parisuhdettaan ja sitä, mihin kaiken myllerryksen seurauksena sijoittuu tässä yhteiskunnassa. Tunnen olevani jotenkin etuoikeutettu, kun vihdoin raskaus onkin edennyt normaalisti ja parisuhdekin tuntuu olevan kohdallaan. Nopeasti ne ongelmat näköjään haihtuvat mielestä, kun kaiken jälkeen asiat alkavat loksahtaa kohdalleen. Jäljelle jää kuitenkin kiitollisuus siitä, että elämä antaa myös niitä positiivisia kokemuksia. Hormoonihöyryissäni olen harva se päivä itkenyt onnesta, kun pieni potkii mahassani. Olen muistanut kiittää miestäni siitä, että hän on jaksanut läpi pettymysten. Mikään ei tunnu itsestään selvältä ja toisaalta olen myös onnellinen siitä, että elämä on vastoinkäymisten avulla opettanut minut arvostamaan sitä, mikä toisille on vain elämän luonnollista kulkua ja arkista rämpimistä. Summa summarum: uskon siihen, että vastoinkäymiset tekevät meistä loppujen lopuksi onnellisia, pieniä asioita arvostavia ihmisiä.

Omista kuulumisistani sen verran, että tänään käyty rakenneultrassa ja kaikki näyttää hyvältä. Nyt meillä odotetaan iskälle prinsessaa. Itku on herkässä, jotenkin tuntuu niin uskomattomalta olla tässä tilanteessa, raskauden puoliväli ylitettynä.

Kaikille teille toivon aurinkoista kevättä ja kovasti voimia! Elän edelleen tiiviisti täällä taustalla mukana. Olette minulle tärkeitä! :heart: :heart:
 
Mukana menossa tiistaina 17.3.2009:[/b][/color]

PeePee.............................................................kp32
EllaElias.............ivf touko..................................kp25
Mustaruusu.......luomukierto.............................kp24 /30
Miimi78...............PAS huhti................................kp23
toiveikas77.......clomit.......................................kp19
Astrid................................................................kp15
Elenia................inssi.........................................kp9
Stellla................PAS maalis ..............................kp
Nia77.................PAS maalis/huhti.....................kp
SaanaS..............inssi........................................kp
Kummi...............icsi tulossa..............................kp
Emppu78...........2.ivf tulossa kevät/syksy........kp10
Unelma-anelma.luomukierto.............................kp /27-31
Angela77
SO77
Lili78
Liinu-
matilda2008
Kuumetta



[color=Green3]Kummitelleet:[/color] :eek:


[color=Green3]Plussanneet:[/color]

kk76
Pöppis

[/quote]

[/quote]

 

Yhteistyössä