Kolmekymppiset TOKAkertalaiset HELMIKUUSSA

Hui Sasha, on ollut nopeaa toimintaa! Hurjalta kuulostaa! Taitaa tulla tosiaan nää toiset monesti nopeammin, mullahan kesti myös vesien menosta vajaa 3h ja supistusten alusta 1h30min kun neiti syntyi. Eli olisi tullut meille varmaan samanlainen kiire jos olisi menneet vedet kotona. Onneksi ehditte!! Naurattaa kyllä kun kuvittelen miten paniikissa sun mies on ajanut sitä autoa, vaikka ei varmasti ollut mukavaa kyytiä sulle...

Eli Novelle, varmaankin jos sulla menee kotona vedet niin eiköhän ne käske sairaalasta lähtemään sinne heti näytille jos kerran tunti menee matkassa, hui! Ja jos eivät käske niin kannattaa varmaan silti lähteä..

Novelle on ollut ahkerana siellä pakastimen täytön kanssa. Varmasti palkitsee sitten kun vauva on tullut, ei paljon ekoina viikkoina jäänyt yhtään ylimääräistä aikaa. Tosta ompelusta, varmaan siksi se on ollutkin musta niin hauskaa, kun oon ihan suvereenisti skipannut kaikki noi tylsät vaiheet Oon tosin tehnyt vaan pieniä juttuja joiden ei tarvitse kestää kulutusta. Ja heti kun aloin työhuoneeseen verhoja ompelemaan niin kone suuttui ja lakkasi toimimasta.. Piti sitten käyttää taas sitä silitettävää nauhaa, just kun ajattelin että teen kerrankin kunnolla.

Jaahas, nyt isompi neiti heräsi. Nukkuivat taas hetken samaan aikaan, se on äidille kun lottovoitto

 

Sashalle ihan hirmisen paljon onnea pojasta!! :heart::flower: Hurja synnytys kyllä oli, mutta onpa se palkinto tosiaan mahtava

Kiitokset kaikille tsemppauksesta. Täällä nyt sitten vahvistui tieto siitä hepatoosista ja nyt odotellaan aikaa äitiyspolille. Siellä sitten kuulee tarkemmin miten jatketaan vai vaatiiko vauvan tila pikaista synnytystä. Onneksi huomenna on 35 raskausviikkoa täynnä, joten ihan hyvillä viikoilla aletaan jo olemaan. Tää nyt vaan on jotenkin niin rankkaa, kun meillä on remontti uudessa kodissa menossa ja viikonloppuna pitäisi muuttaa. Täytyy vaan toivoa, että saisi kamat raahattua uuteen osoitteeseen ennen toimitusta. Voihan se olla toki, että polilla toteavat ettei kiirettä täydy pitää ja saadaan kaikki kuntoon etukäteen. Meillä muuten alkaa sitten nettipimento pariksi viikoksi tuosta muutosta, kun sen yhteyden siirtäminen vie monta viikkoa :stick:

Mut nyt selvittelemään taloon ja muuttoon liittyviä asioita. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja pitäkää lippu korkealla!:wave:

 

Onpas tosiaan ollut nopeaa toimintaa Sashalla! Toivottavasti repeämät paranee nopsaan. Väittävät että isohkotkin repeämät paranevat paremmin kuin pienemmät leikkaushaavat, ja mulla ainakin piti paikkansa. Ei tosin ollut kovin montaa tikkiä, mutta enemmän kuitenkin kuin esikoisen leikkaushaavasta, ja viikon päästä kakkosen syntymästä ajelin fillarilla! Ykkösestä hyvä kun istuin siinä vaiheessa.

Novelle onkin ollut ahkerana, vau. Kvartti, mä jätän kanssa ompelussa suosiolla kaikki valmistelut väliin. Hyvä kun nupareita jaksaa pari kiinnitellä. Ja kestovaipat taitaa olla ainoat, jossa on tullu käytettyä kaavoja. Niin ja tietty siskon hääpuku. Mutta kivaa hommaa se on, harmittaa kun on niin vähän aikaa tehdä mitään. Oon pari kertaa vähän availlu ja puhdistellut ite konetta, mutta tarttis varmaan kanssa viedä masiina ammattilaiselle huollettavaksi.

Niiskunenä, tylsä juttu toi hepatoosi, varsinkin muuton alla. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

On: Meillä hajos sitte tänään pesukone, ei vaan enää tullu virtaa. Pitkään se toimikin niin, että luukku piti välillä pamauttaa kymmenenkin kertaa kiinni ennen kuin suostui käynnistymään. Eikä ollu kuin vajaa neljä vuotta vanha upo. Onneksi tuttu kodinkonekauppias kävi saman tien iltapuhteena tuomassa uuden koneen kohtuullista korvausta vastaan. Toivottavasti tämä toimisi vähän kauemmin. Anopin pesukone on melkein 30 vuotta ja vieläkin toimii...
Pieni päiväunikiukuttelija on taas parina päivänä antanut äitille armoa, mutta isän kanssa ei eilen suostunut nukahtamaan ollenkaan. Muutenkin kiukuttelee isosti, jos lähden jonnekin ilman häntä. Joku äitikausi vissiin menossa.
Nyt kiitti pikkasen pienempiä pakkaslukemia jo. Ollaan kyllä ulkoiltu melkein joka päivä vähän, mutta hiukka kypsyttää pukea naparetkivarusteet kolmen vartin ulkoilua varten... :kieh:

 

:heart:Onnea Sashalle ja koko perheelle!!! Ihanaa, että synnytyksestä jäi hyvät kokemukset! Teidän automatka on varmaan tosiaan ollut hurja. Mies poloinen

Voi harmi, miten Niiskulle pakkaantuu kaikki huonot uutiset ja muutot samaan ajankohtaan! Toivottavasti vauvalla on kaikki hyvin ja ehditte onnellisesti asettua uuteen kotiin ennen synnytystä!

 

Paljon onnea, Sasha! Huh, mikä vauhti päällä. Aika paljon on synnytykset nopeutuneet toisella kerralla.

Novelle, syntyikö Eki perätilassa? Sellaisen käsityksen sain jokunen viikko sitten.

Hapsiainen, eiköhän se raskaus siitä pikkuhiljaa konkretisoidu. Viimeistään sitten, kun näet vauvan ultrassa. Raskaudet voivat olla tosiaan aika erilaisia, joten toivotaan, ettei sinulla tule kovin paljon pahoinvointia tällä kertaa. Minulla ei ollut ekalla keralla mitään ja nyt olen oksentanut viimeksi eilen.. Että toivottavasti sinulla menee toisin päin.

Niiskulle lisää tsempityksiä. Kurja juttu se hepatoosi. Toivottavasti saatte remontin ja muuton valmiiksi ennen vauvan tuloa.

Onko teidän muiden (ollut) vaikea kuvitella toista lasta esikoisesta erilliseksi? Minun on tosi hankala tajuta, että hän ei ole vain esikoisen klooni. En yhtään osaa miettiä, miltä hän näyttäisi tms., kun koko ajan tulee vain esikoinen mieleen, varsinkin, kun meille on tulossa toinen poika. Miehen kanssa kyllä ollaan ihan kädet ristissä, että toinen tulisi vähän enemmän isäänsä noin luonteeltaan. Ei jaksaisi kahta jästipäätä. Tai kyllä jaksaisi, kun omia ovat.

Minulla oli eilen se pelkopolin lääkärikäynti. Tessu ei onneksi olekaan mikään jätti, kuten jo ehdinkin epäillä. Ihan sellainen peruspötkylä olisi tulossa, 3,5, kg, jos käyrällä pysyy ja laskettuna aikana tulee. Tuntuu se silti hurjalta, kun esikoinen oli vain 2,6 kg. Toisaalta ei tarvitse pelätä myöskään alle kolmekiloista. Kaipa se synnytyskin siitä sutjaantuu. En varmaankaan varaa enää lisää aikoja pelkopolille. Lääkäri vähän "lupaili", että minullakin voisi olla aika paljon nopeampi synnytys ja että myös kalvot puhkaistaan tokakertalaisilta herkemmin. Että jospa pääsisi alle kahden vuorokauden.

 

Pössi, joo Eki syntyi suunnitellusti perätilassa. Ja kun synnytys alkoi sekä supistuksilla että veden tihkumisella samaan aikaan, mentiin tosi tosi hyvissä ajoin seurattavaksi sairaalaan. Kivun takia en olis lähtenyt varmaan moneen tuntiin kotoa mihinkään. Vähän siksi jännittää, miten taas tällä kertaa osaa ajoittaa sen lähdön. Kai se vaan täytyy taas mielummin liian aikasin mennä, vaikkei siellä sairaalassakaan niin huippukivaa ole aikaa kuluttaa. Viimeksi oli vielä pitkään pieni epävarmuus, joutuuko kuitenkin sektioon yhtäkkiä, kun se vesi kävi aika vähiin, mutta aukeaminen ei aluksi edistynyt moneen tuntiin. Ei ollut kyllä oikein kipeitä suppareitakaan. Onneksi viimeiset tunnit meni kuitenkin nopeasti ja sujuvasti.

Enpä osaa oikein kuvitella kanssa etukäteen, kuka sieltä mahasta on tulossa. Mutta en oikeastaan myöskään kuvittele vauvaa Ekin kopioksi tms. On vain ihan hämärän peitossa, minkänäköinen tyyppi sieltä tulee.

Tulipa tänään tuhlattua! Kävin ostelemassa vähän tavaraa vauvalle: pinnikseen patjan ja petauspatjan sekä sitterin. Sitten ostin Ekille uudet Brio Ponyt (vai oliko ne nyt Sitty-nimellä tänä vuonna?). Vauva saa vanhat Emmaljungat kovalla kopalla, joten Eki sai nyt sitten uudet kärryt. Otetaankin ne jo heti huomenna käyttöön. Tarkoitus olisi käyttää vaunuja seisomalaudan kanssa ja Brion rattaita taas silloin, kun vauva kulkee Manducan kantorepussa, sekä matkoilla Ekin matkarattaina, kun taas vauvan kaukalon saa vanhoihin Gracon matkarattaisiin kiinni. Toivottavasti selvitään tällä varustuksella.

 

Kiitos kovasti kaikille onnitteluista!

Meidän pojan mitat ovat 51 cm ja pipo 35 cm.

Keltaisuutta on vähän,mutta se tarkistetaan aamulla uudestaan. Lääkäri huomasi hyvin lievän sivuäänen sydämessä ja sekin kontrolloidaan aamulla. Toivottavasti ei nyt ole mitään vakavampaa Synnytyksessä oli solisluu murtunut. Siis kaikkea mahdollista. No, tärkeintä on, että poika syö. Olisin vaan toivonut, että mitään ei nyt olisi ollut vauvalla, kun Niksu oli niin pitkään vauvalassa hoidossa. Pitää vaan yrittää olla positiivinen ja jaksaa. Mullakin on verenpaineet ja hemppari alhaalla, kun verta meni enemmän kuin tarpeeksi synnytyksessä. Jos kaikki on kuitenkin huomenna hyvin, me varmaan lähdetään kotiin.

 

Onnea sashalle ja pienelle pojalle tätäkin kautta! :flower::heart: harmi että tuli tuo murtuma, sille ei kai voi muuta tehdä kuin varoa ettei tule lisävahinkoa? Pikaista toipumista sinne molemmille toivottelen Mites esikoinen on vauveliin suhtautunut? Tai siis jos ehdit täällä kommentoimaan... tekemistä varmasti riittää ja levätäkin pitää

Se olis sitten Novellen vuoro seuraavana, onko siellä minkälaiset fiilikset että miten kauan vielä odotellaan?

Täällä ei vauva oo laskeutunut yhtään ja ahdistus on sen mukaista... viime raskaudessa vauvan pää oli jo tiukasti kiinnittyneenä tässä vaiheessa. Kivasti painostaa tuossa rintalastan alla ja kamala paine häpyluussa kun kumarrun. Ei tarvii paljoa S:n jäljiltä leluja korjailla... eikä olla pahemmin ulkoiltukaan kun pukeminen supistaa koko ajan :/ . Nyt on alkanu jännittää sitten sekin, että jos istukka onkin edelleen tuolla alhaalla ja vauva ei sen takia laskeudu... tai napanuora jossain pinteessä. Synnytys ei oikeastaan jännitä yhtään, vaan se, että meneekö kaikki hyvin. Jotenkin epäuskoinen olo vieläkin koko raskaudesta :/. Varasin ajan mielenterveystoimistoon, jos vaikka siellä saisi ajatukset jotenkin selkeämmiksi. Tavallaan kaikki on hyvin, mutta olen tainnut varastoida ikäviä tunteita ja asioita itseeni vaikka ne olis pitänyt käydä ajallaan läpi. Suurin osa liittyy parisuhteeseen ja niiden läpikäymiseen olisi tarvittu toistakin osapuolta ( meillä kun kaikki on ok, jos vain ei oteta mitään puheeksi... :headwall: ) . Mutta nyt menen siis itsekseni ja ehkä siitä on hyötyä koko perheelle.

Onnea hapsiaiselle myös, kivaa kun tulee jatkuvuutta tähän pinoon :flower:

Jaksuja Niiskulle, et ole tosiaan päässyt helpolla tämän raskauden aikana...

Joitain valmisteluja olen saanut tehtyä, mutta ruokapuoli on vielä jäänyt... ehkä tässä vielä ehtii laittelemaan. Tuplarattaita ei vielä hankita, katsotaan sitten tarvitaanko niitä jossain vaiheessa.

Lämpenevää ja valoisaa kevään odotusta kaikille!

Piki ja tyllerö 37+

 

sashaa onnittelen minäkin!

Kiitos tervetulotoivotuksista. Toivottavasti saadaan muitakin tokakertalaisia tänne pian.

Täällä ei edelleenkään mitään mikä viittais raskauteen. Tai no on nyt jotain pientä, kuten rintojen aristus ja jatkuva nälkä ja röyhtäily, mutta ei mitään muuta. Olen ollut kamalan energinen, jaksanut harrastaa liikuntaa ihan samanlailla kun aiemminkin kun taas esikoisesta olin niin kuollut heti alkuviikoista asti.
Nyt vaan on niin kamala flunssa päällä että on energisyys kaukana. Asiaa ei helpota kun saa juosta tuon täystuhon perässä koko ajan. Tytöllä on muutenkin nyt joku eroahdistusvaihe, ei ole ollut minkäänlaista tähän asti, mutta nyt sitten roikutaan äidissä ihan koko ajan. Toivottavasti on nopea vaihe, nimittäin pari kuukautta ja neidin pitäis lähteä hoitoon..

- Hapsiainen

 

Toivottavasti Sasha on päässyt jo pojan kanssa kotiin! Kurjaa, että siellä tuli vastoinkäymisiä, toivottavasti kaikki on hyvin!

...äh, nyt se heräsi ja taaskaan en ehtinyt tämän pidemmälle..
Hyvää viikonloppua!

 

Tää lainakone on niin hankala käyttää, että vain taas päivitän kuulumisia. Päästiin kotiin, mutta nyt ollaan lastenosastolla, kun bilirbiiniarvot olivat läellä verensiirtorajaa. Nyt on onneksi lähteneet arvot laskuun. Sivuääni on käytännössä poissa eikä missään kokeissa ole näkynyt mitään. Tuo bilirubiini johtuu nyt siis siitä, että se murtunut solisluu vuotaa ja nostaa arvoja. Niksua on kova ikävä ja hänellä mua ja varman vähän pikkuveljeäkin. Harmittaa, kun Niksu alkoi jo ihan selvästi lämmetä vauvaan.

Tsemppiä kaikille odotukseen ja jo synnyttäneille ihanaa vauva-arkea.

 

Sasha, ei sitten ihan helppo alku kuitenkaan teidän vauvalla ole. Hieno juttu, että se sivuääni on poissa. Solisluun murtuma ei tietysti ole kiva ollenkaan. Mitenkähän nopeasti sellainen vauvalla paranee?

Piki, ei mullakaan varmaan ole vauva mitään laskeutunut. En tosin edes tiedä, miten sen sitten huomaa, jos laskeutuu. Eki ei kai perätilan takia koskaan laskeutunut ennen kuin synnytyksessä. Epäilenpä että Niisku saattaa hyvinkin kiilata vielä mun ohi, ehkä sinäkin...Ei musta tunnu yhtään, että olisi synnytys lähestymässä. Tosin se taisi viimeksikin sitten vaan lähteä käyntiin ilman sen suurempia ennakkomerkkejä.

Ei se Ekin pukeminen mustakaan enää kivaa ole ollenkaan, vähintäänkin tulee hiki, mutta se tai mikään fyysinen suorituskaan ei aiheuta supistuksia. Niitä tulee vaan joskus ihan muuten vaan, sellaisia pieniä kiristelyjä. Häpyluuta kyllä on vihlonut jo monta viikkoa, ja se aiheuttaa rajotteita liikkumiselle. Ja ristiselkä väsyy jo tosi helposti seistessä. Esim. ruuanlaiton jälkeen en mitenkään voi saman tien tiskata, vaan on pakko istahtaa jo.

 

Moikka! Jospa sitä ehtis taas välissä kirjoitella tänne. Lukemassa kyllä käyn melkein päivittäin, mutta ei ole aikaseksi saanut kirjoittaa.

Harmi Sasha että jouduitte vielä lastenosastolle jäämään. Toivottavasti pääsette kotiutumaan nopeasti ja tutustumaan uuteen arkeen . Meillä tuli esikolla kans tuo solisluun murtuma synnytyksessä, mutta ei noin pitkällistä hommaa siitä tullut. Oisko sitten ollut pienempi... Ainoa mikä piti muistaa oli ettei saanut sillä kyljellä nukuttaa pariin viikkoon millä puolella murtuma oli. Enpä olis arvannut että neki voi mennä noinki!

Huih, tuo esikko on ollu kyllä melkosessa vauhdissa tämän viikon. Tarhassa oli saanut toisen silmän mustaksi ja eilen lähdin töistä käyttämään poikaa päivystävällä hammaslääkärillä. Oli saanut lyötyä etuhampaansa niin kovasti puiseen tuolin jalkaan että tuolista lähti palanen irti. Hammas taittui taakse päin ja tietysti verta tuli kiitettävästi. Onneksi ei ollut mitään vakavaa pysyvämpää tapahtunut. Nyt vain pari viikkoa syötetään pehmeitä ruokia ja seurataan tilannetta ettei hammas lähde tummumaan tai märkimään ien. Kaikkea sitä saaki noiden kanssa toheltaa .

Täytyy kyllä nyt ylpeänä äitinä vähän kehuakkin noita pieniä. Nuorempaa ollaan opetettu potalle tässä pari viikkoa ja kakka sinne jo on hienosti tullukki. Ja vanhempi tuli tänään iskän herättään ja kertoi että pöntöllä on käyny! Miten nuo pienet voiki kasvaa tuohon tahtiin! Eilen oli puhetta miehen kanssa että pitää varmaan alkaa hommaammaan semmosta koroketta pöntön eteen että pääsee M opettelemaan tekemään asiansa sinne, mutta näköjään oli sitten päättäny alkaa opettelemaan ilman korokkeita.

Neuvolassa kävin viime viikolla. Kaikki oli ihan ok. Hb oli hiukan laskenut, mutta niin se on joka raskaudessa näillä viikoilla mennyt. Paino oli noussut yhteensä kuukaudessa vain noin 100g, mutta senki varmaan voi selittää sillä norolla. Ensi viikolla on rakenne uä !

Ensi viikollahan näköjään tuo kuukin taas vaihtuu ja on pinon seuraavat la:t jo tosi lähellä! Tsemppiä teille kaikille viime metrille ! Vaikka varmasti olo alkaa olla jo raskas niin nopeahkosti se aika loppujen lopuksi kuluu kuitenkin!

Nanna 21+0

 

Pikille tsemppiä tukalaan oloon, pukemisiin ja riisumisiin! Toivottavasti vauva pian laskeutuisi. Muistan itse hyvin tuon ahdistavan tunteen, mulla kun ei myöskään poika laskeutunut perätilan vuoksi ollenkaan. Onko sulla vielä neuvolalääkäri, joka voisi tarkastaa istukan ym. tilanteet?
Hienoa, että varasit ajan mielenterveystoimistoon! Varmasti siitä on apua, että voi jonkun kanssa purkaa ja läpikäydä tuntojaan, jos se miehen kanssa ei onnistu. Onneksi et jäänyt enää yhtään odottamaan olon paranemisesta itsestään tmv., sillä vauva-ajan hormonimyrskyssäkin on varmasti keskusteluavusta hyvä tuki.

Nannalla on ollut hurjaa menoa vanhimman kanssa! Ihan hirvittää lukea juttuja havereista (jotka meillä ihan varmasti vielä edessä), kun tähän mennessä meidän pahoin tälli on pikku mustelma otsassa ja senkin vuoksi oli äidillä sydän syrjällään. Pitää pian reipastua, meilläkin alkaa vauhti olla jo melko kovaa.

Täällä kova liikkeiden kyttäys! Joka ilta tunnen jotain... nytkin, mutta miksi niihin on silti niin vaikea uskoa?! Ensi viikolla menen neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä... ihanaa ja pelottavaa.

Aurinkoisia päiviä!
Ada 16+3

 

Jatketaan maaliskuun pinossa!

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/1932013-kolmekymppiset-tokakertalaiset-maaliskuussa/