Kotiäidit, auttaako mies...

meillä mies auttaa koti hommissa aika paljon kun se jakkaa silloin tällöin yöllä kalevaa ja ite olen kotiäiti eli kumppikin päivät kotona,
meillä tyttö on vuoden ikäinen ja poika 2.w ja komatta odotan 28 viikolla,
ite en kattois sellasta miestä joka ei tekkiis mittää eikä auttas lasten hoidossa vaan lähtisin lasten kans lätkiin!
mitä olla saman katon alla ja olla yhessä kun sama kuin asuis yksin muutenki ja niin olen tytön ja pojan kans tehnytkin mutta palasin sitten takas ja rupesin odottaan kolmatta =)
mies ei silloin ollu oikee kotona vaan autotallissa tai huiteli muuten muualla ja minä hoidin lapset ja kodin mutta nyt on kaikki muuttunut =)

 

Meillä mies auttaa jo oma-aloitteisesti kaikessa kodin siivouksessa ja laittamisessa. On myös todella paljon tyttöni (ei siis ole mieheni) kanssa. Ja nyt on omasta uudesta isyydestään todella innoissaan.

Aluksi meillä olikin hieman ongelmia kodin hoidon kanssa, mutta mieheni on ymmärtänyt, että koko kodin hoito ei voi olla naisen vastuulla. Tosin silloin myös opiskelin ja kävin töissä, että ei olisi ollut aikaakaan. Mieheni on varakkaasta perheestä ja hänen äitinsä oli alussa ja on kyllä vieläkin ihmeissään kun mies siivoaa ja tiskaa kotona. Ja vaihtaa vauvan vaipat. Tämä on nyt uusi juttu. Heillä siis käy kotona siivojat kerran viikossa ja kun mieheni oli vauva vain äiti vaihtoi vaipat. Siis aivan hullua se touhu minun näkökulmastani. Mutta onneksi ei tarvitse miettiä sitä, kun oma ihana mieheni osallistuu ja osallistuu mielellään. Ja onneksi anoppi asuu Britaniassa, joten ei niin äkkiä pääse neuvomaan. Ja on anoppi muuten mukava ja aivan innoissaan uudesta lapselapsestaan.

Minulla siis on aivan loistavasti asiat!! Pitääkin muistaa miestä kunnon ilta pusulla :heart:

 

Meillä molemmat tekee kotitöitä ja molemmat on lasten (2) kanssa. Mitenkään erityisesti ei ole kotitöitä jaettu, molemmat tekee kaikkia hommia. Välillä pitää ukkoa vähän muistutella että jääkaappi ei täydenny itsestään tai pyykit ei puhdistu itsestään..... Ei tosin kumpikaan ole super-ahkera kotityö-ihminen, imuriakin kaivaa kaapista se kumpaa alkaa lattian villakoirat enmpi haittaa...

Ei ole kyllä aina ollut tuollainen, saattoi mennä monta viikkoa että vaatteet kyllä meni likapyykkikoriin mutta ei koneesen vaikka välillä sanoin et pyykkikone ei ole yksinomaa mun. Mutta kun ei vihjailut auttanut niin kylmästi lajittelin korista koneeseen vain omat ja muksujen vaatteet pesuun enkä ukon kamoja lainkaan niin johan alkoi pyykkäys tulla mieleen kun puhtaat kalsarit loppui

Sama ruuankin kanssa, tein itelle ja lapselle (sillon oli vaan yksi lapsi vasta) ruuat mutta en ukolle kun ei hänkään ottanut ruoka-asioihin kantaa. Tajus sitten kyllä mistä kiikastaa.

Heillä kotona äiti teki kaiken, mies ja lapset ei mitään, tai kyllähän appiukko esim auton renkaan vaihdot ym hoiteli mut ei muuta.

Nykyään aivan ihanasti tekee ja patistaa mua iltasin johonkin (siis vaikka kaverille kahville) että saan omaa aikaa. Jaa aamuisin vaikka menee 6.30 töihin ulkoiluttaa koiran sitä ennen ettei mun tarvi lasten kanssa kiirehtiä ulos. Ja menee pyörällä töihin jos mä haluan mennä lasten kanssa autolla johonkin päivän aikana =) Siis aivan ihana ukkeli!

Helposti oppi tekemään kotihommia, en kyllä ihmettele ettei oma-aloitteisesti tehnyt alkuun kun ei tosiaan lapsuuden kodissa ollu mitään vaadittu tai saanut esimerkkiä että miehetkin tekee.

 

Näitä kun lukee, niin ihmetyttää, että millä vuosisadalla oikein elimmekään... Käsittämättömiä ajatuksia miehillä, ja vielä käsittämättömämpää, että me naiset tuollaiseen tyydymme!

Me olemme siivous- ym kotityöasioista keskustelleet, ja siis muuna hetkenä, kuin silloin kun niitä olisi tehtävä, ettei olisi mennyt riitelyksi. Hyvin on mies sisäistänyt, että hän tekee nyt työtä kodin ulkopuolella, ja minä kodissa, mutta että en ole "kodinhoitovapaalla" vaan "vanhempainvapaalla/äitiyslomalla". Eli minun työni on hoitaa yhteinen lapsemme! Kotitöitä teen siinä sivussa sen, minkä ennätän, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Loput hoitelemme yhdessä.

Ihan tosissaan suosittelen jokaiselle asian (rauhallisesti!) puheeksi ottamista, ja tarkkaa selostusta, millaisia ne omat päivät siellä kotona oikein ovat. Eihän se mies sitä voi kertomatta tietää, varsinkaan, jollei lapsen kanssa koskaan koko päivää ole yksin ollut! ja myöskin, että otatte ja lähdette jonnekin pidemmäksi aikaa, ja jätätte miehen (vaikka sitten tarkkojen ohjeiden kera) kotiin selviytymään. EN usko, että oikeasti tarvii pelätä miehen lapset heitteillejättävän - siinä saisi olla jo jonkunsortin tunnekylmyys/empatiakyvyttömyys kyseessä, jos lasten pahaa oloa ja itkua kykenisi katselemaan ja silti jatkamaan pelaamista tms.

 

Minä tein miehelle jo seurusteluaikana selväksi etten ole hänen äitinsä. Jokaisen aikuisen elämään kuuluvat tiettyjen asioiden hoitaminen ja jos ei usko, niin tervemenoa vaan kokeilemaan onko sinkkukämppä siivottu ja ruuat pöydällä odottamassa vai joutuuko tekemään itse

 

\

Minkä ikäinen sun miehesi on??? Itsellä lähellä 4kymppiä ja on todella oma-aloitteinen, ei tarvitse käskeä mihinkään. Joskus jos pyydän jotain niin todella mielellään auttaa.Usein sanon ettei tarvitse pyykkeihin yrittää kajota, että mulla säilyy naiseus, kun on jotain "omaa". Olen kuullut myös kavereilta joilla nuorempia miehiä, että miehet kysyy useinnko pakko?!

Tapaus kohtaista: neitin isä on kai edelleen tälläinen onko pakko- mies, ja ikää on 30, tuo mun mies taas ei ole lähellekään onko pakko- mies, ikää reilusti alta 30...

Mutt siis todella, ex oli juuri tätä rankan työpäivän jälkeen lepäilyä- tyyppinen ihminen, jos neitinkin kanssa pyysin olemaan niin otti usein sen vaan tv:tä tuijottamaan kanssaan, pelasi itse rallia ja neiti jalkojen välissä. Voitte kuvitella varmaan kuinka monesti meinasi napsahtaa tältä tytöltä pinna, mä kun en hyväksy lasten turhanpäiväistä töllön tuijottamista muutenkaan. Ei tehnyt ruokaa todellakaan ikinä, siis oikeasti ikinä: mun tyttäreni (silloin 3 vuotta) oli ihan aidosti järkyttynyt kun ensimmäistä kertaa löysi aamulla mun miehen tekemässä oikeaa ruokaa keittiöstä herätessään, käveli miehen eteen kädet lanteilla ja kysyi "Mitä sä "Mikko" oikeen teet??!!" ja kun mies vastasi että meille aamiaista niin neiti käveli takas makkariin omituinen ilme naamalla ja vaati selitystä: "äiti, miksi sä et tee meille aamupalaa vaan toi mies??" Oikeasti mun lapseni melkein olisi oppinut sukupuolten välistä tasa-arvoa mun ja isänsä kanssa eläessään...

Mutta mun mies on nyt kaikessa täysin tytön isän vastakohta, tosi auttavainen, välillä liiaksikin: mä kun olen vähän sitä mieltä että kun mä kerta olen nyt kotona mä periaatteessa (ainakin vielä) kerkiän kyllä tämän kodin hoitamaankin, mutta mies ei ota kuuleviin korviinsa. :ashamed:

 

Jo ennen pojan syntymää tai ees odotusta oltiin jaettu miehen kanssa työt siten et mies hoitaa kodinhoitohuoneen, saunan ja pesuhuoneen siivouksen ja tiskit. Minä sitten kaiken muun. Tää on toiminut meillä pojan syntymän jälkeenkin vielä ihan hyvin. Itse olen tosin aika laiskanpuoleinen siivoushommissa ja välillä mies kaivaakin imurin kaapista kun roskat alkavat ärsyttää häntä enemmän kuin minua

Välillä tekis mieli vähän sanoo siitä et noita hommia vois tasottaa vähän viä lisää, kun on kerta iso talo ja 3 kk ikänen poika plus vielä kaks kissaa, eli hommaa piisaa, mut toisaalta tykkään kyllä ite rauhassa tehä ja sitä paitsi miehellä on ihan tarpeeksi töitä ihan töissäkin. Mies meinaan hoitaa meitin oman navetan ja kaikki pelto- ym.työt, käy lomittamassa toisten navetoilla ja vielä ajaa taksia sillon tällön. Ja miehen palkastahan minäkin kuitenkin syön ja ostan jotain itselleni jos ostan ja niin eespäin, eli ei ole mitään valittamista.

Minä siis ainakin olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, joku muu välttämättä ei olisi mutta siitähän tässä aiheessa taitaa ollakin enempi kysymys, että pitää olla tyytyväinen itse siihen miten kotiasiat hoidetaan. Muut saakin sitten ajatella mitä vaan.

Että näin meillä!

 

Meillä myös kaksi vaippaikäistä eikä mies auta missään vaikka jäi työttömäksikin Ja passata pitää kaiken muun lisäksi..ja valitusta kuunnella,kun on niin laiska jne...enkä saa kuulema mitään aikaiseksi lorvin vaan kotona..

 

joo...kolme vaippapöksyä kotona eikä auta mies ei...no pikkusen on tullu liikettä täytyy myöntää, kun menin niin väsyneeksi ettei meinannu enää järjissä pysyä. Eli äärimmilleen se siis vetää enneko mitään tapahtuu - valitettavasti. En tiä, onko sitä sitten itse liian täydellisyyteen pyrkivä - että haluaisikin pystyä hoitamaan koko kodin ja lapset yksin.

 

viikolla hoidan minä kotihommat,siivoukset ym.mutta ku käyn lenkillä ,mies hoitaa lapsia ja pitää järjestystä yllä.
viikonloppuna hoidetaan yhdesssä kaikki ruuanlaitot ja siivoukset.
ja tietysti lasten hoidon.

 

\

Näitä kun lukee, niin ihmetyttää, että millä vuosisadalla oikein elimmekään... Käsittämättömiä ajatuksia miehillä, ja vielä käsittämättömämpää, että me naiset tuollaiseen tyydymme!

Me olemme siivous- ym kotityöasioista keskustelleet, ja siis muuna hetkenä, kuin silloin kun niitä olisi tehtävä, ettei olisi mennyt riitelyksi. Hyvin on mies sisäistänyt, että hän tekee nyt työtä kodin ulkopuolella, ja minä kodissa, mutta että en ole "kodinhoitovapaalla" vaan "vanhempainvapaalla/äitiyslomalla". Eli minun työni on hoitaa yhteinen lapsemme! Kotitöitä teen siinä sivussa sen, minkä ennätän, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Loput hoitelemme yhdessä.

Ihan tosissaan suosittelen jokaiselle asian (rauhallisesti!) puheeksi ottamista, ja tarkkaa selostusta, millaisia ne omat päivät siellä kotona oikein ovat. Eihän se mies sitä voi kertomatta tietää, varsinkaan, jollei lapsen kanssa koskaan koko päivää ole yksin ollut! ja myöskin, että otatte ja lähdette jonnekin pidemmäksi aikaa, ja jätätte miehen (vaikka sitten tarkkojen ohjeiden kera) kotiin selviytymään. EN usko, että oikeasti tarvii pelätä miehen lapset heitteillejättävän - siinä saisi olla jo jonkunsortin tunnekylmyys/empatiakyvyttömyys kyseessä, jos lasten pahaa oloa ja itkua kykenisi katselemaan ja silti jatkamaan pelaamista tms.

Ai että oli hyvä kirjoitus! =) :flower: Naisilla on usein juu tapana hoitaa kaikki mukisematta ja sitten valittaa ukolle yhtäkkiä että miksei auta. Jos palvelu on pelannut ukolle tähänkin asti, miksi hän asennettaan muuttaisi..? Meillä tuo ukko tiskaa, vie roskat ym. ihan omasta halustaan ja olen itsekin sanonut että onnekas olen kun ei ole "tyypillistä" miestä pyörimässä jaloissa. En muuten yhtään ihmettele että yh-äitejä on jatkuvasti enemmän, ketä nyt kiinnostaa hoitaa vielä aikuinen mies lasten päälle?? \|O Aika onneton tyyppi kyseessä, jossei saa edes sukkiaan pyykkiin...

 

noo meillä mies ainakin myöntää että ei mulla oo aina helppoa. töistä kun tulee niin vartin päikkärit sen on saatava, mutta sen jälkeen tekee kyllä hommia niinkuin minäki. oikeastaan pyykipesu on ainoa, joka on kokonaan mun kontolla, mutta se on pientä se.

 

ei auta yhtään, prkl!lasten kans välil touhuaa..ni saan siivottua .

 

Minä hoidan viikolla suurimmaksi osaksi siivouksen, ruoanlaittamisen ja pyykkäämisen. Mies tekee hieman pidempiä työpäiviä, kun on yrittäjä ja hoitaa raksahommiin liittyviä juttuja. Illalla hoitaa lasta jos haluan käydä yksikseni lenkillä tms. Tekee myös pienempiä kotihommia kuten astianpesukoneen tyhjentämistä jne. Viikonloppuna hoitaa lasta enemmän ja tekee kiitettävästi kotihommia.

Nyt kun talon rakentaminen alkaa on sovittu, että minä hoidan kodin ja lapsen ja mies keskittyy talon pystyttämiseen.

 

Tässä asiassa on tullut valtava kehitys kuitenkin. Suurin osa miehistä kuitenkin osallistuu nykyään lastenhoitoon ja kodintöihin ihan tasaveroisesti, ja nykyään poikkeuksia ovat nuo "isot lapset".

Ennenhän oli melkein sääntö, että miehet kävivät töissä ja naiset teki kaikki kotona, ja mies tuli sohvalle illaksi nukkumaan. Tai harvinaisempaa oli miesten osallistuminen.

Toki ehkä naisten töissäkäyminen ei ollut niin yleisät, joten äiditkin saivat levähtää sitten kun lapset menivät kouluun.

 

Meillä mies tekee kotitöitä siinä missä minäkin eli siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa poikaa ym. ilman mitään kehotukisia.. Tosin töissä kun on niin minä kerkiän useimmat hommat tehdä jo päivällä.. Jos minä teen erityisen paljon "hommia" tai poika on vaativalla päällä niin yleensä piristää esim. tuomalla aamupalan tarjottimella sänkyyn.. Tietysti minä myös puolestani hemmottelen häntä. :heart:

 

meillä ei auteta paitsi silloin kun kämppä näyttää TODELLA kauhealta saattaa ukko raivoamisen jälkeen alkaa siivoomaan, mut silloinkin se on vaan pikainen imuroiminen ja roskien/tiskien siivous, mut omapa on vikansa jos ei viitti auttaa, mulla on muutakin tekemistä kun miellyttää herraa

 

Tässä omaa vastausta kysymykseen auttaako mies kotitöissä.

Me asutaan omakotitalossa ja meil on kohta 3v.poika. Alusta asti olen hoitanut tiskit, siivoamiset, pojan hoidon (melki kokonaisuudessaan), pyykit ja kaikki mitä kotitöitä nyt sitten milloinkin on.

Paras oli silloin kun poika oli vauvaiässä ja piti pestä tuttipulloja, niin mieheni sanoi, että ei osaa.

Mieheni tekee ulkohommat, eli hoitaa puut polttokuntoon, sekä kantaa sisälle ja lämmittää. Roskapussia kyllä ahkerammin ulkoiluttaa kun mä.

Mutta jos apua tarvitsisin joskus esim. tiskauksessa, siivouksessa tmv.? Niin usein tulee vastaus en mä nyt, kun teen tota tai tota hommaa.

Ja joka aamu se olen minä joka pojan kanssa herää. Haaveilen aamusta, jotta saisin vaan nukkua pitkään.

Väliin näin kotiäitinä ollessa tuntuu, ettei niitä päiväaikana tehtyjä kotitöitä mies edes huomaa, Mutta tekemättömät huomataan, ja niistä sit usein sanotaan, et miks toi ja toi on tekemättä tai joku asia jäänyt puoliksi tekemättä.

Olen tullut sellaiseen tulokseen, että miehet, jotka ei ole aikoinaan lapsuudenkodissa joutuneet tekeen kotitöitä, niin eivät kotitöitä myöskään omassa kodissa tee.
Voihan tämä vain olla oma oletukseni. Mutta jos ei lapsena/nuorena kotona opetata kotitöitä tekemään, niin ei sitä aikuisenakaan tule tehtyä.

Itse ainakin toivoisin, että mies auttelisi kotihommissa enemmän.

Jaksamista kaikille kotiäideille, jotka hoitavat kotia ja lapsia. Se on arvokasta työtä, jota miehet ei välttämättä osaa arvostaa, tai pitävät sitä itsestään selvyytenä!

 

Yh- äitinä totuin tekemään ihan kaiken yksin. Mutta nyt on asiat ihan toisin. Tuntuu että laiskistuu vain koko ajan kun miekkoinen touhuaa niin paljon. Itse kyllä laitan pyykit, imuroin ja pesen lattiat niin pitkään kun pystyn. Olen siis raskaana ja puolivälillä menossa (ennestään 3v tytär). Mieheni tekeepi ruuan ja tiskaa jokapäivä ja auttaa muutenkin kovasti niin paljon kuin vain jaksaa. Hän on työtön mutta tekemistä piisaa kyllä. Bänditouhut, reenit ja keikat. Mutta sanoi jäävänsä kuukaudeksi pois tuosta kaikesta kun pieni alku syksystä maailmaan syntyy. :heart:

 

Tekee ihan sanomatta, kun on siihen koulutettu

Minun työn takia (vuorotyö) on joutunut esikoisen kanssa olemaan kun oon ollu töissä. Näyttää tuo hoituvan kaksikin lasta + normaalit kotihommat ilman minun neuvomisia.

Paljonhan se tietysti niin miehestä kuin naisesta riippuu mihin mies pystyy. Kyllä kaikkeen oppii kun siihen on mahdollisuus =)

 

Meillä kyllä auttaa, vuoroaamuin herätään pojan kanssa, että saa välillä nukkua pidempään, ku meillä noustaan jo 7 aikoihin. Siivoaa ja tiskaa, pyykit on yleensä mun heiniä.. Kovasti tekee hommia perheen eteen ja oon enemmän ku kiitollonen.. Mun ei ole mitään tarvinnutsanoa, älyää itsekin, että kun se on välillä 12h töissä tarvitsen omaa aikaa...

 

Aikanaan, kun oli kaks vaippaikäistä ja narisin siitä, että vois ukko tehä jotain, tuli kommenttia, että helppohan se on mun vaan kotona olla lötköttelemässä. Sitten herra maisto ite kotiisyyttä ja auttaa nykyään mua, vaikkei sen mikään pakko ois, kotitöissäni, kun sen mielestä nyt en sitten enään mitenkään selviis ilman muiden apua.

Mun mielestä koti on jokaisen perheenjäsenen yhteinen juttu ja lapsetkin kyetessään alkaa kantaa kortensa kekoon kotitöiden suhteen.

Kukas siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa sitten, kun äitikin lähtee töihin? Kyllä miehen kannattaa opetella kotiäityden aikanakin tekee tasapuolisesti hommia, sillä jonain päivänä ne on pakko jakaa.

 

Mies on töissä ja minä tytön kanssa kotona, kun mies tulee töistä n klo. 14, ei kuulemma jaksa mitään. Kun se työssä käynti on niin rankkaa. Minä herään joka yö kolmesti antamaan tyttöselle maitoa, mies ei edes herää huutoon. Jos itse en jaksa millään viikonloppuna nousta niin jos tönäisen miestä että nousisi antamaan maitoa niin kauhealla tuhinalla sitä sitten nousee.. Mun olisi lapsen kanssa kotona ollessa siivota ja illalla tehtävä ruoka ym...:attn: koska mies on töissä! Se on niin turhauttavaa kun joutuu pakottamaan häntä kasvatamaan ja hoitamaan oma lastaan.Ei lapsen kasvatus mun mielestä kuuluu vaan naiselle,vaikka mies käykin töissä jos sanon sen hänelle,niin siitä seuraa riitaa. Yhden kerran päivässä saattaa mies vaipan vaihtaa, mutta tosiaan vain jos käskee. Itse kun olen vielä sellainen, että kotiäidiksi en aio jäädä. Mutta tiedä sitä sit koska töihin pääsee...ja tyttösen hoitoon..
Olen sanonut jopa miehelle että suloisinta mitä kaupungilla näkee, on kun isät yksin työntää vaunuja...kyllä täällä luvattiin äitienpäivänä mennä tyttösen kanssa hakemaan valkovuokkoja :flower: ...mutta eipä tuo onnistu koska isän lapset on silloin meillä myös. Isä ei pysty lähtemään kaikkien kanssa, koska toinen miehen lapsista on jälkeenjäänyt, häntä on mahdoton pitää kurissa ulkona.
Raskaus aikana jo puhuttiin että joskus voi isä mennä vauvan kanssa kauppaan, niin mä saan olla hetken ihan kotona yksin...eipä ole tuo toteutunut...vauva 4kk <br><br>

 

nyt ollut hiukan hiljaisempaa tuolla auttamis linjalla kun on meille taloo rakentanut koko talven.... kyllä aitte ko muuttamaan päästään ja alkaa elämä taas normalisoitumaan ni sitte löytää imurin yms. kaapista itsekkin.... miehellä keikkatyö eli viikko hommissa viikko kotona.... nyt hiukan jännittää kun pikkukakkonen on viel sit aika pieni kun uudestaan lähtee ja on pois tosiaan koko viikon aina kerralla et miten pärjään ton 3ja poulveen ja vauvan kanssa.... taitaa mennä rauhassa vaan ekat hetket eikä suunnitella tekevänsä mitään järin suurta ja ihmeellistä....

 

Ihan hirveätä luettavaa. Mikä siinä on, että kädettömiä, lapsellisia ja itsekkäitä miehiä,jotka kintaalla viittaa tasa-arvolle, täällä puolustellaan ja normaalista aikuisen ihmisen elämään kuuluvasta asioiden hoitamisesta pitäisi aina vetää lippu salkoon ja mitali kaulaan. Huono mies mäelle. Ei kenenkään tarvitsi olla erityisesti kiitollinen "hyvästä" miehestä, sen pitäisi olla normi. ei kai todella voi ajatella erikseen olevansa onnellinen siitä, ettei ole kotonaan orja??! olisiko ihan perusoikeus. harvoimpa miehet keskustelupalstoja täyttävät siunaillessaan miten hienoja naisia niillä on; kun tekee kotona osansa ja haluavat vielä viettää aikaa lasten kanssa... haloo. Siskot hei, vihdoin irti "asiat voisivat olla huonomminkin" itsepetoksesta. Ymmärrän hyvin, että sen avulla jaksaa, kun on pakko...mutta rajat tuppaa venymään ja se vaan pahentaa asioita. Kuten moni mainitsi, roolien vaihto voi avata silmiä. Voimia ja päättäväisyyttä kaikille, jotka haluavat reilun ja aikuisen suhteen.