Kotiäiti vain kotona???

Yksi asia mikä usein unohtuu on se että kotiäiti kaipaa "ylimääräistä" huomiota kotitöistä puolisolta koska ei saa sitä töissä työkavereilta. Minusta ei kuitenkaan voi olettaa että miehen pitäisi luonnostaan huomata tämä asia ja huomioida kiitoksin jokainen työ. Myös nainen voi selittää ja joskus hän joutuu vääntämään sen rautalangasta että tässä elämäntilanteessa minusta tuntuisi mukavalta että työtäni kotona huomioidaan, kaipaan huomiota, enkä saa sitä nyt muualta.

Toinen asia, mikä taas unohtui itseltänikin, on se että hormoneilla on oma vaikutuksensa, juuri synnyttänyt tai imettävä äiti saattaa vain kaivata enemmän huomiota ja kiitosta kuin aikaisemmin. Taaskaan ei minusta automaattisesti voi olettaa että miehen kuuluu tietää tuo itsestään selvyytenä.

Näin juuri. Itse tykkäsin että esikoisen vauva-aikana sain huomioa joka puolelta ja kun arki oli helppoa niin mikäs siinä oli ollessa. Kakkonen kun syntyi lyhyellä ikäerolla ja osoittautui vaativaksi vauvaksi, samalla kun esikoinen oli vielä pitkälti vauva hänkin, yleinen huomiointikin oli jo tasoittunut ja itse tunsin alkuun sitä riittämättömyydentunnetta kun en saanut enää arkea pyörimään niin kuin olisin halunnut. Tai ainakin se olin varsin työlästä.

Silloin tuntui myös jonkin aikaa ettei mies arvosta riittävästi omaa panostani, varmasti nuo hormonitkin sokaisivat tilannetta. Saatiinkin sitten puhua asiat läpi ja itse jouduin miettimään mitä asioita ja kotitöitä pidän oikeasti tärkeinä jne. Sen jälkeen on kieltämättä helpottanut ja ollaan kumpikin pidetty mielessä se että toinen kaipaa myös sitä positiivista huomioa välillä.

 

Teidän kannattais ehkä puhua asioista miehes kanssa. Kerrot sille suoraan et mikä sua ottaa päähän ja mihin sä et ole tyytyväinen. Anna myös sen toisen kertoa omat tunteeensa ja kuuntele mitä sanottavaa sieltä suunnasta löytyy.

Meillä ei toisiamme kiitellä tehdyistä asioista, vaan arvostus näkyy muuten. Meillä on ns. vanhankansan uskomuksen mukaan naisten työt ja miesten työt. Eli minä pidän kodin puhtaana, hoidan ruuan pöytään ja huollan pyykit. Mies sitten hoitaa laskujen maksut, talon lämmitykset, pihatyöt, katsoo että autot toimii ym. Ja jos toinen tarvii jossain asiassa apua, niin sitä saa pyytämällä. Lapset pyrimme hoitamaan ns. puoliksi. Minä teen vuorotyötä ja olen lasten kanssa aamut kotona, mies sitten illat. Väliajan ovat isovanhempiensa luona hoidossa. Viikonloppuisin ja lomilla molemmat osallistuvat hoitamiseen ja viettää aikaa lasten kanssa, niin yhdessä kuin erikseen. Arvostus meillä näkyy tasapainoisena monen vuoden suhteena, jossa riitaa on harvoin, mies saattaa kiittää ruuasta ja kehua kuinka oli hyvää, saattaa huomata ostamani kukkakimpun ja sanoa, että onpa kauniita rehuja . Minä sitten taas vuorostani saatan sanoa, että kiva kun olit pihan kolannut, että päästiin ulos. Ei siis kummempia kiitoksia, mutta pieniä arkipäivän asioita joista voi jotain kommentoida.
Muistan ensimmäisen lapsemme vauva ajalta, että meillä oli myös hyvin äitiinsä kiintynyt lapsi, joka itki illalla kun äiti meni suihkuun ja isi piti sylissä sillä aikaa. Hermothan sillä iskällä siinä usein meni kun toinen vain itki, mutta ajan kanssa oppivat hyödyntämään nuo tilanteet. Katsoivat esim. kirjaa ja tai leikkivät kutitusleikkejä ym. Eli jätä vain lapset/lapsi sille iskälle. Pahalta se tuntuu kuunnella sitä itkua, mutta mä muistan ajatelleeni että se oli se mun pieni hetki ilman yhtään lasta. Ja jossain vaiheessa se tosiaan rauhoittui.

Mutta kuten aikaisemmin sanoin, niin puhukaa miehesi kanssa. Kuulostaa aivan siltä, kuin teillä ei oikein kumpikaan osaa arvostaa toistaan ja sitä mitä toinen tekee perheensä eteen. Onhan se kurjaa kuulla miehen suusta, että kun sä olet vain kotona, vaikka ilman niitä sun tekemiä asioita teidän perheen elämä ei pyörisi ja hommat olisivat tekemättä.
Toivotaan että saatte asioista puhuttua

 

Ei helpottanut...
Helpottaa vain jos joku isi vähän herää siihen mitä tämä kotiäidin elämä on oikeasti.

Niin makaa kuin petaa. Minä annoin herttaisesti miehelle vauvan, sittemmin lapsen, hoidon joka ikinen arkipäivä heti, kun mies tuli töistä kotiin. Hän hoiti lastamme kaikki illat, yöt, viikonloput ja lomat päävastuullisena. - Eikä hän valittanut.

 

No voihan helvatun helvatun helvattu..
Yleisesti kotiäiti voi olla väsynyt.

Minä olen illalla väsynyt, enkä jaksa enään kiinnostua aikuisten touhuista, kun koko päivän olen touhunnut perheen hyväksi.

Ja kyllä tuo mies on, se on sen esikoisen kanssa....
Ei tuo ollut esikoisenkaan kanssa, kun hän oli pikku vauva...
alkoi olemaan lapsen kanssa hiljalleen, kun pikkuinen alkoi ottamaan kontaktia ympäröivään maailmaan.

Nyt vain tuntuu että hän on täysin sokea juniorin kontaktille, ja sille että meillä kaksi lasta edes on....

Ja edelleen minä mielelläni lasten kanssa kummankin kanssa olen... ja itse olen juniorissa hyvin kiinni, kun hän on sellainen tissittelytakiainen... täysin päin vastoin kuin esikko, joka oli tissillä viikon.

No tarkoitin lähinnä sitä, että sä et pääse suihkuun, koska miehes ei voi olla sitä aikaa "perkeleen pennun" kanssa kun se ei tajua olla hiljaa. Että ei ihme jos arki on tuollaista - vai kirjoititko ihan muuten vaan provosoivasti?

 

[QUOTE="Jenis";23490086]No tarkoitin lähinnä sitä, että sä et pääse suihkuun, koska miehes ei voi olla sitä aikaa "perkeleen pennun" kanssa kun se ei tajua olla hiljaa. Että ei ihme jos arki on tuollaista - vai kirjoititko ihan muuten vaan provosoivasti?[/QUOTE]

En kirjoittanut muuten vaan provosoivasti.. olen pari kertaa tuon lauseen kuullut ja sen tuntuu ikävältä.
tosin olen itse joskus myös toivonut että se samainen perkeleen pentu olisi joskus hiljaa...
ihana juniorimme oli koliikki vauva, ja sitä huutoa on kuultu hyvinkin paljon ja riittäviin.

Kyllä se esikkokin vauva-aikana huusi, mutta miespä ei silloin asunut kuin vlo.t kotona töiden ollessa toisella paikkakunnalla...

 

[QUOTE="mä";23489643]Niin makaa kuin petaa. Minä annoin herttaisesti miehelle vauvan, sittemmin lapsen, hoidon joka ikinen arkipäivä heti, kun mies tuli töistä kotiin. Hän hoiti lastamme kaikki illat, yöt, viikonloput ja lomat päävastuullisena. - Eikä hän valittanut.[/QUOTE]

sulla on ollut hyvät oltavat

 

sulla on ollut hyvät oltavat

No, itse asiassa valitsin ihan itse mieheni.

 

[QUOTE="mä";23490240]No, itse asiassa valitsin ihan itse mieheni. [/QUOTE]

eikös jokainen valitse miehensä ihan itse
Niin minäkin...
ja rakastan häntä ihan sellaisena kun hän on... vaikka toivonkin vähän lisä huomiota itselleni.

 

Uraäiti

"Teidän kannattais ehkä puhua asioista miehes kanssa. Kerrot sille suoraan et mikä sua ottaa päähän ja mihin sä et ole tyytyväinen. Anna myös sen toisen kertoa omat tunteeensa ja kuuntele mitä sanottavaa sieltä suunnasta löytyy."

voi kuule, kyllä minä olen puhunut ja kertonut ja toivonut ja ja ja...
ja aina yrittänyt kertoa mahdollisimman positiiviseen sävyyn, syyttelemättä toista.
usein vain tuntuu että hän höyryää satalasissa omista megalomaanisista jutuistaan...
ja minun jutut jää tois arvoonsa...

voihan se olla että yleisesti kotiäidillä ei nyt niin kummoisia juttuja ole, kuin se miten päin kahvinporot on tänään pannuun tipahtanut tai monet hanskat kastui pihalla ennen kun tajusi laittaa kurahaskat lapselle käteen... mutta ne on niitä kotiäidin tärkeitä juttuja

"Ei siis kummempia kiitoksia, mutta pieniä arkipäivän asioita joista voi jotain kommentoida."
Juuri tätä minä ajan takaa... niitä pieniä asioita...
en todellakaan kaipaa päivittäisiä kukkatuliaisia tai serenadeja, vaan niitä pieniä huomioimisia.

"Eli jätä vain lapset/lapsi sille iskälle. Pahalta se tuntuu kuunnella sitä itkua, mutta mä muistan ajatelleeni että se oli se mun pieni hetki ilman yhtään lasta. Ja jossain vaiheessa se tosiaan rauhoittui."
täällä on myös hyvin lapseensa kiintynyt äiti...
esikko vietiin synnäriltä lastenosastolle, ja juniorin syntymän jälkeen vieläkin toisinaan pelkään että mun vauva viedään multa pois...
tai siihen sattuu heti kun käännän selkäni.
eli se suihkuun pääsemättömyys on varmasti myös äidistä kiinni joka ei rohkene ottaa sitä askelta eteenpäin...
siksi sitä toivoisinkin että se mies vähän tuuppisi sinne suihkuun.

Mutta kuten aikaisemmin sanoin, niin puhukaa miehesi kanssa. Kuulostaa aivan siltä, kuin teillä ei oikein kumpikaan osaa arvostaa toistaan ja sitä mitä toinen tekee perheensä eteen.
Olen ehkä tullut väärin ymmärretyksi.
kyllä minä todella arvostan sitä että mies töissä käy, ja on suonut mahdollisuuden olla lasten kanssa kotona, tai ne kaksi lasta olen hänen kanssaan saanut.
Ja kyllä sitä olen hänelle kertonut, että olen onnellinen täällä näin, kun saan lasten kanssa olla.
jne jne...
mutta silti siellä miehellä on ollut kuva, että olen kiittämätön, enkä ole mihinkään tyytyväinen.
se tyytymättömyys on vain siinä kun tuntuu että hän ei arvosta minun panostani perheen ja kodin eteen.

Onhan se kurjaa kuulla miehen suusta, että kun sä olet vain kotona
tämä lause oli yleistys... yleinen käsitys miespuoleisilla ihmisillä ainakin minun tuttava piirissäni on että äidit ON VAAN kotona tekemättä mitään.

 

[QUOTE="mä";23489643]Niin makaa kuin petaa. Minä annoin herttaisesti miehelle vauvan, sittemmin lapsen, hoidon joka ikinen arkipäivä heti, kun mies tuli töistä kotiin. Hän hoiti lastamme kaikki illat, yöt, viikonloput ja lomat päävastuullisena. - Eikä hän valittanut.[/QUOTE]

No eihän tuossakaan nyt mitään järkeä ole! Jos toinen kerta käy töissä, niin tarvitseeko hänen nyt viikollakin herätä öisin...?

 

Äitiyslomani loppui juuri ja jäin vielä hoitamaan nuorinta kotiin. Mies ei ymmärrä että kaipaisin muutakin välillä kuin tätä jokapäiväistä arjen pyöritystä. Hän sanoo että "sähän oot vain kotona". Niin, ihan kuin olisin vain ja makaisin tuijottamassa tv:tä. Jos minä en tekisi mitään, ei olisi puhtaita vaatteita, ei ruokaa, tiskivuori, sotkuista. Huolehdin mieheni heräämisen myös! Syksyllä esikoinen lähtee kouluun, silloin jatkuu taas aikainen herääminen aamulla, taksilla kouluun. Keväällä kulki taksilla eskariin, kuka aina nousi herättämään muita vaikka väsytti? Minä. Tuntuu ettei mieheni arvosta tätä kotiäitiyttäni ollenkaan. Kuitenkin mies on aina kuinka hällä on rankkaa ja kuinka hän on ansainnut lähteä kavereiden kanssa ulos tuulettumaan. JOS itse haluan ottaa muutaman lasillisen viiniä, saan tehdä sen kotona. Kerran tässä menin kaverilla iltaa istumaan, mutta mies soitti kesken kaiken ja vaati että tulen kotiin, koska muka ei pärjännyt lasten kanssa? Vaikka annoin selkeät ohjeet, mutta ei.. Piti tulla kotiin.

Entä silloin kun kävin töissä, silloin minä hoidin kodin silti töitteni lisäksi. Ei mies siivonnut koskaan tai mitään muutakaan.