kotiäitinä uusperheessä

miehellä 4 vuotias,puolet kk meillä. meillä yksi yhteinen. äitiyslomalla olen nyt ollut puolivuotta. huomaan että minulle jäi paljon enemmän vastuuta lapsesta mitä osasin odottaa, ymmärrettävää kun toinen töissä. kaikki energia menee häneen, tietysti

mutta..olemme ajautuneet kriisiin, koska asumme täällä ikään kuin kahdessa leirissä. mies ja hänen lapsi ja minä ja meidän lapsi...päävastuu hänellä tietysti omastaan ja sen takia mulle jää suurin osa vastuu meidän lapsesta, jota en voi sulattaa. onhan tämä meidän. huomaan ahdistuvani aika ajoin kun huomaan että mulla ei ole voimia huomioida miehen lasta. oma vie niin kaiken, mikä on luultavasti ihan ok. poden huonoa omaa tuntoa, jonka lapsemme varmasti kohta jo aistii. miehen lapsella on rakastavat vanhemmat ja minun pitäisi ilmeisesti kyetä antamaan paljon enemmän. mutta jos normaali vastuu omasta vie kaiken, mistä saan sen ylimääräisen energian?

on selkeää jo tässä vaiheessa että jos en saa voimia toisen lapseen, avioliittomme on ohi koska mieheni on ajateltava häntä. rakastan miestäni ihan mahdottomasti ja hän minua. haluan vain ymmärtää miten paljon on minun velvollisuus hänen lastaan kohtaan ja miten tämä tilanne ratkaistaan???

 

Onko 4-vuotias päivähoidossa?

 

Jos sinä jaksat panostaa enemmän 4-vuotiaaseen, miehesi varmasti jaksaa panostaa enemmän yhteiseen lapseenne.

 

Mistähän meillä "normi"perheiden äideillä ja isillä riittää energiaa useamman lapsen tarpeista huolehtimiseen? Kyllä elämästä saa vaikeaa, jos vaan haluaa.
Panostaako miehes 100% teidän yhteiseen lapseen sillon, kun hänen esikoisensa on äidin luona?

 

4-vuotias on meillä aina kun miehellä on vapaa päiviä, on päiväkodissa sillon kun kummallakin vanhemmalla töitä. sehän on jo tajuttu että kun minä annan enemmän niin mieskin antaa enemmän. mutta eikö hänen pitäisi antaa yhteiselle lapselle automaattisesti samaa huomiota kun toiselle, onhan se oma. minä olen käsittänyt että tietysti otetaan kaikki perheessä huomioon mut ei mun velvollisuus ole sama kuin omastani. vai olenko ihan hako teillä? huomaa miten vaikeaa on kun toiseen on kiintynyt ja rakastaa ylikaiken ja toisesta välittää. mutta eiköhän se ole luonnonmukaista että vanhemmat kiintyy lapseen eniten...

 

panostaa kyllä... mutta yritän vain käsittää miksi minun velvollisuus on huolehtia muiden lapsista niin kuin omista, vaikka hänellä on jo vanhemmat. itsehän huolehdin omastanikin. huomioin tietysti ja kohtelen hyvin

 

poikani oli hiukan vajaa 4v kun tapasin nykyisen mieheni. Nyt poikani on 10v ja meillä kaksi yhteistä lasta, juuri täyttänyt 4v ja 2v6kk. Mieheni rakastaa kaikkia ehdoitta, meillä ei näy kuka on kenenkin lapsi. Ja siitä annan miehelleni 10 pistettä ja papukaijamerkin. :heart:

 

panostaa kyllä... mutta yritän vain käsittää miksi minun velvollisuus on huolehtia muiden lapsista niin kuin omista, vaikka hänellä on jo vanhemmat. itsehän huolehdin omastanikin. huomioin tietysti ja kohtelen hyvin

No siksi, että silloin kun lapsi on teillä, hän kuuluu teidän perheeseen siinä, missä pienempikin sisarus. Tilanne muuttuu tietysti, kun lapsi vähän kasvaa, mutta 4-vuotias on kovin pieni vielä, eikä ymmärrä sun monimutkasta ajatusmaailmaas. Toivottavasti et oo sanonut mitään noin typerää sen lapsen kuullen.

 

panostaa kyllä... mutta yritän vain käsittää miksi minun velvollisuus on huolehtia muiden lapsista niin kuin omista, vaikka hänellä on jo vanhemmat. itsehän huolehdin omastanikin. huomioin tietysti ja kohtelen hyvin

Hän on perhettänne ja luulisi sinun sen tajuavan, jo ennen kuin yhteistä lasta halusitte? kuulostat hieman mustasukkaiselta? Itsekin sitä olin, kun seurustelin aikoinaan miehen kanssa jolla oli jo lapsi - vaikka minullakin oli, vuoden nuorempi vain.

 

kyllä on perhettä,välitän hänestä kovasti. luulin että olen aikuinen hänen elämässään, en vanhempi..kohtelen hyvin, lohdutan kun on joku hätänä, jutustellaan niitä näitä..olenko toiminut ihan väärin?

 

Kerropa konkreettisia eroja, miten kohtelet tätä 4v verrattuna omaasi? Siis miten kohtelu poikkeaa?

 

Musta tuntuu, että miehesi on niin paljon helpompi huomioida ja panostaa 4-vuotiaaseen, joka on saa puhua ja kertoa toiveitaan. Vauvan kanssa voi miehen olla vaikea olla jos mies ei oikein tiedä, mitä voisi vauvan kanssa tehdä. Lisäksi miehesi on varmasti oppinut toimimaan oman lapsensa kanssa jos ovat olleet exän kanssa erossa jo ennen teidän suhdetta eli mies on siis huolehtinut omalla vuorollaan yksin lapsesta.

 

Jos se neljävuotias olisi teidän yhteinen, eikö sulla silloinkaan riittäis energiaa hänelle kun pienempi "vie niin kaiken"?

Eiköhän kysymys ole siitä ettet halua "riittää" molemmille, ja miestä tämä ymmärrettävästi loukkaa koska molemmat on hänen lapsiaan. Sinä olet sen nelivuotiaan äitipuoli, hän on sun oman miehesi oma lapsi, ja sinä puhut "muiden lapsista" joista et halua huolehtia? Se muu on sun miehesi. Onko sun oma lapsesikin puoleksi "muiden lapsi"?

 

4-vuotias on meillä aina kun miehellä on vapaa päiviä, on päiväkodissa sillon kun kummallakin vanhemmalla töitä. sehän on jo tajuttu että kun minä annan enemmän niin mieskin antaa enemmän. mutta eikö hänen pitäisi antaa yhteiselle lapselle automaattisesti samaa huomiota kun toiselle, onhan se oma. minä olen käsittänyt että tietysti otetaan kaikki perheessä huomioon mut ei mun velvollisuus ole sama kuin omastani. vai olenko ihan hako teillä? huomaa miten vaikeaa on kun toiseen on kiintynyt ja rakastaa ylikaiken ja toisesta välittää. mutta eiköhän se ole luonnonmukaista että vanhemmat kiintyy lapseen eniten...

Kyllä olet hakoteillä, kun teet arvojärjestystä perheessä sille kenet lapsista otat huomioon milläkin tavalla. Veikkaan että miehen asenne on puolustusreaktio nelivuotiastaan kohtaan, kun sinä haluat tehdä hänestä teidän perheessä toisen luokan kansalaisen, niin mies koittaa kompensoida tilannetta lapselle huomioimalla häntä enemmän.

Kuvittelitko että sinä tilasit vain miehen, et lasta, ja ajattelit että lapsi ei kuulu pakettiin?

 

Luulen, että tilanne helpottuu, kun äitiys tulee ap:lle tutummaksi, ymmärsin, että vauva on vielä melko pieni. Minulla on ollut samankaltainen tilanne, tosin miehen lapsi ehti vähän isommaksi, ennen kuin yhteinen lapsemme syntyi. Vei aikansa ennen kuin oikeasti ymmärsin sen, että lapsia ei voi jaotella sinun ja meidän lapsiin. Hyvä että asiaa vähän suomennettiin minulle, vaikka silloin loukkaannuinkin kauheasti.

 

oman lapsen hoidan päästä varpaisiin, vaipan vaihdot, pesut, syötöt, leikin, vaunuilen. kaikki mitä vauvan kans tehdään. miehen lapsen kans jutustelen kahden kesken sillon tällön, joskus leikitään kahdestaan, porukalla kyllä pelaillaan jne..kommunikointia pitkin päivää tietysti.viikko takaperin just hoidin kumpaakin lasta pari päivää yksin,leikittiin ulkoiltiin katottiin piirrettyjä jne..onko tää siis ihan päin mäntyä??

 

oman lapsen hoidan päästä varpaisiin, vaipan vaihdot, pesut, syötöt, leikin, vaunuilen. kaikki mitä vauvan kans tehdään. miehen lapsen kans jutustelen kahden kesken sillon tällön, joskus leikitään kahdestaan, porukalla kyllä pelaillaan jne..kommunikointia pitkin päivää tietysti.viikko takaperin just hoidin kumpaakin lasta pari päivää yksin,leikittiin ulkoiltiin katottiin piirrettyjä jne..onko tää siis ihan päin mäntyä??

Kun luen (ja tulkitsen) tätä, mulle tulee tunne, että otat vastuuta vaan omastas, miehen lapsellekin olet ok, mutta vastuu on miehellä ilmeisesti. Mutta kysymykseen, oletko hakoteillä, niin olet. Jo pelkästään sillä perusteella, että koet tarpeelliseksi korostaa, että teillä on miehen lapsi ja yhteinen lapsi.

 

Olet 4 vuotiaan kanssa kuin omasikin. Minusta olisi ollut kamalaa jos mieheni ei olisi esikoista ottanut "omanaan", miehellä myös samanikäinen esikoinen ja molempia pidän yhtälailla ominani. Meillä eroaa tilanne niin että miehen esikoinen on vain 2 viikon välein + lomat tietenkin. Ja oma esikoiseni ei oikeaa isäänsä muistakaan, mieheni halusi adoptoida esikoiseni.

Meillä 3 yhteistä lasta myös. Ja mies on jokaisen vauva ajan ollut vähän etäinen, kun lapsi kasvaa niin sitten touhua riittää.

Älä mieti liikaa asioita :hug:

 

oman lapsen hoidan päästä varpaisiin, vaipan vaihdot, pesut, syötöt, leikin, vaunuilen. kaikki mitä vauvan kans tehdään. miehen lapsen kans jutustelen kahden kesken sillon tällön, joskus leikitään kahdestaan, porukalla kyllä pelaillaan jne..kommunikointia pitkin päivää tietysti.viikko takaperin just hoidin kumpaakin lasta pari päivää yksin,leikittiin ulkoiltiin katottiin piirrettyjä jne..onko tää siis ihan päin mäntyä??

Kyllä. Sä käyttäydyt niinkun sulla ois joku vieras lapsi kylässä. Vai että oikein kommunikoit lapselle pitkin päivää, ootpa herttanen äitipuoli.

 

Ei sun tarvis joutua hoitamaan miehen lasta! Siis jos mies ei ole kotona, ei lapsenkaan pitäisi olla. Ja silloin kun mies on kotona, hänen pitäisi huolehtia tasapuolisesti tietenkin molemmista.

 

Pakko vielä kysyä ap:ltä, että ajattelitko miehen huomion tätä 4v kohtaan vähenevän, kun saitte yhteisen lapsen? Koetko, että se, mitä mies antaa esikoiselleen, on jotenkin pois pienemmältä? Oletko nyt katkera, kun mies antaa vaan "jaetun" huomion teidän yhteiselle lapselle? Kun sä annat kaikkes?(siis sille yhteiselle)
Kuten jo ylempänä kerroin, oon ihan perus ydinoperheen äiti, mutta meillä on monta lasta (4) ja huomiota riittää jokaiselle. En ymmärrä, miksei teilläkin riittäisi.

 

poikani oli hiukan vajaa 4v kun tapasin nykyisen mieheni. Nyt poikani on 10v ja meillä kaksi yhteistä lasta, juuri täyttänyt 4v ja 2v6kk. Mieheni rakastaa kaikkia ehdoitta, meillä ei näy kuka on kenenkin lapsi. Ja siitä annan miehelleni 10 pistettä ja papukaijamerkin. :heart:

Niin. TUo tuntuu olevan ihan oletusarvo että jos nainen jolla on lapsia ennestään menee yhteen lapsettoman miehen kanssa ja perustaa perheen niin mies kohtelee ja hoitaa kaikkia perheen lapsia samalla lailla. Hirveä meteli nousee jos mies sanoo että hänelle riittää että huolehtii omistaan.

Sitten taas jos ne lapset on ennestään miehellä niin naisella ei pitäisi olla mitään velvollisuutta huolehtia toisen lapsista.

 

Ei sun tarvis joutua hoitamaan miehen lasta! Siis jos mies ei ole kotona, ei lapsenkaan pitäisi olla. Ja silloin kun mies on kotona, hänen pitäisi huolehtia tasapuolisesti tietenkin molemmista.

Entäs jos miehen lapsen äiti kuolis? Sittenkö lapsi pitäis sijoittaa johonkin hoitokotiin koska ei ap:n tarvitse "muiden lapsia" huolia kotiinsa?

Ettekö te herran jumala ymmärrä että se "muiden lapsi" on sen rakkaan miehen rakas lapsi, hänelle yhtä tärkeä kun teidän yhteinenkin. Miltä teistä tuntuis jos puoliso dissais teidän lasta? Miltä miehestä tuntuu kun hänen rakas tärkeä lapsensa on teille joku ärsyttävä ipana jonka sais dumpata äiteensä luo, korkeintaan mies saa sitä sietää jos haluaa?

 

Ei sun tarvis joutua hoitamaan miehen lasta! Siis jos mies ei ole kotona, ei lapsenkaan pitäisi olla. Ja silloin kun mies on kotona, hänen pitäisi huolehtia tasapuolisesti tietenkin molemmista.

Aivan. Tää onkin reilu meininki. Tekee varmaan tosiaan sille 4v:lle tunteen, että kuuluu perheeseen

 

Hmm... mä oon kotiäiti uusperheessä, ja luulen ymmärtäväni mitä ap tarkoittaa. Kas kun itselleni on taottu kaaliin mm. tällä palstalla MONTA kertaa, että lapsella on vanhemmat, isä ja äiti, jotka kantavat hänestä vastuun, ja äitipuoli on sitten se kolmas aikuinen joka hoitelee asioita ns. viran puolesta sen verran mitä oikeilta vanhemmilta jää. Vastuu ja valta on kuitenkin vanhemmilla, ja näin sen pitää mielestäni ollakin.