Sulla on äitipuolen rooli vähän hukassa. Olen itse ollut vähän siinä tilanteessa ja se on asia joka sun täytyy käydä vain läpi.Ja ennen kaikkea olla rehellinen itsellesi ja miehellesi.
Se että lapsi on sen puolet kuukaudesta poissa kotoa joten mies varmaan tuntee huonoa omatuntoa siitäkin.
Ja on ymmärrettävää että sen ajan kun lapsi on teillä, hänen kanssaan myös ollaan ja tehdään asioita.
Onhan se 2 viikkoa kokonaan poissa, miten mies silloin suhtautuu teidän yhteiseen?
Eikö hän osallistu silloinkaan?
Ehkei hän osaa tai tuntee ettei hänellä ole tilaa hoitaa vauvaa, sinä osaat sen paremmin.
Meillä miehen lapsi asuu vallan ja käy äitiään tapaamassa.Minä olen arkiäiti ja lapsella on vanhemmat, en erottele vastuuta mitenkään vaan hoidan häntä kuin yhtä omistani.
Huolehdin lääkärit, harrastukset, koululäksyt sun muut.
En tee jakoa, eikä tee mieskään. Tämä on meidän perhe ja kaikki kuuluvat siihen oli kenen lapsia tahansa.
Teetkö koskaan miehen lapsen kanssa mitään kaksin? Se olisi teille todella hyväksi.Ja tekisitte kaksin jotain vaikka mies olisi kotona. Esim leivotte tai muuta sellaista.Sanot miehelles että ole sinä vauvan kanssa, me leivotaan.
Mieskin tajuaa ettet tee jakoa.
Isomman kanssa voi tehdä tiettyjä juttuja kun taas pienemmän kanssa ei voi.
En tahdo syyllistää sinua, mutta vähän mustasukkaisuus paistaa läpi.Miksei mies huomioi Sinun lastasi, leikki vain sen Toisen Naisen lapsen kanssa.Nä on ihan normaaleja fiiliksiä mutta ne pitää käsitellä.
Sitä vaan tulee sellainen primitiivinen tunne, omistushalu ja mustasukkaisuus herää.
Mutta käy ne läpi ja hyväksy perheesi sellaisena kuin sen on.
Sinun ei tarvitse olla äiti miehen lapselle, mutta sinä olet se arkiaikuinen, äitipuoli kuitenkin.
Tee parhaasi jotta selviätte kriisistä.
Kriisi on aina muutoksen paikka.
Tässä se on nyt isolta osalta sinun käsissä.