Kotisynnytys!

[QUOTE="niin";22689476]Juu, mun vierustoveri teki noin, omasta pyynnöstä. Ei suostunut ottaan käynnistys-tabuja kun tahtoi nukkua vähän...[/QUOTE]

No mutta, eihän sitä synnytystä sitten ole keskeytetty..? On mullakin käynnistys keskeytetty yön ajaksi, ekalla kerralla sain piikin joka lopetti ne lievät supistukset..eli ei ollut synnytys vielä käynnissä.

Mulla sanoi kätilö viimeksi että maailmassa ei olisi yhtäkään keskosta jos synnytyksiä voisi pysäyttää tai keskeyttää.

 

Suunniteltiin kolmannen lapsen kohdalla kotisynnytystä, takana oli kaksi sairaalassa syntynyttä lasta, synnytykset menneet oikein hyvin ja ilman kivunlievityksiä. Muuton vuoksi vaan kuitenkin kävi niin, että lähin kotisynnytyksiä hoitava kätilö olisi ollut lähes 100 kilometrin päässä, sairaala taas 60 kilometrin päässä. Koska edelliset synnytykset olivat olleet hyvin nopeita (alle 5 tuntia ensimmäisestä supistuksesta) niin päädyttiin siihen että lähempi on parempi (eli sairaala).

Tosin tän kolmannen kohdalla kävikin niin, että lapsi syntyi napanuora 2 kertaa kaulan ympärillä, ja sydänäänissäkin oli laskua, että olis voinut mennä muutenkin niin että sairaala olisi kutsunut jos olisi kotona ensin koitettu..

 

Kakkonen olisi voinut syntyä kotiin.. Siis jos en olisi jutellut yhden kaverin kanssa raskausaikana niin varmaan olisin ollut kotona kunnes supistukset kävivät sietämättömiksi ja sitten en olisi enää kyllä päässyt edes autolle asti. Mitään ongelmia ei ollut eikä kivunlievityksiä tosiaan tarvittu, olisi ihanaa synnyttää kotona.
Meillä oli tuolloin sairaala 10min automatkan päässä, joten senkin puolesta olis voinut kotisynnytyksen valita, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen että menen sairaalaan, mutta synnytän omilla ehdoillani (ei turhia piuhoja/makuutusta/sisätutkimuksia/kalvojen puhkaisuja jnejnejne).

 

Kotisynnytys voisi muuten meillekin sopia, sairaalan on noin 5-10 minuutin auto matka, mutta minulle pitää ennen synnytystä laittaa antibiootti tippa ja mieheni varmasti pyörtyy kesken synnytyksen

 

Olisit keskeyttänyt kotona synnyttämisen ja mennyt sairaalaan kun synnytys ei edistyisikään sopivaa tahtia.

Nyt mun on pakko nauraa. EI herranjestas.

"Olisit keskeyttänyt..." "ja mennyt..."

huhhuh.

"HEi! Nyt mä oon ollut ihan hirveissä tuskissa kohta vuorokauden ja mun lantio on jotenkin outo. Hei keskeytetään ihan hetkeks tää synnytys, mä lähen nyt sairaalaan. Missähän mun bussikortti olikaan....."

 

Itse harkitsen asiaa, jos saan mahdollisuuden synnyttää toisenkin lapsen.

Ensimmäinen lapsi syntyi imukupin kevyellä avustuksella (napanuora kaulan ympärillä) ja kohtuu nopeasti. Vaikka pitikin käyttää imukuppia uskon, että synnytys olisi sujunut paremmin kotona. Sain epiduraalin vasta vähän ennen ponnistusta ja suurin vaikutus sillä oli, että supistukset katosivat ponnistusvaiheessa ja jouduttiin käyttämään imukuppia parin vedon verran.

Tosin, jos kotisynnytyksessä tulisi komplikaatioita niin minut voitaisiin nopeasti kärrätä sairaalaan, joka sijaitsee kilometrin päässä Eli synnytys olisi turvallisempi, kuin jossain pikkukaupungin sairaalassa.

 

Nyt mun on pakko nauraa. EI herranjestas.

"Olisit keskeyttänyt..." "ja mennyt..."

huhhuh.

"HEi! Nyt mä oon ollut ihan hirveissä tuskissa kohta vuorokauden ja mun lantio on jotenkin outo. Hei keskeytetään ihan hetkeks tää synnytys, mä lähen nyt sairaalaan. Missähän mun bussikortti olikaan....."

Eiköhän se kätilö voi ambulanssin soittaa.

 

Nyt mun on pakko nauraa. EI herranjestas.

"Olisit keskeyttänyt..." "ja mennyt..."

huhhuh.

"HEi! Nyt mä oon ollut ihan hirveissä tuskissa kohta vuorokauden ja mun lantio on jotenkin outo. Hei keskeytetään ihan hetkeks tää synnytys, mä lähen nyt sairaalaan. Missähän mun bussikortti olikaan....."

Jos jaksaisin, nauraisin itse sille miten eräitten kirjoittajien lukutaito voikin olla hunningolla.

 

Mites muuten, jos vauva syntyisikin kotiin ja paikalle tulisi ambulanssi, onko tapana kärrätä äiti ja vauva osastolle vai "saako" siinä kohtaa kotiin jäädäkin kun kerta jo on siellä?

 

Olen kokenut luomusynnytyksen sairaalassa, eikä minua oman kokemukseni mukaan painostettu synnyttämään tietyssä asennossa tai käyttämään kipulääkistystä... Aika omissa oloissakin siellä sai olla ennen ponnistamista. Tietenkin kaikki olisi muuttunut jos komplikaatioita olisi tullut, mutta niinhän se olisi kotisynnytyksen yhteydessäkin - ongelmatilanteissa äidin mielipide on kuitenkin toisarvoinen ja ammattilainen tekee tarvittavat päätökset. Minulla oli turvallisempi olo sairaalassa, vaikka arvostan luonnollista lähestymistapaa synnyttämiseen.

 

Mites muuten, jos vauva syntyisikin kotiin ja paikalle tulisi ambulanssi, onko tapana kärrätä äiti ja vauva osastolle vai "saako" siinä kohtaa kotiin jäädäkin kun kerta jo on siellä?

Kaverilla syntyi kotiin (vahingossa) ja veivät sairaalaan tarkistettavaksi ja seurattavaksi.

 

En todellakaan lukenut koko ketjua, kun aiheesta keskustelun taso on aina tiettävästi mitä on. Suurimman osan ongelmat usein tosiaan johtuvat sairaalaympäristöstä ja siellä tehdyistä toimenpiteistä, sen jälkeen kun epiduraali on lykätty selkään ei oikein voi puhua siitä että "ilman sairaalaa en olisi synnytyksestä selvinnyt", sillä usein ongelmat alkavat yhdestä toimenpiteestä, joka johtaa toiseen ja sitten onkin kierre valmis..

Tässä rv 38+6 ja synnytystä minä hetkenä hyvänsä käynnistyväksi odotellessa pahin pelko on paikkakuntani synnäri, jossa episiotomia luvutkin ovat todella isot vielä uudelleensynnyttäjille. Kotieteiseen ponnistamista enemmän pelottaa synnärille astuminen, kun tilastoista päätellen asenne siellä luonnonmukaista synnytystä kohtaan on erittäin nuiva. Joten en aio pitää mitään kiirettä sairaalan lähdön kanssa.. edellisellä kertaa olin siellä 2h ja tiedän ambulanssin saapuvan paikalle tarvittaessa muutamassa minuutissa, joten hengenhätää tuskin ehtii tapahtua, etenkään kun minun ei tarvitse kotona ollessa synnyttää peloissani, toisin kuin tiedän pelon valtaavan heti sairaalan ovesta sisään astuessa jossa ensin yritetään käskeä käyrille makaamaan ja kätilö heiluttelee saksia jo odottavana.............

Minä kerroin jo oman tarinani jota et ilmeisesti lukenut: täysin normisti edennyt synnytykseni (2. eka oli ollut myös oppikirjan mukainen) päätyi hätäsektioon ponnistusvaiheessa. Tulin siis sairaalaan niinkin myöhään kuin 10 cm auki-tilanteessa (kaikki oli ollut ok kotona ja pärjäsin kivuin kanssa- no automatka oli helvettiä kun siinä aukesin viimeiset sentit) ja pääsin suoraan synnytyssaliin ponnistamaan. 20 min ponnistamisen jälkeen kun pojan tukka jo näkyi, sydänäänet romahtivat (eivät palanneet enää normaalitasolle ollenkaan) ja sen vuoksi tehtiin hätäsektiopäätös. Tämä tapahtui vaikka minulle ei oltu tehty _mitään_ toimenpiteitä ennen sairaalaan saapumista- sairaalassa toki laittoivat käyrille ja ONNEKSI laittoivat. Poikani olisi kauemmin viivytellessä saanut vähintääkin aivovaurion. Koskaan en ole ollut yhtä onnellinen kuin siitä että olin SAIRAALASSA tuon kaoottisen tilanteen aikana ja kun näin oven raossa Mika Nuutilan ( LKT, dos., Naistentaudit ja synnytykset, NKL:n ylilääkäri) joka huikkasi minulle (ja kolleegalleen joka oli pyytänyt konsultoimaan) että hätäsektioon lähdetään sillä tälläistä tilannetta ei voi kauan seurata.

Pointtini on siis: 1) läheskään aina sikiön tai äidin hätätilanteet eivät johdu lääketietelllisestä puuttumisesta synnytyksen kulkuun

2) KOSKAAN et voi olla varma mitä omalle kohdallesi sattuu, kyllä se hengenhätä voi todella olla minuttien päässä ja silloin ei auta jos on vielä tilattava ambulanssi päästäkseen sairaalaan (jossa sitten menee _vähintääkin_ minuutteja että sektiopäätös saadaan tehtyä)

Mutta ihan oma valintasi jos sitten ponnistat eteisessä ja tapahtuu jotain ikävää ja korjaamatonta.

 

Vastine edellisiin
Duodecim
2008;124(7):815
Outi Tammela ja Mika Nuutila
Kirjeitä ja mielipiteitä

Artikkeliin liittyvät kuvat ja taulukot löytyvät viereisestä Pdf-versiosta.



PÄÄKIRJOITUKSEEMME reagoineet kirjoittajat yrittävät esittää, että kotisynnytys on turvallinen tieteellisen tutkimusnäytön perusteella viitaten lähinnä havaintoihin ja tilastoihin perustuviin tutkimusraportteihin, joiden näytönaste on riittämätön. Tosiasia on, että selvä näyttö voidaan saada vain riittävän suurilla aineistoilla tehtävien satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten avulla. Tällaista tutkimusta on mahdoton järjestää jo eettisistä syistä, eikä näyttöä kotisynnytysten turvallisuudesta siis missään nimessä voida väittää olevan olemassa.

Kirjoittajien mukaan kotisynnytys voidaan tehdä turvalliseksi mm. järjestämällä synnytykseen ammattitaitoinen avustaja ja välineistöä vastasyntyneen elvytystä varten. Käytännössä kotiin kuitenkin pitäisi siirtää koko sairaala, jotta äkillisistä hätätilanteista voitaisiin selvitä. Äkillisessä verenvuototilanteessa kirkkaista nesteistä ei ole paljoa iloa, eivätkä yhden ammattitaitoisen henkilön kädet riitä elvytystilanteessa samanaikaiseen elvytykseen, kanylointiin, nesteiden vetämiseen ruiskuihin jne. Paikalle tarvittaisiin varalle kokonainen avustajien ryhmä. Äkilliset äidin tai vastasyntyneen verenvuodot ovat täydet valmiudet omaavassa sairaalassakin erittäin haastavia kriisitilanteita. Hätäsektiossa lapsi on saatava syntymään muutamien minuuttien kuluessa, ja tässä tilanteessa matka kotoa sairaalaan on liian pitkä, vaikka koti olisi sairaalan vieressä.

Kirjoittajat ihmettelevät sitä, että kotisynnytyksessä tapahtuneesta vastasyntyneen kuolemasta nousee julkisuudessa niin suuri kohu, kun sairaalassa tapahtuneista vastasyntyneiden kuolemista ollaan vain surullisia. Jos vastasyntynyt kuolee sairaalassa, lohduttaa vanhempien surua ja hoitohenkilökuntaa kuitenkin se, että kaikki voitava on tehty lapsen auttamiseksi. Jos sellainen lapsi, joka sairaalassa syntyessään olisi voitu pelastaa, kuolee kotisynnytyksen seurauksena, kysymyksessä on syntymättömän lapsen oikeuksien rikkominen anteeksiantamattomin seurauksin. Jo yksikin näin vakava haittatapahtuma riittää kyseenalaistamattomaksi näytöksi siitä, että kotisynnytys ei ole turvallinen. Tässä suhteessa nollatoleranssi on ainoa oikea suhtautumistapa. Synnytys on turvallinen vain asianmukaiset valmiudet omaavassa sairaalassa.

OUTI TAMMELA, dosentti, osastonylilääkäri
TAYS:n lastentautien klinikka
PL 2000, 33521 Tampere
MIKA NUUTILA, LKT, erikoislääkäri, apulaisylilääkäri
HYKS:n naistenklinikka
PL 140, 00029 HUS

Artikkelin tunnus: duo97173 (097.173)
© 2008 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo97173&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero

 

Mites muuten, jos vauva syntyisikin kotiin ja paikalle tulisi ambulanssi, onko tapana kärrätä äiti ja vauva osastolle vai "saako" siinä kohtaa kotiin jäädäkin kun kerta jo on siellä?

Eiköhän ne sinne kärrätä tarkistukseen.

 

Mites muuten, jos vauva syntyisikin kotiin ja paikalle tulisi ambulanssi, onko tapana kärrätä äiti ja vauva osastolle vai "saako" siinä kohtaa kotiin jäädäkin kun kerta jo on siellä?

Mun tyttö syntyi kotona 6. päivä. Veivät Jorviin ja olin siellä normaalisti kahdeksanteen päivään saakka. Vaikka mun mielestä se oli aika turhaa.

 

Tässä yksi vahinko-kotisynnytys
http://piipape.vuodatus.net/blog/771975/no-mita-sitten-tapahtui/

 

Mä synnytin sairaalassa, tukihenkilönä paras ystäväni joka oli kätilö. Sairaalan kätilö kävi alku vaiheessa ja sanoin etten tarvitse mitään apuja et soittelen kelloa jos tarviin. seur. kerran soitin kelloa kun aloin ponnistaa ja ystäväni sai auttaa vauvan ulos maailmaan, sairaalan kätilö katsoi vierestä. ja näin menee seuraavakin synnytys, toivottavasti. Mies oli pojan kanssa kotona ja seur. aamuna tuli heti päiväks sairaalaan.

 

Lapseni syntyi kotiin, koska emme ehtineet sairaalaan. Tapahtuma oli kivulias ja hyvin pelottava. Lisäksi esikoinen oli paikalla kotona, onneksi sentään hoitajan kanssa, mutta joutui kuulemaan tuskanhuutoni. Olemme Suomessa päässeet tilanteeseen, jossa saamme synnyttää sairaalassa ammattilaisten auttamina ja siten, että lähellä on valmiudet (laitteet, henkilöstö jne) hoitaa hätätilanteita. Synnytyksen aikana mietin, että jos vauvalle tai minulle tulee jokin hätätilanne tai komplikaatio, kotioloissa asialle ei voi tehdä kovin paljoa. En olisi antanut koskaan anteeksi itselleni, jos vauvalle olisi sattunut jotain - hän ansaitsee mahdollisimman turvallisen alun elämälleen ja tutkitusti parhaat edellytykset turvalliseen synnytykseen ovat sairaalassa. Jos saan vielä lapsia, niin lähden sairaalaan heti kun oloni on sen mukainen, riippumatta siitä mitä minulle neuvotaan, koska en halua ottaa turhia riskejä kun kyse on hengestä ja terveydestä.