Joo mutta ADHD lapsen tunne- elämä kehittyy hitaammin neurologisten oireiden Takia.
Höpsis taas. Tunteet me opimme pitkälti vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin ja ensiksi tietysti suhteessa hoitajiimme. Adhd -lapsi voi olla keskimääräistä rohkeampi ja uskaliaampi esim. esiintymään, reipas vuorovaikutussuhteissa pienestä pitäen ja todella empaattinen lapsi/nuori. Tunne-elämän haasteita voi taas olla kenellä tahansa ilman mitään diagnoosiakin.
Tunne-elämän ailahtelut ovat yleisempiä henkilöillä, joilla on neurologisia oireita, (samoin impulsiivisuus joillakin, ei sitäkään kaikilla, joilla on adhd) mutta tunne-elämän kehittyminen on kyllä paljon muusta kiinni, kuten kasvuympäristöstä ja sen tunneilmapiiristä.
Adhd lapsen "levoton" touhuaminen sekoitetaan usein tunne-elämän levottomuuteen. On eri asia olla touhukas nostaakseen aivojen aktivaatiotasoa ilman pelon/jännityksen/ syyllisyyden tunnetta, kuin se, että joku on levoton, koska pelkää/jännittää tai kokee jostain syyllisyyttä.
Toinen esimerkki aikuisten maailmasta on palaverit. Ensimmäisen 5 min. sisällä joku tai jotkut alkavat piirtelemään paperiin tai pyörittämään kynää, vippasemaan jalkaa ym. Osalla taas kestää kauemmin, ennen kuin tarvitsee "pitää itseään hereillä". Mutta ennen pitkää se viimeinenkin sissi pyörii tuolillaan vaivaantuneena ja vaihtelee asentoa ja koittaa pidätellä haukotusta, jos palaveri venyy kovin pitkäksi. Eikä siinä tunteista ole kyse.
Adhd voi esiintyä myös ilman vilkkautta/impulsiivisuutta, eikä se välttämättä näy mitenkään ulospäin, vaan saatetaan sanoa että "X se on sitten rauhallinen ja mukava henkilö. On aina ollut sellainen hyväntuulinen, reilu kaveri, joskus ehkä vähän hajamielinen.."
Adhd oireisella henkilöllä voi olla lisäksi liitännäisoireita, esim. masennusta tai piirteitä autisminkirjon häiriöstä (ei taaskaan kaikilla), viimeksi mainitun liitännäisen kanssa voi olla vaikeampi hahmottaa ja oppia tulkitsemaan tunteita vielä aikuisenakin. Tällöin tunne-elämän kehittyminen voi olla haasteellisempaa.
Kun tunnemme yhden adhd -oireisen henkilön, emme voi sen perusteella määritellä, millainen on adhd- oireinen henkilö. Yhtä osuvaa kuin se, että tuntisimme vaikkapa yhden italialaisen henkilön ja väittäisimme, että "kaikki ulkomaalaiset ovat Italialaisia"