Kuinka kauan vie päiväkotiin sopeutuminen eli helpottaako tämä joskus?

5,5v lapseni itkee ja huutaa hoitoon jätettäessä, mut pärjää päivät ok. Kauhean raskaat aamut, kun aina sama meteli ja vaikeus. Eli kauanko on teidän pienokaiset jaksaneet taistella vastaan? Pikkusisaruksella ei ongelmia, onneksi! Kiitos!

 

Esikoinen 2 päivää, nuorimmainen lakkas itkemästä perään viikossa, mutta 7kk ollut nyt hoidossa ja nyt on alkanut selkeästi viihtymään siellä- höpttelee, leikkii ja touhuaa.

Se on niin yksilöllistä.... Iältään on siis nyt 4 vuotias.

 

Tuo on jo sen verran vanha että on vaikeempaa. Meillä kesti 2 päivää sopeutua 1,5v. Sillonkaan ei ollut jäämisessä ongelmaa vaan siinä hakiessa. Mutta parista viikosta yleensä puhutaan, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Kauheesti riippuu lapsesta. Jaksuja!

 

No ei ihmekään, että on vaikeaa, jos ei ole missään hoidossa ennen ollut ja ton ikäinen jo! Ei ole tainnut edes kerhossa käydä.

 

No ei ihmekään, että on vaikeaa, jos ei ole missään hoidossa ennen ollut ja ton ikäinen jo! Ei ole tainnut edes kerhossa käydä.

Palstamamman päättelykykyä parhaimmillaan....

 

Meinasin juuri tehdä samantapaisen aloituksen.

Meillä on nyt 3-vuotias, joka aloitti päiväkotiuransa 1v9kk ikäisenä. Ja aamut edelleen tuskaa. Jo sängystä huutaa, ettei halua päiväkotiin. Itkee siis jo kotona. Joskus rauhoittuu matkalla ja jää ihan ok tädin syliin, joskus jää edelleen huutamaan. Alan itse todella väsyä tuohon joka aamuiseen itkuun. Olen jo miettinyt hoitopaikan vaihtoa (tuskin se tilanteeseen kuitenkaan auttaisi). Lottovoitto taitaa olla ainoa pelastus. Ja tietysti aika. Mutta odottavan aika on niin pitkä..

 

meillä tyttö oli alle 5v kun siirtyi poäivähoidosta päiväkotiin.
2vk jaksettiin itku rumbaa joka vain paheni.
lopulta tyttö itki kotona illat,aamut,vkl..
vaihdettiin takaisin päivähoitoon samalle hoitajalle ja siihen loppui itku.
tytön mukaan päiväkodissa oli liikaa lapsia ja hoitajia..
ennenku kivetätte (annettiin periksi)niin mä olin raskaana ja tytön itkun tuoma stressi toi mulle huippaus,pahoinvointi kohtauksia joista oli haittaa vauvalle.tulevana syksynä tytön pitääs siirtyä takaisin päiväkodin eskari puolelle.omasta mielestä on valmis siirtymään kun on iso tyttö.
saa nähä,varaudutaan pahimpaan.

 

Onko lapsella muuten vaikeuksia sopeutua uusiin tilanteisiin, uusiin asioihin ym? Voihan olla kyse vain hänen synnynnäisestä tempperamentistaan. Inhottaa, kun joku on heti leimaamassa, ettei lapsi ole ollut koskaan esim. kerhossa, kun ei tiedetä taustoja. Ja joku 1,5 v nyt varmasti sopeutukin tarhaan, kun ei vaihtoehtoja ole, vielä paremmin jos on helposti sopeutuva lapsi. Ja kyllähän se, jos tarhasta hakeminen aiheuttaa lapsessa esim. kiukkua, itkua jne. kertoo ennemmin siitä, että tarhapäivä on ollut lapselle psyykkisesti liian suuri rasitus, joka pitää kiukutteluna purkaa ulos.

 

Se on kyl kovasti vaihtelevaa. Päiviä, viikkoja kuukausia...Omani aloitti 3vkoa sitten ja nyt alko neljäs. Ekat 2vkoa meni innoissaan, sitten tuli hoksaamus että täähän on jatkuvaa ja viikko kului siihen että huutavana jätetiiin. Tänään taas meni itse aamulla riisumaan jne itkemättä. Päivät on menneet kuitenkin hyvin ja huuto loppunut aika nopsaa kun viejä on poistunut. Keskimäärin pariviikkoa menee tottumiseen. Mun ryhmässä aloitti nyt samalla aikaa 3 uutta ja kaikilla mennyt keskimäärin 2vkoa. Joillakin kestää todella kauan sopeutua. Jos näyttää sille että ei helpotu niin voi olla aiheellista miettiä missä mennään ja onko kys paikka tms lapselle sopiva.

 

PERHEPÄIVÄJOITOON !! Pienemmät ryhmät, yksi ja ainut hoitaja, kodinomaista hoitoa..niin paljon plussia etten kehtaa niitä tässä edes luetella..kaikki ei käy kaikille ja sitä rataa !!

 

Palstamamman päättelykykyä parhaimmillaan....

Tais osua nappiin kuitenkin kun ei ole vastausta ap:lta kuulunut!

 

bud, entäs sitten vaikka lapsi ei olisikaan koskaan ollut kerhossa? Ei se silti vielä kerro mitään siitä, onko tälle kyseiselle lapselle esim. päiväkoti liian iso psykkinen rasitus eikä sovi hänen tempperamentilleen?

 

[QUOTE="äippä";23039394]5,5v lapseni itkee ja huutaa hoitoon jätettäessä, mut pärjää päivät ok. Kauhean raskaat aamut, kun aina sama meteli ja vaikeus. Eli kauanko on teidän pienokaiset jaksaneet taistella vastaan? Pikkusisaruksella ei ongelmia, onneksi! Kiitos![/QUOTE]

Meillä 4 vuotias ei koskaan sopeutunut hoitoon. Jo kotona herätessään ilmoitti ettei mene sinne. Kiva
2 vuotias sopeutui nopeasti. Parissa viikossa itkut loppuivat. Vieläkin tosin jätän sylistä syliin, vain joinakin harvoina aamuina ryntää suoraan leikkimään. Tosin nykyisin jo useammin. Aloitti elokuussa.

 

1-vuotias sopeutui päiväkotiin muutamassa päivässä. Sen jälkeen ei enää itkenyt viedessä, suostui syömään ja nukkumaan ym.
3-vuotiaalla meni huomattavasti kauemmin, useita viikkoja takkuili ruokailu.

 

Lapset ovat aina meidän vauvojamme, olivat he minkä ikäisiä tahansa, mutta
välillä lapset esittävät vanhempien läsnäollessa ihan päinvastaista mitä hoitotädit näkevät. Esim. kiltti ja kuuntelevainen, voi vanhempien tullessa hakemaan alkaa riekkua ja esittää, ettei ole pitänyt ollenkaan koko ajasta päiväkodissa. Kannattaa myös kiinnittää huomiota miten lapsen jättää päiväkotiin, jos jää puoleksi tunniksi ovensuuhun huolestuneena tarkkailemaan lasta, niin voi uskoa ettei lapsi siitä lähde iloisesti leikkimään, vaan hermostuu ja tarrautuu vanhempaan, mikä vain ruokkii isän tai äidin hermostusta. Vaan jos reippaasti sanoo lapselle että tulee hakemaan sitten töistä tultuaan ja antaa vaikka pusun ja lähtee samantien vilkuttaen. niin lapsi ottaa tilanteen yleensä paljon paremmin. Välillä on aina kiukkuaamuja, mutta nekin kuuluvat asiaan.

 

[QUOTE="vieras";23039627] Ja joku 1,5 v nyt varmasti sopeutukin tarhaan, kun ei vaihtoehtoja ole, vielä paremmin jos on helposti sopeutuva lapsi. [/QUOTE]

No onko sillä vanhemmalla lapsella muka vaihtoehtoja? EI OLE.
Harvalla vanhemmallakaan on vaihtoehtoja siinä käykö töissä vai ei, silloin lapset on pakko saada hoitoon. Kai jokainen mieluummin makaisi kotona kun raahautuisi kukonlaulun aikaan töihin, mutta elämä on. Eikä siihen auta mukuloitten kiukuttelu.

Tarhasta hakiessa kiukuttelu on merkki siitä että on ollut vanhempaa ikävä päivän mittaan, sanottiin mulle. Ja tosiaan, se loppui parissa päivässä. Aamukiukuttelua ei ole ollut koskaan.

 

Kai jokainen mieluummin makaisi kotona kun raahautuisi kukonlaulun aikaan töihin, mutta elämä on.

En mä ainakaan :saint:

Mut joo, iltakiukuttelu kuuluu asiaan. Meillä hoitopäivien illat (3 päivää viikossa) on varattu vain yhdessäoloon ja sylittelyyn.

 

meillä poika alotti päiväkodissa 3 vuotiaana, eskarin jatkoi siinä samoissa tiloissa (no, toisessa päässä taloa, mutta sama pihapiiri jne..). kun eskari keväällä sitten loppui niin totesi että tähän taloon hän ei tule enää ikinä. poika on nyt 17v, eikä koskaan edes puhu päiväkoti tai eskariajoista.. että ei kai se koskaan siellä sitten oikein kunnolla viihtynyt

 

No onko sillä vanhemmalla lapsella muka vaihtoehtoja? EI OLE.
Harvalla vanhemmallakaan on vaihtoehtoja siinä käykö töissä vai ei, silloin lapset on pakko saada hoitoon. Kai jokainen mieluummin makaisi kotona kun raahautuisi kukonlaulun aikaan töihin, mutta elämä on. Eikä siihen auta mukuloitten kiukuttelu.

Tarhasta hakiessa kiukuttelu on merkki siitä että on ollut vanhempaa ikävä päivän mittaan, sanottiin mulle. Ja tosiaan, se loppui parissa päivässä. Aamukiukuttelua ei ole ollut koskaan.

No enhän minä siihen vanhemman vaihtoehtoon ottanutkaan kantaa.

Helpostihan me lähdemme itsellemme vakuuttelemaan, että lapsi sopeutuu hyvin, kun ei itsellä ole vaihtoehtoja kuin mennä takaisin työelämään, on itselle psyykkisesti paljon raskaampaa miettiä asiaa lapsen kannalta.

Yhteiskunnallisestihan tässä pitäisi asiaan vaikuttaa niin, että päiväkoteihin saataisiin enemmän asiansa osaavaa henkilökuntaa ja pienemmät ryhmät.

 

No ei ihmekään, että on vaikeaa, jos ei ole missään hoidossa ennen ollut ja ton ikäinen jo! Ei ole tainnut edes kerhossa käydä.

Pakko kysyä, että eikö sinulla ole koskaan mitään hyvää sanottavaa? Sorry, on vaan tarttunut silmään tää sinun ainainen nokkiminen. Mutta jatka toki, jos saat siitä jotakin.

 

Oiskohan kannattanut hiukan nuorempana viedä hoitoon? sitä saa mitä tilaa

 

[QUOTE="vieras";23039678]bud, entäs sitten vaikka lapsi ei olisikaan koskaan ollut kerhossa? Ei se silti vielä kerro mitään siitä, onko tälle kyseiselle lapselle esim. päiväkoti liian iso psykkinen rasitus eikä sovi hänen tempperamentilleen?[/QUOTE]

Voi hyvänen jestas sentään, mistä näitä palstapösilöitä oikein sikiää? Luepa nyt ajatuksella, kaikilla ei ole mahdollista jäädä kotiin siihen asti kun lapsi muuttaa omilleen, kaikilla ei ole mahdollista valkata hoitopaikkaa vaan on otettava se minkä saa.
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?

 

[QUOTE="vieras";23040020]No enhän minä siihen vanhemman vaihtoehtoon ottanutkaan kantaa.

Helpostihan me lähdemme itsellemme vakuuttelemaan, että lapsi sopeutuu hyvin, kun ei itsellä ole vaihtoehtoja kuin mennä takaisin työelämään, on itselle psyykkisesti paljon raskaampaa miettiä asiaa lapsen kannalta.

Yhteiskunnallisestihan tässä pitäisi asiaan vaikuttaa niin, että päiväkoteihin saataisiin enemmän asiansa osaavaa henkilökuntaa ja pienemmät ryhmät.[/QUOTE]

Sä kirjotit sanatarkasti: "Ja joku 1,5 v nyt varmasti sopeutukin tarhaan, kun ei vaihtoehtoja ole " Alotuksessa oli kyse kuitenkin melkein eskari-ikäisestä. Eli miksi vanhemmalla olisi vaihtoehtoja? Miksi vanhempi ei sopeutuisi?

En nyt sitten tiedä miten mä olen onnistunut kieltämään itseltäni lapsen tarhassa viihtymisen. Kun kaksi vuotta siellä on ollut, iloisena menee leikkimään aamuisin, hoitajat ei ole tuonut mitään ongelmia esiin ja muutenkin on ihan tyytyväisen oloinen. Tässä täytyy kyllä tuoda esiin että meillää on ihan loistava pk kaikilta kanteilta katsottuna.

 

[QUOTE="vieras";23040020]No enhän minä siihen vanhemman vaihtoehtoon ottanutkaan kantaa.

Helpostihan me lähdemme itsellemme vakuuttelemaan, että lapsi sopeutuu hyvin, kun ei itsellä ole vaihtoehtoja kuin mennä takaisin työelämään, on itselle psyykkisesti paljon raskaampaa miettiä asiaa lapsen kannalta.

Yhteiskunnallisestihan tässä pitäisi asiaan vaikuttaa niin, että päiväkoteihin saataisiin enemmän asiansa osaavaa henkilökuntaa ja pienemmät ryhmät.[/QUOTE]

Miksi pitäisi jäädä piehtaroimaan itsesyytöksissä jos ei ole vaihtoehtoja? Kyllä lapsille olisi kivempaa jos ei esim rokotettaisi, mutta kun nyt vaan niin tehdään. Lasten tulee sopeutua vaihteleviin olosuhteisiin, tulee eroja, muuttoja, koulun vaihtoja, ystävät muuttavat pois, joudut lopettamaan rakkaan harrastuksen syystä tai toisesta, ja simsalabim, kaikesta selviää.
Ei ole edes tarkoitus että lapsen edestä lakaistaa kaikki vastoinkäymiset ja hankaluudet pois, vaan tarkoitus on auttaa lasta selviämään muutoksista, joita tulee ihan läpi koko elämän.

 

[QUOTE="hah";23040148]Oiskohan kannattanut hiukan nuorempana viedä hoitoon? sitä saa mitä tilaa[/QUOTE]

Se ei oo suinkaan yksioikoista.
10v ollu alalla ja lapsia on jokalähtöön iästä riippumatta. Itsellä hankalin oli taaperoikänen jollasen sopeutumista jaksetaan aina korostaa. Kun taas uusi 5v voi solahtaa sekaan tosta vain.