kaikilla ei ole turvaverkkoa omasta takaa, mutta siihen voi vähän itsekin vaikuttaa. vanhempiaan ei tietysti voi vaihtaa, mutta maailma on täynnä potentiaalisia ystäviä, ja naapureita kannattaa aina yrittää. me ollaan esim. luotu kontakteja lähiympäristöön. kannattaa aloittaa niin, että itse tarjoaa apuaan, esim. pyytää jonkun lapsen teille leikkimään. voi vaikka sanoa jollekin äidille, että tuo vaan lapsesi meille leikkimään jos sinulla on jotain menoa. ja useimmiten vastaus on, että tietysti myös toisinpäin. omia lapsettomia kavereita voi myös "kouluttaa" lapsenhoitajiksi, vaikkei heillä siihen aivan luontaisia taitoja olisikaan.
nykyaikana kyllä tosiaan tarvitaan sosiaalisia taitoja, ilman ihmisiä ympärillä on aika vaikea elää lapsiperheen elämää. mutta kuten kuka lohduttaisi nyytiä -kirjassa viisaasti todetaan: ei kukaan sinua huomaa ellet itse mene mukaan.