kuinka monella teillä on tukiverkko

Saatteko apua lastenhoidossa omalta äidiltä, anopilta tai kavereilta tai siskoilta? O9otteko turvautunut ulkopuoliseen apuun esim MLL, entä niistä kokemuksia? Musta tuntuu että mullaei ole mit'n turvverkkoa, äiti kuollut ja anoppia ei oikein jaksa kiinnostaa...Muutamia kavereita on jotka on samaa aikaa saaneet lapset, se on henkireikä... :'(

 

Eipä ole täälläkään tukiverkkoa ja MLL:n palveluja ei olla vielä kokeiltu. Vanhempani asuvat kaukana eli nähdään vain muutaman kerran vuodessa ja miehen vanhemmat ovat sen verran iäkkäitä ja sairaita, ettei heistä ole apua. Kesällä olisi tulossa toinen, esikoinen nyt 1,3v, joten saa nähdä miten pärjätään. Toki yritetään hoitaa lapsukaiset itse, mutta jos tulee kova paikka, niin sitten ilman muuta ulkopuolinen apu on tarpeen (MLL) tai joku muu?

Ystäviä meillä ei oikeastaan ole, ollaan kumpikin ujoja ja hiljaisia. Käydään kuitenkin kerhoissa yms, joten se vähän helpottaa tilannetta.

 

On. Anoppila ja liuta ystäviä samassa kaupungissa. Omat vanhemmat ja lähisukulaiset asuu muualla, mutta auttavat tarpeen vaatiessa.

 

Ei ole kovin isoa tukiverkkoa, valitettavasti :\|

Omat vanhemmat kyllä tykkäävät kamalasti lapsenlapsistaan, mutteivät terveydellisistä syistä oikein kykene hoitamaan. No tuo isompi jo alkaisi menemään, muttei pikkuinen.
Pappa ei selän vuoksi pysty (ei saa nostaa mitään kahvipannua suurempaa) ja mummin kädet on niin leikottu, ettei sormet taivu.(Eikä käsissä ole voimaa)
Mieheni vanhemmat asuvat muualla.
Sisarukseni asuvat suurimmaksi osaksi ympäri suomenmaata, mutta onneksi nuorimman veljeni vaimo hakee sillointällöin mielellään esikoiseni lapselleen leikkikaveriksi. Ja tietenkin toisinpäin=)
Tuttavapiirissä ei oikein ole semmoisia kavereita, jotka olisivat hädän hetkellä noin vain lapsenhoitovalmiudessa. Joten saan olla tyytyväinen, ettei isompia katastrofeja ole ollut.*koputan puuta*

 

ei ole turvaverkkoa ei. Muutaman kerran on pienokainen ollut mummulassa yötä, mut on niin kaukana... Ei oikein ole ystäviäkään eikä kamalasti tuttavia, itäsuomessa asutaan ja ihmetellään että missä on iloiset ja ystävälliset karjalaiset?

 

Ei saada mitään apua perheiltä (välimatka, kiire työelämässä, välinpitämättömyys), kavereilla ei ole lapsia joten he eivät oikein edes tajua että meillä on . Eli omaa tukiverkkoa ei ole. Netistä löydettiin sitten maksullinen lapsenvahti, joka on todellinen aarre.. Mll mietittiin, mutta jokakerran vaihtuva lapsenvahti arvelutti. Näin menee hyvin, kun suurempia sairauksia yms ei ole ollut.

 

ei ole ketään ja tässä alkaa väsyä todellakin kaikkeen

 

kaikilla ei ole turvaverkkoa omasta takaa, mutta siihen voi vähän itsekin vaikuttaa. vanhempiaan ei tietysti voi vaihtaa, mutta maailma on täynnä potentiaalisia ystäviä, ja naapureita kannattaa aina yrittää. me ollaan esim. luotu kontakteja lähiympäristöön. kannattaa aloittaa niin, että itse tarjoaa apuaan, esim. pyytää jonkun lapsen teille leikkimään. voi vaikka sanoa jollekin äidille, että tuo vaan lapsesi meille leikkimään jos sinulla on jotain menoa. ja useimmiten vastaus on, että tietysti myös toisinpäin. omia lapsettomia kavereita voi myös "kouluttaa" lapsenhoitajiksi, vaikkei heillä siihen aivan luontaisia taitoja olisikaan.

nykyaikana kyllä tosiaan tarvitaan sosiaalisia taitoja, ilman ihmisiä ympärillä on aika vaikea elää lapsiperheen elämää. mutta kuten kuka lohduttaisi nyytiä -kirjassa viisaasti todetaan: ei kukaan sinua huomaa ellet itse mene mukaan.