utelias ehkä kuumeilija
Lisääntyykö kiirus perheessä vietävästi? Onko kuinka paljon työläämpää kaikki? PLIIS, kertokaa rehellisesti. Ei kaunistellen.
Minusta homma lisääntyy yli tuplasti. Meillä pikkukakkonen on 4kk ja vanhempi 3v. Varsinkin jos tulee yhtään mitään ylimääräistä, kuten jotain "kulkutautia" esim. flunssaa tai muuta. Ja se, että esikoinen on tottunut olemaan ainoa, sitten tulee vauva, niin kyllähän se haastavaa on. Meillä ei edes ole koettu mitään mustasukkaisuusdraamoja, vaan esikoinen on ihanasti ottanut vauvan vastaan. Mutta silti vaistoan, että rooli on välillä vähän hakusessa. Että ei olekaan enää äidin ja isän ainokainen, vaan toinenkin on jakamassa huomiota. Ja vauva vie niin paljon etenkin äidin aikaa, eritoten imettäminen. Itsessäni olen taas huomannut riittämättömyyden tunteista johtuvaa syyllistämistä. Mietin tosi usein, että jääkö esikoinen vaille jotain kun olen niin kiinni vauvassa. Luulen, että yhden lapsen perheestä kahden lapsen perheeksi on ehkä haastavin lapsiluvun muutos (jos ei oteta huomioon esim. kaksosia, voisin kuvitella sen olevan aina aika rankkaa), koska siinä kaikkien roolit muuttuvat niin paljon. Mutta kaikkinensa kyllähän tämä antoisaa on, ja varmasti sellaista aikaa jota joskus tämän pikkulapsivaiheen mentyä haikeudella muistelee.
Riippuu varmaan ikäerosta. Meillä on kahdella vanhimmalla 15 kk ikäeroa ja ei se toinen enää elämää miksikään muuttanu. Perhe kuitenkin eli jo vauva-elämää ja asioissa piti ottaa huomioon se lapsen olemassa olo ja molemmat oli vauvoja,mniin samassa sitä vaijtoi kaksi vaippaa kuin yhden tai syötti kaksi tai yhden.
vieras
Aaagh...Niin mä olen vähän pelännytkin. Ollaan matkustelevaisia ja uraorientoituneita ihmisiä. Mies ei töiltään ehdi tekemään ollenkaan kotitöitä, eikä myöskään osallistu niin kovin paljon lastenhoitoon. Mä rakastan lastani yli kaiken, nautin olosta hänen kanssaan. Mutta olen kiireinen kodinhoidon ja laste4nhoidon + töiden kanssa. En jotenkin näe itseäni toisenkin lapsen äitinä puurtamassa loputtomasti yksin...
Mulla lapsilla on sitten taas niin pitkä ikäero et en tie onko silläkin merkitys nyt tähän tilanteeseen :|
ap
No,se on aika paljon. Oliko raskasta käydä vauvavaihe läpi uudelleen? Mietin tässä, että voisihan sitä ajatella tekevänsä iltatähdenkin... Koska nyt pitäis panostaa työelämään ja muuhun. Pelkään myös, että toinen lapsi muuttaisi mut kauheaksi rasvatukkamammaksi 5 l vetoisine silmäpusseineen:/ Kun nytkin saa taiteilla päästäkseen kampaajalle ja vaatekauppaan, saatikka sitten kosmetiikkaostoksille. Ja toinen äitiysloma+hoitovapaa maksaisi myös tuhansia ja tuhansia euroja menetettyjä palkkatuloja...Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:
Ei aikuisten
Esikoisen elämä mullistuu tietysti kovasti.
No ok, on mullakin niitä tuttuja, joiden esikoinen on ollut tosi helppo lapsi, ja ovat sanoneet haastavamman kakkosen jälkeen, ettei yhtään enää ikinä. Meillä taas esikoinen on semmoinen luonne, että kaksi pienempää menee ihan siinä sivussa. Toisaalta mulle on jopa helpompaa, kun pitävät seuraa toisilleen. Ovat nyt 4kk, 2,5v ja 4v.
No ok, on mullakin niitä tuttuja, joiden esikoinen on ollut tosi helppo lapsi, ja ovat sanoneet haastavamman kakkosen jälkeen, ettei yhtään enää ikinä. Meillä taas esikoinen on semmoinen luonne, että kaksi pienempää menee ihan siinä sivussa. Toisaalta mulle on jopa helpompaa, kun pitävät seuraa toisilleen. Ovat nyt 4kk, 2,5v ja 4v.
Vieras
Samaa mieltä, isoilta osin. Sama ikäero meillä lapsilla. Pyykin tiskin ja muun lisääntynyt määrä nyt on varmaan selviö. Mulle oli rankin vaihe ehkä se ihan alku, kun tuntui ettei esikoisen kanssa ehdi tekemään mitään. Jos nyt jotain negatiivista lähtee miettimään. Oltiin totuttu askartelemaan, leipomaan yms. paljon ja nyt ei voitu oikein aloittaa mitään isompia hommia kun vauvan aikatauluista ei tiennyt. Tämä siis ekoina kuukausina, ennen kuin vauvalle syntyi selkeä rytmi. Meilläkään ei isompia mustasukkaisuuksia ollut.Alkuperäinen kirjoittaja kukkis2:
Minusta kiireen ja muun määrä nyt ei sinänsä ole lisääntynyt, tai ehkä tähän uuteen tilanteeseen on tottunut niin nopeasti että esim lähtöihin osaa varata enemmän aikaa. Eikä sitä enää juuri edes muista millaista oli vain yhden lapsen kanssa.
Meillä esikoinen oli oikea keskipiste koko lähisuvulle ja siksikin sisarus oli tärkeä juttu minusta. Sisarussuhteen kehittymistä nyt ei vielä ole sillä tavalla päässyt näkemään kun pienempi on vauva vielä. Toki isompi puhuu aina meidän vauvasta, näyttää pienelle leluja ja muuta. Mutta omasta kokemuksesta uskoisin että se sisarus tulee ainakin jossain vaiheessa elämää olemaan hurjan tärkeä juttu. Ja enemmän meidän perhe tuntuu perheeltä nyt kun lapsia on kaksi. Tätä on vähän vaikea sen paremmin selittää.. Mutta Ihan ehdottomasti plussan puolelle tässä jäädään, alkuvaikeuksista kun on selvitty. Vauva-aikahan nyt on kai aina jollain tavalla rankkaa ja uuden opettelua.
Komppaan ylempää myös tuossa, että uskoisin kolmannen lapsen tulon sitten joskus olevan sisaruksille ja vanhemmillekin helpompi juttu. Jotenkin se esikoinen on niin tärkeä (tietystikin) että hänen asemaansa ja tunteitaan tulee varjeltua vähän liikaakin. Sisarussuhde on kuitenkin aika turvallinen paikka harjoitella niitä negatiivisiakin tunteita. Kasvattavaa ja tärkeää sekin.
Ja ihania ja rakkaitahan nuo on molemmat, se nyt vielä lopuksi sanottakoon.
Ei enää osaisi kuvitellakaan että olisi lapsiluvun jättänyt yhteen vaikka sitä jossain vaiheessa harkittiinkin.
äi-ti
Hurjan iso muutos!! Meillä ikäeroa 2v. Esikoinen oli tosi mustasukkainen, elämä meni taisteluksi. Vauva jäi vaille huomiota, kun esikoinen pisti parastaan. Esikoinen jäi vaille huomiota, kun vauva vaati osansa. Molemmat heräilivät yöllä eri aikoihin. Kaikki taudit kiersivät, ensin sairasti toinen, sitten toinen. Söivät eri ruokaa, kokkasin aina kaksi eri ateriaa... Olin aina laittamassa ruokaa tai syöttämässä. Sitten se jatkuva töniminen, läpsiminen, vauvan satuttaminen... Esikoinen kaipasi ulkoilua, vauva ei viihtynyt rattaissa. En saanut lapsia päikkäreille, kun pitivät toisiaan hereillä. Hikeä pukkaa, kun ajatteleekin. Ja silti kyllä oli paras ratkaisu, nyt (1v ja 3v) ovat jo parivaljakko, leikkivät ja halailevat ja pitävät yhtä <3 Mutta kyllä on 150% rankempaa kuin oli yhden kanssa!
No mulle se ei ollut. Toki aiemmin oli jo et lisää ei lapsia tullut. Ja sitten yllätyksenä ilman hoitoja raskauduin niin päätin sen lapsen pitää vaikka jäin hänen kanssa alusta asti yksin.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulle ei ole nuo vaatekaupat ym niin tärkeitä olleet?
Vieras
No,se on aika paljon. Oliko raskasta käydä vauvavaihe läpi uudelleen? Mietin tässä, että voisihan sitä ajatella tekevänsä iltatähdenkin... Koska nyt pitäis panostaa työelämään ja muuhun. Pelkään myös, että toinen lapsi muuttaisi mut kauheaksi rasvatukkamammaksi 5 l vetoisine silmäpusseineen:/ Kun nytkin saa taiteilla päästäkseen kampaajalle ja vaatekauppaan, saatikka sitten kosmetiikkaostoksille. Ja toinen äitiysloma+hoitovapaa maksaisi myös tuhansia ja tuhansia euroja menetettyjä palkkatuloja...[/quote]
Mä en osaa noita tulonmenetyksiä ajatella, eli siinä ei ole apua.
Mutta mulla myös tuo itsestä huolehtiminen tärkeää ja siitä kommentoisin. Ei mun olomuotoni ole toisen lapsen jälkeen muuttunut. Ehkä sitä on oppinut toimimaan tehokkaammin? Esikoinen on kuitenkin sen verran iso jo (3,5v) että jos hänelle saa hoitajan esim kampaajakäynnin ajaksi niin sama hoitaja kyllä riittää pienemmällekin.Edelleen meikkaan joka päivä, hiukset kynnet ja vaatteet on laitettu jne.. Ei toinen lapsi sitä estä sen enempää kuin ensimmäinenkään. Tietysti lapset nyt ovat lapsia eli arvaamattomia, ja jollain tietyllä minuutilla voi joku oma homma jäädä kesken. Mutta sellaista se oli jo yhdenkin lapsen kanssa.
Mulla on muuten esikoinen paras shoppailukaveri, melkein ainakin. Muutama tunti vierähtää kevyesti vaatekaupoissa.
ap
Onneksi olkoon, tuntui varmaan hirmu kivalta raskautua jos uskoit, ettei se ole mahdollistakaanAlkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:
!Mulla on osin vähän pinnallisia mietteitä näihin asioihin liittyen. Kuten huoli vaatekauppaan pääsystä
Mutta mulle ne ovat arkea, ihmiset ovat erilaisia! Aloitin juuri työnteon, ja sekin tuntui aivan ihanalta. En haluaisi taas jumiutua kotiin pitkäksi ajaksi, vaikka äippäloma ja hoitovapaa ihanaa lapsen ja äidin yhdessäoloaikaa olivatkin!!Lisäksi lapsen kanssa on nyt niin superkivaa, että haluaisn säilyttää tilannetta tällaisena. Hemmottelen pikkukaveria piloilolle, ja virtaa riittää hänen kanssaan touhuamiseen ja hänen huomioitiinsa vaikka millä mitalla.
Sun itse täytyy päättää tuntemuksien mukaan tämä asia. Mutta jos sä toivot lasta niin ei sitä kovin kannata lykätä. Ja pääset sä sinne vaatekauppoihinkin. Isä jos elämään se kuuluu niin on lasten kanssa kun ei ole töissä esim.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Onneksi olkoon, tuntui varmaan hirmu kivalta raskautua jos uskoit, ettei se ole mahdollistakaanAlkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:
Mulla on osin vähän pinnallisia mietteitä näihin asioihin liittyen. Kuten huoli vaatekauppaan pääsystä
Lisäksi lapsen kanssa on nyt niin superkivaa, että haluaisn säilyttää tilannetta tällaisena. Hemmottelen pikkukaveria piloilolle, ja virtaa riittää hänen kanssaan touhuamiseen ja hänen huomioitiinsa vaikka millä mitalla.
Juu tuntui kivalta ja kun tuli vielä veristä vuotoa ennen ekaa ultraa ajattelin sen olleen siinä sitten mitä aikaisemminkin kun oli kesken meno.
ap
No, meillä se isä toivoo enemmän pikkukakkosta. Mutta ei kuitenkaan herra uraohjuksena ehdi osallistua perheen arkeen juurikaan. Mä en ole tuntemuksistani varma. Välillä tuntuu että haluan, välillä etten. Tänään on taas se ei -fiilis. Mun melkein ainut (iso) syyni harkita toista on esikoisemme; hänelle ei olisi kivaa kasvaa ilman sisaruksia...Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:Sun itse täytyy päättää tuntemuksien mukaan tämä asia. Mutta jos sä toivot lasta niin ei sitä kovin kannata lykätä. Ja pääset sä sinne vaatekauppoihinkin. Isä jos elämään se kuuluu niin on lasten kanssa kun ei ole töissä esim.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Onneksi olkoon, tuntui varmaan hirmu kivalta raskautua jos uskoit, ettei se ole mahdollistakaanAlkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:
Mulla on osin vähän pinnallisia mietteitä näihin asioihin liittyen. Kuten huoli vaatekauppaan pääsystä
Lisäksi lapsen kanssa on nyt niin superkivaa, että haluaisn säilyttää tilannetta tällaisena. Hemmottelen pikkukaveria piloilolle, ja virtaa riittää hänen kanssaan touhuamiseen ja hänen huomioitiinsa vaikka millä mitalla.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:No, meillä se isä toivoo enemmän pikkukakkosta. Mutta ei kuitenkaan herra uraohjuksena ehdi osallistua perheen arkeen juurikaan. Mä en ole tuntemuksistani varma. Välillä tuntuu että haluan, välillä etten. Tänään on taas se ei -fiilis. Mun melkein ainut (iso) syyni harkita toista on esikoisemme; hänelle ei olisi kivaa kasvaa ilman sisaruksia...Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:Sun itse täytyy päättää tuntemuksien mukaan tämä asia. Mutta jos sä toivot lasta niin ei sitä kovin kannata lykätä. Ja pääset sä sinne vaatekauppoihinkin. Isä jos elämään se kuuluu niin on lasten kanssa kun ei ole töissä esim.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Onneksi olkoon, tuntui varmaan hirmu kivalta raskautua jos uskoit, ettei se ole mahdollistakaanAlkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:
Mulla on osin vähän pinnallisia mietteitä näihin asioihin liittyen. Kuten huoli vaatekauppaan pääsystä
Lisäksi lapsen kanssa on nyt niin superkivaa, että haluaisn säilyttää tilannetta tällaisena. Hemmottelen pikkukaveria piloilolle, ja virtaa riittää hänen kanssaan touhuamiseen ja hänen huomioitiinsa vaikka millä mitalla.
Voisitko jutella tän uraohjuksen kanssa tästä kumpi niistä on tärkeämpi sitten?
Juu mun mielestä on kiva että mulla on sisaruksia tässä tilanteessa tai muutenkin.
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:Alkuperäinen kirjoittaja ap:No, meillä se isä toivoo enemmän pikkukakkosta. Mutta ei kuitenkaan herra uraohjuksena ehdi osallistua perheen arkeen juurikaan. Mä en ole tuntemuksistani varma. Välillä tuntuu että haluan, välillä etten. Tänään on taas se ei -fiilis. Mun melkein ainut (iso) syyni harkita toista on esikoisemme; hänelle ei olisi kivaa kasvaa ilman sisaruksia...Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:Sun itse täytyy päättää tuntemuksien mukaan tämä asia. Mutta jos sä toivot lasta niin ei sitä kovin kannata lykätä. Ja pääset sä sinne vaatekauppoihinkin. Isä jos elämään se kuuluu niin on lasten kanssa kun ei ole töissä esim.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Onneksi olkoon, tuntui varmaan hirmu kivalta raskautua jos uskoit, ettei se ole mahdollistakaanAlkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:
Mulla on osin vähän pinnallisia mietteitä näihin asioihin liittyen. Kuten huoli vaatekauppaan pääsystä
Lisäksi lapsen kanssa on nyt niin superkivaa, että haluaisn säilyttää tilannetta tällaisena. Hemmottelen pikkukaveria piloilolle, ja virtaa riittää hänen kanssaan touhuamiseen ja hänen huomioitiinsa vaikka millä mitalla.
Voisitko jutella tän uraohjuksen kanssa tästä kumpi niistä on tärkeämpi sitten?
Juu mun mielestä on kiva että mulla on sisaruksia tässä tilanteessa tai muutenkin.
Voihan sitä jutella, mutta en haluaisi vaikuttaa hänen työasioihinsa. Miehen työ kun on hänen elinikäinen unelmansa. Jos mies vähentää työntekoa merkittävästi lapsen takia, ei hän tule olemaan onnellinen. Ja en halua onnetonta miestä
! Onpas tämä nyt niin hankalaa, että!No mun mielestä sitten ei miehellesi ole kuitenkaan niin tärkeää lapset? Vaan se työ?Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:Alkuperäinen kirjoittaja ap:No, meillä se isä toivoo enemmän pikkukakkosta. Mutta ei kuitenkaan herra uraohjuksena ehdi osallistua perheen arkeen juurikaan. Mä en ole tuntemuksistani varma. Välillä tuntuu että haluan, välillä etten. Tänään on taas se ei -fiilis. Mun melkein ainut (iso) syyni harkita toista on esikoisemme; hänelle ei olisi kivaa kasvaa ilman sisaruksia...Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:Sun itse täytyy päättää tuntemuksien mukaan tämä asia. Mutta jos sä toivot lasta niin ei sitä kovin kannata lykätä. Ja pääset sä sinne vaatekauppoihinkin. Isä jos elämään se kuuluu niin on lasten kanssa kun ei ole töissä esim.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Onneksi olkoon, tuntui varmaan hirmu kivalta raskautua jos uskoit, ettei se ole mahdollistakaanAlkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:
Mulla on osin vähän pinnallisia mietteitä näihin asioihin liittyen. Kuten huoli vaatekauppaan pääsystä
Lisäksi lapsen kanssa on nyt niin superkivaa, että haluaisn säilyttää tilannetta tällaisena. Hemmottelen pikkukaveria piloilolle, ja virtaa riittää hänen kanssaan touhuamiseen ja hänen huomioitiinsa vaikka millä mitalla.
Voisitko jutella tän uraohjuksen kanssa tästä kumpi niistä on tärkeämpi sitten?
Juu mun mielestä on kiva että mulla on sisaruksia tässä tilanteessa tai muutenkin.
Voihan sitä jutella, mutta en haluaisi vaikuttaa hänen työasioihinsa. Miehen työ kun on hänen elinikäinen unelmansa. Jos mies vähentää työntekoa merkittävästi lapsen takia, ei hän tule olemaan onnellinen. Ja en halua onnetonta miestä