Kuinka tärkeitä rutiinit teidän perheessänne?

Meillä kanssa rutiinit oleellinen osa elämää. Toki samoin kuin täällä monelle, ei minuutin päälle tarkkaa, mutta järjestys sama. En siis ota stressiä jos ruoka-aika painaa päälle ja jumitutaankin kauppamatkalla ruuhkaan. Ja on päiviä jolloin mennään niin kuin parhaiten sujuu (esim matkalla isovanhusten luo jotka asuvat 700km päässä). Rutiinista poikkeamisen kuitenkin huomaa heti lapsista, kaikki tökkii syöminen, nukkumaan meneminen - kaikki. Mutta siihen osaa varautua itsekin.

Itse en niin noista rutiineista aina piittaa, mutta kun on nähnyt miten hyvää ne lapselle tekee, ei tee mieli muuttaakaan asioita oman mieltymyksen mukaan. Yhtä kompromissiahan tää elämä on - rutiini vaihe ei jatku lopun ikään. Tulee sekin aika kun taas voin toteuttaa itseäni ja omaa tahtiani, jos nyt sitten enää osaan olla spontaani. Väliäkö hällä.

 

Minä en pysty mihinkiin tarkkaan rytmiin, se vaan ei onnistu mun luonteella ja muutenkin meidät päivät ei ole aina samanlaisia, vaan menoja on milloin mitenkin.

 

Meillä mies ja lapsi pystyy joustaa rutiineista,itse en tai kostautuu helpolla.
Sairastan paikallistakipuoireyhtymää ja pienetkin muutokset rutiineissa lisää kipuja.
Ja uskon että säännölliset rutiinit on myös lapsen etu,luo perusturvallisuuden tunnetta.

 

Ei ole noudatettu. En halunnut opettaa lapsiani siihen, että tietyt asiat tapahtuvat pilkulleen tiettyyn aikaan ja lasten maailma menee sekaisin, jos joudutaankin poikkeamaan siitä. Meillä oli aikoinaan sen verran paljon jo erilaisia terapioita sekä Lastenklinikalla ja Proteesisäätiöllä käyntejä, eikä näissä aikoja annettu kenenkään lapsen rutiinien mukaan vaan sen mukaan, miten niitä aikoja kulloinkin sattui olemaan. Ja muutenkin halusin tehdä lasten kanssa kaikenlaisia asioita enkä väijyä kotinurkilla kellon kanssa, milloin pitää olla ruoka tai pää tyynyssä.

Meidän "rutiinit" oli sitä, että aamiainen syötiin, kun oltiin herätty. Mihin aikaan herättiin riippui ihan siitä, pitikö lähteä jonnekin vai ei. Aamiaisen jälkeen lähdettiin yleensä jonnekin..pihalle, leikkipuistoon, kauppaan tms. Lounas syötiin sitten, kun oltiin sellaisessa paikassa, missä lounasta sai. Siis joko kotona tai jossan ravintolassa. Lounasaika oli 11-14 riippuen siitä, mihin aikaan aamiainen oli syöty ja missä satuttiin tuohon aikaan olemaan. Päiväunet iltapäivällä, päiväunien jälkeen välipala, päivällinen 16-18 riippuen taas siitä, milloin oltiin syöty viimeksi ja missä oltiin. Iltapala ennen nukkumaanmenoa ja nukkumaanmeno 19-22 riippuen taas siitä, miten oli päivän aikataulut muuten olleet. Tietyt asiat tehtiin, mutta ei kello kädessä.

 

Meillä noi atomikellot herää vartin tarkkuudella samaan aikaan joka aamu, ja siitäpä se päivä lähtee sitte pyörimään. Kylästellään yms. paljon, mutta ruoka-ajat ja muut nyt on helppo pitää riippumatta siitä onko kotona vai ei. Isomman lapsen kans joustetaan enemmän kuin pienen, kun sillä se nälkä/uni ei ihan niin akuutisti yleensä iske.

 

Me ollaan tosi paljon kotona ja päivät on jokainen aika erilainen. Oikeastaan vain ruokailut sattuu olemaan suht samaan aikaan päivästä. Nukkumaan mennään noin tunnin tarkkuudella riippuen kuinka myöhään aamulla on nukkunu, lapsi nyt 3,5 v. Nukkuu samass huoneessa kanssamme, joten ei tarvi mitään rituaaleja eikä unileluja. Tuommoiset on yleensä tarpeen, ku lapsi yritetään pakottaa yksin huoneeseensa.

 

[QUOTE="Bansku";23061691]Meillä rutiineja noudatetaan tosi tarkasti. Ei välttämättä mitenkään tarkoituksella, mutta on mennyt siihen, että aina asiat tehdään samassa järjestyksessä ja samaan aikaan. Yhden kerran, poika 2,5 v söi iltapuuron ennen saunaa ja saunan jälkeen halusi syödä puuron uudestaan kun niin on normaalisti tapana Tuli siis syötyä kaksi kertaa iltapuuro! On helppoa kun lapsikin tietää, mitä seuraavaksi on ohjelmassa.[/QUOTE]

Näin meilläkin! Jotenkin on helpompaa kun asiat tehdään aina samalla tavalla, ei tarvitse alkaa vääntämään joka kerta erikseen niistä. Mutta esim. iltapesujen sama järjestys ei ole tarkoituksellista, vaan on luontevaa pestä ensin hampaat, sitten riisutaan ja mennään potan kautta suihkuun jne... Lapselle on selvästi tärkeää ja turvallista, kun itsekin osaa ennustaa mitä seuraavaksi. Tosin on jo pienestä asti tottunut siihen. Ja olen itsekin joissain asioissa tarkka, jopa neuroottinen, mutta joissain asioissa suurpiirteinen, joten varmasti oma luonnekin vaikuttaa.

 

[QUOTE="Jonna";23065077]Näin meilläkin! Jotenkin on helpompaa kun asiat tehdään aina samalla tavalla, ei tarvitse alkaa vääntämään joka kerta erikseen niistä. Mutta esim. iltapesujen sama järjestys ei ole tarkoituksellista, vaan on luontevaa pestä ensin hampaat, sitten riisutaan ja mennään potan kautta suihkuun jne... Lapselle on selvästi tärkeää ja turvallista, kun itsekin osaa ennustaa mitä seuraavaksi. Tosin on jo pienestä asti tottunut siihen. Ja olen itsekin joissain asioissa tarkka, jopa neuroottinen, mutta joissain asioissa suurpiirteinen, joten varmasti oma luonnekin vaikuttaa.[/QUOTE]

Vielä lisäys, että tapoja ei kuitenkaan noudateta orjallisesti, vaan tarvittaessa voidaan ja joustetaan tietenkin!!