Varmaankaan en kykene olemaan puuttumatta asiaan, kun en ole voinut peruskoulutasollakaan olla valkkaamatta lasten kouluja tarkkaan. Mutta sanotaanko, että omat kriteerini olisivat lähinnä siinä, että miten hyvin koulutuksen sisältö sopii kyseiselle lapselle, lapsen valmiudet itsenäistyä jos vaatii muuttoa varhain, alan työllistävyys, palkkarakenne ja työn vaarallisuus sekä lapsen kyvyt opiskella (esim. heikon koulumenestyksen lapsi keskinkertaisella älyllä varustettuna kannattaa pitää jalat maassa sen suhteen mitkä ovat todennäköisyydet onnistua erittäin haasteellisissa opinnoissa).
Jos joku lapsista haluaa olla rekkamies ja siitä nauttii, niin hän ruvetkoon rekkamieheksi. Pidän tärkeänä, että lapsella on ammatti ja hän menee töihin. Viidesluokkalainen tyttö haaveilee käyvänsä yläasteen sisäoppilaitoksessa (Anna Tapion koulu) ja jos se on vielä vuoden päästä sama fiilis, niin aion tehdä kaikkeni, että se olisi mahdollista.
Tavallaan olen pyrkinyt varhaisessa vaiheessa tuomaan eri vaihtoehdot esiin ja tekemään ne mahdollisiksi lasten kykyjen mukaan. Tiedän kuitenkin, että lapsen oma motivaatio on se tärkein. Jonkinlaisena järjen äänenä aion kuitenkin pysytellä taustalla, jos lapsi esim. kuvittelee, että urheilulukio riittää ja sitten vaan huippu-urheilijaksi, eläkkeelle 35-vuotiaana miljonäärinä.