kuinkas paljon vanhemmat saa vaikuttaa opiskelupaikkaan?

Tuosta armeijaketjusta tuli mieleen..

Likka kun teki yhteishaku paperit enkä ees aatellut et niihin mun allekirjoitusta pyydettäisiin.

tietty ymmärrän et vanhempien vastuullahan on jos lapsi hakee jonnekkin kalliiseen kouluun, pitkän matkan päähän jne, mut eikös se kuitenkin ole sen nuoren päätös mitä haluaa opiskella?

 

Jep. Ihan kamalaa jotkut vanhemmat, jotka pakottavat hakemaan tiettyyn paikkaan.

 

Meillä äiti ilmoitti että lähihoitajaks en lähde opiskeleen. Pari vuotta katsoi kun rämmin lukiota kiinnostuksen.puutteen vuoksi ja sit kun 18 täytin niin hain kyseiseen kouluun ja äitikin alkoi olla sitä mieltä et ei ois ehkä kannattanu alunperinkään kieltää. Toisaalta en tiedä olisinko saanut koulua käytyä kunnialla läpi jos 16v oisin sinne mennyt kun oli tossa se pari vuotta suht "sekavaa" teinielämää.
Sinänsä ymmärrän jos vanhemmat yrittävät puhua järkeä jonkun koulun suhteen mutta viimekädessä päätös pitäisi olla lapsen...

 

Kyllä meillä ainakin lapsen kanssa yhdessä suunnitellaan hänelle tulevaisuuttaan, eikä anneta mennä mihin tahansa tarjoilija- tai kynnenviilaajalinjalle. Olemme ekaluokkalaisesta asti painottaneet lapsellemme opiskelun tärkeyttä elämässä pärjäämiseen, joten olisin todella pettynyt, mikäli hän vaatisi päästä pelkkään ammattikouluun yläasteen jälkeen. Onneksi hän on kuitenkin sen verran fiksu, että ymmärtää pyrkiä lukion IB-linjalle saadakseen hyvän yleistietopohjan hakiessaan opiskelemaan oikeustieteitä ulkomaille. Lapseni on varsin määrätietoinen jo tuossa iässä, emmekä mieheni kanssa anna hänestä tulla mitään siivoja- tai kaupankassaluuseria, kuten varmasti moni välinpitämättömämpi vanhempi täälläkin antaisi.

 

Kyllä vähän voi yrittää ohjata, jos vaikka lapsi haluaa jollekin täysin sopimattomalle alalle (tarkoitan alaa jolla lapsella ei ole rahkeita pärjätä, tuossa iässä kun kavereiden valinnat painaa myös vaakakupissa). Kuitenkin kyseessä on lapsen elämä, lapsen haaveet ja lapsen ura joten ei sitä päätöstä voi toisen puolesta tehdä

Mulle sanottiin aikoinaan, että töihin vaan kun koulutus on turhaa. Tää oli sitä aikaa kun samassa työpaikassa oltiin 45 vuotta ja jäätiin eläkkeelle. Pidin pääni, menin lukioon ja opiskelen edelleen/taas vaikka olen yli 40

 

[QUOTE="Kaya";28216462]Kyllä meillä ainakin lapsen kanssa yhdessä suunnitellaan hänelle tulevaisuuttaan, eikä anneta mennä mihin tahansa tarjoilija- tai kynnenviilaajalinjalle. Olemme ekaluokkalaisesta asti painottaneet lapsellemme opiskelun tärkeyttä elämässä pärjäämiseen, joten olisin todella pettynyt, mikäli hän vaatisi päästä pelkkään ammattikouluun yläasteen jälkeen. Onneksi hän on kuitenkin sen verran fiksu, että ymmärtää pyrkiä lukion IB-linjalle saadakseen hyvän yleistietopohjan hakiessaan opiskelemaan oikeustieteitä ulkomaille. Lapseni on varsin määrätietoinen jo tuossa iässä, emmekä mieheni kanssa anna hänestä tulla mitään siivoja- tai kaupankassaluuseria, kuten varmasti moni välinpitämättömämpi vanhempi täälläkin antaisi.[/QUOTE]

Ai että miten ihana asenne ja arvomaailma tästä paistaa Oottekohan meidän naapureita, jotka tuskin moikkailee kun ilmeisesti ovat niin hienohelmoja.
Mitäs jos teidän lapsi ei halua sinne ulkomaille oikeutta lukemaan vaan haluaa vaikka autonasentajaksi? Maailmanne romahtaa ja lapsi saa lopun ikänsä kuunnella vääristä valinnoistaan?

 

[QUOTE="Kaya";28216462]Kyllä meillä ainakin lapsen kanssa yhdessä suunnitellaan hänelle tulevaisuuttaan, eikä anneta mennä mihin tahansa tarjoilija- tai kynnenviilaajalinjalle. Olemme ekaluokkalaisesta asti painottaneet lapsellemme opiskelun tärkeyttä elämässä pärjäämiseen, joten olisin todella pettynyt, mikäli hän vaatisi päästä pelkkään ammattikouluun yläasteen jälkeen. Onneksi hän on kuitenkin sen verran fiksu, että ymmärtää pyrkiä lukion IB-linjalle saadakseen hyvän yleistietopohjan hakiessaan opiskelemaan oikeustieteitä ulkomaille. Lapseni on varsin määrätietoinen jo tuossa iässä, emmekä mieheni kanssa anna hänestä tulla mitään siivoja- tai kaupankassaluuseria, kuten varmasti moni välinpitämättömämpi vanhempi täälläkin antaisi.[/QUOTE]

P.S. Muistathan huomauttaa seuraavan kassaneidille miten turhaa työtä hän tekee ja pyydät pikimmiten itsepalveluautomaattia käyttöösi? Muistathan myös välttää käyttämästä kampaajien, kauneushoitoloiden jne. palveluita? Olisi kurjaa saada tuollainen asiakas jonka nirppanokka paistaa jo kulman takaa :/

 

P.S. Muistathan huomauttaa seuraavan kassaneidille miten turhaa työtä hän tekee ja pyydät pikimmiten itsepalveluautomaattia käyttöösi? Muistathan myös välttää käyttämästä kampaajien, kauneushoitoloiden jne. palveluita? Olisi kurjaa saada tuollainen asiakas jonka nirppanokka paistaa jo kulman takaa :/

itsepalvelukassa on muuten älyttömän kätevä, oon ruotsissa kokeillut

 

sehän on nuoren oma päätös, mihin kouluun haluaa, ei se vanhemmille kuulu. tietysti niistä asioista pitää keskustella hyvässä hengessä, mutta nuori tekee sen päätöksen ihan itse

 

yks lapsia haluaa sairaanhoitajaksi, yks kirvesmieheksi ja yks poliisin erikoisjoukkoihin. en laita yhtään hanttiin, jokainen päättää itse

 

Toki olisin toivonut, että kaikki lapseni käyvät lukion ja sen jälkeen yliopisto-opinnot, kuten itsekin olen tehnyt. Eipähän niistä kuitenkaan itsen kopioita tule, ja nyt näyttää siltä että vain yksi kolmesta ehkä yltää tuohon (yo-tutkinto tehty, pyrkii yliopistoon). Jokaisen pitää -vanhempien toiveista huolimatta- itse löytää oma tiensä. Olen tyytyväinen ja iloinen, että yksi lapsistani valmistuu vuoden kuluttua toiveammattiinsa ammattikoulusta, ja toivon että alallaan töitä riittää. Nuorin on vielä niin pieni, että kunhan nyt ensin tuon peruskoulun suorittaa...

 

Varmaankaan en kykene olemaan puuttumatta asiaan, kun en ole voinut peruskoulutasollakaan olla valkkaamatta lasten kouluja tarkkaan. Mutta sanotaanko, että omat kriteerini olisivat lähinnä siinä, että miten hyvin koulutuksen sisältö sopii kyseiselle lapselle, lapsen valmiudet itsenäistyä jos vaatii muuttoa varhain, alan työllistävyys, palkkarakenne ja työn vaarallisuus sekä lapsen kyvyt opiskella (esim. heikon koulumenestyksen lapsi keskinkertaisella älyllä varustettuna kannattaa pitää jalat maassa sen suhteen mitkä ovat todennäköisyydet onnistua erittäin haasteellisissa opinnoissa).

Jos joku lapsista haluaa olla rekkamies ja siitä nauttii, niin hän ruvetkoon rekkamieheksi. Pidän tärkeänä, että lapsella on ammatti ja hän menee töihin. Viidesluokkalainen tyttö haaveilee käyvänsä yläasteen sisäoppilaitoksessa (Anna Tapion koulu) ja jos se on vielä vuoden päästä sama fiilis, niin aion tehdä kaikkeni, että se olisi mahdollista.

Tavallaan olen pyrkinyt varhaisessa vaiheessa tuomaan eri vaihtoehdot esiin ja tekemään ne mahdollisiksi lasten kykyjen mukaan. Tiedän kuitenkin, että lapsen oma motivaatio on se tärkein. Jonkinlaisena järjen äänenä aion kuitenkin pysytellä taustalla, jos lapsi esim. kuvittelee, että urheilulukio riittää ja sitten vaan huippu-urheilijaksi, eläkkeelle 35-vuotiaana miljonäärinä.

 

Yritän korostaa koulutuksen tärkeyttä ja esitellä mahdollisimman laajan skaalan ammatteja. Toivon, että yhdessä pohditaan sitten aikanaan että minne kannattaisi hakea, mutta en aio jyrätä lapsen mielipidettä. Jos lapsi on itse myöhemmin sitä mieltä, että tulikin valittua väärin, niin onneksi on mahdollista opiskella vielä myöhemminkin.