Kuka luki "meidän perhe"-lehdestä sen lapsi-jutun...?

En ole juttua lukenut, mutta kaiken tässä ketjussa lukemani perusteella tulee mieleen 1970-luku ja summerhillilainen kasvastusmalli. Ja metsään mentiin siinäkin. Mielestäni niin summerhilliläisyys kuin tässä ketjussa referoitu "sukupuolineutraali kasvatus" jättävät paljon vastuuta lapsen harteille.

 

Onpa varmaan mahtavaa isovanhemmistakin ollut kun on ilmoitettu, että meille on syntynyt lapsi eikä sitten kerrota sukupuolta, kiva sanoa että "musta tuli mummu". "No kumpi tuli?" "En tiedä kun eivät kertoneet" Turhanaikaista vouhotusta..

Eli se onkin noloa isovanhemmille? Oliko tässä nyt tärkeää lapsi vai isovanhemmat? Omituista muuten, että yleensä se ensimmäinen kysymys on, oliko tyttö vai poika, eikä esim. oliko terve tai kuinka lapsi ja vanhemmat voivat.

Voihan noihin sukupuolikyselyihin onneksi vastata, ettei tiedä vielä sukupuolta, kun lapsi ei ole vielä sitä kenellekään kertonut.

no ehkä se kumpi tuli kysymys on helpoin? siis esim enpä mie tutuilta lähde kysymään että no, olikos terve... entä jos ei ollut... mitäs sitten sanotaan.. jos lähdet surkuttelemaan voit loukata, jos lähdet lohduttelemaan voit loukata, jos onnittelet voit suututtaa ja loukata... :/ mie onnittelen ja sitten kysyn kumpi ja miten lapsi ja äiti voi... ei sillä sukupuolella ole mulle mitään merkitystä.. onnittelen yhtälailla molemmista
ja kyllä mie pidän todella outona sellaista ihmistä joka ei suostu lapsensa sukupuolta kertomaan, katsoisin pitkään ja sanoisin varmaan "onnea valitsemallesi tielle, pidä kivaa mua ei kiinnosta..."

 

Sukupuolihan on osa persoonaa. Minäkin ennen poikaa ajattelin, että kasvatan hänestä "sukupuolettoman" ostan siis nukkeja ym. tyttömäisiä leluja mutta myös autoja jne. mutta jo 8 kk iässä ajoi milloin milläkin ja päristeli. Sukupuoli on muutakin kuin pippeli tai pimppi. Hän tietää, että hän on poika ja hänen suurin idoli on hänen oma isänsä ja ukkinsa. Hän jonain päivänä tekee samoja asioita "miesten töitä" sahaa moottorisahalla.
Tosin hän useimmiten tiskaa, imuroi vielä! Nyt poikani on kolme vee.

Ihan kuin mun suustani ja poikakin on saman ikäinen olen pienestä pitäen tarjonnut leikkeihin sekä nukkeja että autoja ja välillä yrittänyt rohkaistakin leikkimään nukeilla,poneilla tai pehmoelukoilla,mutta autot,mopot ja mönkijät on vaan ne mitkä iskee ja aina puhuu miten kasvaa yhtä isoksi kuin isi.

mun poika on ollu aina hulluna kaikiin työkoneisiin, autoihin etc. ei se välitä nukeista... mutta toisaalta tykkää leikkiä lasten leikkikeittiöllä
enkä mie ole sille opettanut noit juttuja.. koska mie en pidä autoista tai työkoneista

 

Jotenkin pelottavaa. Muistan sen yhden dokumentin, jossa kerrottiin "tytöstä", joka oli vastasyntyneenä leikattu tytöksi, koska hänellä oli syntyessään kummatkin sukuelimet. Tosin kromosomeiltaan hän oli poika, mutta lääkäri halusi kokeilla teoriaansa käytännössä, hän kun uskoi että ulkomaailma määrää 100% sen alkaako ihminen käyttäytyä tyttömäisesti vai poikamaisesti.

Tulos oli katastrofaalinen, tämä "tyttö" oli ihmisraunio ja aikuisiällä oli muuttanut itsensä takaisin mieheksi, mutta koska hänen identiteettinsä oli palasina niin päätyi lopulta itsemurhaan.

Toki ymmärrän että tuossa lehtijutussa on kyse hieman eri asiasta, mutta mielestäni liikutaan silti hieman samalla suunnalla. Aika pelottavaa.

No on tämä minusta todellakin aika eri asia.

Tässä jutussahan lasta ei nimenomaan määritellä sukupuoleksi sen mukaan, mitä on jalkojen välissä vaan hän saa itse määritellä itsensä, kun on siinä iässä, että haluaa sen tehdä.

Näistä "korjausleikkauksista" olisin huolissani ihan toiselta kantilta: yhtä aikaa kuin kulttuurissamme kritisoidaan lasten sukupuolielinten silpomista (erityisesti tyttöjen ympärileikkausta) on edelleenkin erittäin tavallista, että vanhemmat länsimaissa antavat intersukupuolisena syntyneen lapsensa leikattavaksi vauvana. Nämä leikatut lapset saattavat myöhemmin kokea olevansa eri sukupuolta kuin papereissa lukee, tai sitten eivät, mutta ainakin heiltä on riistetty usein ilo omasta seksuaalisuudestaan, sillä kyky seksuaaliseen (fyysiseen) nautintoon on vaurioitunut tai kiihottuminen on erittäin kivuliasta.

 

mie onnittelen ja sitten kysyn kumpi ja miten lapsi ja äiti voi... ei sillä sukupuolella ole mulle mitään merkitystä.. onnittelen yhtälailla molemmista

Miksi sitten kysyt sukupuolta, jos sillä ei ole merkitystä?

ja kyllä mie pidän todella outona sellaista ihmistä joka ei suostu lapsensa sukupuolta kertomaan, katsoisin pitkään ja sanoisin varmaan "onnea valitsemallesi tielle, pidä kivaa mua ei kiinnosta..."

Miksi sen sinua erityisesti pitäisi kiinnostaa? Miksi se, ettet saa kuulla lapsen sukupuolta saa sinut katkaisemaan välit vanhempaan?

 

Minun molemmat vanhempani ovat psykologeja ja toteuttivat kotonamme ns. vapaata kasvatusta eli tuossa jo jonkun mainostamaa summerhillilaista ideologiaa.

Tekikö se minut onnelliseksi?

Itse käyn nyt terapiassa jo toista vuotta, ja lähinnä siellä puidaan vanhempieni aiheuttamia traumoja. Aikuiset eivät osanneet olla aikuisia eikä lasten annettu olla lapsia.

Veikkaan, että tuokin Ruu-poika joutuu jossain vaiheessa terapiaan juuri vanhempiensa kasvatusperiaatteitten myötä.

Meitä HC summerhillilaisen kasvatuksen saaneita -kuten me asiaan vihkiytyneet sitä kutsumme- on muuten terapiassa aika paljonkin...

 

Lehtijutun vanhemmilla oli varsin tiukkapipoista tuo sukupuolen piilottelu, mikä kyllä on outoa minusta. En voi tuomita, mutta outona pidän heidän toimintaansa.

Onhan se tietyssä mielessä "tiukkapipoista" ja vaikea toteuttaa (jo kun ajattelee, kuinka paljon negatiivisia kommentteja ovat saaneet näissä foorumikeskusteluissa, jotain lastensuojeluasia-aiheisia viestejä on modattu onneksi näköjään pois...)

Toisaalta se tiukkapipoisuus on minusta ymmärrettävää ja johdonmukaista, jos haluaa, että muut kasvattajat ja aikuiset eivät tulisi tuputtamaan jatkuvasti vain röyhelömekkoa tai työkalupakkia vaan lapsi saisi ottaa vapaasti vaikutteita kaikesta ympärillään olevasta (lukuunottamatta tietenkin kaikille lapsille sukupuolesta riippumatta vahingollisia asioita).

Muuten teidän perheen arki ja asenteet kuulostaa aika samalta kuin meillä. Just tuon röyhelömekko-ärsytyksen ja vieraiden ihmisten "ei isot pojat itke" -juttujen takia ei voi kuin ihailla tätä sukupuolettomuudessa tiukkista perhettä.

 

Mä luulin ensin, et ne on homopari Näytti niin äijiltä molemmat..

 

Lehtijutun vanhemmilla oli varsin tiukkapipoista tuo sukupuolen piilottelu, mikä kyllä on outoa minusta. En voi tuomita, mutta outona pidän heidän toimintaansa.

Onhan se tietyssä mielessä "tiukkapipoista" ja vaikea toteuttaa (jo kun ajattelee, kuinka paljon negatiivisia kommentteja ovat saaneet näissä foorumikeskusteluissa, jotain lastensuojeluasia-aiheisia viestejä on modattu onneksi näköjään pois...)

Toisaalta se tiukkapipoisuus on minusta ymmärrettävää ja johdonmukaista, jos haluaa, että muut kasvattajat ja aikuiset eivät tulisi tuputtamaan jatkuvasti vain röyhelömekkoa tai työkalupakkia vaan lapsi saisi ottaa vapaasti vaikutteita kaikesta ympärillään olevasta (lukuunottamatta tietenkin kaikille lapsille sukupuolesta riippumatta vahingollisia asioita).

Muuten teidän perheen arki ja asenteet kuulostaa aika samalta kuin meillä. Just tuon röyhelömekko-ärsytyksen ja vieraiden ihmisten "ei isot pojat itke" -juttujen takia ei voi kuin ihailla tätä sukupuolettomuudessa tiukkista perhettä.

Mun mielestä vanhempien yksi keskeisimpiä tehtäviä on kasvattaa lapselle terve itsetunto, ja itseluottamusta suhteessa itseensä ja suhteessa muuhun maailmaan. Siksi vierastan ajatusta siitä että lapsi eristeen ympäröivästä maailmasta ja sen vaikutteista, sen sijaan että opetettaisi miten asiaan voi suhtautua. Karvalakkiesimerkkinä vaikka kiroilu: sen sijaan että teippaisi lapsen korvat kaupungilla, opetetaan että kiroilu on rumaa, vaikka jotkut sitä tekevätkin. Meillä kotona ei tehdä näin. Fiksut ihmiset eivät tee näin.

 

Mä luulin ensin, et ne on homopari Näytti niin äijiltä molemmat..

Jooh :ashamed: , mä luulin myös.
Ostin tänään sen lehden. Oli pakko sijoittaa euro siihen, että tiedän mistä puhutaan

 

Tyttöhän se Ruu on.

 

Silmäilin eilen jutun nopeasti läpi ja luulin ihan lukeneeni että Ruu on poika, mutta eipäsiellä siitä mitään tainnut ollakkaan. Ja katoin myöskin että kahden isän poika Tai siis ketun ja suden poika. Noh, tarttee varmaan lukea juttu kohta tarkemmin läpi. Mutta salailevatko tosiaan tätä oikeeta sukupuolta? Vähän tuli sellanen olo... Eikös tuo elämä ole vähän liian hankalaa tuollaisen periaatteen kanssa?

 

mie onnittelen ja sitten kysyn kumpi ja miten lapsi ja äiti voi... ei sillä sukupuolella ole mulle mitään merkitystä.. onnittelen yhtälailla molemmista

Miksi sitten kysyt sukupuolta, jos sillä ei ole merkitystä?

ja kyllä mie pidän todella outona sellaista ihmistä joka ei suostu lapsensa sukupuolta kertomaan, katsoisin pitkään ja sanoisin varmaan "onnea valitsemallesi tielle, pidä kivaa mua ei kiinnosta..."

Miksi sen sinua erityisesti pitäisi kiinnostaa? Miksi se, ettet saa kuulla lapsen sukupuolta saa sinut katkaisemaan välit vanhempaan?

koska se kiinnostaa se sukupuoli ja katkaisen välit tai en luo mitään välejä koska mie en jaksa mitään hihhuleita... olen melko ahdasmielinen...

 

musta tuntu kamalalle kun ei teinny oliko lapsi tyttö vai poika. Että mulle tuli kamalan vaivautunut olo kun luin juttua ja totesin etttä tästä ei käy ilmi kumpi on.

 

Mun mielestä vanhempien yksi keskeisimpiä tehtäviä on kasvattaa lapselle terve itsetunto, ja itseluottamusta suhteessa itseensä ja suhteessa muuhun maailmaan. Siksi vierastan ajatusta siitä että lapsi eristeen ympäröivästä maailmasta ja sen vaikutteista, sen sijaan että opetettaisi miten asiaan voi suhtautua. Karvalakkiesimerkkinä vaikka kiroilu: sen sijaan että teippaisi lapsen korvat kaupungilla, opetetaan että kiroilu on rumaa, vaikka jotkut sitä tekevätkin. Meillä kotona ei tehdä näin. Fiksut ihmiset eivät tee näin.

Juu, toisaalta lehtijutun vanhemmat toteavat, että aikovatkin kertoa lapselle tämän ollessa tarpeeksi vanha, että monet ihmiset ajattelevat olevan tyttöjä ja poikia, mutta ei kaikki ja että kannattaa antaa jokaisen itse määritellä sukupuoli. Ja että voi olla poikatyttöjä ja tyttöpoikia. Jos nyt haluaa kiroiluun verrata, niin vähän sama kuin "jotkut kiroilevat, mutta meidän mielestä se on rumaa, joten meidän perheessä ei kiroilla ja toivon, ettet sinäkään alkaisi kiroilla" olisi "monet ajattelevat, että on itsestään selvästi vain tyttöjä ja poikia, mutta me ajatellaan, että sukupuoli on laajempi käsite eikä olla siksi kutsuttu sinua tytöksi tai pojaksi ja toivotaan, että olet aina sellainen kuin itsestäsi tuntuu hyvältä huolimatta siitä miten sukupuoltasi nimität ja pidetäänkö sinua tyttömäisenä vai poikamaisena".

 

Ohi aiheen, mutta nulla meni kokonaan usko yhteen äitiin, kun se kertoi laittavansa 5 vuotiaalle pojalle suppoja (niitähän tarttee jumalattoman monta ) koska ei raaskinut ostaa niitä suussasulavia särkylääkkeitä, kun kerran vielä niitä suppoja oli.

 

musta tuntu kamalalle kun ei teinny oliko lapsi tyttö vai poika. Että mulle tuli kamalan vaivautunut olo kun luin juttua ja totesin etttä tästä ei käy ilmi kumpi on.

Tuo on minusta juuri kiinnostavaa, että pitäisikö lapsen sukupuoli kertoa vain siksi, ettei ihmiset vaivaantuisi. Vai onko pikemminkin niin, että on tyhmää, kun sukupuolta pidetään niin tärkeänä asiana yli ihmisen muiden ominaisuuksien.

 

Jos tekee asiat eri tavalla, niin miksi on heti friikki? Miksi ei saa kyseenalaistaa normeja? Mikä siinä ihmisiä niin pelottaa, että ei olisikaan naisia ja miehiä, vaan ensisijassa ihmisiä...?

 

En sinänsä ota kantaa aloitusviestiin, vaan kommentoin teidän naiivin yksipuolisia sukupuolikäsityksiänne. Ettekö ihan oikeasti ymmärrä, että on olemassa muutakin kuin biologinen sukupuoli (ja biologisen sukupuolenkin käsitteen voi kyseenalaistaa: Sukupuoli on vain diskurssi ja yhteiskunnassamme vallitsee heteroseksuaalinen valta. Biologinen sukupuoli voisi siis käytännössä perustua muuhunkin kuin eroavaisuuksiin genitaaleissa). Sukupuoli on performatiivinen, sitä siis tuotetaan ja tehdään. Lisäksi sukupuoleen kuuluu olennaisilta osin myös sosiaalinen ulottuvuus. Kannattaa tutustua Judith Butlerin käsitykseen sukupuolesta.

 

Juu, toisaalta lehtijutun vanhemmat toteavat, että aikovatkin kertoa lapselle tämän ollessa tarpeeksi vanha, että monet ihmiset ajattelevat olevan tyttöjä ja poikia, mutta ei kaikki ja että kannattaa antaa jokaisen itse määritellä sukupuoli.

Mun mielestä sidot nyt hirveän vahvasti asioita tuon tyttöyden tai poikuuden ympärille. Faktahan on se, että on tyttöjä ja poikia, ei se ole asia jota "jotkut ajattelevat". Sukupuoli-identiteettinsä saa jokainen määritellä, mutta minusta on harhaanjohtavaa opettaa lapselle, että tämä voisi itse määritellä biologisen sukupuolensa, koska näin ei ole.

Ootko miettiny että ehkä et itse kovin hyvin pysty erottamaan biologisia määritelmiä (nainen/mies, uros/naaras, tyttö/poika) ja mielikuvia jotka niihin liität tai jotka AJATTELELET muiden niihin liittävän? Tässäkin ketjussa miltei jokainen vastaaja on kertonut kannustavansa lapsiaan valitsemaan harrastuksensa ja vaatteensa mielihalun, ei sukupuolen mukaan. Silti kovasti korostat että sukupuolen määrittely tekisi yhteiskunnan painostuksesta mahdottomaksi olla oma itsensä.

 

En sinänsä ota kantaa aloitusviestiin, vaan kommentoin teidän naiivin yksipuolisia sukupuolikäsityksiänne. Ettekö ihan oikeasti ymmärrä, että on olemassa muutakin kuin biologinen sukupuoli (ja biologisen sukupuolenkin käsitteen voi kyseenalaistaa: Sukupuoli on vain diskurssi ja yhteiskunnassamme vallitsee heteroseksuaalinen valta. Biologinen sukupuoli voisi siis käytännössä perustua muuhunkin kuin eroavaisuuksiin genitaaleissa). Sukupuoli on performatiivinen, sitä siis tuotetaan ja tehdään. Lisäksi sukupuoleen kuuluu olennaisilta osin myös sosiaalinen ulottuvuus. Kannattaa tutustua Judith Butlerin käsitykseen sukupuolesta.

Miksi tämä pitää vetää näin kamalan hankalaksi? Juu juu, sosiaalinen ulottuvuus, mutta jos lapsella on pippeli, hänet luokitellaan pojaksi ja jos taas housuissa on pimppi, hänet merkitään tytöksi. Mikä hitto tässä on vaikeaa? Ei kai sitä pientä lasta tarvitse hämmentää vain sen takia, että yhteiskunta määrittelee jotkut normit, joita vastaan halutaan taistella.

Miksei lapsi saisi olla lapsi, eli tyttö tai poika. Annetaan miesten ja naisten, eli aikuisten pohtia näitä syvempiä merkityksiä.

 

Luin joskus kaksplus-lehdestä (?) lapasesta nimeltä Onni (?) jonka vanhemmilla oli noi samat KUMMAT periaatteet...

 

missä tollanen ruu pukeutuu uimahallissa? entäs mihin hänet laitetaan sairaalassa, miesten vai naisten huoneseen? entäs julkiset vessat? vastatkas te sukupuolineutraalit sudet ja ketut.

 

siis en ole lukenu juttua, mutta tosi omituiselta kuulostaa. Eiköhän se lapsi miellä itsensä saamanlaiseksi kuin mitä samaa sukupuolta oleva vanhempi on? Eli jos Ruu on poika, mieltää hän itsensä sudeksi niinkuin isänsä tai jos tyttö, mieltää itsensä ketuksi kuten äitinsä?

Eli ovat vain keksineet kivemmat korvikkeet sanoilletyttö/nainen/äiti ja poika/mies/isä..

 

Miten esim. sillon jos menevät koko pehe yhdessä saunaan? Eikös lapsi tietyssä iässä kiinnostu siitä mitä jalkojen välissä on kelläkin ja haluaa selityksen. Sanotaanko sitten että sudella on suden vehkeet ja ketulla ketun vehkeet vai mitä..?