Pakko kai laittaa vähän omia mielipiteitä väliin..
Eli mä olen äiti, tosin "jo" kohta 25v. ja meillä on pian 1,5v. lapsi. Minulla on ammatti mutta ei työpaikkaa. Mies on vakityössä ja meillä on omakotitalo (ja lainaa!
).
Itse myös silloin mietin, kun lapsen halusin, että miten vanhemmat suhtautuvat, miten rahatilanne, työt ym. Mutta itse olen sitä mieltä että KERRANHAN täällä vaan eletään! Olet 18v. , siis täysi-ikäinen, joten etköhän itse päätä omasta elämästäsi, ei vanhempasi. Koulua ehtii käydä, samoin töitä ehtii tehdä, MUTTA onkohan kukaan taas muistanut, että ne lapset ei aina ihan tuosta vaan tulekkaan! (tosin olet nuori joten eiköhän aika helposti tärppää
). Musta on niin ärsyttävää kun toiset aina suunnittelee elämää; Ensin opinnot, sitten töissä ehkä vuosi, talo, auto ja koira, sitten parin vuoden päästä lapsi!!!!! Ei elämä aina mene niin suunnitelmien mukaan (tosin toiset ovat niin onnekkaita että menee).
Ja oikeesti se rahatilanne, ei se parane odottamalla, ainakaan meillä ei olis parantunu. Sama laina olis ilman lastakin maksettavana ja rahat menis sitten ilman lasta johonkin muuhun turhempaan kun siihen lapseen.
Sitä paitsi minäkin tykkäsin ennen ostella vaatteita itselle, nykyään haluan mielummin ostaa niitä lapselle; tingin omista.
Nyt varmaan joku jo kohta kirjottaa että 25v. ja tuollasta tekstiä.. :kieh:
HEI, eletään tämä ainut elämä JUST niinkuin itse halutaan! :wave: