Kulut yms.

Mulla on kauhee vauvakuume, mutta aattelen vaa yliopisto-opiskeluja(haen vuoden päästä). Olen nyt 18 ja mies 22...Mutta tuntuu ettei rahat sit riittäis mihinkään ja miten jaksaa opiskella ja näin. MÄ olen tod.materialistinen ihminen ja jos saisin vauvan niin haluan sille vaa parasta. Mistä te ootte saanu kaikki rahat, miten ootte hoitanu opiskelut ym.

Olis kiva kuulla nuorten äitien elämästä. ILman kritiikkiä ja kaikennäköstä #&%?$!*... :hug:

 

Mulla on aika samanlainen tilanne, paitsi että olen 20 ja mies 27, ja mulla on yliopisto-opintoja takana vuosi. Tällä menolla valmistun nopeasti, enää olisi kolme vuotta jäljellä. Miehellä on hyväpalkkainen vakityö, mutta opiskelut kesken. Tahtoisin jo kovasti lapsia, tuttavapiirissä lapsiperheen arki on tullut tutuksi. Raha-asiat mietityttää, ja tietenkin haluan varmistua siitä, että saan tutkinnon, kun ei ammattia vielä ole... Pitää kai malttaa vielä odottaa. En itsekään halua lapsen kanssa kituuttaa olemattomilla rahoilla, enkä ainakaan missään kaupunkiasunnossa. Asuntoa onkin alettu jo säästämään.

 

Niin...Mies käy töissä, mutta haluais kans yliopistoon.Kaipa mäkin muutaman vuoden joudun vauvaa vielä oottelemaan.Mutta en halua olla 30 ensiäiti.

 

noh, sillain pärjää että ei osta kaikkea uutena, vaan kierrättää. Kun meidän poika synty, niin itse olin juuri saanut lakin ja mies opiskeli viimestä vuotta amiksessa. Olin vuoden kotona pojan kanssa ja nyt oon amiksessa. Korkeakoulupaikka olisi ollut, mutta en halunnut sinne vielä mennä. Sitten menen kun lapset on isompia. Opintolainallahan tässä on elelty... Mutta en pidä sitä pahana, voisihan se raha mennä paljon turhempaankin

 

Noinhan se on, mutta kyllä mä kaikkea ihanuuksia omalle vauvalle/lapselle haluan...Ainakin hienot ja uudet vaunut. Itse olen ihan hulluna Marimekkoon, eli lapselta tulee kyl sellasiakin paitoja löytymää..
Mutta uskon et kyllä sitä pärjää jos vaa haluaa.
Ja kirppikselläkin on tosi hienoja vaatteita halvalla..

Mutta pelottaa muiden kommentit ja suhtautuminen ja miten oman opiskelun käy yms.

 

\

Noinhan se on, mutta kyllä mä kaikkea ihanuuksia omalle vauvalle/lapselle haluan...Ainakin hienot ja uudet vaunut. Itse olen ihan hulluna Marimekkoon, eli lapselta tulee kyl sellasiakin paitoja löytymää..
Mutta uskon et kyllä sitä pärjää jos vaa haluaa.
Ja kirppikselläkin on tosi hienoja vaatteita halvalla..

Mutta pelottaa muiden kommentit ja suhtautuminen ja miten oman opiskelun käy yms.

me ollaan myös ostettu esim. hobbyhallista osamaksulla tavaroita. Ja käytettynä saattaa saada uuden veroisia lastentarvikkeita.

 

Toi osamaksu on kyllä hyvä juttu.
Uutta sohvaa nimittäin tarvittais, ku vanha meni rikki(vaikka sekin aika uus). #&%?$!* maksaa sellasesta niin paljon.
Ja mistä kaikki saa rahat vaunuihin yms.
Mutta olen ny päättäny että ainakin 2-3 vuotta odotan. Ja haluan myös olla varma että parisuhde kunnolla pohjalla, vaikka on nyttenkin. Kihloissa ollaa ja yhessä asutaan.
Enkä halua et mut luokitellaa teiniäidiks..

Puh, mitä tekstiä.

 

\

Mutta olen ny päättäny että ainakin 2-3 vuotta odotan. Ja haluan myös olla varma että parisuhde kunnolla pohjalla, vaikka on nyttenkin. Kihloissa ollaa ja yhessä asutaan.
Enkä halua et mut luokitellaa teiniäidiks..

Puh, mitä tekstiä.

Mä kans sun ikäsenä haaveilin vauvasta ja päätin et ootan ainaki muutaman vuoden ni sitte mä oon vanha ja viisas ja meil on vakityöpaikat ja oma asunto ja rahaa... No nyt ne kolme vuotta on menny ja mikään ei oo muuttunu... Kouluu on VIELÄ kax vuotta... (mies tosin jo valmistunu, mut lähtee armyyn nyt viikon päästä)...rahaa ei ole ja vuokralla asutaan... Viisaudellakaan turha kehuskella ku pillerit lenti nurkkaan jo monta kuukautta sitte ja viikko sitte meni kortsut perässä vaix rahatilanne on mikä on B) Nyt vaan ootellaan josko tärppäis... Että elämäntilanne ei oikeastaan oo muuttunu mihinkää suuntaan... Luovaa hulluutta ja uskoa itseen ja mieheen vaan on tullu lisää... Onnea sulle päätöksen tekoon! Mitä ikinä päätätki ni väärin ei voi tässä asiassa valita... Kunhan vaan valihtee itelle sopivan ratkasun!

 

suosittelen että odottakaa kunnes onopiskelut ja työpaikka, ihan oikeesti kyllä niitä lapsia kerkiää tehdä!!! kun asia on niikin että ne opintolainat on maksetta takaisin!! tiedän vaan kokemuksesta että ei ole aina helppoa niitä maksella ja vaikuttavat moneen asiaan!! ja haluatko kitkutella pienillä tuilla sitten lapsen kanssa!! opiskelut ym painaa päälle!! ei pienen lapsen kanssa ole helppoa aina... joten suosittelen todella miettimään, ja ajattelemaan myös lapsenkin parasta.

 

\

suosittelen että odottakaa kunnes onopiskelut ja työpaikka, ihan oikeesti kyllä niitä lapsia kerkiää tehdä!!! kun asia on niikin että ne opintolainat on maksetta takaisin!! tiedän vaan kokemuksesta että ei ole aina helppoa niitä maksella ja vaikuttavat moneen asiaan!! ja haluatko kitkutella pienillä tuilla sitten lapsen kanssa!! opiskelut ym painaa päälle!! ei pienen lapsen kanssa ole helppoa aina... joten suosittelen todella miettimään, ja ajattelemaan myös lapsenkin parasta.

Rohkenen väittää, että vauva tuskin panee pahakseen, vaikka vaunut ei oliskaan viimeisintä mallia tai jos päällä on marketin vauvanvaatteita eikä huippumuotia... voinpa tiesti olla väärässäki
Ite aattelin asian niin, että koulusta voi kyllä pitää äitiysloman ja onko sillä sitte väliä loman jälkeen, et viekö vauvan hoitoon työpäivän ajaksi vai koulupäivän ajaksi?
Olisko vauva tosiaan onnellisempi jos isi olis insinööri...meneekö sen elämä pilalle ku isänä onki duunari? Tuskin menee...
Mitä mun (ehkä tulevalle) lapselle nyt tapahtuu ku mulla onki vielä koulua jälel...Meneekö sen loppuelämä pilalle ku äiti on ollu näin itsekäs et on halunnu nuorena lapsen? Tuskin menee!
Kyllä näitten asioitten kanssa on painittu ja jokaisella on asiaan omat mielipiteensä... Mulle paras ajankohta olis nyt! ...ennen valmistumista ja uraputkeen siirtymistä.
Jos kävis ensi ton koulun loppuun ni sitte aattelis että pitää olla muutama vuosi töissä ennen lasta, sitte pitäis rakentaa talo ennen lasta ja maksaa asuntolaina ennen lasta, käyä Kuubas ja ostaa moottoripyörä ennen lasta ja ja ja... Mulle koskaan ei olis oikee hetki jos en vaan päättäis että se on NYT!
Tiiä sitte miten tässä käy...

 

OnnellinenMinä, toivottavasti tärppää teillä. Noinhan se on ja jokainen ite tietää mitä tekee.
Mutta kyllä mäkin sen tiään et parin vuoden päästä vielä huonompi rahatilanne ku nyt, koska nyt pidän välivuoden ja käyn töissä, mutta ajattelin lasta kesken opiskelujen..

Eniten mua taitaa jännittää isän reaktio ja sen takia mietin tätä asiaa niin paljon ja epäilen..

Mutta päätin että jos saan vuoden hyväpalkkasen työn ni laitan joka kuukaus säästöön.

Ollaa me baarissa käyty, mies ei enää ees niin innostunut ja syksyllä mennää etelään. Vuokralla asutaa ja iso autolaina takataskussa...

 

\

Toi osamaksu on kyllä hyvä juttu.
Uutta sohvaa nimittäin tarvittais, ku vanha meni rikki(vaikka sekin aika uus). #&%?$!* maksaa sellasesta niin paljon.
Ja mistä kaikki saa rahat vaunuihin yms.
Mutta olen ny päättäny että ainakin 2-3 vuotta odotan. Ja haluan myös olla varma että parisuhde kunnolla pohjalla, vaikka on nyttenkin. Kihloissa ollaa ja yhessä asutaan.
Enkä halua et mut luokitellaa teiniäidiks..

Puh, mitä tekstiä.

anteeks mut mitä vikaa on teiniäideissä??itse olen 19v eli vielä teini,no oikeastaan en ajattele itseäni teininä mut silti!mulla on maailman ihanin tyttö ja olen hyvä äiti,sen mä tiedän!

 

Tuttu aihe, tätä on saanu muutamaan kertaan selittää että miten meillä voi olla iso omakotitalo ja uudet kalusteet ja muuta =)

Noh, mies siis 20, minä 18 ja tyttömme vajaan vuoden. Mies osti reilu vuosi sitten omakotitalon, otti pankkilainaa.. Osamaksulla ollaan ostettu sohvat, telkkarit ja muut uudet jutut. Mies on töissä (lähtee nyt maanantaina inttiin) ja minä saan sitä äitiysrahaa sen minimimäärän.

Tytöllä on jotain uutta (osa vaatteista, pinnasänky, kuomurattaat, turvakaukalo), vanhaa on sitten enemmän. Sukulaisilta ja kavereilta ollaan saatu paljon vaatteita, syöttötuoli on miehen vanha, vaunut saatiin miehen työkaverilta..

Raha-asiat on meillä sujunu hienosti, vaikka mieskään ei mitään huimia summia tienaa ja siitä menee paljon laskuihin. Ollaan opittu karsimaan omista menoistamme, enää ei käydä ryyppäämässä, ei mennä syömään ravintolaan niin usein, vaatteita ei osteta kun pakon edessä ja silleen..

Mä olin kans hirvee materialisti joskus ennen Jasminin syntymää, piti aina olla uudet vaatteet, uus puhelin, uutta kaikki. Nyt oppinu että ei ne uudet romut tee onnelliseks. Tuskinpa meidän tyttökään yhtään arvostais vaikka sillä olis millaset Guccin vaatteet päällä, samalla tavalla hää kuolais ja sotkis vaatteensa. =)

 

Hei, heti aluks en halua loukata ketään tolla mun teiniäiti-kommentilla. Mutta mä ite en vaa haluais olla sellanen tai että siks mua kutsuttais..Mutta missä menee ees raja kuka on teiniäiti ja kuka ei...

Oho, aika hienoa jos sulla alle kakskymppisenä on kaikki tuo, sillä monella vanhemmallakaa ei siihe mahollisuutta ole, vaikka haluais..Mulla ei nii väliä missä asutaa, kunha kämppä on hieno. Ja mä todellakin olen materialistinen ihminen, mutta kaipa se lapsi opettaa kans aika pajon, ettei just niitä uusimpia muotikamoja halua...Tai ainakin sit karsii jostain muusta..

 

Meillä ainakin oli molemmilla opinnot kesken, kun saimme lapsen. Eikä ole ollut rahahuolia (tosin emme ole kovin materialistisia..), vaikkei kumpikaan ollut töissä. Nyt siis mies on jo valmistunut ja vakituisessa työssä. Mutta jos tosiaan haluaa että vauvalla on kaikki tavarat viimeistä huutoa, niin onhan toki järkevintä odottaa kunnes oma rahatilanne mahdollistaa sen. Mutta uskon, että kun on oma lapsi maailmassa, on paljon muutakin tärkeämpää mietittävää kuin että onko lapsella kaikki Marimekkoa tms.

Niin, toi opiskelupaikka on tietty hyvä olla ennen kuin raskautuu, ja ainakin omalla kohdalla opiskelu yliopistossa ja lapsenhoito on sujunut ongelmitta. Ei se opiskelupaikka mihinkään karkaa, jos on vuoden tai pari kotona. Itsekin halusin lapsen nuorena, joten ainut vaihtoehto on tehdä lapset opiskeluaikana. Yliopisto-opinnot on kuitenkin sen verran vapaata ja omatahtista, että opiskelu lapsen kanssa on jos ei helppoa niin ainakin helpompaa kuin esim. amk:ssa tai muissa jatkuvaa läsnäoloa vaativissa opiskelupaikoissa.

"Pelkäsin" aikoinani myös oman isäni suhtautumista lapsentuloon, koska tosiaan mulla oli (on vieläkin) opinnot kesken, ja isä kun on aina korostanut opiskelun tärkeyttä jne., mutta eipä tuo ole mitään negatiivista kommenttia sanonut, on ihan lapsenlapsensa lumoissa. Ja olen muistanut mainita, että lapsen tulon jälkeen olen saanut enemmän opintoviikkoja (siis pisteitä) kasaan kuin parina edellisenä vuonna yhteensä!

 

Heippa, minkä ikänen sinä olet?Ja saako udella mitä alaa luet?
Opiskelitko kauan ennenkuin tulit raskaaksi, entä minne viet lapsen päiväksi?
Paljon kyssäreitä, mutta kun kiinnostaa... :hug:

 

\

Heippa, minkä ikänen sinä olet?Ja saako udella mitä alaa luet?
Opiskelitko kauan ennenkuin tulit raskaaksi, entä minne viet lapsen päiväksi?
Paljon kyssäreitä, mutta kun kiinnostaa... :hug:

Tarkoitit ilmeisesti kysymyksesi minulle..?
Olen nyt 23, sain lapseni 1,5v sitten. Aloitin yliopistolla heti lukion jälkeen, eli muutaman vuoden ehdin opiskella ennen lapsen tuloa. Opiskelen humanistisessa tiedekunnassa, opettajaksi olisi tarkoitus valmistua. Lapsi oli viime lukuvuoden isovanhempien hoidossa, mutta aloittaa nyt syksyllä perhepäivähoitajalla.
Kysele pois vain, jaan mielelläni kokemuksiani, jos niistä on jotain hyötyä/iloa!

 

No mä valmistuin juuri lukiosta, mutta niin huonoilla papereilla että pidän välivuoden. Tosin vielä ei oo ees töitä tiedossa, :'(

Opettajaksi minäkin haaveilen. Erityisopettajaksi tosin...Okl:ään ei mitää mahiksia, ja se on muutenkin niin jokapäiväistä.

Nyt meen avoimee syksyllä lukee erkkapedaa tai kasvatustieteitä..

 

\

Mulla on kauhee vauvakuume, mutta aattelen vaa yliopisto-opiskeluja(haen vuoden päästä). Olen nyt 18 ja mies 22...Mutta tuntuu ettei rahat sit riittäis mihinkään ja miten jaksaa opiskella ja näin. MÄ olen tod.materialistinen ihminen ja jos saisin vauvan niin haluan sille vaa parasta. Mistä te ootte saanu kaikki rahat, miten ootte hoitanu opiskelut ym.

Olis kiva kuulla nuorten äitien elämästä. ILman kritiikkiä ja kaikennäköstä #&%?$!*... :hug:

Luin sun kaikki kommenttis tästä aloituksesta, ja suosittelen lämpimästi odottamaan muutaman vuoden, jos saisit TOSI PALJON LISÄÄ JÄRKEÄ PÄÄHÄS. Juttus on niin lapsellisia...

Pidät välivuoden ja sitten pyrit yliopistoon. Miten vuosi muka vaikuttaa siihen että voisit päästä sisään, jos paperis on tosi huonot, kuten kerroit? Sun touhuissa ei ole päätä eikä häntää, lapsi Tämä ihan ilman kritiikkiä ja kaikennäköistä #&%(tota neliöö en löytänyt, dollari-merkkikin on vaikee)!(...ja toi tähti)... :hug:

 

Jee, neiti positiivarikin tuli meidän mukaan juttuun.
Välivuoden aikana käyn avointa ja yritän saada sellasta työtä mistä saa lisäpisteitä ja nyt syksyllä meen korottamaan numeroita...Että ens vuonna ois paremmat mahikset.

Ja kaipa mä saan pohtia sitä asiaa täällä ihan joka kantilta...Että miten pärjäisin ja miten en. Ja onko siinä jotain määrää jos myöntää että on materialistininen ja elää sen mukaisesti? Eipä mun mielestä, eikä se ainakaan kuulu kategoriaan-lapsellinen.

Mutta juu, enpä mä muutenkaan ihan vielä sitä babya oo hankkimassa, mutta kunhan pohdin kun on kova vauvakuume...

 

Höh, älä välitä tollasista typeristä kommenteista. Musta ainakin on hyvä, että pohdit miten vauvan kanssa pärjäisit jne. ennen kuin ryhdyt lapsentekoon.
Ei mullakaan ollut kovin loistavat paperit kun pääsin yo:hon, mut mun alalle oli vähän hakijoita ja isot kiintiöt , kasvatustieteihin on erilailla tunkua. Joten varmaan ihan viisasta korottaa numeroita. Oletko jo kuitenkin ollut pääsykokeissa, katsomassa vähän mitä ne kokeessa kyselevät?

 

Moikka!

Juu en oo ollu, ku ajattelin et ihan turha mennä, mutta ehkä olis ollu hyvä mennä...
Psykan ja äikän korotan, toivon kummastakin m:ää.

Minkä alan ope susta tulee ja mistä päin muuten oot?

Toisaalta olisin valmis, mutta toisaalta en. Miten muuten teidän parisuhde on voinu lapsen tultua?

 

Pakko kai laittaa vähän omia mielipiteitä väliin..

Eli mä olen äiti, tosin "jo" kohta 25v. ja meillä on pian 1,5v. lapsi. Minulla on ammatti mutta ei työpaikkaa. Mies on vakityössä ja meillä on omakotitalo (ja lainaa! ).

Itse myös silloin mietin, kun lapsen halusin, että miten vanhemmat suhtautuvat, miten rahatilanne, työt ym. Mutta itse olen sitä mieltä että KERRANHAN täällä vaan eletään! Olet 18v. , siis täysi-ikäinen, joten etköhän itse päätä omasta elämästäsi, ei vanhempasi. Koulua ehtii käydä, samoin töitä ehtii tehdä, MUTTA onkohan kukaan taas muistanut, että ne lapset ei aina ihan tuosta vaan tulekkaan! (tosin olet nuori joten eiköhän aika helposti tärppää ). Musta on niin ärsyttävää kun toiset aina suunnittelee elämää; Ensin opinnot, sitten töissä ehkä vuosi, talo, auto ja koira, sitten parin vuoden päästä lapsi!!!!! Ei elämä aina mene niin suunnitelmien mukaan (tosin toiset ovat niin onnekkaita että menee).

Ja oikeesti se rahatilanne, ei se parane odottamalla, ainakaan meillä ei olis parantunu. Sama laina olis ilman lastakin maksettavana ja rahat menis sitten ilman lasta johonkin muuhun turhempaan kun siihen lapseen.
Sitä paitsi minäkin tykkäsin ennen ostella vaatteita itselle, nykyään haluan mielummin ostaa niitä lapselle; tingin omista.

Nyt varmaan joku jo kohta kirjottaa että 25v. ja tuollasta tekstiä.. :kieh:

HEI, eletään tämä ainut elämä JUST niinkuin itse halutaan! :wave:

 

Noinhan se just on...Ja tosiaan eihän aina edes saa lasta..
Ja emmä usko että kauheesti rahatilanne kärsis, sillä me kulutetaan nyt ihan liikaa turhuuteen...Ja ruokakaupassa menee rahaa puolet enemmän ku pitäis..

Kiva kirjoitella ja jakaa ajatuksia...