"kumpa tuo lapsi olisi jäänyt saamatta..."

Meillä on kolme lasta ja näistä keskimäinen on se kaikkein haastavin, mutta silti mä en ajattele et tuo lapsi ois saanu jäähä syntymättä... se kenestä on eniten huolta niinkuin joku jo sanoi on se kaikkein läheisin

 

Siis mitä sen ajatteleminen oikein auttaa? Voi sellaista ajatella, mutta tuskin kukaan sellaista osaa ennustaa? Tahtoo toisen tai kolmannen lapsen - ajattelee, että kaikki voi mennä siitä ihan vituralleenkin - jää yksilapsiseksi ihan varmuuden vuoksi? Entä jos se eka lapsi on ihan kauhea?

Parasta on, kun lapsia on yksi. - Tosin pilaa se yksikin liiton.