Kumpi pienempi paha: sitteri vai kävelytuoli?

Kaippa niissä molemmissa on hyviä ja huonoja puolia =) mutta meillä lapsen (8kk) fysioterapeutti sano että kävelytuoli ei oo ainakaan meijän tapauksessa hyvä kun tyttö ns. varvastaa vielä kun yrittää seisottaa..sama juttu hyppykeinussa. Mutta siis näin meillä.

 

halipupu ja toki muutkin. Tuon hevosen tyylistä autoa on nykyään myynnissä hobbyhallissa. Sellaista olen meille haaveillut. Siinä on keinujalakset alla ja ne saapi pois, Sit jää jäljelle työntö/taaperoauto johon saa sen renkulan vauvan ympärille. =)

 

Minä laittaisin kävelytuoliin lapsen sitten kun kävelee tuettuna, ottaa itse askelia. Meillä nyt ei ole mitään puhettakaan siitä että poika olisi pysynyt sitterissä enään moneen kuukauteen (nyt 8kk). Apuvälineet ovat varman ihan ok, jos niitä arjen sujumisen kannalta aina välillä käyttää, mutta kyllä mä ajattelen että parhaiten kehitystä tukee nimenomaan tuo lattialla omaan tahtiin leikkiminen/kehittyminen. Vaikka välillä onkin raskasta kun täysin liikkuvainen poika kiukuttelee kädet ja jalat ojossa syliin joka neljäs sekunti, kun on huono päivä

 

Tää on vähän samanlainen kysymys kun, että onko hyppykiikusta haittaa kehitykselle. Jakaa mielipiteitä
Meillä ei ole kävelytuolia, mutta kaverin lapsella on. Itsellekin haluisin, mutta ei olla ostamassa kuitenkaan. Tyttö kyl tykkäs olla kaverin luona siinä.

Sitteri meillä oli, mutta jäi aika väheselle käytölle, kun tyttö alkoi kääntymään niin ei siinä pystynyt enää pitämään.

Itse olen sitä mieltä, että jokainen vanhempi on paras sanomaan oman lapsensa tarpeista. Enkä usko, että näistä virikkeistä on mitään haittaa kehitykselle. Meillä ainakin hyppykiikku on kovassa käytössä. Tyttö tykkää olla siinä. Kävelytuoli hommattais, jos olis enemmän tilaa..

 

Meille ei tule kumpaakaan. Pidän tärkeänä sitä, että lapsi pääsee rauhassa lattialla "toteuttamaan" itseään ja vallalla olevaa herkkyysvaihetta,,, on se sitten pyöriminen, ryömiminen tahi konttaaminen. Jokainen vaihe lapselle tärkeä enkä halua minkään laitteen sitä estävän

 

Meille ei tule kumpaakaan. Pidän tärkeänä sitä, että lapsi pääsee rauhassa lattialla "toteuttamaan" itseään ja vallalla olevaa herkkyysvaihetta,,, on se sitten pyöriminen, ryömiminen tahi konttaaminen. Jokainen vaihe lapselle tärkeä enkä halua minkään laitteen sitä estävän

Kun se vaan oliskin noin helppoa. Kyllähän mäkin tuota samaa haluaisin mitä kirjoitit, mutta täytyisköhän mun sitten pitää lasta lattialla hinnalla millä hyvänsä: HUUTAA kurkku suorana, ääni rupeaa värisemään ja kyyneleet valuu silmistä. Ei kun nyt on vaan pakko olla lattialla, että kehityt.

Toinen hyvä paikka tietty syli mikä kelpaa aina, mutta pakkohan sitä on joskus tehdä jotain muutakin. SIKSI mä kaipaan ja tarvitsen edes jonkun härvelin joka tätä arkea helpottais.

Tämä ei ollut tarkoitettu sulle mitenkään päänaukomismielessä vaikka tiukkasanaisesti kirjoitinkin, harmittaa vaan kun paperille (ja tänne palstalle ) on niin helppo kirjoittaa mitä vaan - kirjoituksien toteutuminen onkin sitten jo ihan eri asia :/

 

... luulin, että täällä kyseltiin mielipiteitä ja vinkkejä sitterin ja kävelytuolin käytöstä, kannattaako vai eikö kannata. En tiennyt, että melipiteensä julkituojalla täytyy olla ensikäden tietoa kyseisten apuvälineiden käytöstä. Kirjoitin mielipiteeni siksi, koska olen työni puolesta ollut todella huolissani lasten (joita ilmenee kaiken aikaa useampia ja useampia) heikosta kyvystä omata lapsen kehitystasolle tyypillisiä perustaitoja esim. ryömiminen vuorotahtiin, konttaaminen, oman kehon tuntemus. Näitä taitoja aletaan sitten harjoittelemaan fysioterapeutin, sekä erityislastentarhanopettajien ohjauksella päiväkodissa. Heidän kanssaan olemme keskustelleet sitterien, kävelytuolien yms. apukeinojen käytöstä ja he neuvoivat, ettei näitä käytettäisi. En toki tuomitse heitä, jotka niitä harvoin pakosta käyttää, mutta itse en aijo käytää. Se on vain minun mielipiteeni...

Joten muistampahan seuraavalla kerralla hillitä sormeni näppikseltä jos/kun en asioista mitään tiedä, eipähän tule kirjoiteltua mitä sattuu tällekään palstalle

 

Onpa hyvä etten tiennyt sitterin olevan pahasta! Ehkäpä noin 2,5kk vanhaksi jaksoi vauva sitterissä istua ja läiskiä lelukaaren leluja. Nyt haluaa olla sitten lattialla lelukaaren alla (täytti 3kk eilen lauantaina)

 

Sitterissä en näe mitään pahaa.Mikä siitä niin pahan tekee???Kaikki mulla on oleillut aika paljonkin sitterissä eikä niille oo mitään tullut.Siinähän pääosin makoillaan joten onko myös paha makoilla/nukkua sängyssä tai lattialla?

 

kaikesta sitä näköjään saadaan "tappelua" aikaseks,eiköhän jokainen äiti ja isä tiedä mikä on omalle lapselle parasta ja tekee muutenkin asiat omalla tavallaan,nyt tästä ketjusta saa semmosen mielikuvan että syyllistetään kaikkia jotka käyttävät esim. sitteriä,kävelytuolia tahi kiikkua... meillä sitteriä kyllä toisinaan käytetty (eikä meidän sitterissä lapsi kyllä ole millään tavalla istuma-asennossa,kun täällä semmostakin luki ettei lapsen ole tarkotus istua tuettuna jne... ) muita mainituista vempeleitä ei ole enkä ole aikonut ostaakaan koska tarvetta ei ole =)

 

Taivaannastan kanssa olen pitkälti samaa mieltä. Eihän niissä ole satunnaisessa käytössä mitään haittaa, mutta lapsen tarkoitus ei suinkaan ole istua jossain kävelykärryssä tai syöttötuolissa selkä vaappuen ennen kuin hän osaa ITSE istua, eikä varpailla kävelen "vetää/työntää" itseään eteenpäin kävelykärryssä ennen kuin osaa itse kävellä. Tyynyillä tukien voi toki lapsen istumista harjoittaa lattialla. Lisääntyneet varvastusongelmat, ryhtiongelmat, tasapainohäiriöt johtuvat siitä, että vauva/taapero ei saa itse oppia tuntemaan omaa kehoaan ja hallitsemaan. sitä.

Sitterissä en näe mitään pahaa.Mikä siitä niin pahan tekee???Kaikki mulla on oleillut aika paljonkin sitterissä eikä niille oo mitään tullut.Siinähän pääosin makoillaan joten onko myös paha makoilla/nukkua sängyssä tai lattialla?

Vastasyntyneen normaali asento on selinmakuu, josta hän itse vähitellen nostaa kädet ja jalat ylös ja heiluttelee niitä, oppii kääntymää kyljeltä toiselle ja päin vastoin, oppii nousemaan konttausasentoon jne jne. Selin- ja vatsamakuu on mitä luonnollisin asento vauvalle. Yksikään normaalit terveet motoriikan oppimisen edellytykset omaava lapsi ei ole vielä jäänyt lattialla, joten ihan turha "avittaa" ja häiritä kehitystä ko. vempeleiden avulla.

Sitterissähän maataan eikä kovin pientä siinä edes voi istuttaa!Muutako selkänojaa nostamalla mutta tuskin kukaan pientä vastasyntynyttä vauvaa laittaa siihen istua tököttämään..
:headwall: Kuulostaa aivan äärettömän naurettavalta tuo että siinä makoillessa kärsis muka motoriikka ym.Uskoo ken tahtoo.Se on eriasia jos vauva laitetaan istumaan syöttötuoliin jos ei ite jaksa pitää itseään vielä istuma asennossa.

 

Meillä on ollu sitteri tosi oiva apu kun poikaa on syötetty siinä. Maidot syö aina sylissä mutta lusikka ruuat on musta ollu kätevin syöttää sitterissä. Ja joskus jos haen pikasesti postit tms muutaman minuutin juttu tulee niin sitteriin olen pojan siksi aikaa laittanut. Että pieniä hetkiä siinä on mutta kätevä apuväline musta. Kävelytuolin ja hyppykiikun kielsi meiltä fyisioterapeutti mutta en näe niissäkään mitään pahaa silloin tällöin käytettyinä, meillä kiellon syy tuo varvistaminen ja pojan hidas kehitys liikkumisen suhteen joten masullaan lattialla aina kun viihtyy oli ohje hitaalle hämäläiselle

 

Kävelytuolissa kannattaa säätää se tarpeeksi alhaalle, ettei tarvitse varpailla potkia vauhtia vaan ylettää koko jalka maahan. Meillä lapsella oli/on refluksi ja ei todellakaan viihtynyt lattialla makuuasennossa. Vaikeimpina aikoina kävelytuoli pystyasentoineen oli ihan pelastus. Alkoi viihtymään lattialla paremmin, kun saatiin allergiat ja refluksi sitä myöten kuntoon ja ihan normaalisti oppi konttaamaan ja kävelemään, vaikka kävelytuolia käyttikin paljon. Hyppykiikussa pidin jalassa kenkiä.

 

Eihän meidänkään isot (5v ja 2v) lapset jatkuvasti rynni pienimmän päälle, mutta joskus on niin hauskat/rajut leikit, että pienin on vaarassa jäädä jalkoihin. Tottakai isommat tietävät, että vauvaa pitää varoa, mutta leikki on leikkiä ja siinä aika usein unohtuu, että vauva makaa lattialla. Vahinkojahan voi sattua ja senpä takia käytän kävelytuolia silloin, kun itse teen jotain askareita, enkä pysty "niin tarkasti" vahtimaan. Kyllähän se niin on, että sitä on vain pakko keksiä kaikenlaisia konsteja, millä arjen saa rullaan järkevästi eli voi käyttää sittereitä, kävelytuoleja, hyppykiikkuja ja kaikenlaisia muitakin juttuja apuna. Eri asiahan on sitten, jos näissä pidetään lapsia tuntitolkulla. Meillä ainakin arki kulkee niin, ettei tuntitolkulla istuttamiseen ole mahdollisuuksia, kun on syömishetkiä, nukkumahetkiä, ulkoiluhetkiä, vaipanvaihtoja, leikkihetkiä, pukemisia, riisumisia, pesuja jne... eli aika vähän jää aikaa kävelytuoli-istumisiin ja näinollen siitä ei varmasti ole haittaa lapseni kehitykselle! Luulen, että aika monilla muillakin on asia näin. Samoin sitteri oli meillä hyvänä apuna, kun lapset olivat pienempiä. Ja tosiaan, sitä sitteriähän voi pitää ihan makuuasennossa pienellä vauvalla.

 

Kun se vaan oliskin noin helppoa. Kyllähän mäkin tuota samaa haluaisin mitä kirjoitit, mutta täytyisköhän mun sitten pitää lasta lattialla hinnalla millä hyvänsä: HUUTAA kurkku suorana, ääni rupeaa värisemään ja kyyneleet valuu silmistä. Ei kun nyt on vaan pakko olla lattialla, että kehityt.

Toinen hyvä paikka tietty syli mikä kelpaa aina, mutta pakkohan sitä on joskus tehdä jotain muutakin. SIKSI mä kaipaan ja tarvitsen edes jonkun härvelin joka tätä arkea helpottais.

Minusta kuulostaa siltä kuin lapsellasi voisi olla eroahdistuskausi, ja sen takia ei viihdy lattialla. Itse koin arjen suureksi helpottajaksi noiden äidissäroikkumiskausien aikana kantorepun. Esim. Ergo selässä pystyy laittamaan ruokaa ja tekemään kotitöitä, lapsikin on tyytyväinen.

 

Kun se vaan oliskin noin helppoa. Kyllähän mäkin tuota samaa haluaisin mitä kirjoitit, mutta täytyisköhän mun sitten pitää lasta lattialla hinnalla millä hyvänsä: HUUTAA kurkku suorana, ääni rupeaa värisemään ja kyyneleet valuu silmistä. Ei kun nyt on vaan pakko olla lattialla, että kehityt.

Toinen hyvä paikka tietty syli mikä kelpaa aina, mutta pakkohan sitä on joskus tehdä jotain muutakin. SIKSI mä kaipaan ja tarvitsen edes jonkun härvelin joka tätä arkea helpottais.

Minusta kuulostaa siltä kuin lapsellasi voisi olla eroahdistuskausi, ja sen takia ei viihdy lattialla. Itse koin arjen suureksi helpottajaksi noiden äidissäroikkumiskausien aikana kantorepun. Esim. Ergo selässä pystyy laittamaan ruokaa ja tekemään kotitöitä, lapsikin on tyytyväinen.

Jep, sitähän meidän neiti on tässä taitanut jonkin aikaa jo potea :/ Tein siitä aloituksenkin jokin aika sitten =)
Ja paljonhan tyttö onkin nyt sylissä sitten ollut, mutta joskus kun vaan on pakko tehdä jotain muutakin. Keittiössä suostuu nyt tuossa kävelytuolissa olemaan askareitteni ajan, makuuhuoneessa istuu sängyllä, olkkarissa olenkin sitten koko ajan seurana. Näin tuntuu käyvän nyt helpoiten.. Mutta esim. tänään kun kävin vessassa (enkä nyt huomannut tyttöä pienen hetken takia ottaa sinne mukaan ) niin tyttö raukka itki ääni väristen ja kyyneleet valuen kun tulin takaisin :/
Mutta eiköhän se kohtapuoliin mene ohi =)

 

Vastasyntyneen normaali asento on selinmakuu /--/

*************
Tekstiä eräältä nettisivulta, missa kerrottiin lapsen motorisesta kehityksestä:

Vauvan onkin hyvä olla paljon vapaasti lattialla. /--/ Vauva kaipaa toki sylittelyä ja vanhempien lähellä oloa, mutta vauvan kantaa antaa olla paljon myös vapaasti lattialeikeissä, jotta hän saa kartuttaa taitojaan

Väittäisin, että länsimaissa vastasyntyneen normaali asento on selinmakuu. Täällä kun on vempeleet pitää lasta makuulla paljon. Kun muita kädellisiä katsoo, niin harvat poikaset vain köllöttävät selällään. Sen sijaan ne roikkuvat emossaan kiinni pystyasennossa. Samoin mm. luonnonkansojen vauvat tekevät: kulkevat äitiensä mukana äidin kehoa vasten ja silti oppivat ihan normaaliin tahtiin (tai usein länsimaisia lapsia nopeammin) konttaamaan, istumaan, seisomaan ja kävelemään.

Lattialla makuuttamista suositellaan lähinnä siksi, ettei vauvaa pidettäisi niin paljon sitterissä, turvakaukalossa tms. apuvälineessä, jossa hän ei itse pääse liikkumaan. Toinen erinomainen vaihtoehto - missä vauva myös oppii liikuttamaan itseään, hallitsemaan kehoaan ja kehittämään tasapainoaan - on sylissä kantaminen. Apuvälineenä voi tässä käyttää kantoliinaa tai kantoreppua. Rintarepussa vauva usein roikkuu passiivisena (vrt. laskuvarjohyppääjää, joka jää laskuvarjosta puunoksaan tms. roikkumaan), eikä sitä siksi suositella jatkuvaan käyttöön.

Alkuperäiselle sanoisin, että jos lapsesi ei lattialla viihdy, ei sinun häntä tarvitse sinne pakottaa. Ihan varmasti tulee se aika, jolloin hän mieluummin on lattialla kuin sylissäsi Ymmärsin tekstistäsi, että sinua harmittaa myös se, että kotihommien tekeminen on hankalaa vauva sylissä. Ja muistelen aikaisemmista viesteistäsi, että kantoliina ei ole sinun juttusi. Sitten ei varmaan auta muu kuin yrittää sopeutua tilanteeseen...