Kun lapset syrjii toisiaan

Mulla on ongelma! Olen aika ulalla tämän asian kanssa. Eli kysynkin mitä te muut teette tilanteessa jossa teidän omaa muksua joku/jotkut muut syrjivät leikkipaikoilla? Että ensin vaikka leikitään yhdessä, sitten yhtäkkiä yksi jätetään leikistä pois ja aletaan huudella tyhmäksi eikä haluta tätä yhtä enää leikkiin??

Mä en oikeasti tiedä mitä tekisin sellaisessa tilanteessa! Mun tyttö tosin vasta 1v8kk. Tykkää leikkiä ikäistään hieman vanhempien lasten kanssa. Eikä vielä tajua kun niin pieni on, jos häntä ei yhtäkkiä halutakaan mukaan, menee vaan silti ja muut juoksee karkuun ja huutelee tyhmäksi. Vaikka ensin ovat leikkineet yhdessä. Inhottavaa!!! Kyllä lapset osaa olla kamalia...

 

Kiinnitti silmään, että tykkää leikkiä ikäisiään vanhempien lasten kanssa. Musta ei ole syrjimistä tai kiusaamista tai väärin, jos vanhemmat lapset eivät halua leikkiä pienempien kanssa. Usein pienemmät eivät osaa samoja leikkejä, sotkevat ne jopa. Itsellä on 1,6v ikäinen lapsi eli aika lailla sinun lapsesi ikäinen ja sitä vanhempi, jonka leikkeihin pienempi aina haluaisi ja valitettavasti sotkemaan! eikä isompi tosiaan tykkää! ootko kokeillut miten leikit ihan ikäistensä kanssa sujuisi? meillä ainakin hyvin. Musta isompia ei voi aina pakottaa ottamaan pikkuisia mukaan. Toki välillä leikitään meillä niinkin, mutta kyse onkin oman perheen sisäisestä säännöstä. Vieraita isompia lapsia ei voi "pakottaa leikkimään vauvojen kanssa."

 

Tässä olikin nyt kyse sellaisesta tapauksesta että eräät isommat lapset tykkäävät leikkiä välillä tuon meidän tytön kanssa, ovat itse tulleet leikkimään. Ja sitten yhtäkkiä ei haluakaan enää, koska tyttö on niin pieni vielä, ei se ymmärrä sitä, vaan menee perässä silti. Ja kyseessä on päiväkodin piha missä ollaan.
Niin en oikein voi mennä hakemaan tyttöä poiskaan, alkaisi vaan kamala huuto kun äiti ei päästä leikkimään! Ja tottakai tämä haluaa juuri niiden tyttöjen kanssa leikkiä kun tykkää niistä. Aika hankala tilanne.

 

mitä jos sä kysyisit niiltä isommilta että miksi sitten välillä leikkivät, että on sitten rumaa yhtäkkiä ollakin leikkimättä! että kun pieni ei sitä ymmärrä ja ihmettelee.... toi on inhottavaa, mä en kans yhtään tykkää tollasesta.. ymmärrän kyllä että isommat tykkää keskenään leikkiä mut... hyvä ois tosiaan kun sais sille pienemmälle vähän pienempää seuraa.. ja koittaa sanoa sille pikkuselle vaivihkaa että "mennään me tänne leikkimään jos isot tytöt leikkii isojen leikkiä"? meil yli 4v ikäero siskoksilla täällä ja välillä on just tosi paha mieli pienemmäntakia kun toinen menee karkuun ja tekee ILKEÄSTI selväks et "toi ei tuu tänne jne". oonki koittanu isommal sanoa että saat kyllä leikkiä isompien leikkejä itteksesi, MUTTA, sano se ystävällisesti äläkä härnää toista...!!!!! ja sääntönä myös,että kuitenkin joka pvä on pienemmänKINkanssa edes jonkuaikaa..

 

tai ainakin koita kitkeä niistä se KIUSAaminen, sanot suoraan ettei ketään saa sanoa tyhmäksi ym!!! onko ne keskenään siä vai äidin tm kanssa? kummaa jos ei kukaan mitään sano.. ite sanon kyllä vaikka olis kyseessä oma tai ihana outo lapsi niin jos näen jonku kiusaavan toista!

 

Se tyhmäksi sanominen ei oo suotavaa -se on ikävää. Eiks siihen voida puuttua hoidossa -sen isotkin tietää ettei toisia nimitellä.

 

Tytöt on siellä keskenään, vaikka aika pieniä kuitenkin itsekin vielä ovat... Eli ei ole ketään komentamassa. Voisin juu seuraavaksi jotain yrittää sanoa jos tyhmäksi haukkuvat. Tosin pelkään ettei sillä ole mitään vaikutusta vaan entistä enemmän haukkuvat vaan. :/
Ja sellainen hankala homma vielä että siellä on tosi vähän porukkaa, eli ei yleensä ole ollenkaan ikäisiään. Joskus tosi harvoin saattaa olla.

Mutta tyttö tykkää tosiaan leikkiä hirveästi näiden isompien kanssa, koska ovat olleet niin kivoja ja leikittäneet häntä. Kauhea huuto aina kun pitää kotiin lähteä!

Kamalia tilanteita, meikä melkein halvaantuu niissä, omat traumat pukkaa pintaan... Siis juuri tuo että ensin ollaan niin kivoja kavereita ja sitten yhtäkkiä haukutaan eikä huolita mukaan.

 

Meillä on ollu vähän samanlainen tilanne jo pidempään taloyhtiön pihassa, mutta lapset on vähän isompia 3 - 4- vuotiaita. Meillä käy usein niin (tai ainakin aikasemmin kävi) että kun vanhin lapsista tulee pihalle, niin hän vie mun pojan omiin leikkeihinsä ja jättää naapurin lapsen yksin, joka on joukon nuorin. Me ollaan aikuisina puututtu asiaan niin, että sanotaan siitä pojalle että nämä leikkivät nyt keskenään ja sinä voit tulla leikkiin mukaan ja oon sanonu myös omalle pojalleni, että sinä leikit nyt tuon kaverin kanssa, mutta voitte ottaa kolmannen kaverin siihen mukaan. Nyt talven aikana homma onkin alkanut sujua paremmin, kun aikuiset on yhteistuumin puuttuneet asiaan.

Noin pienten lasten kohdalla tekisin ennemminkin niin, että ottaisin pienen lapsen syliin ja veisin leikkimään jotain muuta, keinumaan yms. jotta tulisi taas kivempi olo lapselle. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää ettei isommat lapset aina halua leikkiä noin pienten kanssa, hyvä että edes joskus leikkivät.

 

Meidän 3,5 vuotias on tällä hetkellä naapuruston ainut vähän isompi poika. Hänen lisäkseen naapurustossa on neljä 8 - 3,5 vuotiasta tyttöä joilla leikit sujuvat keskenään ihan mukavasti. Mutta kun tämän meidän poika tulee pihalle niin äkkiä alkaa hippaleikit yms. pakoon juoksemisleikit jossa tytöt juoksevat tätä ainutta poikaa pakoon. Meidän 3.5 vuotias ei ehkä vielä ihan täysin hoksaa syy yhteyttä siihen että hän on poika, mutta kipeetä se äidille tekee (ja just omat traumat tahtoo nostaa päätään). Muiden lasten vanhemmat eivät tähän ole puuttuneet, mutta minä olen kyllä muutaman kerran ja auttaa hetkeksi. Selvää on että tyttöjen ja poikien leikit on erilaisia ja pojat on fyysisempiä ja rajumpia (tai ainakin tämän meidän poitsu). Mutta kurjaa kun hän on ainut poika eikä kaveria rajumpiin leikkeihin ole ja yrittää sitten tyttöjen kanssa leikkiä näitä rajumpia juttuja ja tietysti turhautuu ja pahoittaa usein mielensä kun se on aina hän jota sitten kielletään ja hän joka tahtoo jäädä ulkopuoliseksi. No, muutaman vuoden päästä tilanne tasoittuu kun naapuruston muutkin pojat vähän kasvavat.

 

siis noi on oikeesti silti tosi kamalia tilanteita ja tulee niiiiin paha olla pienen lapsen vuoks joka joutuu "kärsiin"näistä eikä ymmärrä viä miksei hänenkans olla tm!!! :'( vaikka tietenkin lasten täytyy oppia pettymyksiäkin mutta silti,olis niin mahtavaa kun sais pois kitkettyä ilkeydet ym ja kaikki olis sulas sovus ja kaikille olis leikkikaveri!!!! toivotaan et kaikki järjestyy!!!! :hug:

 

Haukkuminen on ehdottomasti sellainen asia, johon on puututtava. Se haluaako joku leikkiä jonkun toisen kanssa aina taas hieman niin ja näin. Kyllä kai on oikeus vaihtaa leikkikaveria/leikkiä pihalla. Ja vaikka se pahalle tuntuu, niin kyllä ne lapset aika paljon kenkkuilua kestää.
Itse muistan, että bestistä vaihdettiin esim tikkarista. Tottakai se tuntuu kurjalle, mutta niitä tilanteita tulee myöhemmin jokatapauksessa, eikä niiltä voi oikeen lastaan suojella.

 

Olen samaa mieltä, että haukkumista ei tarvitse suvaita. Jos lasten vanhemmat eivät ole paikalla, niin reippaasti (ja topakasti) sanomaan, että toisia ei saa nimitellä.

Olen myös sitä mieltä, että 1v 8kk on vielä sen verran pieni, ettei isompien lasten voi olettaa jaksavan leikittää häntä kuin pienen tovin. Varmasti ovat aidosti innoissasi lapsestasi, kun hänen kanssaan leikkivät, mutta on ihan normaalia, että he siihen jossakin vaiheessa kyllästyvät. Valitettavasti sinun on ainoana aikuisena "kasvatettava naapurin lapsia", eli topakasti sanottava, että jos eivät jaksa lapsesi kanssa leikkiä, niin sen voi (ja pitää) sanoa nätisti. Ei tarvitse huudella. Ja kun isommat sen nätisti sanovat, on sinun tehtäväsi pitää pienokainen hetken aikaa omissa touhuissaan, jotta isommat saavat leikkiä omia leikkejään.

Siis näin ainakin minä toimisin meidän puistossa. Ja lohdukkeeksi voisin sanoa, että tilanne tulee varmaan muuttumaan ihan puolen vuoden sisällä. Meillä kuopus on nyt 2,5 vuotta ja on vihdoin päässyt "täysivertaiseksi jäseneksi" puiston isojen leikkeihin. Isot ovat iältään 3-5 vuotiatia. Puistossa käy muutamia 1,5-2 vuotiaita, ja heitä ei oteta kuin satunnaisesti mukaan leikkeihin. Kun kyllästytään, heidät vaan tipautetaan vauhdista (ilman nimittelyjä tosin). Kuuluu vain ikäkehitykseen ja lasten erilaisiin kykyihin leikkiä eri ikäisenä, sanoisin minä, jolla ei ole minkäänlaista alan koulutusta..

 

Mutta kun se tässä on ongelmana että tuo tyttö ei vaan suostu siihen että menisi muihin leikkeihin, koska puistossa ei muita lapsia välttämättä edes ole. Haluaa vaan olla niiden tyttöjenkanssa ja huutaa heti jos vie poispäin. Eihän se nyt yksin viihdy, tai tylsän äidin kanssa, väkisin vaan menisi tyttöjen perässä. Ei kerakaikkiaan kiinnostu muista jutuista jos ne tytöt on siellä eikä muita lapsia ole!

 

no entä jos harventais käyntejä kyseises puistos? ehkä ne sit leikkiski senkaa kun näkis harvemmin?jos olis joku toinen puisto missä käydä myös ja kävis muitakin lapsia!?

 

Meillä ei ole lähellä kavereita lapselleni. Niinpä kutsumme lapselle kavereita kotiin. Nytkin tuolla jotain pelaavat. Hyvin on toiminut. Toisinaan menemme ulos pelaamaan jalkapalloa tms, usein sisäleikit kiinnostavat enemmän.Kaverit ovat muutaman tunnin ja sitten vanhemmat hakevat kullannuppunsa kotiin.

 

Eivät pelaa tähän aikaan! viesti oli työpöydällä lähettämättä pari tuntia!