mulla kävi niin kahden ekan lapsen kanssa, näin jälkeen päin ajatellen kyse tais olla stressistä ja väsymyksestä. esikoinen ei 2½kk suostunu ottamaan korvikemaitoa tai tuttipulloa suuhun laisinkaan joten alotettiin soseet jo silloin kaikista neuvolan kielloista huolimatta. mulle vaan riitti se että se kirku viikon ajan yöt ja päivät, mies oli merillä ja jouduin siis hoitamaan sen vauvan ilman apua. hyvin nukutti jo seuraavana yönä ku syötin n. ruokalusikallisen verran porkkanaa ja imetin päälle sen mitä tuli.
tokalle lapselle annettiin pulloa heti ku kotiin päästiin, sen imemisen tarve tais olla aika mahdoton, muistan imettäneeni nelisen tuntia putkeen, pitäneeni puol tuntia taukoa ja taas uudestaan.... meille oli esikko alle vuoden silloin ja tuumasin ettei tässä kaikkeen voimat riitä, ja kaiken ton myötävaikutuksesta maidon tulo loppu hiljalleen jossain 3kk paikkeilla syntymästä.
tää kolmas sen sijaan on saanu tissiä jo yli vuoden, ja vieläki satunnaisesti imetän pari kertaa viikossa. ja kyllä, mä podin huonoa omaatuntoa maidon loppumisesta, ehkä suurin kolaus mun naiseuteen. en sietäny mitään pelleilyä tai ristikkäistä sanaa mu mieheltä asiasta ilman itkuraivaria. nyt jotenki tää kolmannen imetyksen onnistuminen on nostattanu itsetuntoa ja korjannu omaatuntoa sen verran ettei edelliset enää harmita! hitto vie, terveitähän ne on ja hyväntuulisia! ei ne siitä imettämättä jättämisestä kärsiny, saahan sitä läheisyyttä muutenki.